Venekaapeli

Vehkalahtelainen

Satelliitti helvetin pääperkele
Tiedättekö mitä kaapelia on käytetty vanhemmissa veneissä navigointi valojen kaapelina?
Se on sellaista Halofix kaapelin näköistä valkoista lapamato/kaiutinkaapelin näköistä johtoa.
Onkohan niille ollut tai onko jotain erikoisvaatimuksia et pitääkö sen olla jotain erikoiskaapelia?
Sopisikohan tollanen Flex ohjauskaapeli siihen tarkoitukseen?
 
Ei sillä mitään erityistä vaatimusta ole. Ihan tavan monisäikeinen kuparikaapeli kestää kyllä hyvin suojatuilla liitoksilla. Monessa paikassa suositellaan tinattua monisäikeistä kaapelia, eikä siitä varmasti haittaa ole, mutta kyllä tuo tavan kuparikin kestää. Liitokset on kriittisemmät. Puristusliitos liimakutisteella suojattuna. Itse käytän DeraSeal kutistejatkoja, nimenomaan DuraSealeja, en kopioita. Tinatut liitokset tai sokeripalat ei kuulu veneeseen. Usein varusteissa on johtimen päät valmiiksi kuorittu ja tinattu. Ne joutuu luonnollisesti katkomaan pois, että saa kunnollisen liitoksen tehtyä.
 
Oikein tehty liitos durasealillä tai kutistesukalla on vesi- ja ilmatiivis. Kupari ei hapetu, jos se ei saa ilmaa. Sen puolesta tavan kuparijohdin käy hyvin. Tinattu kupari on hyvä sitten jos liitokset ei pidä. Monisäikeisten johtimien päiden tinaamisesta on kahta koulukuntaa. Oikein tehtynä sekin ikuinen, mutta ihan pirun paljon näppärämpää on käyttää johdinpääteholkkeja kun kikkailla kolvin kanssa.
 
Eikö tuon tinan pitänyt olla saatanasta? Johto katkeaa.
Siis tinattu kaapeli on sellaista, missä jokainen kuparisäie on valmistusvaiheessa suojattu korroosiolta ohuenohuella tinakerroksella. Ei siis ole tinattu kivikovaksi köntiksi, mikä katkeaa tärinässä.
 
Durasealissa on tosiaan paljon liimaa joka tursuu hyvin joka paikkaan, oma suosikki jatkoksissa ja korjauksissa. Asiakkailta välillä annettu käyttöön mm autotukkujen maahantuomia näennäisesti halvempia. Aina joku puute on liki samannäköisissä tuotteissa mm liiman puuttuminen. Duraseal ei ole halpa, mutta paikassa jossa työlle pitää antaa takuu puoltaa paikkansa. Sähkötukkujen ja wurthin kautta saa ainakin.

Toisaalla suosittelin huber suhnerin radox tuotemerkkiä, johtimissa on tinatut säikeet, myös kaapeleita löytyy. Ei ehkä halvin tuote mutta monikäyttöinen kun halutaan hyvä lämmönkesto, säänkesto, kemikaalien ja öljyn, otsonin kesto ja halogeeniottomuus. Itse käytän piirikorttitasolta ajoneuvojen ja kojeistojej kasaamiseen sekä korjauksiin.

Jos on pakkomielle tehdä jatko tinalla niin liitos pitäsi tukea jäykäksi paksulla liimakutistesukalla, koska pakkanen ja tärinä haurastuttaa ja murtaa juotoksen muuten. Ajoneuvojen liitinten liitosten käytännössä oikea tapa on puristusliitokset tarkoitukseen soveltuvin liittimin
 
koska pakkanen
Erityisesti tämä. Tinallahan on toinen kidemuoto, johon se vähitellen siirtyy, jos se on kauan riittävän kylmässä. Nykyisissä juotostinoissakaan ei ole lyijyä, joka suojaisi tinarutolta.

β-tina (valkoinen tina) on se tavallinen tina, jonka tunnemme metallina. Se on:
  • hopeanvalkoinen ja kiiltävä
  • pehmeä ja taottava
  • hyvä sähkönjohde
  • kiderakenteeltaan tetragonaalinen
  • termodynaamisesti vakaa noin 13,2 °C:n yläpuolella
Sen tiheys on noin 7,3 g/cm³.

Kun lämpötila laskee alle noin 13,2 °C:n, termodynaamisesti vakaammaksi tulee α-tina eli harmaa tina. Sen rakenne on aivan erilainen: atomit järjestyvät timantin kaltaiseen kuutiolliseen hilarakenteeseen.

