Minikone-pitkän miettimisen jälkeen
- Viestiketjun aloittaja minipillari
- Aloituspäivämäärä
minipillari
Kansalainen
Jaahas, yksi hidaste poissa. Nimittäin radiovastaanottimen tilatieto-ledeistä ei saanut sähköisesti ulos signaalia. Joko niillä on joku nopea pulssivirta säästömielessä, taikka sitten vaikeaselkoinen virtapiiri. Puhutaan kännykän osin kokoisista pintaliitososista joissa vieläpä näyttää ne punainen ja vihreä ledi olevan samaa palikkaa. Joka tapauksessa autoelektroniikan huippuosaaja ei lopulta löytänyt nopeaa ja helppoa ( halpaa) tapaa vahvistaa radioyhteys-ok- ledin virtatietoa moottorin hätäseissin käyttötiedoksi ( tai toisinpäin,eli hetkenkin radiohäiriö olisi sammuttanut moottorin) Ajan kanssa ja ammattimiehen tuntihinnalla olisi ehkä saanut kaivettua ohjaukset esiin, mutta tämä on kuitenkin leikkikalu ja semmoiseen raskaan sarjan elektroniikkatutkintaan ei ole varaa.
Eli se turvatoimi unohdetaan. Pitää ajaa koeajot jonkun hätä- seis narun kanssa ja soveltaa joku sammutustapa lopputalven hommiin. Kesällä sitten jostain kaivaa 300-400 euroa ja hankkia joko Futaban 8- sarjalaisen taikka Multiplexin cockpitin joissa on enemmän ominaisuuksia, multiplexissä kai mm. joka keppikin roolitettavissa miten vain + molemmissa kaikki kanavat fail- safelle laitettavissa.
Pitikin säästää tietämättömyyttään satanen väärässä paikassa! Tuo 7 sarjalainen joka minulla on, on silti hyvän luokan perusradio-ohjain eli käyttöön sekin jää.
Eipä tarvitse enää odotella. Hommaa voi jatkaa.
Tankkia kolistellessa ( materiaaliksi on käsiin jäänyt 400 millin hapikasputkea ja 4-5 millin epämääräisiä hapikaslevyn paloja, plasmaleikkauksen sivupaloja, osa puolen metrin kokoisia. ) pitää siis purkaa se venttiilipaketti vielä kerran ja kasata toisin päin, koska ne ulostuloreiät sattuivat servojen puolelle. Ne pitää tietysti osoittaa eri puolelle koska servopuoli pitää muutenkin koteloida hyvin ja tiivistää venttiileihin jotenkin. vesi ja sulava lumi ym. ei saa valua ja kasautua servo- osastolle. Kun koteloi tarpeeksi tiiviisti niin venttiilien oma lämpö riittää pitämään kondenssiveden poissa.
Kesällä luultavasti investoin myös vedenpitäviin servoihin. Mutta on tässä aikaa ajaa ja kastella laitetta ennen sitä. Nythän vaan haluttaa saada se liikkumaan ja kaikki muu viimeistely jää kesälle, mm. täys- purkaminen ja epoksimaalaus.
Per... niiden moottorien vuotoliittimien paikoilleen saamiseksi saattaa joutua käyttämään telat pois.. no, se pitää ottaa hyötyliikuntana.
Oikeastaan muuta ei ole mielessä kuin nuo lopetushommat. Pari rupeamaa kun vielä saa aikaiseksi niin laite mahtanee liikkua. Ihan ensimmäisiä hallittuja ajoja meinaan videoida ja pistää youtubeen, että tämän pitkän kirjoittelun saisi kuitattua joskus valmiiksi. Usko itse laitteen jonkinlaiseen puhtiin ja toimintaan on vain vahvistunut. Mutta sitten sen näkee....
Eli se turvatoimi unohdetaan. Pitää ajaa koeajot jonkun hätä- seis narun kanssa ja soveltaa joku sammutustapa lopputalven hommiin. Kesällä sitten jostain kaivaa 300-400 euroa ja hankkia joko Futaban 8- sarjalaisen taikka Multiplexin cockpitin joissa on enemmän ominaisuuksia, multiplexissä kai mm. joka keppikin roolitettavissa miten vain + molemmissa kaikki kanavat fail- safelle laitettavissa.
Pitikin säästää tietämättömyyttään satanen väärässä paikassa! Tuo 7 sarjalainen joka minulla on, on silti hyvän luokan perusradio-ohjain eli käyttöön sekin jää.
Eipä tarvitse enää odotella. Hommaa voi jatkaa.
Tankkia kolistellessa ( materiaaliksi on käsiin jäänyt 400 millin hapikasputkea ja 4-5 millin epämääräisiä hapikaslevyn paloja, plasmaleikkauksen sivupaloja, osa puolen metrin kokoisia. ) pitää siis purkaa se venttiilipaketti vielä kerran ja kasata toisin päin, koska ne ulostuloreiät sattuivat servojen puolelle. Ne pitää tietysti osoittaa eri puolelle koska servopuoli pitää muutenkin koteloida hyvin ja tiivistää venttiileihin jotenkin. vesi ja sulava lumi ym. ei saa valua ja kasautua servo- osastolle. Kun koteloi tarpeeksi tiiviisti niin venttiilien oma lämpö riittää pitämään kondenssiveden poissa.
Kesällä luultavasti investoin myös vedenpitäviin servoihin. Mutta on tässä aikaa ajaa ja kastella laitetta ennen sitä. Nythän vaan haluttaa saada se liikkumaan ja kaikki muu viimeistely jää kesälle, mm. täys- purkaminen ja epoksimaalaus.
Per... niiden moottorien vuotoliittimien paikoilleen saamiseksi saattaa joutua käyttämään telat pois.. no, se pitää ottaa hyötyliikuntana.
