Minikone-pitkän miettimisen jälkeen

vauhti ei päätä huimaa, eilen meni noin työpäivän verran siihen kun koitti tehdä reikä aineeseen joka on lähes yhtä kovaa kuin terä. Kun lopulta sai 3.5-4 millin reiän karan päähän laajennettua, ei se enää kierretappia huolinut, kitisi vain ja oli kuin lasia koko venttiilin kara. Eli ei saanut kierrekiinnitystä messinkitangon ja karan väliin. Sorvasin 5 millin tankoa hiukan ohuemmaksi ja rullasin siihen vielä viilalla karheaa pintaa ja 648 locktitellä kiinni. Yö pannuhuoneessa ja 1-1.5 sentin syvyistä liitosta ei enää käsivoimin saanut revittyä pois,eli kaippa karat pysyvät työntötangoissaan kiinni. Sitten lyhennys sopivaksi ja puikon pää litteäksi sekä siihen 1.6 millin reikä. Lopuksi kaikki terävät kulmat pois ja puikko sileäksi 1200 karkealla paperilla ja autotalliin kasaamaan kolmea viimeistä venttiiliä. Puhtaana piti koittaa pitää ja sitten nopeasti öljyt joka paikkaan ja venttiilit kasaan. Tuo lyhyesti kuvailtu homma on vienyt päiviä, joista tosin osa on mennyt ihmetellessä miten se eka oli niin helppo, kara pehmeämpää ainetta, tuli kierrekin helposti. ja magneetit oli ekassa seegereillä kasassa, näissä kolmessa muussa oli lukkoon mankeloidut päädyt joita sai nyrkissä rälläkällä koittaa avata niin hellästi että saa vielä kasaankin. ( piti ottaa magneetin sydämet pois sekä karan puoleinen 5 millin magneetin uintilaakeri. Uloimman laakerin jätin, se ohjaa juuri sopivasti ennen sitä ulostulotiivistettä)
kaivoin nelipaikkaisen lohkon esiin ja se oli säilynyt 100% ruosteettomana, sen verran öljyä oli pinnan möhnässä jonka pesin pois. noin 12-14 vuotta autotallssa ja vaikka missä ei ollut saanut siihen mitään vikaa aikaan! Puhdistus vaan ja ei-sopivien liittimien pois ruuvaus. Tulpat reikiin ja tässä lähipäivinä istutan 4 kpl venttiiliä päälle jonka jälkeen vensut ja kanavat täyteen öljyä. Sitten se on lianpitävä ja tiivis. Voi tulla hetki säilytystä vielä, on tämä sen verran rauhallisesti edennyt. Mutta homma mennään valmiiksi asti, odotus on ollut pitkä ja suunnittelut rankkoja. elän vielä toivossa dieselkoneen suhteeen ja oikeiden minikaivurin telojen mutta tämä taitaa olla rahakysymys ja voipi käydä niin että jo olemassaolevat aineet hyödynnetään eikä perheen kirstusta enää tähän projektiin laiteta. sain se futaban ihan erillis-määrärahoista ja enempää en kehtaa pesueen rahoja tähän ohjata. Elikkä jos ei ihmeitä satu, niin alkuperäinen suunnitelma voimassa.
Näin se aika on kulunut ekä etenemä päätä huimaa.. Mutta kesä on edessä ja lämpöiset työilmat.
 
Ei tässä karattu ole mihinkään eikä projektia haudattu. Oli viikon ulkomaan matka ja nyt viikon antibiootit keuhkoputkentulehduksen torjuntaan. Puiden teko on vähää vaille valmis ja kun kunnolla toivun, paukutan telahalkojalla viimeiset surkeat pari kuutiota ja talven puut on siinä. Suurin osa on viimen kesällä pinottuja joten kuivaa puuta on saatavilla.
Pihakoneen runkoon en ole nyt koskenut. Ajatus telapyörien tuennasta muhii vielä ja ainakin jotain tukevaa materiaalia tarvitaan, pitää neuvotella appiukon kanssa... Ne pyörien varret tuen vielä lujemmin, että mikään voima ei niitä ainakaan väännä. ja moottorit sisältävä taka- akseli jolla tela kiritään... sen siirto- ja kiinnitysmekanismi ottaa aikansa valmistua tuolta oman pään autocadista.
Mutta tilanne ei voisi silti olla parempi. isotöinen puomisto ja kauhanivelet tuli talvella tehtyä, samoin aikaavievä venttiilipaketti. Siitä on tuossa kuvakin, samoin halkojasta ja omatekoisesta puukourasta. Työkamun leikkaamat kouran levyt olivat juuri loikean kokoiset, niihin sovittelin puslapesät ja 35 millin männänvarresta akselit. 50/ 25 sylinteri käyttämään ja valmista tuli!. Jos joku on kouria kasannut taikka korjannut, tietää, mitä on saada se jumimatta kulkemaan ja leuat osumaan kohdilleen. Lopputulos miellytti ja pelaa. Ainoa pikkuasia on että voima on aika mieto, johtuen traktorin noin 130 baarin paineesta.
Kääntäjään ei rahoja ollut, mutta Kellfrillä on pikkukääntäjä kahdella sadalla eurolla.. ehkä sen sitä joskus tilaan.
Kesän päälle jatkuu pihakonene rungon ja telaston teko, samoin esisoviteltuja bensakonetta, hydrauliöljytankkia ja venttiilistöä aletaan laitella paikoilleen. Aikaa tämä ottaa, näköjään. Se ei ole loppumassa joten homma jatkuu.
venttiilistö kasassa.webp metrin mittainen telasto.webp mobiilihalkoja.webp pikkukoura.webp
 
