Turinaa veneistä ja veneilystä

[Josva]

Kyllä Mf 35, nen muuttui ihan eri arvoiseksi kun niihin tuli 3cyl Perkinssi, ainakin arvo näkyi näiden käytettyjen traktoreiden hinnassa 1970-80 luvuilla jolloin niitä viellä ostettiin työkäyttöön.

 

[Yks]

(Ostin tän että pääsee lasten kanssa vähän syvemmille vesille ongelle ja yläpuolen kosken alle kalalle, nopeus on kevyt pettymys vaikka onkin 86lbs ja 1200w perämoottori, tuollainen tasapohjainen kumivene ei vaikuta kulkevan kovinkaan "liukkaasti"..)

Samalla totesin että tolle joelle ei tuota kummempaa paattia kannata laittaa, pirusti kiviä yllättävissäkin paikoissa....

Vuosikymmenten päristely pääosin liukuvarunkoisilla veneillä on vuosi vuodelta alkanut kyllästyttää enemmän ja enemmän. Samat paikat ja reitit melkoisen äänen säestämänä.
Yht'äkkiä kesäkuussa lamppu syttyi päässä, että jos varustaisi soutu- ja neljäheppaispäristelyssä olleen vanhan tasaperäisen soutubusterin sähkömoottorilla.
Pikainen tutkiminen sähköperämoottoreiden synnyistä syvistä internetin ihmemaailmassa sai itsessä aikaan seuraavat luulottelut:

Ovat lähes kaikki tehty pienten nopeuksien liikkumiseen, teholuokat kertovat työntövoiman ja vakiopotkurit ovat järjestään hyvin pieninousuisia, joten vauhti kannattaa unohtaa on moottori työntövoima lähes mikä tahansa.
Halpisten ja merkkimoottoreiden käytännön erot pienet, jälkimmäisissä saattaa olla virtaa säästäviä kierrostensäätöjärjestelmiä.
Ihan pienimmissä hinnat alkaen malleissa työntövoima saattaa olla koetuksella vasta-aallokossa kovalla tuulella.

Muutaman päivän etsinnän jälkeen moottoriksi sattui Yamahan M20 eli Minn Kota 40 Endura ja akuiksi päätyi jo ennestään muussa käytössä ollutta Bilteman 80Ah:n syväpurkausakkua.

Jo ensimmäisten metrien aikana tunne oli WAU, TÄMÄ EI VOI OLLA TOTTA.

Aivan uusi tunne, hyvin vähäisiä nuoruuden aikaisia purjehduskertoja lukuunottamatta, veneily voi olla täysin äänetöntä.
Kovin ääni on liplatus aaltojen osuessa veneen pohjaan.

Vauhti ei päätä huimaa, eikä ole tarkoituskaan. Noin kolmasosakaasulla nopeus on noin 4 km/h ja virrankulutus 12A.
Kun kaksi akkua a 80 Ah mahdollistaa noin kuuden tunnin ajon ilman akun terveyden vaarantumista.

Ihan noin kauaa ei ole kerralla tullut vielä veneiltyä, mutta usean kerran vesillä on vietetty 3 - 5 tuntia nauttien eri järvien kauniista kesäluonnosta.
Pieni aluvene sähkömoottorilla ei tunnu vetoauton perässä lainkaan, eikä tarvitse miettiä luiskan laatua kuten 700 kiloa painavalla veneellä.

Ei ole likuvarunkoista venettä tullut tuon jälkeen käytetty, paitsi nuorison sitä vaatiessa. Ei kuulemma alle 20 solmua ole lainkaan kivaa.

 

[LPR]

Vuosikymmenten päristely pääosin liukuvarunkoisilla veneillä on vuosi vuodelta alkanut kyllästyttää enemmän ja enemmän. Samat paikat ja reitit melkoisen äänen säestämänä.
Yht'äkkiä kesäkuussa lamppu syttyi päässä, että jos varustaisi soutu- ja neljäheppaispäristelyssä olleen vanhan tasaperäisen soutubusterin sähkömoottorilla.
Pikainen tutkiminen sähköperämoottoreiden synnyistä syvistä internetin ihmemaailmassa sai itsessä aikaan seuraavat luulottelut:

Ovat lähes kaikki tehty pienten nopeuksien liikkumiseen, teholuokat kertovat työntövoiman ja vakiopotkurit ovat järjestään hyvin pieninousuisia, joten vauhti kannattaa unohtaa on moottori työntövoima lähes mikä tahansa.
Halpisten ja merkkimoottoreiden käytännön erot pienet, jälkimmäisissä saattaa olla virtaa säästäviä kierrostensäätöjärjestelmiä.
Ihan pienimmissä hinnat alkaen malleissa työntövoima saattaa olla koetuksella vasta-aallokossa kovalla tuulella.

Muutaman päivän etsinnän jälkeen moottoriksi sattui Yamahan M20 eli Minn Kota 40 Endura ja akuiksi päätyi jo ennestään muussa käytössä ollutta Bilteman 80Ah:n syväpurkausakkua.

Jo ensimmäisten metrien aikana tunne oli WAU, TÄMÄ EI VOI OLLA TOTTA.

Aivan uusi tunne, hyvin vähäisiä nuoruuden aikaisia purjehduskertoja lukuunottamatta, veneily voi olla täysin äänetöntä.
Kovin ääni on liplatus aaltojen osuessa veneen pohjaan.