Oikeastaan muuta ei ole mielessä kuin nuo lopetushommat. Pari rupeamaa kun vielä saa aikaiseksi niin laite mahtanee liikkua. Ihan ensimmäisiä hallittuja ajoja meinaan videoida ja pistää youtubeen, että tämän pitkän kirjoittelun saisi kuitattua joskus valmiiksi. Usko itse laitteen jonkinlaiseen puhtiin ja toimintaan on vain vahvistunut. Mutta sitten sen näkee....
minipillari
Kansalainen
Morjens!
Olo on kuin mopoikäisellä joka katselee kun muut ajelee ja omasta on moottori osina...
Eli nyt on hankittuna hydraulisäiliön aineet, voi tehdä oikeanlaisen ja muotoisen, ei tarvitse sitten myöhemin katua että piti häsytä tuommoinenkin saavi tuohon... Muodon pitää olla mahdollisimman vaikea, ikäänkuin salmiakin muotoiseksi painettu matkalaukku. Lauantaiksi on säätiedotus luvannut lauhaa mutta ilman jatkuvaa lumentuloa, eli eiköhän hommiin pääse. Alumiinisia servovipuja eilen työstin pirtissä ja kun Dremelillä hiukan silpaisin M3 kierretangon päästä ja ehkä pienenpieniä kipinöitä hetken näkyi niin sehän oli vaimon mielestä niin kauheaa!! Piti luvata että hion ja työstä ne loput autotallissa... pahus kun naiset ei ymmärrä näitä asiota, ei ollenkaan!
Tässä katselen sopivaa muovikoteloa sähkölaitteille suojaksi. Samaan koteloon pitäisi saada liipoon venttiilipaketin servot niin että laatikon sisusta pysyisi lämpimänä ja siten kuivana..
Ei oo kaukana koeajo, ei oo.... kun vaan pääsisi ulos hommiin.
Olo on kuin mopoikäisellä joka katselee kun muut ajelee ja omasta on moottori osina...
Eli nyt on hankittuna hydraulisäiliön aineet, voi tehdä oikeanlaisen ja muotoisen, ei tarvitse sitten myöhemin katua että piti häsytä tuommoinenkin saavi tuohon... Muodon pitää olla mahdollisimman vaikea, ikäänkuin salmiakin muotoiseksi painettu matkalaukku. Lauantaiksi on säätiedotus luvannut lauhaa mutta ilman jatkuvaa lumentuloa, eli eiköhän hommiin pääse. Alumiinisia servovipuja eilen työstin pirtissä ja kun Dremelillä hiukan silpaisin M3 kierretangon päästä ja ehkä pienenpieniä kipinöitä hetken näkyi niin sehän oli vaimon mielestä niin kauheaa!! Piti luvata että hion ja työstä ne loput autotallissa... pahus kun naiset ei ymmärrä näitä asiota, ei ollenkaan!
Tässä katselen sopivaa muovikoteloa sähkölaitteille suojaksi. Samaan koteloon pitäisi saada liipoon venttiilipaketin servot niin että laatikon sisusta pysyisi lämpimänä ja siten kuivana..
Ei oo kaukana koeajo, ei oo.... kun vaan pääsisi ulos hommiin.
minipillari
Kansalainen
Morjens härveleiden harrastajat!
Tulipa pitkä tauko, en näköjään saa kipinää hommaan ennenkuin syyskylmät taas tulee. Nyt ne tuli ja unessa ollut projekti herätetään taas etenemään. Kumma miten sitä jaksaa omaa lykkäämisen tunnetta sinnitellä... Asiaan vaikutti yksi toinen remonttihomma ja muut sekalaiset tekosyyt. Ei vain lyönyt kipinää, ei millään. kaksi pikkuongelmaa piti ajatusta jäissä ( säshköisten ohjausservojen suojaus niinettei näytä tosi tökeröltä ja hydraulimoottorin vuotoöljyn kanavoiminen pois niin ettei tela niistä vuotoöljyliitintä pois.
Joka jaksaa vielä seurata tätä touhua taikka aloittaa tästä tämän yritelmän seurailun, niin tässä väliaikatieto:
sain hoidettua siististi propventtiileitä ohjaavien servojen + muunkin sähkön suojaamisen ulkoilmoilta. Sopiva "oikeiden sähkömiesten " peltikotelo sattui kynsiini ja siinä on mitat kuin tilaustyönä tehty. Kun porasin neljä reikää yhteen sivuun + kahdeksan ruuvinreikää, niin pystyin irrottamaan propojen päät ja pujottamaan magneettien rungot ( magneetithan ovat tyhjiä kuoria) peltilaatikon kyljestä sisään ja kiinnittämään päädyt + servot laatikon sisältä niin että pelti jäi osien väliin ja kun liitososa on putkimainen sen kolossa on O-rengas, niin vesitiiviyskään ei muuttunut.
laatikossa näkyy komeita liitinrimoja ym, jotka ovat jäänteitä alkuperäisestä käytöstä, mutta hyödynnän niitä konen starttipiirissä ym.
Eli se siitä, tuon päälle tarvitse jonkun kevyen kuomun taikka minkä vaan sadesuojan niin asia on ratkaistu.
ja se vuotoöljyliitos ratkesi ihan perinteisellä bajoliittimellä. Eipä vaan tullut mieleen kun asia oli kuumimmillaan, vasta myöhemmin hoksasin että ei sen tarvitse olla niin vaikeaa.
Homma siis jatkuu, vie aikaa ja ongelman tullessa en oikaise jos ratkaisua ei ole. Itsekin toivon ettei pitkää tapahtumatonta jaksa enää tullisi, että lopulta näkisi mitä tämmöinen radio- ohjattu lapio lopulta käyttömielessä tarjoaa.
Kyllä tämä vielä kulkevanakin näkyy...
.minipillari
Kansalainen
Hohhoijaa! talviunilta herätty!
Kuluttelin illan jos toisenkin radio- ohjauspurkin kanssa. Nyt on antennit ym. laitettu säänkestävästi ja minimi-toiminnat kasassa siellä ohjausboksissa. Sisällä se loota vielä oleilee ja liikuttelen servoja päivittäin. Tuli kummitusvika: Jo kolmas servo pimeni eli meni oikosulkuun.. voisin veikata jännitelähteen heikkoutta ja josain kohtaa ( ehkä) jännite putoaa ja servon joku sisäinen tranisistori palaa oikkariin eli auki, koska vikaannuttuaan servo ottaa lujasti virtaa muttei liiku.