Lyhyt päivitys: iso ongelma eli radio- ohjauksen kautta laitteen pysäyttäminen silloin kun yhteys pätkii.. Silloinhan servot jäävät siihen tilaan mihin viimeinen käsky on ne vienyt ja jos vaikka ( kuvitellaan) kone kulkee eteenpäin niin sinne menee eikä pysähdy, jos radio putoaa, menee katveesen tai radion akku loppuu. pakkohan on estää vahingot ja vaikka ratkaisu on tosi helppo ei meinannut löytyä millään. radio- ohjattujen autoja harrastajat tietävät että on saatavana halpoja ( 15-20€) fail- safe mokkuloita jotka vain liitetään servon ja vastaanottimen väliin, on ihan yleissopivat pistokkeet. Servo ajetaan haluttuun turva- asentoon ( vaikkapa moottori seis, jos kaasuservosta on kyse) , painetaan mokkulan opetusnappia muutama sekunti ja siinä on! Seuraavan kerran kun mokkula haistaa että servon normaalit ohjauspulssit puttuvat taikka vastaanottimen käyttöjännite laskee turvallisen rajan alle, ottaa mukkula vallan ja ajaa servon turva- asemaan ( fail-safe toiminta siis), joka minun vehkeessä tulee olemaan kaasu tyhjäkäynille ja vielä hiukan eli sammutuskärjet kiinni.
Onhan Futabassani fail- safe mutta tosiaankin vain vasemmalle vivulle. Se on lennokkikäytössä kaasu ja minun käytössä vasen tela. Ei paljoa auta jos vasen tela pysähtyy, kun kone pukkaa lunta auton taikka jonkun ihmisen lähellä ja radio mykistyy. Alkaa ympyrän kierto jota ei voi hallita. On se sen verran kauhea kuva että piti odottaa kunnes ongelma saadaan ratkaistua. Oli pahimmissa kuvitelmissa jo alettava hankkimaan jotain ammattitason yksitoimista radiota pelkkään sammutukseen. Mutta onneksi jaksoin jauhaa youtubesta radio- ohjausvideoita ja sitten satuin RC fail- safe haulla ihan suoraan ongelman ratkaisuun.
Helkutti kun helpotti! rahaa ei kulu käytännössä yhtään enempää ja turvatoiminta on laadukas, se riittää Rc autoilijoillekin joiden pelit kulkee toista sataa. ( Nitrokäyttöiset polttomoottoriautot joissa kaasuläppää käytetään suoraan servolla ja sama servo käyttää myös jarruja. Sähköautoissa saattaa elektroninen nopeudensäädin osata itsekin mykistyä jos ohjauspulssit puuttuvat. Mutta mekaanisesti kiertyvä servo ei tee mitään liikettä jos ne pulssit katoaa. Se jää siihen missä viimeksi oli, paitsi siis silloin kun on fail- safe joka ajelee servon opetettuun paikkaan. )
 
Hyvä juttu, että ratkaisu löytyi. Kiitos taas tilannepäivityksestä! Mielenkiinnolla seuraillaan tätä. :yesey:
 
Ihan nyt kaikkea en jutusta muista lukematta koko ketjua taas, mutta olisiko moottorin sammutin varmin.....

Vaikos onkos olemassa itsekeskittyviä servoja, joka ohjauksen uupuessa vetää nollille, on juu varmaan.... ?

Melko vieras aihealue meikälle, mutta koitetaan mahdollisuuksien mukaan pysyä jotenkin asiassa kärryillä....
 
