Muistan kyllä lankapuhelin ajat. Kotona oli joku pieni pöytä, jossa oli lankapuhelin pyöritettävällä kiekolla. Tämä korvaantui myöhemmin sellaisella, missä oli numerot painettavilla näppäimillä. Käden ulottuvilla oli ruutuvihko, mihin oli kirjoitettu nimet ja numerot mihin yleensä saattoi olla tarvis soittaa esim sukulaiset yms. Ja puhelinluettelo. Puhelin jos soi siihen vastattiin niin, että soittaja tiesi soittaneensa oikeaan paikkaan. Vastattiin esim. Mannisella, Tiihonen tms. Nykyään jos yrittää soittaa jollekin, jolla ei numero ole tallennettu niin, joko siihen ei vastata tai vastataan, mutta ei puhuta mitään ennenkuin olet sinne huhuillut jotain ja sitten saattaa kuulua "niin". Tässä vaiheessa sitä sitten miettii, että minneköhän tämä puhelu meni. Tai jos ihme ja kumma vastataan ja puhutaan niin se vastaaminen on "haloo?". Ja taas saa miettiä menikö puhelu sinne ketä yritin tavoittaa vai jollekin erakoituneelle poromiehelle käsivarren Lappiin.