Aamulla soitin Kärkkäiselle ja tilasin isomman jännitälehteen ja uusia servoja + kaasuservolle joustavan työntökaapelin.
Itse konerakkine on edelleen pientä hitsailua vailla, tosi pientä, mutta ulkona alkaa juuri olla semmoisia ilmoja että voisi viitsiä hitsailla. Seuraava projekti tehdään sitten sisätiloissa. Ei ole niin pitkiä talviunia eikä tarvitse haalareita joka nippelin tekoa varten pukea.
Homma on edelleen , yllätysyllätys elossa ja etenee!
Kuluttelin illan jos toisenkin radio- ohjauspurkin kanssa. Nyt on antennit ym. laitettu säänkestävästi ja minimi-toiminnat kasassa siellä ohjausboksissa. Sisällä se loota vielä oleilee ja liikuttelen servoja päivittäin. Tuli kummitusvika: Jo kolmas servo pimeni eli meni oikosulkuun.. voisin veikata jännitelähteen heikkoutta ja josain kohtaa ( ehkä) jännite putoaa ja servon joku sisäinen tranisistori palaa oikkariin eli auki, koska vikaannuttuaan servo ottaa lujasti virtaa muttei liiku.
Aamulla soitin Kärkkäiselle ja tilasin isomman jännitälehteen ja uusia servoja + kaasuservolle joustavan työntökaapelin.
Itse konerakkine on edelleen pientä hitsailua vailla, tosi pientä, mutta ulkona alkaa juuri olla semmoisia ilmoja että voisi viitsiä hitsailla. Seuraava projekti tehdään sitten sisätiloissa. Ei ole niin pitkiä talviunia eikä tarvitse haalareita joka nippelin tekoa varten pukea.
Homma on edelleen , yllätysyllätys elossa ja etenee!
minipillari
Kansalainen
No niin. Servolaatikkoon odotan vielä jännitteen alentajaa, mutta paristoilla voi muutaman liikkeen tehdä, kunnes ainakin halvimmat servot palaa. Eli voisi hetken käytellä.
Hydrauliikka + säiliö kasattu viikonloppuna ja käyntiin laittaessa oli todettava että pukkien päälle kone vielä hetkeksi jää: Öljyvuoto servolootassa ha vielä löytämättä oleva öljyvuoto venttiililohkon etupuolella. Joku liitin siellä on rikki tai muu erikoinen juttu, koska vääntelin kyllä kaikki lähdöt tarkoin kiinni. Puomi + kauha ovat ilman letkuja, pelkästään tulpattu, mutta ajomoottorit on letkutettu.
Loppuhommien kanssa meni taas uskomattoman kauan. Piti lauantaina saada koekäyttää, mutta annoin periksi kun oli vielä reilusti hommaa. Päätin että kun saa moottorien vuotolinjan äherrettyä kapeassa telan ja vetopyörän välissä kiinni, niin riittää. Lopulta kädet ja selkä pehmeinä ne letkut oli siellä. Pitii mm. rikkä koota hylsyyn kiinni telan sisällä ja ei voinut kuin ihmetellä, kuinka vaikeaksi jonkun varttituuman baljoliittimen sijoituksen voi tehdä. Puolisen tuntia/ liitin sai ähistä. Sunnuntaina veivasi liittimiä lisää mukavampiin paikkoihin, täytin säiliön Shell Donax td 10W30:llä ja odottelin että pumpun koppa täyttyy. samalla sai hengähtää ja katsella ettei ihan valmista hasardia ole siinä syntymässä. Koneen nostelin pukeille ja totesin samalla että vaikka on lähinnä teräsluuranko, niin varmaan jo 400 kiloa on painoa, eli tilanteen mukaan pitänee hiukan painottaa.
Minimi- systeemit oli siis tehty koekäyttöä varten, mm. akku on vielä irti ja bensatankkia ei ole, vaan aluksi irtokanisterilla vaan.
Moottori siis pyörimään ja kun oli vähän aikaa kierrätellyt öljyjä, niin suljin vapaakiertohanan. heti toinen tela alkoi jauhaa täysillä. ja kun keppiä ohjasi eteenpäin niin tela pysähtyi. Eli venttiilin karan keskitys servon keskiasemaan on monta milliä pielessä. Mistäänhän ei näe karan paikkaa ja tällai kokeilemalla ne on ajettava keskitykseen.
Joka tapauksessa moottorin pauketta ja radio- ohjaimella aikaansaatua liikettä oli siis ekaa kertaa saatavilla.
Tänään on erinäisten neuvottelujen jälkeen uimahallireissu tytön kanssa, mutta viikolla jatkuu härvelisavotta. Tällaista siis pitää tehdä että pääsee koneen perässä kävelemään pihalla: Vuotava liitos etsiä lohkolta, venttiilin servotangon urarengas ( 5 millin tangolle) pullahtaa pois ja vuotaa. laitettava joku prikka juottamalla tiivisteelle selkätueksi. Onneksi kolme muuta on parempia, tämä yksi jäi olemattoman kannaksen varaan: ei riittänyt.
venttiilit on keskitettävä, eli 3 millin kierretangot säädettävä niin että kun vivut on keskellä on venttiilitkin keskiasennossa. Letkut on käännettävä. Kahdesta letkuparista meni tasan kaksi paria väärin summissa arvaamalla.
Lisää väliraporttia kun laite oikeasti on ajettavissa.Nyt vaikuttaisi hiukan että lopulta tämä sittenkin alkaa liikkua ja toimia.
Akku, bensatankki, startti- ja lataussähköt, kauhan ja puomin letkut, kauhan tilalle aluksi puskulevy koeajoihin, joku kuomu moottorin ja venttiilistön päälle, jne.... siinä sitten koekävelyä seuraavia vaiheita. Pakko malttaa tehdä myös joku hätäseis, vaikka narusta vetämällä.
