- Liittynyt
- 19 Toukokuu 2018
- Viestit
- 20,526
Muoks: Jäi otsikosta. VM 1961
Jokaisen pikkupojan unelma: Punainen avo-Porsche, perinteisellä ilmajäähdytetyllä koneella. Tai sellaista se oli ainakin omassa nuoruudessani. Pahoittelut pitkähköstä alkustoorista, koitin tähän tiivistellä stooria alusta nykyhetkeen asti.
Pieni disclaimer näin yleisesti. Tätä topiccia seuraa ehkä myös foorumin ulkopuoliset ihmiset, joilla saattaa olla kosketuspintaa nimenomaiseen valioyksilöön. Foorumilla on tiettyjä vääräleukoja, jotka todennäköisesti jo ensimmäisellä sivulla esittäytyvät teille (jos kaikki mahtuvat). Kaikkea tässä ketjussa esitettyä ei kannata ottaa todesta, jotkut asiat saattavat olla vinoilua puolin ja toisin ja kuten tunnettua, jos legenda ja totuus ovat ristiriidassa keskenään, kirjoitetaan muistiin legenda.
Lyhyt Porsche diesel traktorien historia:
Saksassa aikoinaan oli halu ja tarve luoda ihmisille auto ja työkone. Kansan auto ja kansan traktori. Sodan rajoittaessa resursseja vain autoa (Kupla) päästiin tuottamaan, mutta sotien jälkeen myös työkonepuoli lähti etenemään. Traktorin konstruktio oli hyvin pitkälti modulaarinen, eli pienten ja isojen traktorien osat olivat pitkälti vaihtokelpoisia keskenään. Traktorit olivat 1-4 sylinterisiä.
Tämän traktorin historiaa:
Traktori on ostettu/rekisteröity alunperin Kuopion seudulla (rek. K). Traktori on hankittu äitini kotitilalle käytettynä 70-luvun alkupuolella tilan kakkostraktoriksi. Mielenkiintoisena yksityiskohtana, setorikaupassakin on ollut laatua tarjolla, traktorin myyjä nimittäin oli Moto-Zetor. Yhtenä isona alun roolina on ollut viljankuivaajan pyörittäminen sähköttömällä maatilalla. Traktori on toiminut pienen maatilan monipuolisena työkoneena kohtalaisen laidasta laitaan. Käytännössä täydellisenä kamppeena tuo on piessyt mennen tullen vanhemmat ja uduemmatkin "ykköstraktorit".
Maataloustoiminnan loppumisen jälkeen käyttö on ollut satunnaisempaa, mutta väkivahvan koneen avulla on hoidettu muunmuassa tilan metsätyöt, lanattu tiet, jne. Ja näin kauempana asuvana sukulaisena tuolla on tullut ajettua juhannuskokkotarpeet heti kun jalat on yltäneet polkimille (ja vanhempien sylissä sitä ennen).
Traktorille ei valitettavasti ole aina ollut asiallista sijoituspaikkaa, ja Hän on toisinaan joutunut alistumaan taivasalla olemiseen. Tuo on hieman aiheuttanut ennenaikaista kulumaa. Muunmuassa vaihdekepin kumi on pettänyt ja tämä on ollut itseasiassa lähtökohtana traktorin ensimmäiselle loppuelämälle.
Kuntoradalla mopolla ajo kielletty - täähän ei oo mikään mopo...
Omaa historiaa:
Traktori oli lähes jarruton kun sen ostin. Moottorin käynnistysongelmien lisäksi tämä alkoi vaikuttaa saattohoidolta ja olisi ehkä ollut kuukausien kysymys tämän jalometallin päätyminen sulatukseen. Sen isommin suunnittelematta päädyin ostamaan Porschen itselleni vuonna 1995. Vaikea oli luoda uskottavuutta millekään keskustelulle - mitä maatilaton teini tekee p.skana olevalla traktorilla, etenkin kun traktori on muiden mailla 500km päässä kotoa eikä kuskilla ole edes korttia.
Porschen saaminen omiin käsiin oli vielä oman pienen vaivan takana, etenkin kun aikakautena oli vain ne lankapuhelimet, ja netti tai sähköposti oli miltei kaikille tuntemattomia käsitteitä saati että moisia olisi käytetty. Onni onnettomuudessa oli tuolloin vahvasti voinut Putajan Maatalous- & Maansiirtomuseo, jonka tietyn aktiiviporukan reunalle isäni ja minä oltiin päästy. Tapahtumapäivissä mukana oli aivan älytön vanhojen koneiden "guru", valitettavasti nyt jo edesmennyt Veikko Heinonen. Hänellä oli kuljetuskalustoa ja kuljettajia, joilla liikutettiin muutenkin koneita ympäri Suomen.
