En tiedä mistä näitä unien aiheita välillä sikiää, etenkin taas tämänkertainen:
Olin ajamassa Mersulla Klaukkalan kehätietä kotoa poispäin kohti moottoritietä. Oli talviaika, joku puolen metrin kinokset ja tiekin käytännössä tamppaantunut valkeaksi. Melko hämärä oli ajankohta, mutta Hellat keulalla ja katolla valaisivat tien ja ympäristön sopivasti. OM jyrisi penkin alla voimantunnoissaan ja jyrkässäkin ylämäessä (!) vauhti tuppasi kivuta yli rajoittajan salliman vaikka miten sukkasilteen ajeli.
Jossain kohtaa nopeuden hillinnältä joudettuani tajuan tien vieressä ojassa olevan sarvipäinen poro hangessa jumissa. Samassa silmiini pistää riista-aidat (joita ko. tieosuudella ei ole). Kävi hieman sääliksi ressukkaa joka oli aidan väärällä puolen ja jumissa ja aloin mietiskellä mihin tuosta ilmoittaa. OM jatkaa mouruamista ja latu maittaa, eikä mene pitkäänkään kun tiellä haahuilee seuraava sarvipäinen poro. Luon katseeni tyytyväisenä tuulilasin alareunan ulkopuolella kiiltävään karjapuskuriin ja taputan Mersun rattia pari kertaa.
Maisema vaihtuu sitä kyytiä, että poroa ja myös isoa jänestä alkaa olla riista-aitojen välisellä alueella sitä tahtia että en ehdi edes laskea. Oli pakko siirtää jalka jarrupolkimelle ja alkaa hidastella vauhtia. Taustapeileistä näin pari autoa lähestymässä 1-2km päässä ja aloin miettiä miten heitä saisi parhaiten varoitettua. En kuitenkaan päässyt mietinnöissäni alkua pidemmälle kun tunsin alavatsassani kouraisun. Puolisen kilon kebab-pötkylä siellä koputteli sulkijalihasta, nyt oli reagoitava välittömästi!
Totesin Keimolanportin olevan saavuttamattomissa, eli takas kotiin on päästävä. Etsin silmilläni kääntöpaikkaa ja huomasinkin tien vasemmalla puolella 400kV sähkölinjan alla jokseenkin talvikunnossapidetyn huoltotien ja hiihtoladun. Kääntyessäni katsomaan tuleeko vastaantulijoita, totean kehätien päättyneen ja joka tapauksessa olisin joutunut koukkaamaan tuon huoltotien kautta päästäkseni jatkamaan suoraan (joka ei ollut kyllä tarkoitus). Hieman vaikea selittää.
Vekslatessani tunnen alavatsassani toisen kouraisun... Herään... Painelen puolijuoksua ähkimöön... Toimenpide on ohi muutamassa sekunnissa. Todisteena siitä ei todisteita pöntössä, ei karstaa hanurissa. Nipistän itseäni - olenko hereillä? Kyllä. Kaikki tämä on totta.
Olin ajamassa Mersulla Klaukkalan kehätietä kotoa poispäin kohti moottoritietä. Oli talviaika, joku puolen metrin kinokset ja tiekin käytännössä tamppaantunut valkeaksi. Melko hämärä oli ajankohta, mutta Hellat keulalla ja katolla valaisivat tien ja ympäristön sopivasti. OM jyrisi penkin alla voimantunnoissaan ja jyrkässäkin ylämäessä (!) vauhti tuppasi kivuta yli rajoittajan salliman vaikka miten sukkasilteen ajeli.
Jossain kohtaa nopeuden hillinnältä joudettuani tajuan tien vieressä ojassa olevan sarvipäinen poro hangessa jumissa. Samassa silmiini pistää riista-aidat (joita ko. tieosuudella ei ole). Kävi hieman sääliksi ressukkaa joka oli aidan väärällä puolen ja jumissa ja aloin mietiskellä mihin tuosta ilmoittaa. OM jatkaa mouruamista ja latu maittaa, eikä mene pitkäänkään kun tiellä haahuilee seuraava sarvipäinen poro. Luon katseeni tyytyväisenä tuulilasin alareunan ulkopuolella kiiltävään karjapuskuriin ja taputan Mersun rattia pari kertaa.
Maisema vaihtuu sitä kyytiä, että poroa ja myös isoa jänestä alkaa olla riista-aitojen välisellä alueella sitä tahtia että en ehdi edes laskea. Oli pakko siirtää jalka jarrupolkimelle ja alkaa hidastella vauhtia. Taustapeileistä näin pari autoa lähestymässä 1-2km päässä ja aloin miettiä miten heitä saisi parhaiten varoitettua. En kuitenkaan päässyt mietinnöissäni alkua pidemmälle kun tunsin alavatsassani kouraisun. Puolisen kilon kebab-pötkylä siellä koputteli sulkijalihasta, nyt oli reagoitava välittömästi!
Totesin Keimolanportin olevan saavuttamattomissa, eli takas kotiin on päästävä. Etsin silmilläni kääntöpaikkaa ja huomasinkin tien vasemmalla puolella 400kV sähkölinjan alla jokseenkin talvikunnossapidetyn huoltotien ja hiihtoladun. Kääntyessäni katsomaan tuleeko vastaantulijoita, totean kehätien päättyneen ja joka tapauksessa olisin joutunut koukkaamaan tuon huoltotien kautta päästäkseni jatkamaan suoraan (joka ei ollut kyllä tarkoitus). Hieman vaikea selittää.
Vekslatessani tunnen alavatsassani toisen kouraisun... Herään... Painelen puolijuoksua ähkimöön... Toimenpide on ohi muutamassa sekunnissa. Todisteena siitä ei todisteita pöntössä, ei karstaa hanurissa. Nipistän itseäni - olenko hereillä? Kyllä. Kaikki tämä on totta.
