Joskus 50/60 taitteessa vaihella Faija oli päättänyt, ettei "mutsin" tartte enää 14km duunimatkaa fillarilla taittaa. Oli mennyt pikkukännissä Keravalla johonkin mopokauppaan, ja osti sieltä Solifer Exportin. Henkilökunta oli kuulemma tuupannut alkuun, mutta oli unohtanut kertoa isommista vaihteista. No kiinihän se leikkas kun ykkösellä junnas kaasut kaakossa muutaman kilsan. Takuu oli onneks reilu, ja korvas sattuneen uudella mopolla.
Muistan elävästi kun mutsi opetteli ajamaan. Ei ollut kokeneempia paikalla, ja ohjekirja oli ainoa mikä antoi jotain osviittaa miten piti menetellä. Ohjekirja teipattiin siihen mittarin päälle, ja siitä lukien liikenteeseen. Olin jopa niin rohkea, että istuin tarakalle, ja sieltä koetin mahdollisuuksieni mukaan tukemaan opiskelua. Täytyy myöntää, että välillä pelotti, kun tuuli käänteli sivuja, eikä homma ollut oikein kummallakaan hallussa.
Meni muutama vuosi, ja maailma muuttui. Kansa kertoi huimia risteyssattumia, kun joku vanhempi nainen lasketteli risteyksistä mopollaan katsomatta kumpaankaan suuntaan, tyyliin sekaan vaan. Minun ilokseni myös julkiset kulkimet parani, ja mopo ei ollut enää mutsille välttämätön.
Minä sen sitten sain. Ei ehkä ollut ihan sellainen mitä nuorimies olisi halunnut, mutta..mopedi, mikä mopedi.
Meni vuosi pari, ja Ammattikoulu alkoi. Sinne sitten olikin jo n.30.km matkaa. Piti kesäduunirahoilla, ja vanhempien sponssilla hommata (voi kun en oikeen muista) joku oisko ollut Norjalaisella rungolla sellainen Gresto, joka oli Sachsin koneella, ja uhosi urheilullisuutta.
Sillä vuosi "amista", ja sitten kesätöihin, jonne sitten päätinkin jäädä oppisopimuskoulutukseen raskaankaluston asentajaksi.
Äkkiä siinä mopot unohtui. 15v vanhana ajeltiin kauppareissuja Linja-autolla. Ja vuotta myöhemmin tuli talvella jo käytyä hangessakin keskellä kylää.
Silloin maailma oli tietenkin toisenlainen, ei tänäpäivänä nöösipoika ajaisi matkustajia yleisillä teillä. Silloin kuitenkin tarvittaessa ajoi, ja onneksi ei käynyt kuinkaan.
Itselle jätti kuitenkin mukavat muistot kun ei mitään ikävää sattunut.