Traktori tuli sitten mukavasti rahtina mökille ja sijoitettiin alustavasti naapurin riiheen. Aluksi lähdettiin korjaamaan tuota jarruongelmaa. Molempien akselien stefat oli pettäneet ja päästäneet vaihteiston ja perän öljyt rumpujarruille. Yhdysrakenteisen perän ja vaihteiston öljytilavuus (täyttömäärä) on 17l, ja tuolta tuli jätteeksi ulostetta vajaa 30l. Uloste oli kermakahvin väristä, aika lirua, eli käytännössä siis about puolet vettä. Tuossa on suorat akselit, eli siis yhtenäinen pyörän laipasta perämurikan sisälle. Rumpujarrut on suoraan vanteiden takana.
90-luvun remppahommiahan voisi nykypäivän vinkkelissä pitää ihan uskomattomina, enkä ehkä itsekään välttämättä haluaisi kyseisin tavoin tehdä asioita nykyään. Puhutaan kuitenkin 90-luvun alun jonkin lama-ajan vitsauksista, kaikki on kallista, saatavuudet huonoja eikä toisaalta koulunkäynnillä mitään rahaa mistään ansaitse. Traktorista vedettiin takapyörien jarrut auki savisella ja vetisellä mökkipihan maalla. Jotain vanhojen autojen mukana tulleita nurkkiin jääneitä saksitunkkeja, kakkosnelos-rakennelmia jne apuna. Lenkkiavaimia piti hommailla vähän tarpeen mukaan kun autojen mukana tulleet lelusarjat ei ihan riittäneet tuonne yli 20mm kokoluokkaan.
Traktori saatiin kuitenkin tuosta jarrulliseen kuntoon. Käynnistyvyyttä helpotettiin hehkujen vaihdolla ja muutenkin hehkujärjestelmän kunnostuksella (tähän on toki myöhemmin selvinnyt "pari muuttujaa"). Syksy alkoi jo koittaa, joten oman traktoritallin rakennus alkoi välittömästi tai jo osittain jarrurempan yhteydessä. Porschen kuntoonsaamisen jälkeen mökin naapurin maatilalta saatiin takakauha lainaan, joten sillä päästiin siirtämään hiekkaa uuden traktoritallin pohjiksi. Traktori saatiin talveksi pois muiden nurkista ja henkisesti iso sivu kirjassa käännettyä.
Vuosia tuon kanssa meni, monta hehtaaria peltoa on tullut äestettyä ja kynnettyä, tuhansia pikkupaaleja ajettua kärryllä suuleihin, sirkkeli-ruuvi yhdistelmällä tehty muutaman vuoden polttopuut, niitetty heinät jne jne. Osa hommistahan ei toki ole ollut oman mökin juttuja, mutta hommia joissa oli tullut pyörittyä jo ennen omaa traktoria. Samoina vuosina toki tuli käytyä Putajan Maatalous- & Maansiirtomuseon tapahtumissa, ajamalla joka päivä (~30km per suunta), esittelemässä kapinetta ja olemassa vähän apuna tapahtuman järjestelyissä.
Vähän tuossa mökin naapurin maatilan maatalouspuolen hiipuessa ja samaan aikaan meikäläisen teinivuosien jäädessä taakse oli intressit jossain muualla kuin vanhoissa traktoreissa. Traktori sinällään ei ollut unohtunut, mutta seissyt aikoja rauhassa tallissaan. En tiedä mistä nousi 2015-2016 talvella fiilis vähän perusparannuksiin traktorin osalta seuraavalle kesälle. Oli jotain youtube-videoita ja muuta tullut vastaan, joista tuli siihen pyhään Mieleen, että voisi tuolla traktorilla sanoa *narsk*. Tuolloiset ongelmat oli tiedossa, eli suutinkärjet vaihtoon ja samalla uudet hehkut, hehkujen johdotuksen tarkistus, hehkun merkkivastuksen uusinta ja kytkennän tarkistus vastaamaan 12V hehkujärjestelmää (vahva arvaus oli pieni väärinkytkentä, joka siellä sitten olikin).
