Ajattelin avata tälle asialle oman keskusteluketjun, koska hieman tuulta siihen suuntaan vaikuttaisi olevan. Haluan tuoda esille mielipiteeni palstan ylläpitäjän ominaisuudessa 
. Uskon myös, että mielipiteeni jakaa moni muukin.
Konekansa-foorumi on perustettu keskustelukanavaksi kaikenlaiselle tekniikkaan liittyvälle keskustelulle. Koneista kiinnostuneita on monenlaisia. Joku on täysin suvereeni korjaamaan moottoreita, toinen taas hydrauliikkaa, kolmas hallitsee molemmat. Sitten on tällaisia kuin minä, jotka eivät oikein hallitse kumpaakaan, mutta nauttivat suunnattomasti kaikenlaisista asiaan liittyvistä kertomuksista, jotka vieläpä ovat parhaimmillaan kuvien kanssa.
Kesällä on nautinnollista kierrellä koneharrastajien kesätapahtumissa, joissa saa kummastella monenmoisia teknisiä yksityiskohtia, jotka vanhoissa koneissa ovat usein runollisen kauniita. Mielestäni kuitenkin kaikkein parasta antia on nähdä itse rakennettuja koneita. Niiden ulkonäkö ja työn laatu vaihtelee. Yhdet on tehty antaumuksella ja hyvillä välineillä. Toiset on kursittu kokoon pikaisesti, mutta yksityiskohdista näkee, että päämäärä on ollut selvillä ja on syntynyt kone, jolla homma hoituu. Joistakin näkee, että tekijällä on vielä opittavaa, mutta suunta on oikea.
Kaikki nämä koneet ovat inhimillisen työn ja ajattelun tulosta ja sellaisenaan mittaamattoman arvokkaita. Joku voi nähdä niissä kasan romua, mutta syynä on puhtaasti se, että tuon havainnoitsijan resonanssipiirit on viritetty eri taajuudelle kuin koneharrastajalla.
Harrastajat ja konemiehet puuhastelevat erilaisilla välineillä. Yksillä on käytössä oma lämmin korjaamo ja siellä polttoleikkausvälineet, kenties oma sorvi ja vino pino käsityökaluja. Toisilla on kotona vain avara taivas pihalla, mutta ymmärtäväisellä työnantajalla hyvät välineet, joita on mahdollista käyttää omalla ajalla. Joillakin ei ole mahdollisuuksia kumpaankaan, mutta innostus ja tekemisen halu on kova.
Minulla on siinä mielessä työn puolesta ihanteellinen tilanne, että opetan asioita, jotka minua kiinnostavat ja minulla on mahdollisuus käyttää ykkösluokan laitteita. Voin suunnitella 3D-ohjelmistolla, leikata laserilla ja särmätä servomekaanisella huipputarkalla särmärillä. Työnantajalta löytyy kaikenlaisia hitsauskoneita laidasta laitaan, koneistaminen ei ole omaa aluetta, mutta mahdollista olisi koneistuttaa kaikenlaista, jos niin haluaisin.
Kun sitten katselen muiden koneharrastajien rakentamia laitteita, iskee jonkinlainen itsesensuuri. Oma tekeminen alkaa hävettää, koska se on jotenkin liian helppoa. Joku rälläköi, sahaa, viilaa, kuumentaa pillillä ja moukaroi ruuvipenkissä, lopputuloksena upea tuote, jonka tekeminen on varmasti ollut työn ja tuskan takana. Itse pyörittelen kappaleita tietokoneella, enkä edes itse tee tuotetta loppuun, vaan teetän opiskelijalla
.
Joku taasen rakentaa koneensa lattaraudan pätkistä satasen hitsausmuuntajalla ja vanhalla blackänddekkerillä. Lopputulos on neronleimaus ja inhimillisen toiminnan riemuvoitto, mutta kaveri häpeää laitteitaan, eikä kehtaa laittaa kuvia näkyville, joku saattaisi vaikka moittia hitsaussaumoja. Upea laite painuu sitten ajan myötä tuntemattomana oivalluksena unohduksen suohon.
Eihän se näin saa mennä!
Toivon, että tämä foorumi olisi kanava, jolla omatekoisia laitteita arvostettaisiin niiden laadusta riippumatta. Itsesensuuriin ei olisi syytä, eikä toisten tapa suunnitella ja rakentaa aiheuttaisi kitinöitä. Kanssaharrastajaa kannustettaisiin ja annettaisiin rakentavaa palautetta.
Konekulttuuri on hauskaa ja arvokasta! Jotkut eivät sitä ymmärrä, mutta he eivät onneksemme näitä foorumeita koskaan löydäkään.