Siksi α-tina ei oikeastaan käyttäydy enää metallina. Se on:

  • harmaata
  • haurasta
  • puolijohdemaista
  • tiheydeltään vain noin 5,8 g/cm³.
Tämä tiheysero on valtava. Kun β-tina muuttuu α-tinaksi, saman tinamäärän tilavuus kasvaa suunnilleen 25–26 %. Kiinteä metalliesine ei pysty laajenemaan nätisti näin paljon, vaan se turpoaa, halkeilee ja lopulta murenee harmaaksi jauhemaiseksi aineeksi.

Tätä ilmiötä kutsutaan tinarutoksi (tin pest).
 
Asennusvirhe siis ?
No, jos kaapelit pitää alkaa kiinnittämäään 5 cm välein kumityynyin rakenteeseen, niin mielummin käytän muita liitosmenetelmiä, kun muut on yksinkertaisempia käyttää muutenkin. Mutta jokainen tehköön omilleen mitä haluaa, asiakkaille pyrin tekemään käyttöön nähden riittävän laadukasta, mutta kuitenkin kustannuksiltaan kohtuullista.
 

Käytän muualla kuin ajoneuvoissa jonkin verran.

Näissä on otettava huomioon se, että juoteseoksessa on käytetty viime vuosiin asti kadmiumia joka on aikamoinen myrkky. Koska tiedämme millä tasolla tuotetuonnin valvonta on, saattaa näissä säläkaupoissa olla myrkkytuotteita ja 100% varmasti sitä on jos tilaa suoraan kiinasta.

Noissa ei ole aina liimaa jolloin vesi menee kapillaarisesti liitokseen ja siitä eteenpäin säikeistä johdinta pitkin kuin imupaperissa.

TE-connectivity rtuoemerkillä opn ainakin kunnollisia juotejatkoja. Myös Würthin myymät saataa olla niitä.

Juotejatkoissa halpiksissa on usein niin että lämmitys pitää olla todenna varovainen ja siltikin muovieriste kajahtaa lämmöstä halki ennenkuin juotos on valmis. Hyvälläkin tuotteella jo hapettumisen alkamiseen päässyt johdin juottuu epävarmasti,c liitos näyttää hyvälle päältä, mutta kaksi sanaa työstä, uusiksi meni.

Palataan sitten lähtöpisteeseen, käytä duraseal liimakutistejatkoja ja puristä kunnon pihdeillä, ei peltipihdeillä. Taiwaninpihdit esim Biltema olleet hyvät ja riittävän laadukkaat.
 
Nuorempana tuli tinattua paljonkin autojohtoja, enkä tiedä yhdenkään niistä pettäneen. Siinä tärinässä on oleellista, että mihin kohtaa voimat kohdistuu. Jos se johdin joustaa kauempaa liitoksesta, niin kyllä saa täristä vaikka kuinka kauan.

Nykyään harvoin jaksaa kolvia viritellä.
 
Olen minäkin muutaman Golfin ovenjohdot tinaamalla korjannut, jatkokset vaan siten ettei ole liikkuvassa osasa ja liimallinen kutistesukka tukemaan, pitkään niillä korjauksilla ajettiin. Mutta noissa "takuu työlle" on rauennut.

Mä veikkaan ettei kaikilla ole hyvät välineet ja taidot ja jos liitosta lämmittää liian kauan niin tina juoksee monisäikeiseen johtimeen pitkälle, jäykistää sitä ja aiheuttaa murtumalle paikan muualle kjuin tuettuun osaan. Toki on se juotos parempi kuin yhteen surratut teipatuit johdot.
 
Juotejatkoissa halpiksissa on usein niin että lämmitys pitää olla todenna varovainen ja siltikin muovieriste kajahtaa lämmöstä halki ennenkuin juotos on valmis.
Joo noissa halvoissa tosiaan suuressa osassa tuo ongelmana että tina ei lähde juoksemaan millään ja eriste kärähtää.
 
Ei se puristus liitoskaan toimi jos ei ole tarvittavia taitoja ja välineitä sen tekemiseen.
Uskomatonta, miten lopunviimein melko yksinkertainen asia onnistutaan usein tekemään totaalisen väärin. Jopa halpakaupan halvimmilla halpispihdeillä ja halpisliittimillä saadaan melko onnistunut liitos, jos ymmärtää mitä tekee. Suojaaminen toki jää olemattomaksi, ellei sitä erikseen tehdä. Monella harrastelijalla on ihan hyvätkin työkalut, mutta silti ei onnistu.
 

Luo tili tai kirjaudu sisään kommentoidaksesi

Sinun täytyy olla jäsen voidaksesi jättää kommentin.

Luo käyttäjätili

Liity Konekansalaiseksi. Se on helppoa ja ilmaista! Rekisteröityneenä et näe mainoksia, voit käyttää hakua, näet alueita, joita nyt ovat piilossa...jne.

Kirjaudu sisään

Oletko jo Konekansan jäsen? Kirjaudu sisään tästä.

Takaisin
Ylös