Viestiketju:
Minikone-pitkän miettimisen jälkeen

minipillari

Kansalainen
Liittynyt
9 Tammikuu 2014
Viestit
93
Tervehdys! Oli niin mielenkiintoisia projektikuvauksia tällä foorumilla, että päätin itsekin liittyä mukaan. Olen aloittanut ikuisuuden mittaisen pähkäilyn jälkeen "lopullisen" version aiheesta "mahdollisimman pieni telakuormaaja jota kuitenkin voi vielä kutsua kuormaajaksi" eli vajaan tuhannen kilon kokoluokkaan se tulee. Tämä on ajatuksena tullut ja mennyt viimeisen yli 10 vuoden aikana. On ollut päässä pyörä- ja telaversiota ja suunnitelma on aina edennyt saatavilla olevien tarvikkeiden mukaan. Nyt tämä lopullinen versio on tehty ihan tiukasti ( omasta mielestä) parhaita ratkaisuja hakien ja sitten komponentteja sen mukaan.
Projekti oli jäissä muutaman vuoden kun innostuin ostamaan Ford 6700 traktorin jossa on etukuormaaja. Mutta ei sillä viitsi kaikkia käytäviä ja portaanedustoja pihasta puskea, on aika työmaan näköinen koko piha kun sen tekee.. eli tuli vaimolta porttikieltokin traktorin kanssa etupihalle.. 6700 on ja pysyy polttopuu- juhtana, sen se hoitaa hyvin.
Mieleen nousi uudelleen tela- alustainen alle tonnin kokoinen laite. Sitä voisi peräkärryllä käyttää kaupungissa äitimuorin lumitöissäkin sekä kesällä sen voisi viedä mökille pihaa tekemään.
Ajatus oli sen verran askarrellut eri tyylien ja vaihtoehtojen kanssa ( minulla on varmaan ennätys erilaisten minikuormaajamerkkien ja projektien bongaamisessa netistä) että se, mitä itse haluan alkoi olla aika selvää: Jos joku on joskus ehtinyt nähdä Avantin 300- sarjan telamallin esittelyvideon, niin siinä se on! Telamalli ja se videokin on tosin poistuneet jostain syystä.. Mutta siinä on periaatemalli, eli: istuttava kone, ei takana seistävä. telat, koska niillä pääsee pehmeämmässä ja uskon että talvella työntövoima/ omapaino- suhde on teloilla ylivoimainen varsinkin jos on sekalaista lunta alla.
Voimansiirto... ensin, ennenkuin alkoi saada moottoreita, pumppuja javenttiileitä käytettyinä huippulaatuisina, niin mielessäni oli vanhantyylinen kytkin- suunnanvaihtaja-auton perä- ohjausjarrut- rakenne. Ehdin pahus vieköön jopa tehdä öljykylpyiset ohjausjarrut mutta meni niiden aika ohi kun hydrauliikka puski ainoaksi vaihtoehdoksi.. oli jopa volvon borg warner automaatti ( aika romu) hankittuna ja kaikki liitokset jo tehtyinä power- shiftiksi muutettuna, eli otin öljyohjauskanavat ulos magneettiventtiileitä varten manuaalista eteen- taakse ja 1-2 vaihtoa varten. Mutta se moottori- vaihteisto- yhdistelmä olisi ollut niin pitkä että kun rajasin koneen mitan mielessäni sopivan kompaktiksi niin ei se olisi ikinä mahtunut.. Onneksi rahaa ei siinä vaiheessa ollut mennyt, aivot korkeintaan saaneet jumppaa ja sorvi syönyt sähköä.