Terve!
Joo, juuri moottorin saammutukseen tuota ominaisuutta aion käyttää. Tulee yksi ainoa servo hoitamaan kaasua, ryyppyä, käynnistystä ja sammutusta ( voi olla että startti tulee käsinapille koneen kylkeen, mutta ehkä ei) B&S moottorissani on kaasuvipusellainen että ihan pohjassa on ryyppy + täyskaasu päällä. Siitä vähän pakkia, niin on pelkkä täyskaasu. alaspäin kaasu vähenee ja tulee tyhjäkäynti. ja ihan siinä minimissä on kohta johon laitan mikrokytkimen joka releellä maadoittaa sytytyksen eli sammutusjohdon maahan.
semmoisia servoja jotka reagoi ohjauksen katoamiseen voi olla, mutta vaatii kokeneempaa RC harrastajaa sanomaan mitä ne on. ja tuossa fail- safe- mokkulassa on se hyvä puoli että sille voi opettaa minkä tahansa servon asennon johon se sen ajaa kun aktivoituu vian haistettuaan. Futaba 7C:ssäkin on fail safe yhdellä kanavalla ja sen voi ohjelmoida myös mihin asentoon vain, ajamalla servon jonnekin ja kuittaamalla napista että tässä on fail- safe asento. Se tieto tallentuu sinne vastaanottimeen ( pakko niin koska koko toimintahan kuuntelee vain lähettimen ja vastaanottimen yhteyden toimivuutta. Futaba tietää sen keskinäisestä liikenteestä, mokkula haistaa sen servon ohjaus pulssien loppumisesta) ja aktivoituu, jos vastaanotin hoksaa jääneensä radioliikenteestä ulos. Eli Futaban fail safe on teoriassa oikeampi, mutta kun siinä on hankaluus.. se on ja pysyy vasemman vivun fail- safena eikä sitä voi muuttaa. Pari sataa lisää ( taikka etukäteistieto näistä jutuista) niin olisin ehkä hankkinut eri radion jossa olisi ollut isompi valikoima ohjelmoitavia ominaisuuksia. Mutta tuo 7C on hyvä peli, en moiti. Tässä voisi yhtäkkiä mainita Kärkkäisen RC- myyjän Ylivieskasta ( sinne on keskittynyt Kärkkäisen RC- hommat) joka on hoidellut tosi edullisesti minulle mm. ruotsista vasemman joystickin keskityssarjan parilla eurolla. Ei ole rahastusta ilmassa, vaan palveluhalua. Se vasen tikkuhan on yleensä kaasutikku ja räikällä, eikä keskityksellä. Mutta telakäytössä sen pitää olla samanlainen tuntumaltaan kuin oikea.
Joka tapauksessa ongelma toisensa jälkeen on oiennut ja varmaan saa nämä rc jutut kohta vaientaa ja aloittaa härvelielämän taas näissä tarinoissa. Eli rälläkänpölyä ja puhki palaneita kollegehousuja. Hydrauliikkaöljyä ja pakokaasua. Sitä tässä nyt kaivataan!
Liian nopean suunnittelun johdosta siis telapyörästön ripustusta vahvistellaan varulta ja koitetaan tässä muotoilla taka- akaselia joka kantaa moottorit ja vetopyörät. Sen pitää olla siirrettävä telan kiristyksen vuoksi mutta mahdollisimman tukeva ja välyksetön kun kiristys on tehty ja akseli vedetty kohdalleen pulteilla kiinni. Se siirtomekanismi mietityttää.
Appiukon kanssa on tarvittavat raudat katseltu ja sovittu, eli materiaalipuoli on taas kunnossa.
Tämä on ollut ihan eri kautta menevää homma akuin kuvittelin vaikka kaikennäköistä olen rakennellut. Seuraava projekti ( minikaivinkone) tulee perustumaan enemmän piirustuksiin, tämä telakuormaaja on tehty hiukan kuvanveistäjän tyyliillä. Hyvä tästä tulee, sitä enemmän tuntuu tuolta mitä enemmän koneen piirteet hahmottuu. Koneen takaosaan tulevat öljysäiliö, moottori ja pumppu siirtyilevät vielä koko ajan. Voi olla että tulee oikea peräpainokin, koska nostokykyä ja painoa pitäisi saada. uskon että kaupalliset ns. lyhyen mallin telakuormaajat ( joissa kuski seisoo perässä, kuten Boxer, Dingo, Kanga, ramrod, sekä lukuisat Kiinan versiot) kärsivat siitä vastapainon puutteesta. Tuohan se lyhyys ketteryyttä mutta lumi- ja multahommissa ei ole hyvä jos aina nyökkii keulaa alas. Tässä eri koneita tutkiessa on huomannut että mm. veto ja lastaus vaativat ihan erilaiset koneet ( jos puhutaan tyelakoneista) vetokone on keulapainoinen ja huono lastauksessa. Hyvä lastari on takapainoinen ilman kauhaa mutta alkaa seistä taka- akselillaan vedossa. Se on hyvä pyöräkoneessa mutta vastoin telakoneen ajatusta jossa telan kuuluu painaa tasaisesti maahan molemmista päistä. Taitaa se nelivetoisissa pyöräkoneissakin tavoite olla aina mahdollsimman tasainen painonjako.
Olisi kannattanut hankkia hinnasta huolimata vaaka- akselikone. Siihen on helppo panna pumppu, vaikka joutuisikin tekemään hihnavälityksen. Tllaisessa härvelissä on helpompaa sijoitella laitteita vaakasuunnassa eri kohtiin kuin pystysuunnassa. Pystyakselimoottori pitää panna niin ylös että sen käyttämä pumppu ei roiku maavaraa pienentämässä. Pumppua ei voi laittaa koneen viereen pyörimissuunnan takia, vaan pumppu pitää asentaa akseli ylöspäin. tällaiset helpon tuntuiset jutut alkaa nyt olla pääkohteena. tässä vaiheessa kannattaa miettiä kahdesti tai kolmesti, koska vain lopputuloksella on merkitystä. Koneesta pitäisi saada hyvä ominaisuuksiltaan koska se jää varmaan minulle leluksi pitkäksi aikaa. Töitä sille on paljon: Pienet lumityöt, halkojen siirtelyä, mullan levittelyä, mökillä koko tontin muotoilua ja kivien kantamista, ym.. ja on ihahyvä jos olisi "keikkakone" talkosiin jos joku tuttu tekee pihalla hiekkahommia ym. Jotain ison bobcatin ja lapion välillä sen tehon pitäisi olla. Avantin luokkaa, mutta pieni itsetehdyn maku sallitaan :) teloilla meinaan saada etua pehmeässä avantiin verrattuna. Avantissa huonointa on hinta ja pehmeässä meno. Minulla oletettuja työkohteita on paljon juuri pyöräkoneelle liian pehmeillä alustoilla.
 
