Muistellaan mopoilun aloittelua...

[ihmehitsari]

Ensimmäinen mopo oli jalkavaihteinen pappa-Tunturi, vm. jostain 70-luvun alkupuolelta ja miljoona kilometriä ajettu.
Tais olla -81 pääsiäisen aikoihin kun se Datsun 100A:n peräkonttiin runtattiin tädin luona ja völjättiin kotiin.
Mäntä oli jumissa, kansi pois, sopiva koivuhalko männän päälle ja vasaralla armahdettiin.
Muuten ok, mutta tuon kiirekonstin käytössä lohkesi ylimmän renkaan ja päälaen välistä pieni pala.
Noh, kone kävi ja mopo kulki.
Myöhemmin ostin uuden männän ja kyllähän sillä tuli rällättyä.
Pari vuotta myöhemmin tuli kolmivaihteinen Tunturi Sport vuosimallia jotain 70-lukua.
Vanhemmalta mieheltä tämäkin, maksoi muistaakseni 700mk ja sillä sitten pärjäsin autokorttiin asti.

Nyt vanhempana tullut hankituksi mopoja rassattavaksi ja nuorempien riemuksi.
Ensin hankin "sukukalleuden" Solifer 4-Speed'in eläkeprojektiksi
Sitten pelastettiin romunkeräyksestä Solifer SM85
Välillä ajettiin -96 Monkeyllä ja -05 Kymco-skootterilla
Viimeksi törsättiin rahaa -07 Pösöön.

 

[Spama Melebuzor]

Minä en lasna ollessain saanut kuin yhden mopon, Tunturi Breakin. Mopon viimein hajottua se myytiin pois ja uutta ei herunut, 90-luvun alun lamakausi tuli ja rahaa huvituksiin ei ollut. Nyt aikamiehenä olen parannellut traumoja ostelemalla kaikenlaisia mopedeja mitä en koskaan nuorena saanut Tällä hetkellä tallissa majailee alkuperäiskuntoinen pappis -69 ja entisöintiprojektina Super Sport -80.

 

[live PTO]

Jeps, ensimmäisen mopedini sain 7-vuotiaana, isän kanssa käytiin ostamassa peltilokarinen pappatunturi ja hinta oli 20 mk.
Sillä tuli ensin ajettua kuukausi pari polkemalla vaihde päällä ja kytkin pohjassa ( oli meinaan aika raskas pikkupojalle.)
Kun mopohomma saatiin alkuun ja konekin käymään ja vaihteet ja kytkimet opittua hommattiin Tunturi supersport -77 sillä uudella tankilla ilman kavennuksia ja hintaakin oli jo 300mk
sitä sitten makseltiin koko kesä isän mukana apuhommissa. seuraava vaihe oli naapurin pojan super sport jotain -84 ja hintaa jo 1000mk, sillä ajettiin sitten jo laillisestikin. Tähän väliin ja jälkeen mahtuu noin 20 muuta mopoa Helkamaa, Exportia, Viktoriaa, Pappista,SM:ää, automaatilla ja ilman ym, ym. Noin vuonna -86 tai -87 sain ostettua UUDEN Tunturi Tigerin ja hintaakin oli jo 3600 vai oliko 4600 mk kevarikorttia en saanut ajaa vaikka kaikilla muilla se olikin.
Mopoilu loppui väliaikaisesti -88 kun sain autokortin. Myin naapurin pojalle mopokokoelmani noin 15 enemmin tai vähemmin toimivaa mopoa ja runkoa ja konetta 100 mk:lla (harmittaa vieläkin). Nyttemmin on tullut hommattua omille lapsille sekä Honkkarin crossia, että orkkis Monkeytäkin ja Pari Mönkkäriä, eli kyllä se mopoilu taitaa sittenkin jatkua.

 

[-MV-]

Suzuki PV joskus vuonna -89, sillä ajelin jokusen vuoden. Sitten taukoa kaksipyöräisistä vuosituhannen vaihteeseen, jolloin ostin Hondan piikkisen crossipyörän hetken mielijohteesta. Nyt noita crosseja on ollut jo useampi, tällä hetkellä KTM 250 SX-F. Harraste-crossia kaveriporukalla omaksi iloksi ja muutama cross country -kisa kesässä.