Sitten tosiaan työn puolesta alkoi löytyä hylättyjä proportionaaliventtiileitä, täysin ehjiä danfossin OMS ja OMV moottoreita ym. Ainoa ongelma että juuri täsmälleen sopivia kokoja on joutunut odottamaan... Mutta nyt on laitteet kotona: B&S 21 hepan 540 kuutioinen moottori, 18 kuution Rexroth säätöpumppu ( Ruotsin rautateiltä 100 euroa) 4 kpl propoventtiileitä, 2 kpl teloille 1 puomille ja 1 kauhalle. 315 kuutioisen telamoottorit, niille 400 kuutoiset vaihtoehdot. Jos työntö ei riitä, niin on vielä 400 kuution OMV:t jotka kestää niin kovan paineen että työntövoima menee yli tonnin.. Joku noista moottoreista pitää valita. Aloitan 315:sta joilla saa suurimman vauhdin.
Otan raakasti ulkonäkömallia 320 Avantista jossa on mielestäni kaikki kohdallaan ja helppo tehdä. Lopputulos ei pidäkään olla yhtä hieno, mutta mitään romuläjääkään en ala tehdä, on siinä sen verran työtä.
Kovin homma on ollut saada se toimivuus simuloitua ja laskettua, eli voimaa on löydyttävä, muuten on turha tehdä. Kun voimantarve tiedetään ( 700- 1000 kiloa pitää työntöä löytyä)
niin osat sitten sen mukaan. vetopyöräksi tulee bankun vetopyörä, halkaisija noin 375 milliä. Se tulee takimmaiseksi. Sen eteen tulee 2 kpl bankun kantopyörää, noin 400 millisiä.
Eli telasto on sitten aika pieni ja ketterä, pituus noin 1500 milliä.
tela... se teettii ajatustyötä. toin jopa bankun telan kotiin ja tutkin sen rakennetta.. rälläkän kanssa. huomatakseni ettei sitä voi ikinä liittää vaan se on sen mittainen kuin on ja piste. Sitten löysin samasta lähteestä kuin bankun telankin, yhden parin kumpi/ terästeloja, eli teräslaput ja kuljetinhihna- runko. ja samat alumiiniset pyöränohjaimet kuin bankussa, eli se on joku tehdastekoinen tela, samalla jaolla kuin bankku. Mutta kuljetinhihna- runkoa voi vapaasti lyhentää ja liittää taas. taikka onhan siinä muutama teräsnaru, mutta ainakin protoon teen liitoksen. Myöhemmin korvaan rungon uudella lujalla kuljetinhihna- nauhalla.
Rungon teko on alkanut. Otan kuvia ja liitän tänne. Tämän hetken suurin ongelma on niiden propoventtiileiden ohjaus.. ne ovat sen verran kokonaisia että niitä voi ohjata vielä sähköllä. Minulla on kaukaisesta menneisyydestä Monsun- Tison sähköiset esiohjausvivut joiden potentiometrit kestävät tuollaisen propon virran suoraan. tarvitaan vain 24 voltin syöttö. Ohjausfilosofia suoraan avantista eli eteen- taakse liikkeet ajavat teloja ja sivuliikeet puomia ja kauhaa.
Pakkanen keskeytti runkotyöt, mutta kun saan puomin jalan kasaan niin alan ottaa valokuvia.
Jatkoa seuraa....
 
