ILLANVIETTOA JA TÄYSIN JOUTAVAA TURINAA ( osa II )

[Juh44]

Minulla ei tee korkeus pahaa Ylläksen, Kumputunturin tai vaikka Levin päällä.
Ei myöskään lentokoneessa...
Kaikki noista on mun mielestä korkeita paikkoja.

Eli onko se korkeanpaikanpelko oikeasti reunapelko? Koska 20m pudotuksen reunalla kyllä pelottaa jos ei ole kaidetta tai mitään..

 

[LPR]

Minulla ei tee korkeus pahaa Ylläksen, Kumputunturin tai vaikka Levin päällä.
Ei myöskään lentokoneessa...
Kaikki noista on mun mielestä korkeita paikkoja.

Eli onko se korkeanpaikanpelko oikeasti reunapelko? Koska 20m pudotuksen reunalla kyllä pelottaa jos ei ole kaidetta tai mitään..

Kyllä se pelko siihen putoamiseen liittyy. Nytkin olen n. 90-100 m merenpinnan yläpuolella, eikä pelota yhtään.

 

[Liukunapa]

Minulla ei tee korkeus pahaa Ylläksen, Kumputunturin tai vaikka Levin päällä.
Ei myöskään lentokoneessa...
Kaikki noista on mun mielestä korkeita paikkoja.

Eli onko se korkeanpaikanpelko oikeasti reunapelko? Koska 20m pudotuksen reunalla kyllä pelottaa jos ei ole kaidetta tai mitään..

Olin kerran pohjanmerellä laivan mastossa vaihtamassa lippunaruja, aina kun laiva kallistui heilahdin meren päälle. Alas katsoessa oli 30 metrin pudotus suoraan mereen, se meinasi hirvittää minuakin. Siinä tuli mietittyä purjelaiva aikoja, miten miehet siellä uskalsivat kiipeillä mastoissa.

 

[prämpäm]

aikoinaan kun elämässä oli sellainen elämän vaihe ettei ollut niin väliä vaikka sieltä katolta olis pudonnut niin kattokassisen kanssa lyötiin otsalautoja sieltä katolta kyykyssä paikalleen joo ei ollut turvaköysiä ei kaiteita ei vakuutusta ei telineitä 20 metriä pudotusta louhikkoon, mutta kun siihen kattohommaan kun liikaa tottuu niin sit voi tippua, niin ja alussa kun jännittää lihakset jumiin

 

[LPR]

Olin kerran pohjanmerellä laivan mastossa vaihtamassa lippunaruja, aina kun laiva kallistui heilahdin meren päälle. Alas katsoessa oli 30 metrin pudotus suoraan mereen, se meinasi hirvittää minuakin. Siinä tuli mietittyä purjelaiva aikoja, miten miehet siellä uskalsivat kiipeillä mastoissa.

Aikanaan meillä oli purjevene, eikä masto ollut kuin 14 m, niin kyllä sielläkin hirvitti puosuntuolilla köydä tuulimittaria korjaamassa.

 

[Josva]

Nyt alako kesäloma, on saunotttu alajakaisiksi.

 

[V361]

Nuorenpana hirvitti 5-10 metrin välillä ollessa, ylöspäin siitä ei sitte enään, ehkä loukkaantumispelko, korkeemmalta tippuessa sitte lähtee henki.
Nykysin ei sekään.
Erään lomakylän isäntä puhui jutun.
Ulkomaalaisia, mm. intiasta, pakistanista ym. lämpöisistä maista olevaa jengiä oli yritysmiittingissä heillä, talvella.
Oli sitten retki moottorikelkoilla kansallispuistoon, opas pysäytti kohtuukokoisella Päijänteen selällä ja kertoili järvestä.
Porukka ei meinannut uskoa olevansa järven päällä, opas kaira moottorikelkan reestä ja reikä jäähän, pumppasi kairalla vettä siitä ylös.
Yksi intialainen oli katsellut naam valkoisena ympärilleen ja kyselly, missä ja kuinka kaukana on lähin kova maa.
Huumorin tajuinen opas oli viitannut suoraan alaspäin ja todennut että tuossa suunnassa, noin 30-40 metriä.
Intialainen oli saanut sätkyn, oli pitänyt kääriä avaruuspeitteeseen ja viedä pulkassa majapaikkaan, ei ollu edes laiturille sen jälkeen mennyt...