 

[Ultimate Welder]

Suzuki PV joskus vuonna -89, sillä ajelin jokusen vuoden. Sitten taukoa kaksipyöräisistä vuosituhannen vaihteeseen, jolloin ostin Hondan piikkisen crossipyörän hetken mielijohteesta. Nyt noita crosseja on ollut jo useampi, tällä hetkellä KTM 250 SX-F. Harraste-crossia kaveriporukalla omaksi iloksi ja muutama cross country -kisa kesässä.

Kuuluukos Kaanaan Kahinat kalenteriin?

 

[Nuf10/60]

Suzuki PV joskus vuonna -89, sillä ajelin jokusen vuoden. Sitten taukoa kaksipyöräisistä vuosituhannen vaihteeseen, jolloin ostin Hondan piikkisen crossipyörän hetken mielijohteesta. Nyt noita crosseja on ollut jo useampi, tällä hetkellä KTM 250 SX-F. Harraste-crossia kaveriporukalla omaksi iloksi ja muutama cross country -kisa kesässä.

Käytkö tässä Ylöjärvellä, tuossa firman (työnanataja) crossihallissa ajelemassa?

 

[-MV-]

Kaanaan Kahinoissa ei ole tullut käytyä kun kerran yleisönä. Täytyisi käydä ainakin kerran kokeilemassa sitä ovaalin ajoa ihan yksikseen, ennenkun menee porukkaan ja viivalle. Ei ole tullut kokeiltua, vaikka vieressä crossiradalla tuli tänäkin kesänä käytyä lukuisia kertoja.

Ja hävettää tunnustaa että crossihallissa en ole käynyt kertaakaan, ammottava aukko sivistyksessä. Sitä hallia en ole kenenkään kuullut kehuvan, niin se on jotenkin jäänyt. Kesällä tulee ajeltua ulkona, ja talvella on piikkipyörät alla. Näin rospuuttoaikaan se halli voisi olla jees.

 

[-MV-]

Ja hävettää tunnustaa että crossihallissa en ole käynyt kertaakaan, ammottava aukko sivistyksessä.

Tuli tänään täytettyä tuo sivistyksen aukko. No joo, periaatteessa ihan jees. Mukava oli ajella ja pahimmat poltteet sai pois. Voisi mennä joskus toistekkin, muttei jäänyt sellasta fiilistä että pakko päästä uudestaan. Taidan lyödä piikkipyörät alle ja jäädä odottamaan oikeeta talvea. Vähän turhan tekninen ja hidas, mutta ymmärrettävistä syistä. Tulevaisuuden lupaukset kasivitosillaan päästeli kahta puolta ohi tällaisesta harrastelija-veteraanista, mutta niin kuuluukin. Kannattaa kunkin käydä itse kokeilemassa ja muodostamassa oma mielipide, jos lajia harrastaa.

 

[jusape]

Joo siinä 12-13 vuotiaana mäkin jo ajelin ( tiellä, mopolla ) ja autolla 16 vuotiaana, erään juustohöylänkin (-65mallisen) vetäisin toista kieppiä katon kautta ympäri....

 

[aksela]

Et sitte jääny kiinni kun ajoit jo 16 vuotiaana autolla tiellä?

 

[jusape]

Joo, en muuta kuin siitä ankka-vaagenin pyörityksestä.....

 

[olliki]

Se kuuluisa ensimmäinen kerta on tietysti jäänyt mieleen
Oli vuosi 1963 ja isäukon uusi mustankiiltävä Monarc seisoi kotipihalla, eikä ketään muita kotona. Minusta 13V oli aivan sopiva aika aloittaa moottoriajelu, eikä kokemus ollutkaan pettymys. Vieläkin muistan miten mukavasti ajopeli väristi nivusissa, kun kierrokset nousivat. Tuo ominaisuus oli muuten Monarcissa ihan omaa luokkaansa. Sittemmin mopoja kertyi muutama itsellekin, se kun oli maaseudulla yleisin menopeli siihen aikaan. Vanhoja raatoja kasailemalla sai käyttökelpoisia kulkupelejä ilman isompia investointeja. Omia mopoja minulla oli kaksi Soliferia, Monarc ja Husqvarna. Viimeksi mainittu jäi mieleen poikkeuksellisen pienestä bensankulutuksesta, joka koitui lopulta ajokin tuhoksi. Pitihän sitä tietenkin kokeilla kuinka kauas pääsee desilitralla ja liian laiha seos teki temput. Noiden jatkoksi pelit senkun kasvoivat. Ensin tuli 2 kpl IC-350 cm3, Ariel 500 cm3 vm-52, ja hännänhuippuna sivuvaunullinen Sunbeam 500 cm3. Eikä kuski ehtinyt saavuttaa 16V ikää, ennen kuin uudet harrastukset veivät mennessään.

