Vartti sitten nähdyn unen ja osin todellisuudessa tapahtuneen yhdistelmä.
Jostain oli talomme taakse ilmestynyt karhu, jonka liikehdintää seurasin varsin huolestuneena, talo oli tämä meidän, mutta ympäristö oli mäntykangasta, karhu makoili ojavallien päällä ja tarkkaili vuorostaan minua.
Nuorimmainen tytöistämme oli taaperoiässä ja kovin utelias, pitihän sitä karhua mennä varoittelustamme huolimatta katsomaan, homma meni niin kauan hyvin, kunnes taapero lähti juoksemaan kotia kohti, silloin karhukin säntäsi perään.
Tässä vaiheessa astuu Konekansa kuvaan, sananmukaisesti.
Jostain takavasemmalta ilmestyy Borg, sanoen että "huuda niin perkeleesti!"
Ja minähän huusin, ja siihen heräsin.
Seuraavaksi huomasin vieressä emännän silmät teevadin kokoisena, oli semmoinen tunne että oli tapahtunut jotain, niinpä kysyinkin että mitä nyt?
Sinä huusit, eikun karjuit, sanoi emäntä.
Hätistin karhua, vastasin.
Aijaa, sanoi emäntä ja käänsi kylkeään.