Eka käynnistysyritys tuon jälkeen oli koskettava. Ei v.ttu elettäkään. Starttimoottori oli lähes mykkä. Vauhtipyörän hammaskehästä pyörittäen moottori pyörii, eikä mitään paikoilleen ruostumista (pykälää) tuntunut olevan. Helppona vaihtoehtona tässä kohtaa tuli tilattua uusi yhteensopiva starttimoottori tilalle. Konehan alkoi kehrätä kuin kissa ja uusien suutinkärkien myötä myös käynti vaikutti kohtuu tasaiselta. Vanha startti on toki edelleen nurkissa ja mieluusti tuon vanhan vielä kunnostan. Uudessa on tiettyjä rakenteellisia eroja, josta syystä etenkin en siitä pidä.
Nyt traktorilla on käyty melkein kaksilla Paukepäivillä. Melkein 2018 ja melkein 2019. Aina on tullut jokin show-stopper ihan lähdön hetkellä.
Lähdössä toistaiseksi viimeiselle kyläkierrokselle
Pieniä perusparannuksia viimeisten vuosien aikana on tullut tehtyä, mm. takavalot on joskus korvattu väärän mallisilla, mutta nyt internetin ihmemaasta satuin löytämään aidon malliset pidikkeet ja alkuperäistyylin valaisimet. Muutenkin varaosatilanne vaikuttaa nykyään olevan kohtalaisen hyvä. Saksassa toimii useampikin puulaaki, joilla on sekä ilmeisesti alkuperäisiä varastojämiä, uustuotantoa, replica-osia sekä purkuosia traktoreista. Itse kun en ole koskaan saksaa lukenut ja kielitaito riittää kurkun kostuttamiseen, niin tässä ollaan voittajien puolella. Zum Teufel!
Kun kerran osien saatavuus on loistava, olin jo varautunut siihen, että tuo moottori olisi jossakin vaiheessa kiva avata ja käydä läpi. Startit on vähän pitkiä vaikka käynnistysvarmuus nykyään on hyvä. Nyt kun käynnistyvyys myös pakkaskeleillä on ollut ihan ok, on kylmänä käynnistyksen jälkeen koneessa ollut poikkeuksellisen kova metallinen ääni. Toki Porschen kone on aina terävä-ääninen, mutta tämä ääni on vähän särähtänyt korvaan.
Syyskuun lopussa mökkeillessä ajattelin käydä pyörähtämässä kylillä ja samalla voisi vähän katsella miten Porsche jakselee. Oli jotain pienempiä juttuja vielä mielessä hoitaa kuntoon ennen talvea. Hommahan ei mennyt mitenkään mallikkaasti. Kolmisen kilsaa mökiltä pääsin kun täydessä laukassa moottorista alkoi kuulua ihan kunnon takomisen äänet. Ääni kuitenkin katosi pienillä kierroksilla, joten nilkuttelin leppoisasti takaisin mökin pihaan.
Availin kampikammion huoltoluukut ja yritin koittaa välyksiä, mutta alakerta vaikutti ihan kunnossa olevalta. Venttiilikoneistossa kaikki oli sinänsä ihan kunnossa. Venttiilivälyksiä oli v.tusti mutta ruuvailin ne nyt lihalaatikko rakotulkkina sinne parin kympin ohjearvoihin. Traktori takas talliin, sihi auki ja aivoriihi käyntiin.
Koska mökillä traktorin huolto-olosuhteet on olemattomat. Traktoritalli on sen verran ahdas, että sinne peruuttaminen toimii kyllä hyvänä alkometrinä. Muutenkin mökillä käyminen rajoittuu tuonne huhti-syyskuiden välisiin viikonloppuihin, niin jotain piti keksiä. Nyt kotipihaa koristaa pressutalli ja siellä majoittuu Porsche, vielä sen isommin koskematta. Tarkoitus olisi nyt ennen kovia pakkasia (tai vaikkei tulisikaan) aukoa tuo kone. Siinä olisi sitten pakkasjakson aikana aikaa logistiikalle ja koneistamoreissuille ja joskus maaliskuun seutuun jos pääsisi niputtamaan. Alustava tavoite ois käydä Syökerin sauhuilla omin voimin. Katsotaan jos eräs setkakin "poikkeais" siellä.
Nykyisessä majoitteessaan, toivottavasti kotiutuu...
Jos nyt etukäteisesti jotakin pitäisi veikkailla, niin kakkospytty ja kansi eivät enää ole parhaita tovereita keskenään. Samoin männänrenkaissa taitaa olla määrällisesti lisääntymää ja rengas lie väärä sana kuvaamaan mitä männän kyljestä ulos tulee.