Kun saa oikeaa liikettä aikaan niin alan videoida ja jossain vaiheessa teen youtube-pätkiä joista vehkeen toimintaa voi nähdä. tiedän kokemuksesta että muut vastaavien telahärvelien rakentajat haluavat nimenomaan nähdä liikettä ja koneen puskukykyä ym. valottavia touhuja, eli konetta oikeassa sille suunnitellussa hommassa. Luntakin olisi vielä jäljellä, eli kaavailut koneen saamisesta " näille lumille" olivat oikein, vaikka ollaankin väärässä päässä talvea.
Yksi koneen pääominaisuushan on se, että se mahtuu ja itse menee auton peräkärryyn, eli suhteutan teho- odotukset sen mukaan. Toiveet on asettuneet projektin aikana aika rauhallisiksi, mutta nyt kun telat pyörähtivät ja kone on hytkynyt pukkien nokassa, alkaa varovasti nousta toive, että se jaksaisikin jotain. Ainakin radio- ohjattuna sillä kehtaa tehdä reippaita käännöksiä ja ei paljoa haittaa röykkyinen kyyti. kokeilen ja totean heti armottomalla tavalla ohjauksen onnistumisen kun kone kulkee lähipäivinä omin voimin. radiossa on hyviä säätöjä, mm. expo- vipuherkkyys eli saa vivun keskiasentoon aika paljon neutraalia.
Lisää juttua tulossa pian.
Hydrauliikka + säiliö kasattu viikonloppuna ja käyntiin laittaessa oli todettava että pukkien päälle kone vielä hetkeksi jää: Öljyvuoto servolootassa ha vielä löytämättä oleva öljyvuoto venttiililohkon etupuolella. Joku liitin siellä on rikki tai muu erikoinen juttu, koska vääntelin kyllä kaikki lähdöt tarkoin kiinni. Puomi + kauha ovat ilman letkuja, pelkästään tulpattu, mutta ajomoottorit on letkutettu.
Loppuhommien kanssa meni taas uskomattoman kauan. Piti lauantaina saada koekäyttää, mutta annoin periksi kun oli vielä reilusti hommaa. Päätin että kun saa moottorien vuotolinjan äherrettyä kapeassa telan ja vetopyörän välissä kiinni, niin riittää. Lopulta kädet ja selkä pehmeinä ne letkut oli siellä. Pitii mm. rikkä koota hylsyyn kiinni telan sisällä ja ei voinut kuin ihmetellä, kuinka vaikeaksi jonkun varttituuman baljoliittimen sijoituksen voi tehdä. Puolisen tuntia/ liitin sai ähistä. Sunnuntaina veivasi liittimiä lisää mukavampiin paikkoihin, täytin säiliön Shell Donax td 10W30:llä ja odottelin että pumpun koppa täyttyy. samalla sai hengähtää ja katsella ettei ihan valmista hasardia ole siinä syntymässä. Koneen nostelin pukeille ja totesin samalla että vaikka on lähinnä teräsluuranko, niin varmaan jo 400 kiloa on painoa, eli tilanteen mukaan pitänee hiukan painottaa.
Minimi- systeemit oli siis tehty koekäyttöä varten, mm. akku on vielä irti ja bensatankkia ei ole, vaan aluksi irtokanisterilla vaan.
Moottori siis pyörimään ja kun oli vähän aikaa kierrätellyt öljyjä, niin suljin vapaakiertohanan. heti toinen tela alkoi jauhaa täysillä. ja kun keppiä ohjasi eteenpäin niin tela pysähtyi. Eli venttiilin karan keskitys servon keskiasemaan on monta milliä pielessä. Mistäänhän ei näe karan paikkaa ja tällai kokeilemalla ne on ajettava keskitykseen.
Joka tapauksessa moottorin pauketta ja radio- ohjaimella aikaansaatua liikettä oli siis ekaa kertaa saatavilla.
Tänään on erinäisten neuvottelujen jälkeen uimahallireissu tytön kanssa, mutta viikolla jatkuu härvelisavotta. Tällaista siis pitää tehdä että pääsee koneen perässä kävelemään pihalla: Vuotava liitos etsiä lohkolta, venttiilin servotangon urarengas ( 5 millin tangolle) pullahtaa pois ja vuotaa. laitettava joku prikka juottamalla tiivisteelle selkätueksi. Onneksi kolme muuta on parempia, tämä yksi jäi olemattoman kannaksen varaan: ei riittänyt.
venttiilit on keskitettävä, eli 3 millin kierretangot säädettävä niin että kun vivut on keskellä on venttiilitkin keskiasennossa. Letkut on käännettävä. Kahdesta letkuparista meni tasan kaksi paria väärin summissa arvaamalla.
Lisää väliraporttia kun laite oikeasti on ajettavissa.Nyt vaikuttaisi hiukan että lopulta tämä sittenkin alkaa liikkua ja toimia.
Akku, bensatankki, startti- ja lataussähköt, kauhan ja puomin letkut, kauhan tilalle aluksi puskulevy koeajoihin, joku kuomu moottorin ja venttiilistön päälle, jne.... siinä sitten koekävelyä seuraavia vaiheita. Pakko malttaa tehdä myös joku hätäseis, vaikka narusta vetämällä.
Kun saa oikeaa liikettä aikaan niin alan videoida ja jossain vaiheessa teen youtube-pätkiä joista vehkeen toimintaa voi nähdä. tiedän kokemuksesta että muut vastaavien telahärvelien rakentajat haluavat nimenomaan nähdä liikettä ja koneen puskukykyä ym. valottavia touhuja, eli konetta oikeassa sille suunnitellussa hommassa. Luntakin olisi vielä jäljellä, eli kaavailut koneen saamisesta " näille lumille" olivat oikein, vaikka ollaankin väärässä päässä talvea.