ERINOMAISTA! Kiitos ja kumarrus etukäteen, tästä tulee varmasti mielenkiintoista!

:tapu::tapu::tapu::tapu::tapu:

Ja tervetuloa palstalle!
 
YES !
Hienoa, ja jatkoa odotellaan innolla !

Niin, tervetuloa vaan propellipäiden joukkoon !!
 
Hyvä, hyvä :peuk:

Mihin lopulta tökkäsi bankun telojen lyhennys? Eikö mitenkään olisi onnistunut?
Tuota rakennetta olen joskus itsekin tutkinut, kuvista vain tosin.
 
Ihan siksi niitä ei voi liittää ( tai voi jos on käytössä kumipaja, osaamista , paistovälineet, raakakumia, ym.. ) kun omasta mielestäni tuollainen liitos vaatii ohennuksineen ehkä 200-400 milliä pituutta. Eli monen telaharjan verran. ja kun bankun telaharjat ovat samaa kumia ohuemman osan kanssa, ei niitä voi irrottaa ja kiinnittää takaisin. Jos liittää kahden harjan väliltä, ei kumiliitos- mielessä saa kovin kaksista vetolujuutta, eli lopulta s e siitä sinkuu ja katkeaa. Lisäksi bankun telassa on ne teräsvaijerit jotka tekevät liitoksesta vielä suhteessa heikoimman kohdan. mutta sellainen komposiittitela jossa on selkeästi erillaan sivunauhat ja laput, on purettavissa ja liitettävissä kunolla ohentaen limittäin ja sitten vain pulteilla laput kiinni. reinäthän ovat jo olemassa ja niillä on hyvä ohjata kiinnittäessä päät niin että jako säilyy. Tip Top 4000:lla kiinni, eli ei tarvita paistoa, joka vaatii omat jekkunsa, ainakin jonkinlaisen puristuslaitteen sekä sen sisään 140 asteeseen kuumentavat levyt. paistoliitos hyvin tehtynä tosin vastaa lähes katkaisematonta hihnaa.... Mutta hyvä tarpeeksi pitkä liimaliitoskin on kuin ehjä hihna, ei ole paksumpi, ei jumputa eikä ole heikko kohta. Lisäksi siis ne läpipultatut telalaput. Tuskallisten yömietintöjen jälkeen raahasin upeat bankun telat ( ja sen avatun romutelan) takapihalle juuri vaimon katseen ulottumatomiin ja lähdin tarkistamaan saamaani vinkkiä teloista joissa on kumia ja terästä.
Jos ei ajeta ihan ajamisen vuoksi eli paikasta toiseen, niin kaikista paras olisi nykyaikainen minikaivurin tela. Tuumamitoiettu jako, terästapit sisällä. Ei ole helpompaa tapaa tehdä luja ja vankka telasto! Mutta siinä on minun kohdalla jarruna hinta. En pysty kaivamaan mistään parin telan verran rahaa. tarve laitteelle on niin suuri että jos rahat antaisi myöten, ostaisin minikuormaajan.. mutta tässä tapauksessa sen joutuu itse tekemään.
 
Joskus olen itsekin nähnyt poikkileikkauksen jonkun poikki rälläköimästä bankun telasta. Kyllä se vaikuttaa olevan aika kiinteän mittainen tekele, jokseenkin mahdoton lyhentää ja liittää yhteen.
 
Eikös sellainen katkaistun pankun telan kuva täälläkin, jossain ketjussa ollut.
Niissä kaiketi yhteenpunotuilla päillä olevat vaijerilenkit sisäänvalettuna, joten käytännössä kotikonstein tai ehkä muutenkaan, paha tai jopa mahdoton lyhentää.....
 
Vau "mitä jäpä duunaa" :peuk:
Olet todella miettinyt ja funtsinut eri ratkaisuja, mielenkiinnolla seuraan täätä topikkia.
:jees:
 
heti myönnetään että jonkun kokeilu ja kekseliäisyys menee omani edelle ja uskon että bankun telan liitos jollain onnistuu. Itse en kokeile kun ne toiset telat löytyivät. jos ne teräkset saa solmittua ja piilotettua ruostumiselta, niin ainakin jonkin aikaa kestävä tela saadaan tehtyä. Mutta oma veikkaus on että sellainen umpilumen kulkija houkuttaa seikkailemaan kauemmas ja käymään vaikka metsässä puita vetämässä, jolloin telan epäjatkuvuuskohta omassa harhaisessa mielessäni paukahtaa juuri siellä palstan päässä metrisessä hangessa.

Ihastuin kuljetinremmien lujuuteen. Niitä on lujuusluokkaa esim: 630, 800, 1000 ja harvinaisempi 2000. Luku tarkoittaa vetomurtolujuutta newtoneissa leveysmilliä kohti, eli: luokan Ep1000 remmi kestää hetkellistä vetoa 100mm leveänä 10 tonnia!!! ja sen suositus vuosia ( helposti yli 50 000 käyttötuntia) kestävässä vedossa on noin 10% murtolujuudesta. Eli pitkäikäiseksi kuvitellun telan sallittu rasitus on jossain tuossa välissä. Tuo 10% on arvo jonka se kestää ikuisesti hihnana, eli kumi kuluu jo pois ja kudokset vielä kestää. Uskaltaisin käyttää telakoneessa 25- 50% murtolujuudesta koneen maksimi- telavoimana.