 

[klappi]

Meillä oli ennen tiilikatto. Silloin katolla ei hirvittänyt yhtään. Nykyään on peltikatto, eikä mikään ole muuttunut, paitsi kitkakerroin. Enää en mielelläni katolla touhuile, paitsi putoamissuojaimen kanssa. Senkin kanssa tuntuu ikävältä.

Näissä on just sopiva kitka tällä katolla, just sopivaa vauhtia liukuu linkun kauhaan

 

[korhonen]

Ihmettelin korkean paikan kammoani. Se kun on mulla melkoinen.

Poikkesin eilen pakureissussa Jalasjärven pirunpesälle. Mietin hetken kestääkö kantti mennä rautarappuja 23 m montun pohjalle. No ei tuntunut missään. Montun vieressä oli rautarunkoinen hiton korkean näköinen torni. En kiivennyt, kuin puoliväliin, kun piti tulla jo kouristuneena alas.
Opas sanoi, että torni oli itseasiassa metrin matalampi, eli 22 m. On se kumma, kun maan pinnalta tohtii alas mennä, mutta ei maan pinnalta ylös. Ilmeisesti mulla ei ole matalan, tai syvän paikan kammoa.

Aikalailla sama homma, jos alas näkee ni ei montaa metriä pysty nousemaan.
Mut maanalla ei tullu mitään tuntemuksia vaikka ties jotta 900 metriä on kiveä yläpuolella.

 

[Woima]

Muutama vuosi sitten oli talon maalauksessa vuokralla Dino 135 nostin, jonka lava nousee 11,5 metriin. Ei mitään jakoja että olisin uskaltanut ylös asti nousta sillä, 7-8 metrin korkeudessa hirveä vapina ja tutina ja hyvä että uskalsin alaspäin hantaakia käyttää. Ei kiitos korkeille paikoille.

 

[Liukunapa]

15 vuotiaana olin tekemässä meidän kuivaamoon uutta kattoa, silloin ei pelottanut ollenkaan vaikka osa ruoteista oli niin lahoja että välillä meni jalka läpi polveen asti kuivaamon puolelle. Nykyään sitä ehkä olisi vähän varovaisempi.

 

[Mika 82]

Nuorempana pyörihirsisen kurkihirren päällä moottorisahalla lovesin kattotuolille koloa. 8-9 metriä pudotusta eikä hirvittänyt. Mutta silloin 18-20 vuotiaana oli vahva usko omasta kuolemattomuudesta.
Nyt juilii jo virallisia lapetikkaita pitkin mennä piipun päähän.

 

[klm]

Kuopion Pellesmäen linkki on 318 m korkea. Suonenjoella kertoi linkkien huoltomiehet tarinan. Olivat menneet polttimon vaihtoon Pellesmäkeen, polttimon vaihtajalle on lisäkorvaus työstä. Mukana oli ollut nuori harjoittelia, halunut tehdä työn, saa siitä lisää rahaa. 50 m noussut ja jähmettynyt paikoileen, vanhemmat asentajat huutaneet, älä liiku, älä katso alas. Tulemme hakemaan sinut pois. Niin se kertojakin sanaili, on vain noustava rauhallisesti, tuollainen nousu syö jo voimiakin jos turhan hätäisesti lähtee nousemaan.

 

[AJS]

Eipä juuri korkeus peloita, iän mukana toki varovaisemmaksi tullut kun ei ole edes kuukausittaista kiipeily tikkailla tai katolla.
Turvavälineet nykyisessä työpaikassa kunnossa, jos käyttää niitä oikein ei voi edes pudota.
10 vuotta nuohoojana ilmeisesti poistanut korkeanpaikan kammon jos sitä on ollutkaan.

 

[arajussi]

hyviä maisemia tiijossa

 

[Roosa]

Ei se putoaminen mitään. Mutta se putoamisen loppuminen ja kuolleena olemisen alkaminen.