Yksi koneen pääominaisuushan on se, että se mahtuu ja itse menee auton peräkärryyn, eli suhteutan teho- odotukset sen mukaan. Toiveet on asettuneet projektin aikana aika rauhallisiksi, mutta nyt kun telat pyörähtivät ja kone on hytkynyt pukkien nokassa, alkaa varovasti nousta toive, että se jaksaisikin jotain. Ainakin radio- ohjattuna sillä kehtaa tehdä reippaita käännöksiä ja ei paljoa haittaa röykkyinen kyyti. kokeilen ja totean heti armottomalla tavalla ohjauksen onnistumisen kun kone kulkee lähipäivinä omin voimin. radiossa on hyviä säätöjä, mm. expo- vipuherkkyys eli saa vivun keskiasentoon aika paljon neutraalia.
Lisää juttua tulossa pian.
minipillari
Kansalainen
Pitkän painin ensimmäinen voitto taskussa! laitoin koneen ohjauksen sen verran vireeseen että telat pysyivät paikallaan kun vipuihin ei koskenut. Silti jäi perhana jonkun ajatushäiriön tuloksena ohjaus peilikuvaksi eli letkusulkeisia on vielä tulossa. Oli aika kumma tunne pitkän nahjustamisen jälkeen kammeta pölkyt koneen alta ja katsoa tupla tai kuitti siitä, mikä se oikeastaan on.
No tupla tuli. Eli teloissa on mukavasti puhtia, maksimivauhti on juuri sellainen että voi ohjailla, eikä karkaile sinne tänne. Voimaa on vaikea heti arvioida kun ei ole kauhaa ja keuka keveänä.
Mutta ei niin jyrkkää mäkeä ollut että olisi edes näyttänyt raskaalta. Ohjaus pelaa aika hyvin, mutta kun oli kaikki liikkeet väärinpäin, oli hiukan hakusassa kaikki.
Mylläsin pihan lumihankien jäännökset telanjälkiä täyteen ja pyörittelin spiraaleita polanteiden päällä, johan mureni! Tunnelma oli aika huikea. Koneella voi aika ongelmitta ajella suoraan umpihangessa ja tiellä. Käännökset onnistuu hyvin ja hallinta pysyy melko hyvin koko ajan. hanskatuntuma on hilkkusen parempi kuin mitä itse olisin veikannut. Ihan minimaalista käännösten hallinnan vaikeutta voi olla aluksi eli pikakäännnökset menee helposti varttikierroksen pitkäksi jos ei keskity. Hitaastikin voi ajaa eli oikeita työtehtäviä voi tehdä.
Lopuksi kone teki tenän, eli yksi venttiili on ikäänkuin jumissa ja tela vain vetää ja vetää. Pitänee avata vensu ja koittaa saada kara liikkeelle ilman naarmuja tai muita vaurioita. Propoventtiiliin ei olisi varaa, eli on oltava varovainen. Servo on kunnossa, se koittaa kiskoa karaa keskelle täysin voimin, mutta kara on siis jumissa. Joku koekäytön aikainen likahiukkanen on välissä, periaatteessa tällaisen propon karan saa jumiin jo hiuksella,eli uudet putket ja letkut ja ulkoasennuksen tuoma pöly se siellä maksattaa oppirahoja.
Kuvia otin sen jälkeen kun kone teki stopin. "todisteena " telan myllerrysjälkiä, halvaantunut kone ja venttiililaatikon näkymä. Viimeinen venttiili on se jumipeli. kara on sisällä eikä tule keskiasentoon. En erehdy repimään pihdeillä, se venttiili on sen jälkeen romu. On tutkittava mihin suuntaan se hajoaa ilman naarmuja ja suostuteltava kara liikkeelle ja roska pois. Nythän se ei vielä ole kyntänyt koloja teräkseen mutta jos hampaat irvessä karaa repii niin naarmut syntyy.
Vaikka noita pikkuvaikeuksia truli, niin fiilinki on mahtava! Koeajon perusteella tuolla voi lappaa lunta ja multaa ja ihan ohjatusti ja jopa tarkasti. Voimaa ensimmäisen ajon perusteella on sopivasti. Se tulee mitattua sulalla maalla ja kauhan kanssa. Työntövoimaa tuskin koskaan on liikaa taikka edes tarpeeksi. Sitä koneeseen koitin eniten saada.
tankki, akku, sähköt, hätäpysäytin, ym.. ym.. mutta videotakin kyllä haluttaisi tehdä mahdollisimman pian.
vaikak möhkö ei ole vielä ihan valmis, niin helpotus on suuri jo. Kyllä tästä peli tuli.
No tupla tuli. Eli teloissa on mukavasti puhtia, maksimivauhti on juuri sellainen että voi ohjailla, eikä karkaile sinne tänne. Voimaa on vaikea heti arvioida kun ei ole kauhaa ja keuka keveänä.
Mutta ei niin jyrkkää mäkeä ollut että olisi edes näyttänyt raskaalta. Ohjaus pelaa aika hyvin, mutta kun oli kaikki liikkeet väärinpäin, oli hiukan hakusassa kaikki.
Mylläsin pihan lumihankien jäännökset telanjälkiä täyteen ja pyörittelin spiraaleita polanteiden päällä, johan mureni! Tunnelma oli aika huikea. Koneella voi aika ongelmitta ajella suoraan umpihangessa ja tiellä. Käännökset onnistuu hyvin ja hallinta pysyy melko hyvin koko ajan. hanskatuntuma on hilkkusen parempi kuin mitä itse olisin veikannut. Ihan minimaalista käännösten hallinnan vaikeutta voi olla aluksi eli pikakäännnökset menee helposti varttikierroksen pitkäksi jos ei keskity. Hitaastikin voi ajaa eli oikeita työtehtäviä voi tehdä.
Lopuksi kone teki tenän, eli yksi venttiili on ikäänkuin jumissa ja tela vain vetää ja vetää. Pitänee avata vensu ja koittaa saada kara liikkeelle ilman naarmuja tai muita vaurioita. Propoventtiiliin ei olisi varaa, eli on oltava varovainen. Servo on kunnossa, se koittaa kiskoa karaa keskelle täysin voimin, mutta kara on siis jumissa. Joku koekäytön aikainen likahiukkanen on välissä, periaatteessa tällaisen propon karan saa jumiin jo hiuksella,eli uudet putket ja letkut ja ulkoasennuksen tuoma pöly se siellä maksattaa oppirahoja.