No niin! Hellekausi ohitettu. Oli uskomatonta todeta että ulkona voi olla liian kuuma haalarihommiin. Kokeilin yhden päivän hitsailua ja oli kyllä läpimärkä ukko sen jälkeen.
Jätin metallityöt suosiolla ja siirsin projektin kesälomalle. Normi- kesänä olisi ollut hyvä tehdä projektia lomalla muttei tällaisena harvinaisena paahde-kesänä.
Otin vehkeen taas työn alle pari päivää sitten ja tekaisin taka- akselin jonka päihin tein moottoreille ( OMS kopio 315cc) petit. vetopyörän keskeltä vetopyörän keskelle leveys 970mm. Sopiva varmaan vakavuuden ym. kannalta mutta vehje pahus ei mene enää peräkärryyn kuten oli suunniteltu. jos telan leveys asettuu 300 milliin niin 1.3 metriä se ottaa tilaa leveyssuunnassa.
Nyt on edessä taka- akselin kiinnitys rungon alle niin että telaa voi kiristää, mutta myös niin jämerästi ettei kolise eikä heilu. Sitä pähkätään viikonloppuna.
Hyvää teki pikku tauko. Olin monesti levittänyt tavarat ( moottorin, pumpun , akun ja hydraulisäiliön aihion) ja koolannut niitä eri asentoihin koneen takaosaan. Oli tulla patti ottaan kun ikinä ne ei tuntunut kunnolla mahtuvan taikka muuten vaativat kummia lisäsiipiä koneen takaosan "möykkyyn" . No, lopulta tajusin sijoittaa hydrauliöljysäiliön paikan koneen keskiosaan ja alkoipa ongelmat ratketa! Sähkökotelo, hydrauliventtiili ja säiliö pannaan siis siihen missä muuten oli ollut kuskin jalat. Eio ole enää kun kuski kävelee 5 metriä koneen perässä.
Moottori asettuu pumpun kanssa nyt hyvin siihen takamurikkaan ja jää tilaa bensatankille. Lopun voi kruunata mahdollisimman työkoneen näköisellä peräpainolla, jota leivon ehkä betonista.
Moottorin päälle pitää sitten saada tehtyä konepelti ym. Juh 62 on osoittanut melkoista taitoa omissa vehkeissään juuri tuossa viimeistelyssä. Itse en odota sitä tasoa, mutta joku paino pannaan ulkonäöllekin sitten lopuksi.
Kun alkoi auki olevat asiat stressata, niin panin projektin mielessäni pienemmiksi palasiksi. En mieti mitään ennenkuin taka- akseli ja ehkä telatkin on paikallaan ja koko alusta kasassa ja kutakuinkin valmis. Sitten vasta mietin varustelua, nyt kun perussijoittelu kerran on selvitetty.
Hiukan on toimivuus- ja onnistumispaineita, sen verran kauan on haaveiltu, mietitty ja nyt jo tehtykin tätä. Se mitä on saatu aikaan on ihan itseä tyydyttävää. Koneen kokoon pitää aikanaan sen tehot suhteuttaa mutta koitan tehdä siitä mahdollisimman riskin pikku muurahaisen.
 
Mielenkiinnolla ototamme minkälaisia kuvia projektistasi saadaan.Ulkonäkö paineista ei kannata välittää,sillä jokaisella vekottimella on oma luojansa ja nämä uudet vehkeet on aina muunneltavissa.Joten sisäkalut ensin pyörimään ja sitten vasta peltiä päälle feikiksi.
 
