Aika helvetinmonta laivapufettia on tullut nautittua, en koskaan enää mene aloitukseen vaan 1/2h h-hetken jälkeen niin saa rauhassa valta syömisensä jonottamatta. Viini - olut hanat voi kyllä laulaa jo hoosianaa mutta tankaavat ne näköjään yhden kerran, sitten nautiskelen sen 1.5h rauhassa noutaen 5-6 eri kertaa. Mitä olen havainnoinut puolet mättää kuin komposti kuorman kaikkea sorttia lautasensa täyteen, vadilla on lihat kanat kalat kaikki sekaisin kuin likaämpärissä konsanaan. Viimeisen 1/2h aikana koko ahmatti laumasta on ravintolassa enää vain muutama ihminen.
Muutama vuosi sitten en saanut lasillistakaan punaviiniä naudan pihvin - punaviinikastike - pariisin perunoiden painikeeksi joita oli vain kohtuulinen määrä noutopöydästä noudettu, mainitsin asiasta lautasia noutamassa olleelle tarjoilijalle ja eikö vain muutaman hetken jälkeen hän toi usean viini pullon josta sain valita mieleisen. Kysyin onko tämä normaali käytäntö, sanoi ei vaan he näkee ketkä on tulleet tänne nauttimaan ja ketkä vain sikailemaan.
En yhtään korosta itseäni, elämän löhtökohdat oli vain köyhät. Maalaistalo mutta ruoka aikoja noudatettiin eikä lonittu suuhun pantavaa milloin nyt sattuu ja siltä tuntuu, ruokalu tavoista huomautettiin yhteisessä pöydässä jos aihetta ilmeni. Uskonnolisessa perheessä luetiin myös ruokarukous ennen kuin kukaan sai aloittaa, kai näistä tavoista on jotain jäänyt pysyvästi alitajuntaan "ruokaa kunnioitetaan". Taas naapurissa ei ollut sitten minkäänlaisia rajoitteita, paskasin näpäein seisaaltaan tiskipöydän edessä hotkaistiin ja häivyttiin kiitoksia sanomatta.
Muutama vuosi sitten en saanut lasillistakaan punaviiniä naudan pihvin - punaviinikastike - pariisin perunoiden painikeeksi joita oli vain kohtuulinen määrä noutopöydästä noudettu, mainitsin asiasta lautasia noutamassa olleelle tarjoilijalle ja eikö vain muutaman hetken jälkeen hän toi usean viini pullon josta sain valita mieleisen. Kysyin onko tämä normaali käytäntö, sanoi ei vaan he näkee ketkä on tulleet tänne nauttimaan ja ketkä vain sikailemaan.
En yhtään korosta itseäni, elämän löhtökohdat oli vain köyhät. Maalaistalo mutta ruoka aikoja noudatettiin eikä lonittu suuhun pantavaa milloin nyt sattuu ja siltä tuntuu, ruokalu tavoista huomautettiin yhteisessä pöydässä jos aihetta ilmeni. Uskonnolisessa perheessä luetiin myös ruokarukous ennen kuin kukaan sai aloittaa, kai näistä tavoista on jotain jäänyt pysyvästi alitajuntaan "ruokaa kunnioitetaan". Taas naapurissa ei ollut sitten minkäänlaisia rajoitteita, paskasin näpäein seisaaltaan tiskipöydän edessä hotkaistiin ja häivyttiin kiitoksia sanomatta.
sella kun roiskahti vähän liikaa kiss of unicornia 