Kuvia otin sen jälkeen kun kone teki stopin. "todisteena " telan myllerrysjälkiä, halvaantunut kone ja venttiililaatikon näkymä. Viimeinen venttiili on se jumipeli. kara on sisällä eikä tule keskiasentoon. En erehdy repimään pihdeillä, se venttiili on sen jälkeen romu. On tutkittava mihin suuntaan se hajoaa ilman naarmuja ja suostuteltava kara liikkeelle ja roska pois. Nythän se ei vielä ole kyntänyt koloja teräkseen mutta jos hampaat irvessä karaa repii niin naarmut syntyy.
Vaikka noita pikkuvaikeuksia truli, niin fiilinki on mahtava! Koeajon perusteella tuolla voi lappaa lunta ja multaa ja ihan ohjatusti ja jopa tarkasti. Voimaa ensimmäisen ajon perusteella on sopivasti. Se tulee mitattua sulalla maalla ja kauhan kanssa. Työntövoimaa tuskin koskaan on liikaa taikka edes tarpeeksi. Sitä koneeseen koitin eniten saada.
tankki, akku, sähköt, hätäpysäytin, ym.. ym.. mutta videotakin kyllä haluttaisi tehdä mahdollisimman pian.
vaikak möhkö ei ole vielä ihan valmis, niin helpotus on suuri jo. Kyllä tästä peli tuli.
Liitetiedostot
minipillari
Kansalainen
Morjens!
Kilkuttelin irti maahan kiinni jäätyneen vuonna 99 tai 2000 tehdyn mönkijän puskulevyn, leikkasin siitä mönkkäri-ripustuksen pois ja sovitin kylmiltään telamöhkön eteen. Kiinni se ei vielä ole. Pitää laittaa parilla pikahitsillä kiinni ja kokeilla pikaisesti tällä viikolla lumen puskua, koska kohta on jäljellä vain yöpakkasen kovettamia lumiläjiä jotka hupenee päivin silmissä. Jos kone jaksaa levyn kanssa siirtää lunta hyvin ja jos levy toimii jotenkuten, niin teen levyn taakse pikakiinnityspaikat että sitä voi käyttää ja vaihtaa kätevästi. Päätyövälineeksi kaavailen edelleen pientä kauhaa, onhan niitä pusku- siirto- ja kanteluhommia vähän väliä.
Kone on jotenkin tiivistynyt ja näyttää enemmän joltain millä oikeasti on tarkoitus tehdä jotan. Luurankomainen runko ja hiukan sekavasti ripotellut laitteet olivat aluksi ulkonäöltään pieni pettymys. Mutta kapeaan tilaan kaikki lopulta sai. Jotain suojakuomua tuohon on tehtävä. yksi ongelma on radio- ohjaimen antenni joka on lyhyt 10 sentin kaksois- tumppi moottorin ja sähkölaatikon välissä. Se aiheuttaa sen että yhtenäistä koppaa ei taida voida tehdä. Radioyhteys taitaa mennä jos antennin peittää. Pitää kokeilla ehkä jotain muovia ja kattaa se radion alue sillä.
Ohjauksen virittelyä, bensatankin sijoittelua ja sen pahuksen hätäpysäyttimen laitto jotenkin, niin siinäpä on työkone tai ainakin riski apulainen, vaikkei mikään iso laite ole. Nyt kun nollailee päästä pois turhaumia ja kompromisseja, niin päivä päivältä alkaa kone vaikuttaa onnistuneemmalta. Parasta lääkettä oli kun sai ajella sillä ympäriinsä ja nostaa ja laskea puomia ja hailutella kauhan kiinnityslevyä. Kaikki liikkeet ovat hyvin hallittavissa ja hitaatkin liikkeet onnistuu. Joskus keskikohdat hiukan kummittelee, ehkä servovivussa oleva pikku klappi riittää venttiilin ihan lievään hiipimiseen. Pitää vielä joka liike erikseen virittää ja trimmata.
Youtube- kanavan luonti on sitten yksi kynnys. katsoin ohjeet kerran läpi ja vaikka sen kyllä teen, niin tuollainen tilin luonti on mulle pakkopullaa. Mutta olis se niin mukava tuottaa joskus joku videonpätkä. Onhan muutkin viitiseet ja siksi on saanut katsella vaikka mitä inspiroivaa. Kyllähän täsä kun kone alkaa pysyä hanskassa , on videotakin tulossa.
Hyvä etten alkukokeita videoinut... välillä on syöksytty konene niskaan vapaakiertoa avaamaan että saa paineet pois. Ohjauksen virittelyn lomassa on ollut muutamia oho- tapauksia.
Mutta puskulevyä siis kiinnitellään tällä viikolla. On iltavuorot ja aamuisin aikaa.
Kilkuttelin irti maahan kiinni jäätyneen vuonna 99 tai 2000 tehdyn mönkijän puskulevyn, leikkasin siitä mönkkäri-ripustuksen pois ja sovitin kylmiltään telamöhkön eteen. Kiinni se ei vielä ole. Pitää laittaa parilla pikahitsillä kiinni ja kokeilla pikaisesti tällä viikolla lumen puskua, koska kohta on jäljellä vain yöpakkasen kovettamia lumiläjiä jotka hupenee päivin silmissä. Jos kone jaksaa levyn kanssa siirtää lunta hyvin ja jos levy toimii jotenkuten, niin teen levyn taakse pikakiinnityspaikat että sitä voi käyttää ja vaihtaa kätevästi. Päätyövälineeksi kaavailen edelleen pientä kauhaa, onhan niitä pusku- siirto- ja kanteluhommia vähän väliä.