Mielenkiinnolla ototamme minkälaisia kuvia projektistasi saadaan.Ulkonäkö paineista ei kannata välittää,sillä jokaisella vekottimella on oma luojansa ja nämä uudet vehkeet on aina muunneltavissa.Joten sisäkalut ensin pyörimään ja sitten vasta peltiä päälle feikiksi.

Tän takia tuo minun 32 vuotta vanha lumikone on aikoinaan ristitty kaverin äidin toimesta "rumeluuniksi".
 
Joo, vehkeen toiminta on tärkeintä, siloitellaan turhat sarvet ja ulokkeet sitten myöhemmin ( tai jos tulee kunnon peli, henkäistään vähän aikaa ja tehdään seuraava paremmin suunnitellen ja helpommin tehden)
Nostin kädet pystyyn sen turvatoiminnan kanssa. hankkimani fail-safe- lisälaite ( muutama euro) ei pelaa Futaban tekniikan kanssa. Kun tulee radiokatkos, Futaba jämähdyttää servokomennon siihen missä se oli ja pitää siinä. Se fail- safe laite pelaisi jos servon asemakomento häviäisi jos signaali häviää. Silloin fail safe motukka korvaa sen sisäänsä ohjelmoidulla uudella arvolla, esim. kaasu nollalle. Mutta kun ei pelannutkaan!! Monissa autoradioissa pelaa niin että fail safe pääsee palauttamaan homman turvalliseksi mutta minun radiossa siis ei.
tajusin kuitenkin että se turvatoiminto on oltava joten vein radiovehkeet spesialistille ja tilauksena oli saada releen kärkitoiminto siten että kun Futaban vastaanottimessa palaa OK- led, niin rele sallii Briggs Strattonin käydä. Muissa tapauksissa rele aina maadoittaa koneen. Tietysti laitan ohituskytkimen että rehkilön saa ajettua pois jos turvapiiri häiriköi. Tuo spesialisti lupasi tutkia, miten onnistuu FET transistorin kytkentä ledin komentoa haistelemaan ja FEt sitten käyttämään 6 voltin kelajännitteellä relettä. kaveri oli toiveikas sanoi että tilaa vehkeet ja ottaa yhteyttä. Eli se huoli taitaa kadota sitä tietä.
telojen kanssa olen miettinyt niiden rautalapputelojen pitoa. Kun kohta on tehtävä telat ja se on pirun iso homma, on päätettävä mistä vaihtoehdosta tulee paras ja kun vertaa bankun telan noin 4 senttiä korkean kumiharjan ja niiden toisten telojen 2 sentin teräsharjan pitoa, niin varmasti joka kelillä bankun tela on pitävämpi. Tosin jälketkin ovat varmasti syvemmät mutta olkoon, päätavoite oli se työntövoima ja etenemiskyky joten jaa jaa.. taitaa vaaka kallistua sttenkin bankun teloihin.
Olen hihnaukkojen kanssa miettinyt lisää sitä bankun telan hankalaa liitosta ja jonkinlainen tapa löytyy. liimaliitos + ruuvivahvistuksia, niin minun käytön kestää.
Mutta varoitan omana mielipiteenä: jos bankun telaa koittaa liittää ja käyttää raskaassa käytössä, niin liitos pettää varmasti, koska tela perustuu saumattomiin teräsvahvikkeisiin joissa epäjatkuvuuskohta katkeaa kyllä pian. Eli metsäajoon taikka pitkälle matkalle en suosittele bankun telan liittämistä.
Itse käytän vain murto- osan bankun telan kapasiteetista vetokestävyysmielessä, eikä telan katkeaminenkaan maata kaataisi. Jos semmoisessa telassa olisi irtolaput, tilanne olisi mahtava mutta kun laput ( harjat ) on valettu samaksi rakenteeksi kokon telan kanssa.
Liitoksena meinasin semmoista että katkaisen kahden harjan välistä, ohennan noin 15 sentin matkalta molemmat päät altapäin, vaijereiden kanssa on hankalaa, ne pitää katkoa ja hioa ohennuksen mukana vaan. Sitten teen liitospalan, ehkä noin 15 millin kumihihnasta ja samat ohennukset siihenkin eli juurikaan paksuuseroja tai portaita ei tule. Hihnaliimalla kiinni ja siinä on heftissä. Sitten tiivistetään kaikki raot liimalla ettei vesi mene, eikä irvistele. Lopuksi neljästä kohtaa 6 millin pulttirivi, esim. neljä rinnakkain ja isoilla aluslevyillä. Yhteensä siis 16 ruuvia liitokseen, neljään siviin. On mahdollista saada alkuperäisen lailla taittuva, ilman paksunnoksia oleva liitos joka kestää kohtalaisesti vetoa. Mutta tosiaan mihinkään kauas meren jäälle, nopeaan ajoon taikka tukin vetoon en semmoista suosittele, se on kävelyreissu takaisin, uskon.
Mutta hitaassa ajossa, helposti ulkoa tarkkailtavissa ja ei koskaan telan keston äärirajoilla, niin voipi kestää vuosia.
Yksi syy tähän muutokseen on se että kun oikaisin ne kumi/rautatelat kenturalle niin kyllä niiden perushihnat ovat ihan romua, ei niiden kanssa edes koeajoa voi tehdä. Pitäis uusia hihnat kokonaan ja niinpä niistä tuleekin jonkin seuraavan projektin telat. Päätin panostaa lisää bankun telojen liitoksen miettimiseen ja kyllä siis ihan toimiva idea löytyi.
Homma jatkuu, kuviakin tulee lähiviikkoina. Kone on mukavassa vaiheessa, kun tästä eteenpäin alkaa muistuttaa työkonetta aika nopeassa tahdissa.
 