Aloitin tämän juttusarjani kahdesta syystä: Itsellä on silmät ihan sökönä vuosien hakujen jälkeen vastaavia projekteja, tiedän siis että kysyntää kaikelle mikä käsittelee pienellä rahalla ( siis itse tehtynä) rakennettuja pieniä koneita, on ihan valtavasti! Niitä esimerkkejä tulee aina haettua ja oppii paljon kun jostain huomaa heti että jonkun kohdan olisi itse tehnyt toisin..
Toinen syy on tällaisen foorumin henkinen vaikutus.. kuvat joita ihmiset ovat projekteihin laittaneet esittävät aika ajoin todella laadukkaasti tehtyjä laitteita.. Siispä itselläkin nousee kynnys jättää joku kohta kesken taikka viimeistelemättä, kun kiire on koekäyttää, eli kirjoitan ja laitan myöhemmin kuvia, kannustaakseni itseäni pitämään jonkun tason sekä jaksamaan nousta sohvalta, vaikka mielessä tuntuu että olisi keppana/ suunnitteluilta.

Kolmas yllätyssektori- syy on se, että yksinkertaisesti itsekin etsin aina numerotietoja, perusteltuja ratkaisuja, jne, eli kauan ja hartaasti tehtyä miettimis- suunnittelu ja pelkkää laskemis ja persuus- hommaa laskukoneen ääressä. Sitä olen itsekin tehnyt käyttäen hiki päässä apuna vuodelta -84 alkaneita hydrauliikan opintoja. vannon hydrauliikan nimeen kun kyse on pienestä vehkeestä jossa teho on pakattu tiiviisti pieneen pakettiin. Tykkään myös perinteisestä valuteräs/ hammaspyörä- tekniikasta ja se vasta toimivaa pitkässä juoksussa onkin.. mutta kun koneelle on painorajoitus, kokorajoitus ja ketteryysvaatimuksia, niin jäljelle jäi vain hydrostaattinen veto + hydrauliset työliikkeet.

testasin tuollaista halpis- B&S moottoria kun tehtiin viime talvena kaverin Polaris- mönkkäriin power pack reppu eli teline taakse jossa on moottori, pumppu ja säiliö + ohjassähköt, akku ja muu hilpe. keulaan tuli lumilinko. Yhdistelma on kova sana ja toimii. Jos olisi laadukkaampi oikea kaksivaihelinko niin kyseessä olisi kaupallisia parempi tuote, koska tehoja silti on aika lailla. Mutta yksivaiheisenakin se on aikamoinen lumensiirrin.
Tärkein anti siitä oli se fakta että moottori ( 21hp ) oikeasti antaa sellaiset 14-15 heppaa jatkuvassa ajossa, eli eillä on 8 kuution pumppu ja paineeksi kestää nousta 200 ennenkuin kone kyykkää. Eli oppimallani pika- laskulla se antaa: 0.5litraa sekunnissa X 20 Mpa= 10 kW se on ihan hyvin ulostulona. Häviöitä on ennen sitä ja jenkkien SAE teho joka on aika laihoja heppoja... eli jos ulos pukkaa 10 KW niin oltiin tyytyväisiä.
Tiesin siitä, että oma 18 kuution pumppuni vaatii alennusta. Nyt on olemassa SPA hihnapyörät hiukan nopeammalla välityksellä kuin 1:2. Tulen käyttämään alussa kahta hihnaa, myöhemmin lisää jos luistaa. Moottori sallisi 200 kilon sivuvedon ( jos joku löytää B&S:n sivukuormitukselle virallisia arvoja, niin auta miljoonaa ihmistä ja julkaise!!) ja pumppu vain 30 kilon.. eli hihnakuorma ylittää pumpun sallitut. Mutta annan sen mennä yli, koska pumpunvalmistaja antaa arvot täysillä kiekoilla ja täydellä paineella. Itse käytän kierroksista puolet ja paineesta 2/3.
Laskut siis perustuvat 30 litran minuuttituottoon ja paine haetaan niin kovaksi kuin uskallan noiden moottorin kanssa. Ne eivät ole danfoss- originaaleja vaan halpiskopioita. danfoss taitaa antaa reilusti yli 200 baaria, mutta nämä ( M+S hydraulics) eivät kestä kuin 120-140 riippuen koosta. Mutta paineet annetaan pitkälle käyntijaksolle, eli ylitän " hallitusti" arvot ja aloitan ehkä 160 baarista. Pumppu siis on LS- tyyppisellä säätimellä jossa on myös vakiopainesäädin. Yksi ongelma tulee olemaan käynnistys. Ei se B&S:n startti jaksa pumppua pyöräyttää sen vertaa että se säätäisi itsensä nollakulmalle ( A 10 VSO menee aina täydelle kulmalle kun se sammuu), vaikka pumpun voi asettaa tyhjäkäyntipaineelle 25 bar. Pitää tehdä vapaavirtaus- palloventtiili jonka sitten sulkee vauhdissa kun moottori käy. Se mönkkäri tehtiin hammaspyöräpumpulla ja vapaakierrolisella venttiilillä. Aina starttaa hyvin.
venttiilistö, 4 kpl propja ovat Rexin 4WRE 6 venttiileitä. WRE tarkoittaa että niissä on karan asema- anturi.... mutta minulla ei ole niiden vahvistimia, joten on ajettava niitä kuten 4WRA venttiileitä eli suoralla sähköllä. tarkkuus riittää hyvin, onhan koko homma muutenkin käden varassa. karat ovat ajolle 16 litraiset ja kahdelle muulle 8 litraiset. Käytännössä nuo arvot voi hyvin vaikka tuplata, mutta sitten ventiilin kyky pitää avautuma kohdallaan kärsii virtausvoimista. Joka tapauksessa virtauskapasiteettii riittää niissä.
Sylinterit tulee nostolle 60/40 millinen ja pituus määrätään sitten vipupituuden mukaan. katkaisen sylinterin sopivan mittaiseksi. kauhaan tulee 50/25 sylinteri.
Piirtelin tasausvipuja ja muita himmeleitä aluksi mutta tajusin että aika + voimat loppuu jos koitan joka kohdassa tehdä kaikki metkut mitä keksin. Siksi ajattelin että jos isolla osalla kaupallisista tuotteista riittää pelkkä tasaamaton kauha " vääränkätisellä " sylinterillä ( eli kauha kipristyy vartta sisään vetämällä) niin kyllä se minun takapihan koneessakin kelpaa.