 

[Grani]

Ensimmäinen oma mopo oli vaarilta saatu Simson Suhl. Tässä myyntiilmoituksessa jonka löysin on täsmälleen samanlainen niin väriltään kuin vuosimalliltaankin. http://www.nettimoto.com/simson/suhl/1096667
Vaarilla se oli rekisteröity moottoripyöräksi alkuvuosina koska mopoajoneuvoluokka ei ollut viellä keksitty siihen aikaan. Minä olin mopon saatuani täyttänyt 11v. Sillä sitten päristelin kotipihalla ja kavereitten pihoilla. 12 vuotiaana sain yhden ison puulaatikon jossa oli Jawa 250 moottorin osia. Kävin sitten ostamassa kaverin saunan takaa hylättyä jawan runkoa vitosella jossa oli ehkä puolet osista jäljellä. Siinä sitten rakentekin kulkupeliä itselleni ja sain jopa kypärän joululahjaksi äidiltä. Kaksipyöräharrastus loppui kun ostin Skoda Octavian vm. 62 neljätoista vuotiaana. Mopo oli sen jälkeen vain pakollinen kulkupeli kun ei muulla saannut laillisesti ajaa maantiellä. Siihen tosin sain veljeltä uudemman Ögland Swing mopon ja Simson meni muitten kaksipyöräisten kanssa vaihtoon Fiat 600:seen.

 

[MTZ-50]

Se oli jämptiä meininkiä meillä ja kaikesta vinkumisesta huolimatta oman mopon sain vasta täytettyäni se ratkaisevan 15 v. Traktoria olin ajanut alle kouluikäisestä pellolla ja isäukon auto oli tuttu kapine jäällä ajosta. Mutta tielle ei ollut asiaa muuta kuin polkupyörällä. Että se sitten raivostutti, kun omanikäiset kuljeskelivat mopoineen koulu- ja kalareissuja ja meikä vaan sotkee fillarilla pitkiä matkoja, kun ei irtoa lupaa mopoon. Kavereitten Solifer Exportilla ja SM solikalla sitten tuli niillä reissuilla ensimmäiset mopoilut kokeiltua.

15 v syntymäpäivälahjaksi isäukko rahoitti puolet -73 pappatunturista ja toinen puoli siitä 600 markasta oli omia tienestejä, jotka oli hankittu turkismetsästyksellä ja kesärenkeilyllä maatiloilla. Uutta vastaavassa olevassa kunnossa oleva "vaarin silmäterä" ja jotain pikkusen toistatuhatta kilometriä ajettu. Sillä sitten ajelin siivosti sen vuoden kevarikortti-ikää odotellessa. Ja taas toppi: ei lupaa kevariin . Se kun on niiiin vaarallinen...

Okei... ei sitte, jos kerran tälle linjalle lähdetään...
Siispä viilat esiin ja askartelua pajalla. Pappis kulkee n. 80 km/h, kun siitä avartaa kanavat, laskee kannen, vaihtaa kaasuttimen 14 milliseen dolmar-moottorisahan kaasuttimeen ja ratastaa vakion 11/36 sijaan 13/30. Avaramman imukaulan ja tehariputken teko oli haasteellista, kun ei ollut muuta kuin puikkohitsausmuuntaja. Rumia rökellyksiähän niistä tuli, mutta tyylipisteitä siin ei tavoiteltukaan, vaan nopeutta siirtyä pisteestä A pisteeseen B. Viritys ilmeisesti onnistui kohtalaisen hyvin, sillä se pappis kulkea rallatteli sitä kasikymppiään tuhansia kilometrejä niin, että kerran siinä välillä piti porauttaa ja vaihtaa mäntä.