velipoika osti parin teloja siihen sen yanmarin 15 pikku kaivuriin eli 1500kg kaivuriin ja ne oli jotain reilu 400e pari pihaan toimitettuna.. puhu kyl varmaan verottomasta hinnasta.. mut ei minusta ihan älyttömiä maksa noi pikkukoneiden telat.. tietysti tälläses projektis on suuri summa..
 
Olenkos ihan metässä muistikuvalla, että 500€ olis ollu pankun telat telipyörästöineen ollu hintalappua.... :rolleyes:
 
pikkukone.webp 100.webp 101.webp 102.webp

Kyllähän tuollainen minikaivinkoneen umpeenvalettu teräsvahvistettu tela olisi paras. Varmasti semmoisia vielä joskus käytän. Nyt kun vetopyörät ym. kaikki on bankun 100millin jaolla, niin bankun telaa ( tai vastaavaa) tässä pitää käyttää. Mutta siis katkaistuna ja jatkettuna.
Nyt on yksi vaihe takana. Alusta + telan kiristys on meititty ja tehty. Aika rautavaa tavaraa käytän kun muutenkin painoa varmasti pitää lisätä erillisellä painolla. Mukavaa kun ei tarvitse miettiä kestävyyttä, vaan paksusta raudasta vaan kaikki.
Koneen koko ja olemus näkyy hyvin kun kolmaskin akseli on kiinni. telan kiristin on se pitkä 30 millin kierretanko joka nojaa taka- akseliin keskimmäisen akselin alla olevasta mutterista. Muut näkyvät tangot ovat paksua harjaterästä jolla vahvistelin akselistoa. Ei kovin korkeateknistä, mutta sitä tavaraa oli saatavilla. On siis paketissa kaksi isoa juttua,eli se radio- ohjauksen turvasysteemi ( pidän aika varmana että kaveri jolle sen vein, saa sen tehtyä) ja alustan ja erityisesti taka- akselin rakenne, kiinnitykset ja telan kiristys. Kummasti taakka kevenee, kun huomaa että puoliväli on reilusti ylitetty!!!
Loppu touhu on pienempää, enemmän semmoista nikkarointia, eli sitä moottorin kiinnitystä ja pumpun asentelua. Tai kaikkihan on panematta paikoilleen, mutta vaikein eli paikkojen keksiminen on tehty.
Mukava tunne, kun on päässyt mäen päälle ja loppu on tavallaan hiukan alamäkeä, verrattuna noihin metallihommiin joita tuohon on tehty. Työlästä oli! Mutta mukavaa.
Yksi hikinen vaihe on vielä: telat repiä mönkijällä metsästä, mittoa, katkoa ja liittää. Tästä eteenpäin projekti muuttuu enemmän seppähommista semmoiseksi asennukseksi josta ainakin itse pidän suuresti.
En enää epäile etteikö tule sekin päivä että saa radiolla vääntää starttia, panna kaasut pohjaan ja napsauttaa vapaakierto kiinni,eli paineet päälle ja telat liikkeelle..
 
