Bräkleen, jarrukliineri yleensä, pumppupullot ja kemikaalinkesto

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja borg
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Lamppuöljy Ei käryä niin kuin löpö,
Vissiin ne uudet lamppuöljyt eri asia, meillä oli 70-luvulta tallessa pytty valopetroolia (70-luvulla vasta tullu sähköt tänne) ja käryää löpöä pahemmin. Kerosiini ois oma valinta noista polttoaineista tuohon käyttöön.
 
Vissiin ne uudet lamppuöljyt eri asia, meillä oli 70-luvulta tallessa pytty valopetroolia (70-luvulla vasta tullu sähköt tänne) ja käryää löpöä pahemmin. Kerosiini ois oma valinta noista polttoaineista tuohon käyttöön.
Juu, ei ole mitään tekemistä nyky lamppuöljyllä vanhan valopetroolin kanssa. Kemiallisesta koostumukseltaankin on eri tavaraa.
 
Muistan 40 vuotta sitten työpaikan verstas käytössä oli semmoisia pieniä kirkkaan punaisia lyhyellä nokalla olevia "tippakannuja" tehokasta puhdistusainetta niihin tankattiin tripperistä puhuttiin, aineesta en muista muuta kuin että oli bräkliinin kaltaista.

:) Se oli varmaankin trikloorietyleeniä.
Sen käyttö taitaa olla nykyisin aika rajoitettua, kun se on syöpää aiheuttava aine.

Rengasliikkeissä sitä käytettiin pinnoituksessa ja korjauksissa 80 -luvun loppuun saakka. Sillä kun puhdisti, kumista tuli hyvin vulkanoituvaa. Tavallinen tinnerikin puhdistaa lian, mutta tällä tuli kumista erilaisen, tuoreen ja tahmean, tuntuista.
Kaikkea mahdollista sillä tietysti putsattiin, kun se tehosi sekä rasva että vesiliukoisiin sekä kaiken mahdollisen lian seoksiin.
Oliskohan punavalkoinen litteä peltipurkki ollut Stripper merkkistä. Ainakin sini keltaisessa, neliskulmaisessa peltipurkissa ollut oli Puffer.
 
:) Se oli varmaankin trikloorietyleeniä.
Sen käyttö taitaa olla nykyisin aika rajoitettua, kun se on syöpää aiheuttava aine.

Rengasliikkeissä sitä käytettiin pinnoituksessa ja korjauksissa 80 -luvun loppuun saakka. Sillä kun puhdisti, kumista tuli hyvin vulkanoituvaa. Tavallinen tinnerikin puhdistaa lian, mutta tällä tuli kumista erilaisen, tuoreen ja tahmean, tuntuista.
Kaikkea mahdollista sillä tietysti putsattiin, kun se tehosi sekä rasva että vesiliukoisiin sekä kaiken mahdollisen lian seoksiin.
Oliskohan punavalkoinen litteä peltipurkki ollut Stripper merkkistä. Ainakin sini keltaisessa, neliskulmaisessa peltipurkissa ollut oli Puffer.
Trikloorietyleeni on pirun raskasta tavaraa, painoi muistaakseni 268 kg/tynnyri. Neu-tri E oli tuotemerkki. Tarvikkeella oli osienpesukoneessa tuota, oli tislaava pesuri, en tuon tehokkaanmaa pesuria ole käyttänyt. Laitteessa oli parikymnentä litraa tuota ja se oli koko päivän aina päällä. Laite kuumensi aineen, johonkin n. 60-70 asteeseen jolloin se haihtui. Altaan yläreunassa oli tehokas imuri, joka imi höyryn lauhduttimelle ja takaisin säiliöön. Pestävä osa laskettiin altaaseen, ei upoksiin vaan liuotinhöyryyn, niin höyry tiivistyi osan pintaan ja puhdisti osan. Lisäksi oli käsikäyttöinen suihkuputki millä pystyi suihkuttamaan nestettä osan päälle. Sillä lähti kyllä kaikki lika rasvasta kilikolimaaleihin ja oli niin puhdasta, että voi maalata vaikka heti päälle. Parin viikon-kuukauden välein piti aine vaihtaa pyttyyn, sitten oli niin likaista, ettei enää tislaantunut. Haihdutus-lauhdutus toimi niin hyvin, ettei juurikaan ainetta tarvinnut lisätä vaikka tuossa laitteessa ei edes ollut kantta päällä, muuten kuin yöaikaan, jolloin oli kytketty pois päältä.
 
kovin oli tuttua tarinaa toi pesu trikloorietyleeni myrkyllä olin kesätöissä valmetin instrumentti tehtaalla aikonaan siellä pintakäsittely osastolla totta kai kölvi joutu peseen osia tolla pirun myrkyllä allas oli noi 120cm levee pituutta oli noi kolme metri syvyyttä oli jokune metri suurin osa lattian alla roinat häkkiin siltanosturilla häkki ylös ja laskettiin altaaseen jossa oli kuumennettua trikloorietyleeniä pesurin suihkuputkella isommat moskat pois sitten häkki laskettiin altaan pohjalle. aikansa siellä oli sitten nosturilla häkki vähän matkaa ylös johon jätettiin tuulettuun ja jäähtyyn. jo vain kun tuli puhdasta ei varmasti ollut rasvaa kappaleiden pinnassa. vuosia aikasemmin akat istu hallin seinustalla vati sylissä missä oli tota trikloorietyleeniä siinä käsin tiskas pieni kappaleita.
 