Jokaisen pikkupojan unelma: Punainen avo-Porsche, perinteisellä ilmajäähdytetyllä koneella. Tai sellaista se oli ainakin omassa nuoruudessani. Pahoittelut pitkähköstä alkustoorista, koitin tähän tiivistellä stooria alusta nykyhetkeen asti.
Pieni disclaimer näin yleisesti. Tätä topiccia seuraa ehkä myös foorumin ulkopuoliset ihmiset, joilla saattaa olla kosketuspintaa nimenomaiseen valioyksilöön. Foorumilla on tiettyjä vääräleukoja, jotka todennäköisesti jo ensimmäisellä sivulla esittäytyvät teille (jos kaikki mahtuvat). Kaikkea tässä ketjussa esitettyä ei kannata ottaa todesta, jotkut asiat saattavat olla vinoilua puolin ja toisin ja kuten tunnettua, jos legenda ja totuus ovat ristiriidassa keskenään, kirjoitetaan muistiin legenda.
Lyhyt Porsche diesel traktorien historia:
Saksassa aikoinaan oli halu ja tarve luoda ihmisille auto ja työkone. Kansan auto ja kansan traktori. Sodan rajoittaessa resursseja vain autoa (Kupla) päästiin tuottamaan, mutta sotien jälkeen myös työkonepuoli lähti etenemään. Traktorin konstruktio oli hyvin pitkälti modulaarinen, eli pienten ja isojen traktorien osat olivat pitkälti vaihtokelpoisia keskenään. Traktorit olivat 1-4 sylinterisiä.
Tämän traktorin historiaa:
Traktori on ostettu/rekisteröity alunperin Kuopion seudulla (rek. K). Traktori on hankittu äitini kotitilalle käytettynä 70-luvun alkupuolella tilan kakkostraktoriksi. Mielenkiintoisena yksityiskohtana, setorikaupassakin on ollut laatua tarjolla, traktorin myyjä nimittäin oli Moto-Zetor. Yhtenä isona alun roolina on ollut viljankuivaajan pyörittäminen sähköttömällä maatilalla. Traktori on toiminut pienen maatilan monipuolisena työkoneena kohtalaisen laidasta laitaan. Käytännössä täydellisenä kamppeena tuo on piessyt mennen tullen vanhemmat ja uduemmatkin "ykköstraktorit".
Maataloustoiminnan loppumisen jälkeen käyttö on ollut satunnaisempaa, mutta väkivahvan koneen avulla on hoidettu muunmuassa tilan metsätyöt, lanattu tiet, jne. Ja näin kauempana asuvana sukulaisena tuolla on tullut ajettua juhannuskokkotarpeet heti kun jalat on yltäneet polkimille (ja vanhempien sylissä sitä ennen).
Traktorille ei valitettavasti ole aina ollut asiallista sijoituspaikkaa, ja Hän on toisinaan joutunut alistumaan taivasalla olemiseen. Tuo on hieman aiheuttanut ennenaikaista kulumaa. Muunmuassa vaihdekepin kumi on pettänyt ja tämä on ollut itseasiassa lähtökohtana traktorin ensimmäiselle loppuelämälle.
Kuntoradalla mopolla ajo kielletty - täähän ei oo mikään mopo...
Omaa historiaa:
Traktori oli lähes jarruton kun sen ostin. Moottorin käynnistysongelmien lisäksi tämä alkoi vaikuttaa saattohoidolta ja olisi ehkä ollut kuukausien kysymys tämän jalometallin päätyminen sulatukseen. Sen isommin suunnittelematta päädyin ostamaan Porschen itselleni vuonna 1995. Vaikea oli luoda uskottavuutta millekään keskustelulle - mitä maatilaton teini tekee p.skana olevalla traktorilla, etenkin kun traktori on muiden mailla 500km päässä kotoa eikä kuskilla ole edes korttia.
Porschen saaminen omiin käsiin oli vielä oman pienen vaivan takana, etenkin kun aikakautena oli vain ne lankapuhelimet, ja netti tai sähköposti oli miltei kaikille tuntemattomia käsitteitä saati että moisia olisi käytetty. Onni onnettomuudessa oli tuolloin vahvasti voinut Putajan Maatalous- & Maansiirtomuseo, jonka tietyn aktiiviporukan reunalle isäni ja minä oltiin päästy. Tapahtumapäivissä mukana oli aivan älytön vanhojen koneiden "guru", valitettavasti nyt jo edesmennyt Veikko Heinonen. Hänellä oli kuljetuskalustoa ja kuljettajia, joilla liikutettiin muutenkin koneita ympäri Suomen.
