Gary Grand
Kansalainen
Laittelin viime viikonloppuna Pickuppiin varaosakoneista kasatun moottorin ja eilen kotiin ajellessa alkoi melko kova naputus kuulua koneesta. Pikku pelko ***seessä hissuttelin kotiin, eikä vetokaan mikään paras mahdollinen ollut. Öljynpaineet ja lämmöt kuitenkin mittarien mukaan ihan kunnossa.
Ajoin jo jonkinmoista paukutusta pitävän rakkineen suoraan talliin.
Moottori on kyllä itse kasaamani hyvällä öljypumpulla, uusilla laakereilla ja tiivisteillä, mutta kaikki muut osat on valittuja paloja romuksi ajetuista moteista..
Iltasella pääsin muiden kiireiden jälkeen viimein talliin tutustumaan potilaaseen, eikä mitään hälyttäviä vuotoja, tms. näkynyt. Konetta käynnistäessä startti tuntui täysin voimattomalta, mikä lisäsi tuskaa melkoisesti
Mutta konetta käsin siivikosta kääntämällä se vaikutti ainakin jotenkin liikkuvan. Eihän tuon kokoinen dieseli juuri laturin hihnan varassa käänny, mutta sen verran kuitenkin ettei se jumissa ollut.
Ajatukset kääntyikin sitten startin huonouteen, koska se on minulle jostain kulkeutunut, enkä muista onko ollut aiemmin käytössä omissa autoissa.
Puhdas ja ilmeisesti lähiaikoina huollettu peli.. Eli vaihtoon. Likainen ikivanha käytetty rumilus tilalle ja johan alkoi kone pyöriä.
"Kylmänä" koneesta ei tietenkään kuulunut juuri mitään erikoista. Oli siis ehtinyt jäähtyä pari-kolme tuntia.
Käyttelin sitten jonkin aikaa lämpimäksi ja johan alkoi naputus taas kuulua. Hetken kierrättelyjen jälkeen pauke oli jo sitä luokkaa, että purkamaanhan tuota oli pakko ruveta.
Irroittelin koneen päältä imusarjan ja pistin uudestaan käymään, josko sasi paremmin selvää. Jonkin aikaa kuulostelin ja ääni tuli paikallistettua kuskinpuolen keskimmäisten pyttyjen tienoille.
Lisää purkutalkoita ja ruiskutusputket ja venakoppa löysivät itsensä nurkasta. Pienen koneen pyörittelysession jälkeen nostinviasta ei ollut mitään epäselvyyttä: viitospytyn pakoventtiili ei auennut ollenkaan, vaan työntötanko oli löysänä koko ajan.
Pitää muuten melkoista metakkaa... Aiemmat kokemukset nostinvioista on pienistä bensakoneista, joissa ääni on pientä naputusta. Tuollaista ääntä niistä ei saa ulos ellei liikkuvat siirry lohkon ulkopuolelle.
Hetken aikaa päässä poltti( = teki kipeää..) ajatus kannen poisnostamisesta, mutta onneksi muistin sopukoista pyrki esiin hämärä muisto tosiasiasta, että tuohon pystyy vaihtamaan nostimen kantta irroittamatta. Varoituksia homman vaikeudesta olen myös kuullut...
No, pakko kai sitäkin on kokeilla, kun ei kansisessiokaan niin hirveästi innostaisi. Pari kertaa piti kyllä käydä yhden romumoottorin vieressä hakemassa uskonvahvistusta, mahtuuko nostin oikeasti tulemaan kannen aukon läpi.
Ohjurilevyjen kiinnityspeltiä lohkon sisältä irtiruuvatessa tuntui kyllä, että nyt on alkanut hommaan josta ei oikeasti tiedä miten käy.
Osat kuitenkin nousi mukavasti ulos Motonetin "magneetti-kurottimella". On muuten vahva magneetti tuossa.. Nostinkin nousi porauksestaan kivutta.
Takaisinlaitossa meinasi kyllä niskat jumittua kun koitti saada nostinta ujutettua takaisin poraukseensa
Ei ihan helpolla meinannut tipahtaa oikeaan suuntaan.
Ohjurilevyt ja niiden kiinnityspelti taas menivät lähes ensi yrittämällä oikeisiin paikkoihin.
Keinuvipuja käsissä pitäessä huomasin sitten ettei nekään enää ole missään järjellisissä välyksissä. En tiedä paljonko noilla keinuilla on ajettu, mutta olivat aivan loppu.
Olivat tietenkin ne peltiset esitykset.
Yhdessä romumoottorissa oli kiinni alkusarjan valukeinut ja niitähän piti käydä hipelöimässä parempien toivossa.. Nuo valukeinut oli välyksiltään uuden luokkaa, vaikka niissä kiinni roikkunut loppu moottori oli täysin loppuun ajettu. Onkohan sama tilanne aina? Uusiahan noita ei ole saanut vuosikausiin mistään.
Asettelin valukiikut koneeseen ja venakopat liisterillä kiinni, mutta sitten alkoi uni painaa silmää siihen malliin, että loppu savotta oli pakko jättää toiseen iltaan. Onneksi oli emännällä samalla suunnalla työt tänään..