Sitten menikin pitkään välillä autoillessa, kunnes milleniumvuonna palasin takaisin moottorikaksipyöräisiin: ensin Suzuki T 250 ja seuraavana vuonna Yamaha DT 125 - kesäpyörä ja talvipyörä Muutama tuhat vuodessa kertyi molemmilla, kunnes DT katsoi tulleensa valmiiksi ajetuksi. Männä vuonna sitten puraisi skootterikärpänen, kun muuan kaveri aikansa lobbasi. Täältä vaan kun on kaikkialle pitkä matka, ei moposkootteria vaan kevari. Hoda Lead 125.

 

[olliki]

Okei... ei sitte, jos kerran tälle linjalle lähdetään...
Siispä viilat esiin ja askartelua pajalla. Pappis kulkee n. 80 km/h, kun siitä avartaa kanavat, laskee kannen, vaihtaa kaasuttimen 14 milliseen dolmar-moottorisahan kaasuttimeen ja ratastaa vakion 11/36 sijaan 13/30. Avaramman imukaulan ja tehariputken teko oli haasteellista, kun ei ollut muuta kuin puikkohitsausmuuntaja. Rumia rökellyksiähän niistä tuli, mutta tyylipisteitä siin ei tavoiteltukaan, vaan nopeutta siirtyä pisteestä A pisteeseen B. Viritys ilmeisesti onnistui kohtalaisen hyvin, sillä se pappis kulkea rallatteli sitä kasikymppiään tuhansia kilometrejä niin, että kerran siinä välillä piti porauttaa ja vaihtaa mäntä.

Noitten lisäksi kaverin tunturiin tehtiin vielä "turbo", ohjaamalla jäähdytyspuhaltimen ilma kaasarille. Kaipa siihen pientä painetta saatiin aikaiseksi ja säätösuutinta saattoi ruuvata vähän isommalle. En osaa varmasti sanoa kulkiko kone tuon ansiosta lujempaa, vai oliko vaikutus vain psykologinen, mutta kovasti tyytyväisiä olimme oivalluksestamme

 

[MTZ-50]

Noitten lisäksi kaverin tunturiin tehtiin vielä "turbo", ohjaamalla jäähdytyspuhaltimen ilma kaasarille. Kaipa siihen pientä painetta saatiin aikaiseksi ja säätösuutinta saattoi ruuvata vähän isommalle. En osaa varmasti sanoa kulkiko kone tuon ansiosta lujempaa, vai oliko vaikutus vain psykologinen, mutta kovasti tyytyväisiä olimme oivalluksestamme

Minäkin kokeilin tuota, mutta se pilasi vääntökäyrän koneesta niillä viilauksilla, jotka olin tehnyt. Antoi vain marginaalista lisää huipuilla ja suuttimen säätö olisi pitänyt olla kaukona tangossa, että pysyy seos oikeana eri kierrosluvuilla/kuormituksilla. Eihä se sovellu ollenkaan matka-ajoa varten piristettyyn arkikulkineeseeseen, joka oli jo lähtökohtaisesti tehty sillä idealla, että tän tarttis kestää nää pari vuotta kevarin korvikkeena siihen asti, että saa kortin ja auton.

Pirun tarkkoja siitä seoksen oikeellisuudesta nuo korkeakierroksiset kaksitahdit. Ja sitä tarkempia, jos menee pikkusen virittämään vakoisäätöjä alkuperäisasennuksia korkeammalle. Mullahan Suzukiin uusitutti männät, kun oli sitten ensimmäinen kaksipyttyinen kaksitahti minulle, ja en rutiinilla kuullut käynnistä epätasapainoa. Se kun piti olla vastalaitettu kone ja kuitit ja kaikki. No eikö perkeleen tumpula-asentaja ollut laittanut kaasuttimien neulat eri korkeudelle ja toinen pytty kävi laihalla --> mäntä puhki tietysti