Traktori tuli sitten mukavasti rahtina mökille ja sijoitettiin alustavasti naapurin riiheen. Aluksi lähdettiin korjaamaan tuota jarruongelmaa. Molempien akselien stefat oli pettäneet ja päästäneet vaihteiston ja perän öljyt rumpujarruille. Yhdysrakenteisen perän ja vaihteiston öljytilavuus (täyttömäärä) on 17l, ja tuolta tuli jätteeksi ulostetta vajaa 30l. Uloste oli kermakahvin väristä, aika lirua, eli käytännössä siis about puolet vettä. Tuossa on suorat akselit, eli siis yhtenäinen pyörän laipasta perämurikan sisälle. Rumpujarrut on suoraan vanteiden takana.
90-luvun remppahommiahan voisi nykypäivän vinkkelissä pitää ihan uskomattomina, enkä ehkä itsekään välttämättä haluaisi kyseisin tavoin tehdä asioita nykyään. Puhutaan kuitenkin 90-luvun alun jonkin lama-ajan vitsauksista, kaikki on kallista, saatavuudet huonoja eikä toisaalta koulunkäynnillä mitään rahaa mistään ansaitse. Traktorista vedettiin takapyörien jarrut auki savisella ja vetisellä mökkipihan maalla. Jotain vanhojen autojen mukana tulleita nurkkiin jääneitä saksitunkkeja, kakkosnelos-rakennelmia jne apuna. Lenkkiavaimia piti hommailla vähän tarpeen mukaan kun autojen mukana tulleet lelusarjat ei ihan riittäneet tuonne yli 20mm kokoluokkaan.
Traktori saatiin kuitenkin tuosta jarrulliseen kuntoon. Käynnistyvyyttä helpotettiin hehkujen vaihdolla ja muutenkin hehkujärjestelmän kunnostuksella (tähän on toki myöhemmin selvinnyt "pari muuttujaa"). Syksy alkoi jo koittaa, joten oman traktoritallin rakennus alkoi välittömästi tai jo osittain jarrurempan yhteydessä. Porschen kuntoonsaamisen jälkeen mökin naapurin maatilalta saatiin takakauha lainaan, joten sillä päästiin siirtämään hiekkaa uuden traktoritallin pohjiksi. Traktori saatiin talveksi pois muiden nurkista ja henkisesti iso sivu kirjassa käännettyä.
Vuosia tuon kanssa meni, monta hehtaaria peltoa on tullut äestettyä ja kynnettyä, tuhansia pikkupaaleja ajettua kärryllä suuleihin, sirkkeli-ruuvi yhdistelmällä tehty muutaman vuoden polttopuut, niitetty heinät jne jne. Osa hommistahan ei toki ole ollut oman mökin juttuja, mutta hommia joissa oli tullut pyörittyä jo ennen omaa traktoria. Samoina vuosina toki tuli käytyä Putajan Maatalous- & Maansiirtomuseon tapahtumissa, ajamalla joka päivä (~30km per suunta), esittelemässä kapinetta ja olemassa vähän apuna tapahtuman järjestelyissä.
Vähän tuossa mökin naapurin maatilan maatalouspuolen hiipuessa ja samaan aikaan meikäläisen teinivuosien jäädessä taakse oli intressit jossain muualla kuin vanhoissa traktoreissa. Traktori sinällään ei ollut unohtunut, mutta seissyt aikoja rauhassa tallissaan. En tiedä mistä nousi 2015-2016 talvella fiilis vähän perusparannuksiin traktorin osalta seuraavalle kesälle. Oli jotain youtube-videoita ja muuta tullut vastaan, joista tuli siihen pyhään Mieleen, että voisi tuolla traktorilla sanoa *narsk*. Tuolloiset ongelmat oli tiedossa, eli suutinkärjet vaihtoon ja samalla uudet hehkut, hehkujen johdotuksen tarkistus, hehkun merkkivastuksen uusinta ja kytkennän tarkistus vastaamaan 12V hehkujärjestelmää (vahva arvaus oli pieni väärinkytkentä, joka siellä sitten olikin).