Vauhti ei päätä huimaa, eikä ole tarkoituskaan. Noin kolmasosakaasulla nopeus on noin 4 km/h ja virrankulutus 12A.
Kun kaksi akkua a 80 Ah mahdollistaa noin kuuden tunnin ajon ilman akun terveyden vaarantumista.

Ihan noin kauaa ei ole kerralla tullut vielä veneiltyä, mutta usean kerran vesillä on vietetty 3 - 5 tuntia nauttien eri järvien kauniista kesäluonnosta.
Pieni aluvene sähkömoottorilla ei tunnu vetoauton perässä lainkaan, eikä tarvitse miettiä luiskan laatua kuten 700 kiloa painavalla veneellä.

Ei ole likuvarunkoista venettä tullut tuon jälkeen käytetty, paitsi nuorison sitä vaatiessa. Ei kuulemma alle 20 solmua ole lainkaan kivaa.

Minut on kopassa kannettu uppoumarunkoiseen fiskarimalliseen matkaveneeseen. Viitisenkymmentä vuotta olen kulkenut 6-8 kn nopeutta. Viisi kesää oli liukuva matkavene, eikä yhtään ole ikävä sitä. Liukuvalla veneellä ajaminen on suorite, ja vasta kun olet määränpäässä, olet perillä. Uppoumarunkoisella olet perillä, kun saat köydet irti, ajon aikana pystyy keskittymään muuhunkin kuin navigointiin ja ajamiseen.

 

[V361]

Liukuvalla veneellä ajaminen on suorite, ja vasta kun olet määränpäässä, olet perillä. Uppoumarunkoisella olet perillä, kun saat köydet irti, ajon aikana pystyy keskittymään muuhunkin kuin navigointiin ja ajamiseen.

Just noin, samaa mielipuolta. Botinia irti laiturista ja Bukhiin 1700-2000 rpm ja juurikin 5-6 solmua vauhti...
Jaa nii eilennä oli SAR tuonu venerantaan Baylinerin joka oli testannu kestääkö pohja kiveen ajoo, ei ollu kestäny.
Oli kuulemma omaa mökkirantaa lähestyessä löytäny ihan uuden kiven.

 

[Josva]

Viisi kesää oli liukuva matkavene, eikä yhtään ole ikävä sitä. Liukuvalla veneellä ajaminen on suorite, ja vasta kun olet määränpäässä, olet perillä. Uppoumarunkoisella olet perillä, kun saat köydet irti, ajon aikana pystyy keskittymään muuhunkin kuin navigointiin ja ajamiseen.

Näinhän se on, etenkin aalokossa ja liuku kynnyksen ylittävällä nopeudella 'urheilusuoritus'.
Meteliä lähtee moottorista ja ryskettä rungosta, kuppipenkissä täytyy istua kun heiluu ja huojuu joka suuntaan. Kävely ja seisominen onnistuu vain kahvasta kahvaan liikumalla. Ohjaamiseen täytyy keskittyä täysin eli vaatii toisen ihmisen navigointiin - reitittämiseen. Tehonsäätö on myös tarkkaa että pyörre tankissa ei olisi niin isoa että ei riittäisi perille asti, joka tapauksessa ainetta palaa kuljettuun matkaan nähden enemmän kuin uppoumarunkoisella.

 

[Janski]

Uppoumarunkoisella olet perillä, kun saat köydet irti, ajon aikana pystyy keskittymään muuhunkin kuin navigointiin ja ajamiseen.

Just ton takia mulla nyt on pihassa toi ilman saatu ikivanha lautojen vaihtoa odottava fiskari. Puinen liukuva peräruputti paatti olis ihan vapaassa käytössä muttaku ei tykkää ajaa eikä kyydistä niin ei sitä tule käytettyä.

 

[LPR]

Just noin, samaa mielipuolta. Botinia irti laiturista ja Bukhiin 1700-2000 rpm ja juurikin 5-6 solmua vauhti...
Jaa nii eilennä oli SAR tuonu venerantaan Baylinerin joka oli testannu kestääkö pohja kiveen ajoo, ei ollu kestäny.
Oli kuulemma omaa mökkirantaa lähestyessä löytäny ihan uuden kiven.

Sitä kannattaa oudoilla vesillä ajaa yöllä, kun kivet menee pohjaan nukkumaan.

 

[Josva]

Kaveri yritti tehdä muinoin laiturilla maleksiviin tyttöihin vaikutuksen näyttävällä rantautumisella Baylinerilla, täydestä liusta veti vaihteen pakille vähän ennen laituria että stoppaa, no siihen'hä se nyykkäs mutta perä aalto paiskas keulan päin laituria. Oli sen verran ohutta laminointia näköjään ainakin keulastaettä uppos metrinverran laiturin betoniin lasikuidun mennessä säpäleiksi, ankan nokkakin repsotti alaspäin kuin kyvyttömän kyrpä.

 

[LPR]

Kaveri yritti tehdä muinoin laiturilla maleksiviin tyttöihin vaikutuksen näyttävällä rantautumisella Baylinerilla, täydestä liusta veti vaihteen pakille vähän ennen laituria että stoppaa, no siihen'hä se nyykkäs mutta perä aalto paiskas keulan päin laituria. Oli sen verran ohutta laminointia näköjään ainakin keulastaettä uppos metrinverran laiturin betoniin lasikuidun mennessä säpäleiksi, ankan nokkakin repsotti alaspäin kuin kyvyttömän kyrpä.

Oppiko?