103.webp 104.webp


telat ovat työn alla ja kun aikansa bankun telaa purki,tajusi että suunnitelma muuttuu taas... Nimittäin kokoleveä siisti liimattu + pultitettu liitos ei tule onnistumaan eikä noin leveänä tela edes passaa koneeseeni. Toisessa kuvassa näkyy kuinka ylileveä siitä lopulta tulisi. Ajattelin että leveä saa olla mutta tuo on liikaa.
No, kyllä se silti noista teloista tehdään ja ehkä parempana kuin aluksi aioin. Liitos on mietittävä yksinkertaisempi koska telassa on sekä sitä vaijeria että nuo telan sisäiset poikittaisraudat jotka eivät ole mitään peltiprofiileja vaan niissä on paksuakin rautaa. Kuvassa näkyy millaisen terästornin nokassa on ne sivuohjarit, eli alumiinivalu-mötikät jotka ovat kahdella 8 millin ruuvilla kiinni.
Hiki tuli kun purki puoli metriä telaa! On se vaan laadukas ja hyvin tehty. Siviileille tuollainen olisi tosi kallis uutena. Voi kuvitella miten onnistunut ja hyvä on tämä telakonstruktio ollut 60 luvulla kun se on ensin luotu.
Liitos tulee tällainen: madallan noita teräskorokkeita ja samalla ohennan hihnaa kunnes teräsvaijerit tulee näkyviin. ( telaa on tottakai kavennettu ennen tätä leikkaamalla uloimmat raidat pois eli leveydeksi jää noin 30 senttiä. Kudos jää reunasta näkyviin, mutta koitan polttaa/ kumiliimata sen piiloon) Sitten otan kuljetinhihnaa noin 10X 40 sentin palan molemmille puoliskoille, eli kahden puolen vetoreikää ja liimaan oikealla hihnaliimalla kiinni, ohennetuilla päillä että tulisi edes hiukan sidettävän näköinen. Alkuperäisen telan päihin laitan 2-3 kuuden millin pulttia ettei päät repsota ja loppukiinnitys tehdään niiden ohjarikalikoiden omilla 8 millin ruuveilla. Yksi liitos tulee siis 12-14 pultilla kiinni ja vetoreiän toselle puolelle sama homma. Pitäisi kestää repimistä ja pikkuhommia, muttei ole samaa luokkaa muun telan kanssa.
Tuollaista siis nyt työn alla.
 