Eka käynnistysyritys tuon jälkeen oli koskettava. Ei v.ttu elettäkään. Starttimoottori oli lähes mykkä. Vauhtipyörän hammaskehästä pyörittäen moottori pyörii, eikä mitään paikoilleen ruostumista (pykälää) tuntunut olevan. Helppona vaihtoehtona tässä kohtaa tuli tilattua uusi yhteensopiva starttimoottori tilalle. Konehan alkoi kehrätä kuin kissa ja uusien suutinkärkien myötä myös käynti vaikutti kohtuu tasaiselta. Vanha startti on toki edelleen nurkissa ja mieluusti tuon vanhan vielä kunnostan. Uudessa on tiettyjä rakenteellisia eroja, josta syystä etenkin en siitä pidä.
Nyt traktorilla on käyty melkein kaksilla Paukepäivillä. Melkein 2018 ja melkein 2019. Aina on tullut jokin show-stopper ihan lähdön hetkellä.
Pieniä perusparannuksia viimeisten vuosien aikana on tullut tehtyä, mm. takavalot on joskus korvattu väärän mallisilla, mutta nyt internetin ihmemaasta satuin löytämään aidon malliset pidikkeet ja alkuperäistyylin valaisimet. Muutenkin varaosatilanne vaikuttaa nykyään olevan kohtalaisen hyvä. Saksassa toimii useampikin puulaaki, joilla on sekä ilmeisesti alkuperäisiä varastojämiä, uustuotantoa, replica-osia sekä purkuosia traktoreista. Itse kun en ole koskaan saksaa lukenut ja kielitaito riittää kurkun kostuttamiseen, niin tässä ollaan voittajien puolella. Zum Teufel!
Kun kerran osien saatavuus on loistava, olin jo varautunut siihen, että tuo moottori olisi jossakin vaiheessa kiva avata ja käydä läpi. Startit on vähän pitkiä vaikka käynnistysvarmuus nykyään on hyvä. Nyt kun käynnistyvyys myös pakkaskeleillä on ollut ihan ok, on kylmänä käynnistyksen jälkeen koneessa ollut poikkeuksellisen kova metallinen ääni. Toki Porschen kone on aina terävä-ääninen, mutta tämä ääni on vähän särähtänyt korvaan.
Syyskuun lopussa mökkeillessä ajattelin käydä pyörähtämässä kylillä ja samalla voisi vähän katsella miten Porsche jakselee. Oli jotain pienempiä juttuja vielä mielessä hoitaa kuntoon ennen talvea. Hommahan ei mennyt mitenkään mallikkaasti. Kolmisen kilsaa mökiltä pääsin kun täydessä laukassa moottorista alkoi kuulua ihan kunnon takomisen äänet. Ääni kuitenkin katosi pienillä kierroksilla, joten nilkuttelin leppoisasti takaisin mökin pihaan.
Availin kampikammion huoltoluukut ja yritin koittaa välyksiä, mutta alakerta vaikutti ihan kunnossa olevalta. Venttiilikoneistossa kaikki oli sinänsä ihan kunnossa. Venttiilivälyksiä oli v.tusti mutta ruuvailin ne nyt lihalaatikko rakotulkkina sinne parin kympin ohjearvoihin. Traktori takas talliin, sihi auki ja aivoriihi käyntiin.
Koska mökillä traktorin huolto-olosuhteet on olemattomat. Traktoritalli on sen verran ahdas, että sinne peruuttaminen toimii kyllä hyvänä alkometrinä. Muutenkin mökillä käyminen rajoittuu tuonne huhti-syyskuiden välisiin viikonloppuihin, niin jotain piti keksiä. Nyt kotipihaa koristaa pressutalli ja siellä majoittuu Porsche, vielä sen isommin koskematta. Tarkoitus olisi nyt ennen kovia pakkasia (tai vaikkei tulisikaan) aukoa tuo kone. Siinä olisi sitten pakkasjakson aikana aikaa logistiikalle ja koneistamoreissuille ja joskus maaliskuun seutuun jos pääsisi niputtamaan. Alustava tavoite ois käydä Syökerin sauhuilla omin voimin. Katsotaan jos eräs setkakin "poikkeais" siellä.
Nykyisessä majoitteessaan, toivottavasti kotiutuu...
Jos nyt etukäteisesti jotakin pitäisi veikkailla, niin kakkospytty ja kansi eivät enää ole parhaita tovereita keskenään. Samoin männänrenkaissa taitaa olla määrällisesti lisääntymää ja rengas lie väärä sana kuvaamaan mitä männän kyljestä ulos tulee.
Viimeksi muokattu:
Eipä ku 
