Lasikuituveneen paikkaus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mikael
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ennen korjaus tai umpeen laminointia kannattaa rikkoa gelcoat pinta kohdasta johon hartsia ja mattoa tulisi, jotta saa vanhan kuidun alta esiin. Saa kunnon tartunnan ja uusi hartsi sulautuu vanhaan kuituun niin kestää kunnolla. Ei meinaa pelkän gelcoatin päällä tahdo pysyä. Joitain veneitä tullut korjattua ja otettiin kuitu kunnolla esiin niin että ns.kuitu karvat esillä. Puukko tai taltta hyvä. Kuuma ilma puhaltimella myös hyvä kuivata korjattavat paikat varmuudeksi.
Pelkkä gelcoatin rikkominen ei riitä. Korjattavan alueen reunoilta vanha laminaatti pitää viistää 10x laminaatin paksuutta vastaavalta matkalta, molemmin puolin, mikäli korjaus päästään tekemään molemmin puolin. Korjauslaminoinnissa laminoidaan riittävän monta kerrosta mattoa, jotta saavutetaan alkuperäinen laminaatin paksuus. Jokaisen kerroksen matto tulee olla edellistä suurempi, jolloin koko viistetty alue tulee laminoitua takaisin alkuperäiseen paksuuteen. Eli jossain pienessä soutuveneessä, missä on vain 5 mm laminaatti, riittää 50 mm viistäminenkin, mutta isomman veneen kölin alueella saattaa olla tarpeen useiden kymmenien senttien kokoisen alueen viistäminen. Oikotietä lasikuiturakenteen korjaamiseksi ei oikein ole, mikäli halutaan alkuperäistä vastaava lujuus.
 
Tuohan tuossa kusilaituhommassa kettumaista onkin, että valmista hartsia ei voi olla kovinkaan paljoa, kun siinä maton hieromisessakin menee aina oma aikansa. Ei paljoa homma edisty kerrallaan ja työvälineet ihan sotkussa.
 
Pelkkä gelcoatin rikkominen ei riitä. Korjattavan alueen reunoilta vanha laminaatti pitää viistää 10x laminaatin paksuutta vastaavalta matkalta, molemmin puolin, mikäli korjaus päästään tekemään molemmin puolin. Korjauslaminoinnissa laminoidaan riittävän monta kerrosta mattoa, jotta saavutetaan alkuperäinen laminaatin paksuus. Jokaisen kerroksen matto tulee olla edellistä suurempi, jolloin koko viistetty alue tulee laminoitua takaisin alkuperäiseen paksuuteen. Eli jossain pienessä soutuveneessä, missä on vain 5 mm laminaatti, riittää 50 mm viistäminenkin, mutta isomman veneen kölin alueella saattaa olla tarpeen useiden kymmenien senttien kokoisen alueen viistäminen. Oikotietä lasikuiturakenteen korjaamiseksi ei oikein ole, mikäli halutaan alkuperäistä vastaava lujuus.
Ollaan juurikin tehty viistämällä vanhat kuidut esiin kunnolliselta alueelta. Muutamia isompien veneiden karille ajo tapauksia korjattu. Niissä ei tarvinut kun rikkoa pinta kun kivi oli ns.repinyt kuidun rösöiseksi. Paikattavan alueen pesua meriveden vuoksi ja kuivaus sekä uudelleen laminointia tosiaan molemmin puolin.
 
Viimeksi muokattu:
Lisäksi koko alue, missä rakenne on delaminoitunut, eli kuidut ja hartsi irronnut toisistaan, on poistettava. Delainoitunut osa näkyy usein vaaleampana ja on pehmeä tai kuulostaa koputellessa ontolta.
 
Raissportin Daycruiserin entraaminen on pääsemässä purkuhommista kasauksen puolelle, pitkään oli pysähdyksissä koko hanke kun oli muka olevinaan kiireitä...

Siispä kysymyksiä: miten kuvissa esiintyvä pinnoitus lienee aikanaan tehty ja minkälaisia ajatuksia noiden kunnostamisesta/korvaamisesta? Harmaa on veneen sisäpuolen lattia, musta/punainen kannen reuna. Lähinnä varsinkin noiden mustien liukuesteiden osalta ei ole oikein tullut mitään visiota miten tekisi.

IMG_20200721_204825.webp IMG_20200721_204902.webp
 
Tuo vaalea rypylä on tehty muottiin ja valmistusvaiheessa kuvio on kopioitunut veneen kanteen. Käsittääkseni muottia tehdessä on pinnoitteena ollut keinonahka tai vatsaava. Onko tuo musta joku liimattu liukuestematto vai onko sekin ihan muotissa laminoitu. Jos on laminoitu, niin karhennus on ollut muotissa ja se on valmiatusvaiheessa sudittu mustalla gelgoatilla ennen punaista.

Jos ei pinnoitteessa vikaa ole, niin pesu kuumavesipainepesurilla. Tarpeen mukaan erilaisia pesuaineita. Gelcoat kestää aika rajujakin aineita. Oksaalihappoa sisältävät pohjanpesuaineet hävittää kellastumat kyllä gelcoatista. Hyvä vaha pintaan, vaikka karhennus on vähän vaikea vahata. Jos pintaa joutuu korjaamaan, niin epoksikittaus ja epoksimaali tai alkuperäisen värinen topcoat. Karhennetun pinnan kuviointi on kyllä haasteellista jäljitellä. Yksi vaihtoehto on liimata pintaan tiikkiä jäljittelevä "laminaatti", mitä nykyään hyvin paljon käytetään, tai jos puusepän taidot ja into riittää, niin tekee rimatiikkikannen päälle.
 