-borg-
. Uskon myös, että mielipiteeni jakaa moni muukin.Konekansa-foorumi on perustettu keskustelukanavaksi kaikenlaiselle tekniikkaan liittyvälle keskustelulle. Koneista kiinnostuneita on monenlaisia. Joku on täysin suvereeni korjaamaan moottoreita, toinen taas hydrauliikkaa, kolmas hallitsee molemmat. Sitten on tällaisia kuin minä, jotka eivät oikein hallitse kumpaakaan, mutta nauttivat suunnattomasti kaikenlaisista asiaan liittyvistä kertomuksista, jotka vieläpä ovat parhaimmillaan kuvien kanssa.
Kesällä on nautinnollista kierrellä koneharrastajien kesätapahtumissa, joissa saa kummastella monenmoisia teknisiä yksityiskohtia, jotka vanhoissa koneissa ovat usein runollisen kauniita. Mielestäni kuitenkin kaikkein parasta antia on nähdä itse rakennettuja koneita. Niiden ulkonäkö ja työn laatu vaihtelee. Yhdet on tehty antaumuksella ja hyvillä välineillä. Toiset on kursittu kokoon pikaisesti, mutta yksityiskohdista näkee, että päämäärä on ollut selvillä ja on syntynyt kone, jolla homma hoituu. Joistakin näkee, että tekijällä on vielä opittavaa, mutta suunta on oikea.
Kaikki nämä koneet ovat inhimillisen työn ja ajattelun tulosta ja sellaisenaan mittaamattoman arvokkaita. Joku voi nähdä niissä kasan romua, mutta syynä on puhtaasti se, että tuon havainnoitsijan resonanssipiirit on viritetty eri taajuudelle kuin koneharrastajalla.
Harrastajat ja konemiehet puuhastelevat erilaisilla välineillä. Yksillä on käytössä oma lämmin korjaamo ja siellä polttoleikkausvälineet, kenties oma sorvi ja vino pino käsityökaluja. Toisilla on kotona vain avara taivas pihalla, mutta ymmärtäväisellä työnantajalla hyvät välineet, joita on mahdollista käyttää omalla ajalla. Joillakin ei ole mahdollisuuksia kumpaankaan, mutta innostus ja tekemisen halu on kova.
Minulla on siinä mielessä työn puolesta ihanteellinen tilanne, että opetan asioita, jotka minua kiinnostavat ja minulla on mahdollisuus käyttää ykkösluokan laitteita. Voin suunnitella 3D-ohjelmistolla, leikata laserilla ja särmätä servomekaanisella huipputarkalla särmärillä. Työnantajalta löytyy kaikenlaisia hitsauskoneita laidasta laitaan, koneistaminen ei ole omaa aluetta, mutta mahdollista olisi koneistuttaa kaikenlaista, jos niin haluaisin.
Kun sitten katselen muiden koneharrastajien rakentamia laitteita, iskee jonkinlainen itsesensuuri. Oma tekeminen alkaa hävettää, koska se on jotenkin liian helppoa. Joku rälläköi, sahaa, viilaa, kuumentaa pillillä ja moukaroi ruuvipenkissä, lopputuloksena upea tuote, jonka tekeminen on varmasti ollut työn ja tuskan takana. Itse pyörittelen kappaleita tietokoneella, enkä edes itse tee tuotetta loppuun, vaan teetän opiskelijalla
.Joku taasen rakentaa koneensa lattaraudan pätkistä satasen hitsausmuuntajalla ja vanhalla blackänddekkerillä. Lopputulos on neronleimaus ja inhimillisen toiminnan riemuvoitto, mutta kaveri häpeää laitteitaan, eikä kehtaa laittaa kuvia näkyville, joku saattaisi vaikka moittia hitsaussaumoja. Upea laite painuu sitten ajan myötä tuntemattomana oivalluksena unohduksen suohon.
Eihän se näin saa mennä!
Toivon, että tämä foorumi olisi kanava, jolla omatekoisia laitteita arvostettaisiin niiden laadusta riippumatta. Itsesensuuriin ei olisi syytä, eikä toisten tapa suunnitella ja rakentaa aiheuttaisi kitinöitä. Kanssaharrastajaa kannustettaisiin ja annettaisiin rakentavaa palautetta.
Konekulttuuri on hauskaa ja arvokasta! Jotkut eivät sitä ymmärrä, mutta he eivät onneksemme näitä foorumeita koskaan löydäkään.
-borg-
Toki siinä luovuus kasvaa ja joitain hienoja innovaatioitakin syntyy mutta niiden esittely-ympäristö on sellanen että huomio keskittyy kaikkeen muuhun kuin itse innovaatioon.