Tämän hetken tilanne on surkea: Olen vasta tallissa sovitellut moottoria puupölkyn varaan ja siihen ympärilla ajomoottoreita ym.. ja havainnut heti että himoitsemani korotettu vetopyörä poistuu haaveista! se ei mahdu, taikka jaloille ei jää tilaa. Panen siis kiltisti ne vetopyörät alas takimmaisiksi telapyöriksi. hahmotelma, mihin mikäkin tulee, on aika valmis. Tosin moottorin asettelu selviää vasta kun sille on paikka mihin alan sitä istuttaa.
Ulkona on menossa runkopalkin päälle tehtävän puomin pukin teko. Avantin tyylisesti edestä tulee varret ja tuet joihin puomi laakeroidaan. Rungon takaosa tulee säädettäväksi, telaa pitää voida kiristää. Kun saan sen verran terästä yhteen että kehtaa ottaa kuva, niin otan ja laitan tänne. Yksi hyvä puoli tällaisessa foormissa on myös: Ei kehtaa jättää kesken kun kerran on alkanut täällä hehkuttaa...
 
Ja vielä siitä, miks loputtomiin mietin ja suunnittelen ja vasta sitten aloitan... pihassa on varoittava esmierkki laitteesta jota tehdään hiukan suunnittelun edellä. Mulla on Hatz- dieselillä käyvä hydraulinen pikku- halkomakone, tela- alustalla. telat tehty 2 tuuman yksirivisestä ketjusta. Kone piti saada nopeasti kun edessä oli omakotitalon kulutustarve, eli 25 kuutiota polttopuita ja edelliskesästä muistona, miltä tuntuu tehdä ne puiksi käsin....
Hitsasin ajatusta nopeammin vehkeen kasaan ja toimii se kyllä. Kulkee halopinojen yli teloillaan, menee peräkärryyn vaikka suoraan suosta.. mutta harmittaa joka hetki ettei ehtinyt sommitella ja ajatella sen ulkonäköä.
Uudestaan sitä ei jaksa tehdä, eli neuvona kaikille: tee heti alusta asti, ensimmäisestä hitsauksesta asti sellainen että kädenjälkesi ilahduttaa itseäsikin! Kiire teorian testaamiseen on niin kova että viimeistelyt tahtoo jäädä ja siksipä takapihojen sinänsä nerokkaat laitteet useimmiten tunnistaa itsetehdyiksi jo kaukaa..
Kuva siitäkin hirvityksestä tulee jossain vaiheessa. Se on jo yli 10 vuotta vanha ja nyt jo viitsii itselle nauraa...
 