Tänä iltana olisi tarkoitus auto saada taas ajoon, kun ei työmatka oikein muilla vehkeillä luonnistu.
Ajoin jo jonkinmoista paukutusta pitävän rakkineen suoraan talliin.
Moottori on kyllä itse kasaamani hyvällä öljypumpulla, uusilla laakereilla ja tiivisteillä, mutta kaikki muut osat on valittuja paloja romuksi ajetuista moteista..
Iltasella pääsin muiden kiireiden jälkeen viimein talliin tutustumaan potilaaseen, eikä mitään hälyttäviä vuotoja, tms. näkynyt. Konetta käynnistäessä startti tuntui täysin voimattomalta, mikä lisäsi tuskaa melkoisesti
Mutta konetta käsin siivikosta kääntämällä se vaikutti ainakin jotenkin liikkuvan. Eihän tuon kokoinen dieseli juuri laturin hihnan varassa käänny, mutta sen verran kuitenkin ettei se jumissa ollut.Ajatukset kääntyikin sitten startin huonouteen, koska se on minulle jostain kulkeutunut, enkä muista onko ollut aiemmin käytössä omissa autoissa.
Puhdas ja ilmeisesti lähiaikoina huollettu peli.. Eli vaihtoon. Likainen ikivanha käytetty rumilus tilalle ja johan alkoi kone pyöriä.
"Kylmänä" koneesta ei tietenkään kuulunut juuri mitään erikoista. Oli siis ehtinyt jäähtyä pari-kolme tuntia.
Käyttelin sitten jonkin aikaa lämpimäksi ja johan alkoi naputus taas kuulua. Hetken kierrättelyjen jälkeen pauke oli jo sitä luokkaa, että purkamaanhan tuota oli pakko ruveta.
Irroittelin koneen päältä imusarjan ja pistin uudestaan käymään, josko sasi paremmin selvää. Jonkin aikaa kuulostelin ja ääni tuli paikallistettua kuskinpuolen keskimmäisten pyttyjen tienoille.
Lisää purkutalkoita ja ruiskutusputket ja venakoppa löysivät itsensä nurkasta. Pienen koneen pyörittelysession jälkeen nostinviasta ei ollut mitään epäselvyyttä: viitospytyn pakoventtiili ei auennut ollenkaan, vaan työntötanko oli löysänä koko ajan.
Pitää muuten melkoista metakkaa... Aiemmat kokemukset nostinvioista on pienistä bensakoneista, joissa ääni on pientä naputusta. Tuollaista ääntä niistä ei saa ulos ellei liikkuvat siirry lohkon ulkopuolelle.
Hetken aikaa päässä poltti( = teki kipeää..) ajatus kannen poisnostamisesta, mutta onneksi muistin sopukoista pyrki esiin hämärä muisto tosiasiasta, että tuohon pystyy vaihtamaan nostimen kantta irroittamatta. Varoituksia homman vaikeudesta olen myös kuullut...
No, pakko kai sitäkin on kokeilla, kun ei kansisessiokaan niin hirveästi innostaisi. Pari kertaa piti kyllä käydä yhden romumoottorin vieressä hakemassa uskonvahvistusta, mahtuuko nostin oikeasti tulemaan kannen aukon läpi.
Ohjurilevyjen kiinnityspeltiä lohkon sisältä irtiruuvatessa tuntui kyllä, että nyt on alkanut hommaan josta ei oikeasti tiedä miten käy.
Osat kuitenkin nousi mukavasti ulos Motonetin "magneetti-kurottimella". On muuten vahva magneetti tuossa.. Nostinkin nousi porauksestaan kivutta.
Takaisinlaitossa meinasi kyllä niskat jumittua kun koitti saada nostinta ujutettua takaisin poraukseensa
Ei ihan helpolla meinannut tipahtaa oikeaan suuntaan.Ohjurilevyt ja niiden kiinnityspelti taas menivät lähes ensi yrittämällä oikeisiin paikkoihin.
Keinuvipuja käsissä pitäessä huomasin sitten ettei nekään enää ole missään järjellisissä välyksissä. En tiedä paljonko noilla keinuilla on ajettu, mutta olivat aivan loppu.
Olivat tietenkin ne peltiset esitykset.
Yhdessä romumoottorissa oli kiinni alkusarjan valukeinut ja niitähän piti käydä hipelöimässä parempien toivossa.. Nuo valukeinut oli välyksiltään uuden luokkaa, vaikka niissä kiinni roikkunut loppu moottori oli täysin loppuun ajettu. Onkohan sama tilanne aina? Uusiahan noita ei ole saanut vuosikausiin mistään.
Asettelin valukiikut koneeseen ja venakopat liisterillä kiinni, mutta sitten alkoi uni painaa silmää siihen malliin, että loppu savotta oli pakko jättää toiseen iltaan. Onneksi oli emännällä samalla suunnalla työt tänään..
Tänä iltana olisi tarkoitus auto saada taas ajoon, kun ei työmatka oikein muilla vehkeillä luonnistu.