Jaahah, olisi hyvä keli viikonloppuna ja edellisen viikonlopun yllätys- huopakattokorjaus- talkoot on ohi. Elikkä kehuskellaan etukäteen jo telojen sovittelua ja liittämistä. Olisi tarkoitus lauantai- sunnuntain aikana mitoittaa, katkoa, halkaista, sekä tehdä viistot päät + liimalla liittää telat. Lisäksi tietysti ne ohjainpalikat pultilla läpi, mikä sitoo päät mekaanisesti. Hifistelynä ne telaharjojen väliset telan päät vielä pikkupulteilla siihen liitoshihnan pätkään kiinni, etteivät repsota. tavoite on vielä liimalla tiivistää koko liitos + liimata kudokseton kumisuikale ulkopuolelle niiden päiden päälle lähinnä näkösuojaksi.
Saapa nähdä, miten onnistuu, mutta otan valokuvia ja kaunistelematta kerron miten kävi.
Toinen todella merkittävä asia jysähti yhtäkkiä kohdalleen eilen illalla. Olen sitä joystick ojausta kaavaillut ja tähän asti ollut se " kun ei muuta keksi" versio, eli vasen ja oikea tikku olisi teloille eteen- taakse suunnissa ja tikkujen poikittais- liikkeet olisi kauhalle ja puomille. Muistelen että ainakin joskus Avanteissa oli näin??
No, se oli minullakin tarkoitus ja olen jopa harjoitellut hommaa. Olen laittanut servoihin erinäisiä viisareita ja koittanut ajaa " teloja" nin että kauha ja puomi ei liikahtele samalla.. joo, opiihan sitä.
Mutta kun katsoo videoita esim. tela-ruohonleikkureista niin niillä ohjaus on yhdellä tikulla. Voisi harraste-rc radionkin sellaiseksi tehdä, kääntämällä joy- stickiä 45 astetta ja laittamalla telan ohjauksen yhdelle joystickille. ( joo, tämä on perus huuhaata, mutta sille joka juuri nyt miettii tälalista ohjausta, tämä voi olla kullan arvoista tietoa) Ongelmaksi siinä tulee se tasainen balanssin pito, koska tikku haluaa mennä omaa mekaanista "tunto- ohjaustaan" pitkin. Eli 45 astetta käännetyssä vivussa se ristinmuotoinen rata edelleen kummittelee tuntoasistissa eikä vipu löydä 100% suoraa eteen- taakse rataa. Tulee sik sak ajoa.
No sattuipa mukavasti, kun koko illan jauhoin vaikka mitä hakuja, kuten joys stick track control ym.. todella monia sanaversioita.. niin eiköhän tullut yhtäkkiä ratkaisu suoraan eteen! Se on omassakin radiossani valmiina ohjelmissa, mutta kun en ole lennokki taikka rc- harrastaja, niin se oli aluksi ihan hepreaa. Todellakin, nykyradioihin voi valita esiohjelmoituja liikeyhdistelmiä, esim. tämä minulle sopiva Elevon Mix. Se tarjoittaa lentokoneen ohjausta silloin kun koneessa ei ole erillisiä siivekkeitä eikä korkeusvakaajaa, vaan ainoastaan perässä " elevonit" joille radio osaa leipoa liikeyhdistelmän joka käytännössä sopii myös tuplamoottoriveneille, tela- ajoneuvoille jne.. En kuvaile sitä toimintoa ilman kuvia ( jos joku jaksoi lukea tähän asti, niin viimeistään siinä vaiheessa lupsahtais luomi) vaan katsokaa youtubesta elevon set up taikka sinnepäin. No joo, avasin netistä man radioni käyttöohjeen ja siellähän oli se elevon ohjelmakin. Hirveän erikoissanaston seassa sitten oli myös tuo maininta tuplamoottoreista ja telaohjauksesta..
Eli se pelaa niin että tikku on edelleen vakioasennossa, eli tuntuma eteen- taakse on hyvä ja samoin sivuille. Mutta ohjelma käyttää tikun signaalia ikäänkuin tikku olisi 45 astetta käännetty. Eli puolestaan kone käyttäytyy täydellisesti niin, että kun ohjaa vipua eteen, se pyörittää molempia teloja eteen. Kun ohjaa 45 astetta jompaan kumpaan sivuun eteen, niin toinen tela seisoo, toinen pyörii. ja kun vetää 90 tai 270 asteen suuntaan niin telat pyörii ristiin. ja sitten on ehkä vielä semmoinen parannus että pakki toimii loogisesti ( pitää vielä ihan paperilla tarkistaa sitä lentokoneen persuusta mielessä mallina käyttäen) ja se olisi hyvä koska pelkkä 45 asteen normi-joystickin kääntö aikaansaa erikoisen pakituskääntösuunnan muutoksen. Eli pakittaessa olisi pitänyt mielessä pystyä kompensoimaan kääntösuunnan vaihto. Nyt ( EHKÄ) elevon- ohjelma kääntää senkin niin että kone liikkuu aina sinne suuntaan mihin tikkukin. Pitääpä piirtää isoon paperiin ne eri ohjaustilanteet ja tutkia, kummin päin se pakkipuoli pelaa. lentokoneessahan se on vain nousupuoli, eteenpäin työnnetty tikku puolestaan laskupuoli. Joo, hiukan annan periksi semmoisia " ohjelmat ja sovellukset on hyviä juttuja" mielipiteitä kohtaan. Olen ollut kovasti vastaan semmoista ja vain oman käden tuottama liike on kelvannut ohjaussignaaliksi. Nythän jokainen servon liike on ohjelman laskema " MIX" niistä ristikkäisistä joystickin liikkeistä. Jos joku RC hommista tietävä olisi minulle tämän sanonut niin kuinkahan monta mietintä- tuntia olisi säästynyt. Mutta toisaalta tällaiset hommathan onkin juuri aivovoimistelua. Onnistunut kone ja sen tekemä työ on sitten vain plussaa.
radio on vielä siellä poppamiehen luona turvamuutoksessa, eli en pääse testaamaan. Mutta olen nähnyt youtubessa juuri samanlaiset Futaba 7c:n ohjelmoinnin elevonille ja kyllä sen siitä näki että juuri sit mitä tarvitaan tällaiseen. Uskon että en ole ainoa tela-alustaa suunnittelava ja tekevä. Ohjaus on aina yksi paikka pilata tai parantaa laitetta ja siihen kannattaa panostaa. youtubessa rc mower ja track mower haut on tuoneet paljon uusia näkymiä. kone voi olla todella ketträ ja toimiva vaikka onkin radio- ohjattu. Tuo oma systeemini jossa ajan suoraan servolla propon karoja... enpä ole muita vastaavia tavannut mutta syynä voi olla että paras olisi tietysti ajaa suoraan sähköllä. uskon että ohjattavuus ja tarkkuus on silti omassa venttiilipaketissani ihan huippuluokkaa, sen verran tarkka ja napakka tuollainen hobby- radiosysteemi on nykyään.
Mutta ohjauksesta tulee kuvaa ja palautetta kun radion saan takaisin. Jossain vaiheessa pitää alkaa selvittää, miten videoita pannaan youtubeen? Onko jollain siihen selkeä ohje?
Radio- ohjausta odotellessa siis tulee nyt se telaviikonloppu. Ei pitäisi sataa ja lämpöäkin on vielä hiukan. Jos kaikki menee suunnitellusti, on lauantai- iltana haalarit, naama ja koko tallin takainen piha mustassa kumipölyssä mutta miehellä naama leveässä hymyssä,. saa nähdä. Kuvia tulee kyllä.
 

Luo tili tai kirjaudu sisään kommentoidaksesi

Sinun täytyy olla jäsen voidaksesi jättää kommentin.

Luo käyttäjätili

Liity Konekansalaiseksi. Se on helppoa ja ilmaista! Rekisteröityneenä et näe mainoksia, voit käyttää hakua, näet alueita, joita nyt ovat piilossa...jne.

Kirjaudu sisään

Oletko jo Konekansan jäsen? Kirjaudu sisään tästä.

Takaisin
Ylös