Siksi ajattelin että jos isolla osalla kaupallisista tuotteista riittää pelkkä tasaamaton kauha " vääränkätisellä " sylinterillä ( eli kauha kipristyy vartta sisään vetämällä) niin kyllä se minun takapihan koneessakin kelpaa.
.

Tota asiaa olen itsekin mietiskellyt kaupallisia tuotteita katsoessani ja ihmetellyt, miksi sitä sylinterin korvaketta ei ole hitsattu kauhan saranatappien ALAPUOLELLE jolloin kipristys- eli murtovoima saataisiin suuremmaksi....
Toki yhtenä syynä on se, että pistämällä sylinteri aisan varsien yläpuolelle ja kiinnitys kauhan yläreunaan, suojaa sylinteriä, mutta yhtä hyvin se voidaan kiinnittää kauhan alareunaan, kunhan sillä ei sitten tehdä pihan tasausta kauhan takakulmalla...TAI laittamalla siihen kauhan-sylinterin yhtymäkohdan niveleen putki, joka taipuu siinä sylinterin mukana ja on niin iso että liukuu sylinterin päälle, letkutus tietysti hankalampaa mutta....
Toinen vaihtoehto mitä olen joskus miettinyt (tosin traktorin takakauhaan) on että kauhasylinteri olisi pystysuorassa. Nostolaitekiinnitteisessä takakauhassa loppujen lopuksi helppo tehdä niin koska siinä on se nostolaitekiinnike, mutta pystyy tekemään etukauhaankin pienellä aisojen väliin tulevalla A mallisella tukikiinnikkeellä....
 
Tota asiaa olen itsekin mietiskellyt kaupallisia tuotteita katsoessani ja ihmetellyt, miksi sitä sylinterin korvaketta ei ole hitsattu kauhan saranatappien ALAPUOLELLE jolloin kipristys- eli murtovoima saataisiin suuremmaksi....
Toki yhtenä syynä on se, että pistämällä sylinteri aisan varsien yläpuolelle ja kiinnitys kauhan yläreunaan, suojaa sylinteriä, mutta yhtä hyvin se voidaan kiinnittää kauhan alareunaan, kunhan sillä ei sitten tehdä pihan tasausta kauhan takakulmalla...TAI laittamalla siihen kauhan-sylinterin yhtymäkohdan niveleen putki, joka taipuu siinä sylinterin mukana ja on niin iso että liukuu sylinterin päälle, letkutus tietysti hankalampaa mutta....
Toinen vaihtoehto mitä olen joskus miettinyt (tosin traktorin takakauhaan) on että kauhasylinteri olisi pystysuorassa. Nostolaitekiinnitteisessä takakauhassa loppujen lopuksi helppo tehdä niin koska siinä on se nostolaitekiinnike, mutta pystyy tekemään etukauhaankin pienellä aisojen väliin tulevalla A mallisella tukikiinnikkeellä....

Ainakin yhden tehdastekosen tiedän jossa on kauhan kääntö kauhan alareunasta. Toimii noikin, kait siinä tulee se sylinterin nyrjähdys ongelmaksi kovassa ryskäykessä. Ryskätessä yläpuolista revitään suoraksi ja alapuolista murjotaan sisään. Jolloin tuo suoraksi reviitävä ei nyrjähdä. En kyllä muuta onkelmaa tuohon rakenteeseen keksi.
 