Jäi aiemmin mainitsematta että kumpikin on päälle laminoitu kerros, paksuutta pari milliä. Ja noiden mustien liukuesteiden osalta ongelma onkin lähinnä ympäristö, kansi on ilmeisesti maalattu käsipelissä epoksilla jossain vaiheessa, eikä niin kovin hyvin. Lisäksi kun maali on liituuntunut niin uusiksi pitää pinta tehdä. Pitänee kokeilla saisiko nuo jotenkin suojattua järkevästi jos nuo jättäisi. Hankaloittaa kyllä hiomista paljon...
 
Joskus tein Intterwerkosta eteen tullutta ohjetta soveltaen tee-se-itse soodapuhaltimen, kun piti jostain rst-lätkistä saada vanhat maalit pois, enkä halunnut hiomalla naarmuttaa.

Tarpeina paineilmapilli, sisähalkaisijaltaan noin 10mm letkua ehkä 50 cm, ruokakaupasta litran soodapurkki, ja paineilmaa. Letkuun pillin pään mentävä aukko mattopuukolla tms, noin 15 cm toisesta päästä letkua, ja toisen pään katkaisu viistoksi. Pilli letkun sisään (jesarilla muistaakseni "tiivistin" pillin sisäänmenoaukon), viistottu pää soodapurkkiin ja puhkumista!

Ideana siis imeä ilmavirran luomalla alipaineella sooda purkista letkua myöten kohteeseen. Purkkiin menevän pään viistosin siksi, kun suoraksi leikatulla letkulla ei imenyt kunnolla; sooda kuitenkin pakkautuu aika tiukaksi.

Pellit puhdistuivat erinomaisen hyvin, mutta saattaa tuollainen köyhän kansalaisen puhalluslaite olla liian köykäinen gelcoatin puhaltamiseen, kun kerrospaksuudet on vähän eri luokkaa. Mutta kokeillahan voi, nurkista monelta varmasti löytyy kaikki muu paitsi sooda?
 
Joskus tein Intterwerkosta eteen tullutta ohjetta soveltaen tee-se-itse soodapuhaltimen, kun piti jostain rst-lätkistä saada vanhat maalit pois, enkä halunnut hiomalla naarmuttaa.

Tarpeina paineilmapilli, sisähalkaisijaltaan noin 10mm letkua ehkä 50 cm, ruokakaupasta litran soodapurkki, ja paineilmaa. Letkuun pillin pään mentävä aukko mattopuukolla tms, noin 15 cm toisesta päästä letkua, ja toisen pään katkaisu viistoksi. Pilli letkun sisään (jesarilla muistaakseni "tiivistin" pillin sisäänmenoaukon), viistottu pää soodapurkkiin ja puhkumista!

Ideana siis imeä ilmavirran luomalla alipaineella sooda purkista letkua myöten kohteeseen. Purkkiin menevän pään viistosin siksi, kun suoraksi leikatulla letkulla ei imenyt kunnolla; sooda kuitenkin pakkautuu aika tiukaksi.

Pellit puhdistuivat erinomaisen hyvin, mutta saattaa tuollainen köyhän kansalaisen puhalluslaite olla liian köykäinen gelcoatin puhaltamiseen, kun kerrospaksuudet on vähän eri luokkaa. Mutta kokeillahan voi, nurkista monelta varmasti löytyy kaikki muu paitsi sooda?
Samanlaisella työkalulla joskus autonrenkaita alipaineistanut ”lyttyyn” ni saanu tehtyä pikana puhalluksen+maalauksen vanteille..
mutta se siitä Ot:stä..
 
Onko perävanerin syiden suunnalla kovinkaan paljoa merkitystä? Uusi vaneri tulee useammasta kerroksesta joten noita syyn suuntia voi hieman valita...
 
Vanerissahan viilukerrosten syyt on ristissä, eli molempiin suuntiin tulee joka tapauksessa. Ei liene merkitystä miten päin vaneri on.
 
Vanerissahan viilukerrosten syyt on ristissä, eli molempiin suuntiin tulee joka tapauksessa. Ei liene merkitystä miten päin vaneri on.

Kyllä, mutta tulee kolme eri vanerikerrosta niin tässä olisi mahdollisuus "optimoida". Kuidun sisälle jäävät kuitenkin kokonaan.

Taidan tuon @topik ajatuksen mukaan pistää niin että enemmistö viiluista on syyt pystysuuntaan, eiköhän liene perävetolaitteen aiheuttama kuorma suurimmillaan siinä suunnassa.
 
Voihan siihen väliin laittaa yhden kerroksen 45 asteen kulmaan, niin on joka suunta varmistettu. :D
 
Taidan tuon @topik ajatuksen mukaan pistää niin että enemmistö viiluista on syyt pystysuuntaan, eiköhän liene perävetolaitteen aiheuttama kuorma suurimmillaan siinä suunnassa.
Vetolaite aiheuttaa kyllä melkoiset kuormat. Eikös rovingista laminoitu täyslasikuituinen perälauta olis tukevampi?
 

Luo tili tai kirjaudu sisään kommentoidaksesi

Sinun täytyy olla jäsen voidaksesi jättää kommentin.

Luo käyttäjätili

Liity Konekansalaiseksi. Se on helppoa ja ilmaista! Rekisteröityneenä et näe mainoksia, voit käyttää hakua, näet alueita, joita nyt ovat piilossa...jne.

Kirjaudu sisään

Oletko jo Konekansan jäsen? Kirjaudu sisään tästä.

Takaisin
Ylös