Ei kallis remontti, mutta turha remontti ja harmittihan se jäädä tienpäälle ja hajeskella autolla harrastepyörää tienvarresta kotio, kun sen pyörän piti olla niin vimpan päälle kunnossa. Ei sitä näköjää kunnollista muuten saa kuin itse tekemällä sitte sen jälkeen, kun on ensin kantapään kautta opetellu

 

[kkuula]

Mopoiluhan tuli opeteltua serkkuni automaatti soliferilla jossain 11 vuotiaana ja seuraavana vuonna opettelin samaisen serkkuni vaihde "mopoa" eli KX80 kawasakia... oli soliferin jälkeen hieman erilähtö kun koneessa oli kumminkin vajaa 30 heppaa.. ei siinä kauaa mennyt kun räävittiinkin jo kaikki pihamaat kuralle no sitten about 13v sainkin oman mopon ah niin huipun tunturi trialin, tietysti jo valmiiksi kisavireänä, ja hetikohtahan sitä sitten viriteltiin parivuotta lisää ja rinnalla oli jotain pappatunturin romuja joille ei silloin osannut antaa oikein arvoa. Yksi 60-luvun puolivälin papiska harmittaa kun se tuli myytyä pilkkahinnalla, oli hyväkuntoinen ja nyt siitä huudettaisiin reippast yli 1000€
No sitten 15v tulikin aika piikille eli arsenaaliin saapui vm.84 suzuki ts125x jolla ajettiin kesät ja talvet, oli piikkipyörätkin talveksi. Ennen tuota omaa piikkiä serkkuni sai vanhan kisakireän husqvarnan jolla tulikin isommalla pyörällä ajo opeteltua.. Sitten piikkortin saatuani hommasin enduron tilalle kunnon katuhaukan suzuki GT125 x4:n eli 2 pyttyisen suzukin, sillä oli ilo ajaa kunhan muisti ajaa rauhassa ettei leiponut kiinni Vähän tuon tesun jälkeen piti vielä hommata hieno viimeisenpäälle laitettu ja viritetty helkama RAISU, se jos mikä oli mopojen mopo kulki helposti vajaan sata jos vain kytkin sattui pitämään... Kävihän noihin aikoihin tallissa ainakin pari papiskaa joista toinen automaatti ja sitten yksi tunturi city ja toinen trial. muutama noista meni nopeasti myyntiin käyntikuntoonsaattamisen myyntiehostuksen jälkeen.

Kilometrejä ennen autokorttia kertyikin noihin kaksipyöräisiin reilusti yli 30 000km joista vajaa 10 tuhatta gt:llä ja 20 tuhatta ts:llä ja sitten mopoilla lähemmäs kymppitonni ainakin.

Intissä pääsin sitten mopokuskiksi ja ajamaan yamaha xt350 rapia 4000km.. Senjälkeen tulikin kohta 14v tauko omilla kakspyöräisillä ;( ;( jonka olem päättänyt katkaista tänäkeväänä ja säästöpossussa on rahat omaan mopoon!!
Ehkäpä se on suzuki GR? http://www.nettimoto.com/suzuki/gr/moottoripyora
Mihinkään kyykkyihinmuovipulkkiin en kyllä sotekudu ja japsikustomit on ehkä paria poikkeusta lukuunottamatta myös poissuljettuja, eli jäljelle jää nää hieman retrohenkiset vehkeet...
Vaatimuksena olisi pinnavanteet, kromiset lokasuojat, pyöreä etuvalo, iso 2 pyttynen kone ja oikea ajoasento.. Ehkä endurokin menisi jos asuisi jossain muualla kuin kaupungissa.

 

[jusape]

Mullakin oli joskus 16vuotiaana Yammu DT (2??) 125.....
Sen jälkeen tuli krossi kotari, 125nen sekin.......

 

[RH 4]

Mullakin oli joskus 16vuotiaana Yammu DT (2??) 125.....
Sen jälkeen tuli krossi kotari, 125nen sekin.......[/QUOTE

ihan kaverin puolesta kysyn mutta minkä kokoinen kaasari sulla oli tossa dt:ssä ja paljonko vei pensaa?

 

[jusape]

Oli ihan vakio, ja aikaa jo yli 25vuotta, niin ei tarkemmin muista.
Kaikki meni mitä tankkiin laitto.....