 

[jip59]

Ihmettelin korkean paikan kammoani. Se kun on mulla melkoinen.

Poikkesin eilen pakureissussa Jalasjärven pirunpesälle. Mietin hetken kestääkö kantti mennä rautarappuja 23 m montun pohjalle. No ei tuntunut missään. Montun vieressä oli rautarunkoinen hiton korkean näköinen torni. En kiivennyt, kuin puoliväliin, kun piti tulla jo kouristuneena alas.
Opas sanoi, että torni oli itseasiassa metrin matalampi, eli 22 m. On se kumma, kun maan pinnalta tohtii alas mennä, mutta ei maan pinnalta ylös. Ilmeisesti mulla ei ole matalan, tai syvän paikan kammoa.

Tuolla myös on tullut käytyä kun on synnyinpitäjässä. Silloin oli juhannuksen aika ja pohjalla oli vielä jäätikköä kun aurinko ei missään vaiheessa sinne osu.
Korkean paikan kammoa en ole mielestäni ole koskaan kokenut kun tenavana piti useamman kerran kiivetä entisaikaan kolmiomittaustorneihin ja viimeisen tasanten jälkeen vielä niin ylös kun vain oli mahdollista ja saavutus oli että sai läpsäistyä kädellä sen kaikkein korkeimman rakenteen päälle eli sen ylemmäs ei voinut päästä.

Iän myötä tuo korkeiden paikkojen ihannoiminen on jo jäänyt taakse. Nytten jo yli 6m tikkailla alkaa hirvittämään. Semminkin ne jatkotikkaat tuntuvan antavan periksi joka suuntaan. Äskettäin tein hommia rakennusnostimella 10m korkeudessa eikä se vielä mitenkään tuntunut ahdistavan.

 

[klm]

Ei se putoaminen mitään. Mutta se putoamisen loppuminen ja kuolleena olemisen alkaminen.

Meilä päin sanoivat, ei se putoaminen mitään, vaan se äkkipysäys.

 

[Hannu T]

Muutama vuosi sitten oli talon maalauksessa vuokralla Dino 135 nostin, jonka lava nousee 11,5 metriin. Ei mitään jakoja että olisin uskaltanut ylös asti nousta sillä, 7-8 metrin korkeudessa hirveä vapina ja tutina ja hyvä että uskalsin alaspäin hantaakia käyttää. Ei kiitos korkeille paikoille.

Naapurissa Kartanossa laitettiin isännän kanssa katon jiiripeltiä sellaisella Dino -kiikulla. Pelotti ihan hitosti kun pienestäkin liikkeestä se otti aina hirmuisen hypytysliikkeen. Ohjaus oli yksi ristilikevipu jossa vaihtonappi päässä. Se oli jotenkin niin epälooginen että vaikka kuinka keskittyi käyttöön niin vähän väliä hyökkäsi kori väärään suuntaan.
Sitten tuli pimeä ja yllättäen ei enää pelottanut, kun ei nähnyt maahan. Akkutyövalon kanssa touhuttiin se pelti loppuun, mutta molemmat kyllä todettiin ettei ikinä enää mennä niin vetelään nostimeen.
Mallinumeroa en muista, mutta isompi kun siellä jo seinäkorkeuskin on sen 11m.

 

[Aakku]

Näit on erilaisia väittämiä.
Minuakaan ei huimaa lentokoneessa, kun se on riittävän korkealla. Vasta laskeutuessa korkeus alkaa tuntumaan kun ollaan enää muutama kymmenen metriä maan pinnasta. Aikoinaan kraanakuski myös sanoi, ettei siellä riittävän korkealla huimaa. Vasta alempana.
Toinen väittämä on, että korkealla olemiseen tottuu. Sen olen kokenut itsekin, kun olin piikkaajana Olkiluoto kakkosen siillossa. Kiipesin täristen ylös rakennustelineitten rappuja pitkin. Puolenpäivän jälkeen oikosin alaspäin kaiteen väärältäkin puolelta. Siihen ei totu pysyvästi, vaikka viime viikon maalasinkin talon harjan korkeudelta tikkaiden avulla. Joka aamu piti siedättää itsensä uudelleen.