Kone on jotenkin tiivistynyt ja näyttää enemmän joltain millä oikeasti on tarkoitus tehdä jotan. Luurankomainen runko ja hiukan sekavasti ripotellut laitteet olivat aluksi ulkonäöltään pieni pettymys. Mutta kapeaan tilaan kaikki lopulta sai. Jotain suojakuomua tuohon on tehtävä. yksi ongelma on radio- ohjaimen antenni joka on lyhyt 10 sentin kaksois- tumppi moottorin ja sähkölaatikon välissä. Se aiheuttaa sen että yhtenäistä koppaa ei taida voida tehdä. Radioyhteys taitaa mennä jos antennin peittää. Pitää kokeilla ehkä jotain muovia ja kattaa se radion alue sillä.
Ohjauksen virittelyä, bensatankin sijoittelua ja sen pahuksen hätäpysäyttimen laitto jotenkin, niin siinäpä on työkone tai ainakin riski apulainen, vaikkei mikään iso laite ole. Nyt kun nollailee päästä pois turhaumia ja kompromisseja, niin päivä päivältä alkaa kone vaikuttaa onnistuneemmalta. Parasta lääkettä oli kun sai ajella sillä ympäriinsä ja nostaa ja laskea puomia ja hailutella kauhan kiinnityslevyä. Kaikki liikkeet ovat hyvin hallittavissa ja hitaatkin liikkeet onnistuu. Joskus keskikohdat hiukan kummittelee, ehkä servovivussa oleva pikku klappi riittää venttiilin ihan lievään hiipimiseen. Pitää vielä joka liike erikseen virittää ja trimmata.
Youtube- kanavan luonti on sitten yksi kynnys. katsoin ohjeet kerran läpi ja vaikka sen kyllä teen, niin tuollainen tilin luonti on mulle pakkopullaa. Mutta olis se niin mukava tuottaa joskus joku videonpätkä. Onhan muutkin viitiseet ja siksi on saanut katsella vaikka mitä inspiroivaa. Kyllähän täsä kun kone alkaa pysyä hanskassa , on videotakin tulossa.
Hyvä etten alkukokeita videoinut... välillä on syöksytty konene niskaan vapaakiertoa avaamaan että saa paineet pois. Ohjauksen virittelyn lomassa on ollut muutamia oho- tapauksia.
Mutta puskulevyä siis kiinnitellään tällä viikolla. On iltavuorot ja aamuisin aikaa.
minipillari
Kansalainen
No jotain tuollaista se vaatii. Jos tekee kunnon kuomun joka sallii esim. hiukan risukoissakin möyhätä, niin sehän saattaa ongelma poistua jos antenni sojottaa muovisessa " majakassa" siinä kuomun keskellä.
Koneen ykköshomma on toimia lumikolan turbo- korvikkeena sekä tulla kuljetetuksi noin 10 kilometrä toiseenkin kohteeseen lumitöihin. Mutta nyt kun se tuntuu ihan ketterältä, on alkanut mielessä muhia muitakin käyttökohteita, mm. mökillä puita kaadellessa kantojuhtana ja tekemässä sitä pahinta kaikista, eli kaadettujen isojen kuusten oksia kantamassa läjään. Juuri tuollaiseksi muuliksi sitä tässä alan mieltää, eli se kantaa, pukkaa ja lastaa. Ei tosin tuolla levyllä, sillä koitan nyt korkeintaan kokeilla tehoja talon vieressä olevalla leikkikentällä tiistaina. Ensin varttitunnin hitsiliimaamiset ja sitten möyrimään. Olen realisti puskukykyjen suhteen. Ei tuolla omapainolla ja työntövoimalla mennä läpi kiven ja jään, vaan joutuu varmasti koko ajan tasapainoilemaan työntövoiman ja pidon loppumisen kanssa. Riittää kun puskulevyllinen rullaa edessä mukavasti. Kolalla on jokainen huomannut että joskus pikkueste vie kaiken voiman ja sopivasti jujuttamalla ja tuntumalla toimien saa isonkin homman perille. sama se on varmasti pikkukoneen kanssa, eli ei kannata turhautua tökkäämisiin.
No, huomenna saa mielikuvia siitä, millaisia suorituksia sillä voi ja ei voi tehdä.
Koneen ykköshomma on toimia lumikolan turbo- korvikkeena sekä tulla kuljetetuksi noin 10 kilometrä toiseenkin kohteeseen lumitöihin. Mutta nyt kun se tuntuu ihan ketterältä, on alkanut mielessä muhia muitakin käyttökohteita, mm. mökillä puita kaadellessa kantojuhtana ja tekemässä sitä pahinta kaikista, eli kaadettujen isojen kuusten oksia kantamassa läjään. Juuri tuollaiseksi muuliksi sitä tässä alan mieltää, eli se kantaa, pukkaa ja lastaa. Ei tosin tuolla levyllä, sillä koitan nyt korkeintaan kokeilla tehoja talon vieressä olevalla leikkikentällä tiistaina. Ensin varttitunnin hitsiliimaamiset ja sitten möyrimään. Olen realisti puskukykyjen suhteen. Ei tuolla omapainolla ja työntövoimalla mennä läpi kiven ja jään, vaan joutuu varmasti koko ajan tasapainoilemaan työntövoiman ja pidon loppumisen kanssa. Riittää kun puskulevyllinen rullaa edessä mukavasti. Kolalla on jokainen huomannut että joskus pikkueste vie kaiken voiman ja sopivasti jujuttamalla ja tuntumalla toimien saa isonkin homman perille. sama se on varmasti pikkukoneen kanssa, eli ei kannata turhautua tökkäämisiin.
No, huomenna saa mielikuvia siitä, millaisia suorituksia sillä voi ja ei voi tehdä.
minipillari
Kansalainen
Morjens!
Käyty pika- puskukokeissa. Mahdollisena yhtenä referenssinähän tässä ollaan muille mahdollisesti samantyyppisellä telakonemieltymyksellä varustetuille, siksi koitan laittaa kaikki tulokset kaunistelemattomina.
Eli märkää lunta ja alla jää. Puskukoneena tämä on ihan hyödytön. Onneksi pito katoaa eikä voima, siksi lisäpainolla on saatavilla paljon apuja.