kovin oli tuttua tarinaa toi pesu trikloorietyleeni myrkyllä olin kesätöissä valmetin instrumentti tehtaalla aikonaan siellä pintakäsittely osastolla totta kai kölvi joutu peseen osia tolla pirun myrkyllä allas oli noi 120cm levee pituutta oli noi kolme metri syvyyttä oli jokune metri suurin osa lattian alla roinat häkkiin siltanosturilla häkki ylös ja laskettiin altaaseen jossa oli kuumennettua trikloorietyleeniä pesurin suihkuputkella isommat moskat pois sitten häkki laskettiin altaan pohjalle. aikansa siellä oli sitten nosturilla häkki vähän matkaa ylös johon jätettiin tuulettuun ja jäähtyyn. jo vain kun tuli puhdasta ei varmasti ollut rasvaa kappaleiden pinnassa. vuosia aikasemmin akat istu hallin seinustalla vati sylissä missä oli tota trikloorietyleeniä siinä käsin tiskas pieni kappaleita.
Vastaava pesuri, mutta pienempi, n. 50 cm x 50 cm oli tuo, josta korjaamokäytössä kerroin.

Käryää muuten aika tanakasti tuo aine jos nuuhkimaan joutuu.
 
:) Se oli varmaankin trikloorietyleeniä.
Sen käyttö taitaa olla nykyisin aika rajoitettua, kun se on syöpää aiheuttava aine.

Rengasliikkeissä sitä käytettiin pinnoituksessa ja korjauksissa 80 -luvun loppuun saakka. Sillä kun puhdisti, kumista tuli hyvin vulkanoituvaa. Tavallinen tinnerikin puhdistaa lian, mutta tällä tuli kumista erilaisen, tuoreen ja tahmean, tuntuista.
Kaikkea mahdollista sillä tietysti putsattiin, kun se tehosi sekä rasva että vesiliukoisiin sekä kaiken mahdollisen lian seoksiin.
Oliskohan punavalkoinen litteä peltipurkki ollut Stripper merkkistä. Ainakin sini keltaisessa, neliskulmaisessa peltipurkissa ollut oli Puffer.
Meillä oli käytössä kans tuota ainetta, oliko vuos 2015 tai niillä nurkin kun ei enää saanu tilattua 5 litran pöntössä.. jossain pitäis olla vielä jemmassa pikkupurnukka.. puhdistusainetta oli mut ammattilaiset puhu aina elvyttimestä, juurikin tuon kumin pehmenemisen takia..
Kulutuskumeihin kun on joskus liimaamista varten laitettu sellanen CN-kalvo niin vanhemmiten se menee huonoksi tarttumaan liimalla.. niitä yleensä tuolla aineella ”elvytettiin”..
Samoin tuota tartti jos itsestään vulkanoituvaa kumia käytti jossain paikkauksessa.. tai se mitään itsestään vulkanoidu vaan ilman ja uv vaikutuksesta..
 
Ihan samaa on monessa tuotteessa ja monessa kaupassa sokerista alkaen Uusi pakkauskoko, nyt saa tuotetta 750 g pakkauksessa" ja hinta on sama ku aiempi kilon pakkus....
Kaverille vein röökiä taannoin. Maxiaski ja näytti niin pieneltä. 24 savuketta ja hinta tais olla just alta kympin. Joskushan nuo oli 30 savukkeen rasioita. Ehkä siinä myös joku psykologinen juttu, että saadaan se hinta pysymään alta tietyn rajan. Esim tuo kymppi.
 
Ennen oli juu 30, sittemmin verojen kasvaessa määrä putos ja oli 27 aika yleisesti, samasta syystä nykysin 24 yleinen koko.
 
Norjassa oli muutama vuos sitten askin hinta kohdallaan, 14€ ja ei ollu maxi kokoa.. toki 1 päivän päivärahalla sai sen 5 askia.. huvitti kun töitä suunnitteli niin että ekan viikon jälkeen pääsi Suomeen hakemaan röökiä kun oli halpaa.. :D
 

Luo tili tai kirjaudu sisään kommentoidaksesi

Sinun täytyy olla jäsen voidaksesi jättää kommentin.

Luo käyttäjätili

Liity Konekansalaiseksi. Se on helppoa ja ilmaista! Rekisteröityneenä et näe mainoksia, voit käyttää hakua, näet alueita, joita nyt ovat piilossa...jne.

Kirjaudu sisään

Oletko jo Konekansan jäsen? Kirjaudu sisään tästä.

Takaisin
Ylös