Jonnet ei muista.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mika 82
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meille tulivat vähän arastellen, kun posti laatikossa on vaimon sukunimi joka on yhdistelmä nimi. Etuosan muodostaa hänen sukunimensä joka on Majuri jonka jälkeen minun sukunimi.
 
Meillä oli intissä varusmiehenä yks Majuri.
Meinas olla pokassa pitämistä kun yks kapiainen kysyi tykkimiehen nimeä.
"Tykkimies Majuri, herra majuri"
 
Meillä oli intissä varusmiehenä yks Majuri.
Meinas olla pokassa pitämistä kun yks kapiainen kysyi tykkimiehen nimeä.
"Tykkimies Majuri, herra majuri"
Samallaista ongelmaa oli kuulemma vaimon veljelläkin. Alokas majuri Herra majuri. Ihan uusi sotilasarvokin alikersantti majuri
 
Luutnantti piti sulkeisia hyvin alkupäästä alokas-aikaa ja sanoi ettei kukaan ole seppä syntyessään, no jeppe rivistä kehaisi että minä olin sen sukunimi kun sattui olemaan Seppä
 
Karjalainen sanomalehteä lukeneet Pohjois-Karjalaiset eritoten muistanevat sukunimen Halla?
Teen taas vähän testiä itselleni eli muistavatko muut?
Josva ainakin muistaa tai tai jos ei, niin sitten olen väärässä muistojeni kanssa ;)
 
Luokanvalvojani yläasteella oli Erkki A Sivonen joka oli myös myös Karjalaisen kolumnisti, olikohan hän tämmä Halla? Piti myös joka aamu säätiedotteen Hallan vaaraa uhoten kun piti yllä myös virallista ilmatieteenlaitoksen havaintoasemaa Ilomantsissa.
Kuusenjuuren Ville olikohan Rääkylästä kirjoitti myös ainakin sää ennusteita, nämä muistelot on1970-80 luvuilta.
 
Em. Kolumnisti oli Mummo-vainaani kertoman mukaan poistunut jostain kylmästä paikasta tokaisten "Halla lähti mutta pakkanen jäi"
Vaan tuo Kuusenjuuren Ville nimi oli uutta, vaikka Kuusenjuuri niminen paikka on tuttu ja eräs Ville siltä suunalta myös joskus silloin -70 luvulla.
 
Busseissa oli moottorikyömy edessä, kuskin ja oven välissä.
Minulla on yksi kaveri joka -60 luvun alulla sai istua siinä konekopalla ja ahmia kuskin eleitä.
Vannoi siinä, että joku päivä hänkin ajaa bussia. Ja niin tekikin. alkuun HKl.llä ja sitten satunnaisesti tilausajoja.
Nykyisin liki seitsenkymppisenä ajaa vielä ainakin vuoden verran koulukyytejä syrjäseudulla.
 
Muistelen, että aika yleisesti nuo vinoon tikatut konekopat olivat tumman punaisia ja takaosassa oli Volvon ympyrä-nuolilogo.
 
Kello oli kyömyn päällä katonrajassa kahtia jaetun tuulilasin keskitolpan yläreunassa, rahastaja istui poikittain kyömynvieressä kuljettajaan nähden. Niin kuljettajalla kuin rahastajallakin oli hieno koppalakki ja virka asu, se rahastajan salkku oli vasta tekniikan ihme. Mustan salkun ulkopuolella oli kuittkone ja sisällä jousikuormitetut kolikko lippaat - setelilokerot jokaiselle rahayksikölle erikseen.
 
Oven vieressä keltainen tarra josta mustaa tekstiä sai korjattua
peukalolla hinkkaamalla.

Vaari! Älä nojaa oveen.
Fafa! Luta inte mot dörren.


Juu en minä. Radiosta kuultua.
 
Istuin rahastajan tuolilla, Hesasta - Iisalmeen. Yötä myöten tultiin luokkaretkeltä. Kuljettaja itse halusi jotta olen juttelemassa. Tarjosin hänelle aina välillä suklaata. Kertoi ajaneensa paljon pitkiä matkoja, suklaan sanoi virkistävän yöllä. En paljon muista mistä tarinoitiin. Eräs jäi mieleen, pitkällä suoralla livahti Volvo pv etelle, kuljettaja sanoi. Kyllä sitä on näitä reissuja ajettava, niin kauan jotta tuollaisen saa hankituksi. Se oli sitä aikaa.
 

Luo tili tai kirjaudu sisään kommentoidaksesi

Sinun täytyy olla jäsen voidaksesi jättää kommentin.

Luo käyttäjätili

Liity Konekansalaiseksi. Se on helppoa ja ilmaista! Rekisteröityneenä et näe mainoksia, voit käyttää hakua, näet alueita, joita nyt ovat piilossa...jne.

Kirjaudu sisään

Oletko jo Konekansan jäsen? Kirjaudu sisään tästä.

Takaisin
Ylös