Mutta pelkälle puskuterälle ei talven lumitöitä kannata rakentaa, saattaapi tulla pettymys. Tosin pakkaslumella ja ilman jääalustaa, niin kyllähän tuolla monta kolamiestä voittaa.
mutta se siis oli ihan odotettava tulos, eli vaikka tuloksena mitätön työsaavutus, olen silti 50/50 tyytyväinen. Hyvääkin oli: Kun käänsin terän ikäänkuin kauhan pohjaksi, alkoi lyyti kirjoittaa, eli kauhan tuo kyllä täyttää reippaasti. Lopputulemana on että pikkukoneella ei saa puskemalla mitään aikaa, mutta kauhalla ihan eri peli. Siis kauhaa tekemään.
takaterällä pakittamalla vetaisin yhden hiekka/lieju-rommakon yli ja kyllä se nikottelematta veti maata mukanaan kun pitoa oli.
Lisäksi meni taas yksi halpisservo sekaisin yhtäkkiä. Onkohan ne arkoja kondenssivedelle? Pitäisiköhän hankkia vedenkestäviä servoja. Ohjaus muuten pelaa, mutta ainakin puomin liikkeistä pitää rajata puolet pois, nopeutta on tosiaan yli tarpeen.
Loppusaldo: kauhan teko pitää alkaa. Kone pelaa kauhan kanssa hyvin. Pystyy jopa työsuorituksiin, ei vain sotkemaan materiaalia vaan myös käsittelemään sitä. Sen näki kun käytti puskulevyä "lusikkana". ja painoa pitää saada lisää, koska voimaa on ihan mukavasti. akku, bensatankki ja niiden lisäksi noin 200 kiloa lisäpainoa, niin saattaa olla voima/ paino oikeassa balanssissa. Voiman pitää jaksaa vääntää kone + kauhallinen lunta ylämäkeen. Uskon että nykyisen koneen lisäksi menisi noin 400-500 kiloa aika jyrkkään ylös.
Tässä näkee kuinka hankalaa on säätää niitä ominaisuuksia, vaikka paperilla voimaa ym. onkin. Ihan pikkuero, eli työväline, niin kone pelaa ihan eri tavalla. Ohjaus on myös säädeltävä kohti lopullista muotoaan. Nykyinen on vaikeahko,kun on vääriä liikesuuntia ja hiukan äkkipikaisuutta.
Puskukoe oli siis pahin homma ja koneelle epäedullisin tapa tehdä työtä. Ei loistanut, mutta siis kauhaksi muuttamalla kaikki oli hyvin. tarvii siis hyvän kauhan!
Käyty pika- puskukokeissa. Mahdollisena yhtenä referenssinähän tässä ollaan muille mahdollisesti samantyyppisellä telakonemieltymyksellä varustetuille, siksi koitan laittaa kaikki tulokset kaunistelemattomina.
Eli märkää lunta ja alla jää. Puskukoneena tämä on ihan hyödytön. Onneksi pito katoaa eikä voima, siksi lisäpainolla on saatavilla paljon apuja.
Mutta pelkälle puskuterälle ei talven lumitöitä kannata rakentaa, saattaapi tulla pettymys. Tosin pakkaslumella ja ilman jääalustaa, niin kyllähän tuolla monta kolamiestä voittaa.
mutta se siis oli ihan odotettava tulos, eli vaikka tuloksena mitätön työsaavutus, olen silti 50/50 tyytyväinen. Hyvääkin oli: Kun käänsin terän ikäänkuin kauhan pohjaksi, alkoi lyyti kirjoittaa, eli kauhan tuo kyllä täyttää reippaasti. Lopputulemana on että pikkukoneella ei saa puskemalla mitään aikaa, mutta kauhalla ihan eri peli. Siis kauhaa tekemään.
takaterällä pakittamalla vetaisin yhden hiekka/lieju-rommakon yli ja kyllä se nikottelematta veti maata mukanaan kun pitoa oli.
Lisäksi meni taas yksi halpisservo sekaisin yhtäkkiä. Onkohan ne arkoja kondenssivedelle? Pitäisiköhän hankkia vedenkestäviä servoja. Ohjaus muuten pelaa, mutta ainakin puomin liikkeistä pitää rajata puolet pois, nopeutta on tosiaan yli tarpeen.
Loppusaldo: kauhan teko pitää alkaa. Kone pelaa kauhan kanssa hyvin. Pystyy jopa työsuorituksiin, ei vain sotkemaan materiaalia vaan myös käsittelemään sitä. Sen näki kun käytti puskulevyä "lusikkana". ja painoa pitää saada lisää, koska voimaa on ihan mukavasti. akku, bensatankki ja niiden lisäksi noin 200 kiloa lisäpainoa, niin saattaa olla voima/ paino oikeassa balanssissa. Voiman pitää jaksaa vääntää kone + kauhallinen lunta ylämäkeen. Uskon että nykyisen koneen lisäksi menisi noin 400-500 kiloa aika jyrkkään ylös.
Tässä näkee kuinka hankalaa on säätää niitä ominaisuuksia, vaikka paperilla voimaa ym. onkin. Ihan pikkuero, eli työväline, niin kone pelaa ihan eri tavalla. Ohjaus on myös säädeltävä kohti lopullista muotoaan. Nykyinen on vaikeahko,kun on vääriä liikesuuntia ja hiukan äkkipikaisuutta.
Puskukoe oli siis pahin homma ja koneelle epäedullisin tapa tehdä työtä. Ei loistanut, mutta siis kauhaksi muuttamalla kaikki oli hyvin. tarvii siis hyvän kauhan!
Luo tili tai kirjaudu sisään kommentoidaksesi
Sinun täytyy olla jäsen voidaksesi jättää kommentin.
Luo käyttäjätili
Liity Konekansalaiseksi. Se on helppoa ja ilmaista! Rekisteröityneenä et näe mainoksia, voit käyttää hakua, näet alueita, joita nyt ovat piilossa...jne.
Kirjaudu sisään
Oletko jo Konekansan jäsen? Kirjaudu sisään tästä.