Tuolle aisojen yläpuolisille kauhantunkeille lienee eräitäkin syitä.
A: Aisojen alapuolelle jää eneemmän tilaa, jolloin aisojen takapään ja kauhan kiinnitys saadaan alemmas, johtuen juurikin puskemisen "ryskävoimista"
B: Nivelet kauhan alreunassa/tunkit yläpuolella/välivarsi = lisää kuluvia niveliä ja rakenne muuttuu monipuolisemmaksi.
C Em. mainitun rakenteen tuoma lisäpaino, joka on pois "kantokyvystä"
D: harvemmin kauhan tunkkien varren puolen voima loppuu kauhaa taakse kallistaessa, irrotusvoima kauhan kärjessä

Nää omia olettamuksia, ja jos noita pyöräkuormaajien kuvia aisastosta katselee, yleisemmin kauhan tunkit on aisojen yläpuolella, ja jos nivelsysteemiä käännölle, kippaukselle, aisojen alapuolelle, niin siittä voi päätellä mitä voimia sinne esim louhoskasaan pienellä vauhdilla puskiessa tulee, tunkeille....
 
Uudestaan sitä ei jaksa tehdä, eli neuvona kaikille: tee heti alusta asti, ensimmäisestä hitsauksesta asti sellainen että kädenjälkesi ilahduttaa itseäsikin! Kiire teorian testaamiseen on niin kova että viimeistelyt tahtoo jäädä ja siksipä takapihojen sinänsä nerokkaat laitteet useimmiten tunnistaa itsetehdyiksi jo kaukaa..
Kuva siitäkin hirvityksestä tulee jossain vaiheessa. Se on jo yli 10 vuotta vanha ja nyt jo viitsii itselle nauraa...

Tulee mieleen kyllä samansuuntaisia ajatuksia omista tekeleistä. Mulla on varattomuus, tilojen ja työvällineitten vajavuus esteenä kuvankauniille lopputulokseksi.. Aloittaessa tulee olla hahmoteltu osat toisiinsa sopiviksi eli pään tulee olla pitkään "tiineenä" ennen ku sieltä mitään syntyy. Meidän aikaan saannot on periaatteessa uniikkeja prototyypejä. Osaammeko noin vain hahmotella voimat nopeudet ja muut kestokyvyt
Nyt on työn alla puunkuljettimen evoluutio kappale.
 
Niin. Tälläiset laitteethan on likimain pääsääntöisesti "uniikkeja prototyyppejä" , joista toiset laitteet on toimivampia kuin toiset.
Mutta jokainen laite on kuitenkin oma persoonansa, eri rakenteellisene ratkaisuineen, kustannus, valmistusväline, tms, syistä, ja heikommastakin toimivuudesta huolimatta, kunnioitettava laite silti.

Ja jokaisen tekemistä rakenteiden kokemuksista, jokainen muu voi ottaa ehkä jotain oppia, tai vinkkiä. On se sitten "näin tää toimii" ta "älä tee näin, tätä rakenteen virhettä, tms" - juttuja.
Monet tälläiset "projektit" on yleensä nimenomaan koitettu kuitenkin tehdä pienellä budjetilla, omaksi iloksi ja omaan hyöty tai huvikäyttöön.
 
Nii, ja sitten pitää vielä ajatella asiaa tältä kantilta.
Kumpi on parempi, kuvankaunis laite joka ei toimi vai hieman vähemmän kaunis laite joka toimii...ja jota uskaltaa/raatsii sepittää toiminnan parantamiseksi ilman että tarvitsee hirveesti ajatella "miltähän se sitten näyttää" ajatuksia....
 
Eiks sellaisia laitteita jotka muistuttaa toimivaa, mutta ei tee mitään tarkoituksen mukaista kutsuta bonk vehkeiksi.
Kyllä tuo minunkin kauhakone vuodelta 1983, omatekele sai kaverin äidiltä nimen "rumeluuni" ja sillä se on siitä asti työnsä tehnyt.
 
Tuo kuljetinmatto tulee olemaan omankin virityksen telojen runko matskuna.Pitää vielä miettiä niitä tekeekö kolmion muotoisen vai u-mallisen vetorivan....ja miten se käyttäytyy varsinaisen vetorattaan kanssa.Asioilla on kyllä ollut tapana tulla ratkaistuksi tavalla tai kantapään kautta :nojopas:
 
Takaisin
Ylös