Turinaa veneistä ja veneilystä
- Viestiketjun aloittaja Mika 82
- Aloituspäivämäärä
Vuosikymmenten päristely pääosin liukuvarunkoisilla veneillä on vuosi vuodelta alkanut kyllästyttää enemmän ja enemmän. Samat paikat ja reitit melkoisen äänen säestämänä.
Yht'äkkiä kesäkuussa lamppu syttyi päässä, että jos varustaisi soutu- ja neljäheppaispäristelyssä olleen vanhan tasaperäisen soutubusterin sähkömoottorilla.
Pikainen tutkiminen sähköperämoottoreiden synnyistä syvistä internetin ihmemaailmassa sai itsessä aikaan seuraavat luulottelut:
Ovat lähes kaikki tehty pienten nopeuksien liikkumiseen, teholuokat kertovat työntövoiman ja vakiopotkurit ovat järjestään hyvin pieninousuisia, joten vauhti kannattaa unohtaa on moottori työntövoima lähes mikä tahansa.
Halpisten ja merkkimoottoreiden käytännön erot pienet, jälkimmäisissä saattaa olla virtaa säästäviä kierrostensäätöjärjestelmiä.
Ihan pienimmissä hinnat alkaen malleissa työntövoima saattaa olla koetuksella vasta-aallokossa kovalla tuulella.
Muutaman päivän etsinnän jälkeen moottoriksi sattui Yamahan M20 eli Minn Kota 40 Endura ja akuiksi päätyi jo ennestään muussa käytössä ollutta Bilteman 80Ah:n syväpurkausakkua.
Jo ensimmäisten metrien aikana tunne oli WAU, TÄMÄ EI VOI OLLA TOTTA.
Aivan uusi tunne, hyvin vähäisiä nuoruuden aikaisia purjehduskertoja lukuunottamatta, veneily voi olla täysin äänetöntä.
Kovin ääni on liplatus aaltojen osuessa veneen pohjaan.
Vauhti ei päätä huimaa, eikä ole tarkoituskaan. Noin kolmasosakaasulla nopeus on noin 4 km/h ja virrankulutus 12A.
Kun kaksi akkua a 80 Ah mahdollistaa noin kuuden tunnin ajon ilman akun terveyden vaarantumista.
Ihan noin kauaa ei ole kerralla tullut vielä veneiltyä, mutta usean kerran vesillä on vietetty 3 - 5 tuntia nauttien eri järvien kauniista kesäluonnosta.
Pieni aluvene sähkömoottorilla ei tunnu vetoauton perässä lainkaan, eikä tarvitse miettiä luiskan laatua kuten 700 kiloa painavalla veneellä.
Ei ole likuvarunkoista venettä tullut tuon jälkeen käytetty, paitsi nuorison sitä vaatiessa. Ei kuulemma alle 20 solmua ole lainkaan kivaa.
Minut on kopassa kannettu uppoumarunkoiseen fiskarimalliseen matkaveneeseen. Viitisenkymmentä vuotta olen kulkenut 6-8 kn nopeutta. Viisi kesää oli liukuva matkavene, eikä yhtään ole ikävä sitä. Liukuvalla veneellä ajaminen on suorite, ja vasta kun olet määränpäässä, olet perillä. Uppoumarunkoisella olet perillä, kun saat köydet irti, ajon aikana pystyy keskittymään muuhunkin kuin navigointiin ja ajamiseen.
Just noin, samaa mielipuolta. Botinia irti laiturista ja Bukhiin 1700-2000 rpm ja juurikin 5-6 solmua vauhti...
Jaa nii eilennä oli SAR tuonu venerantaan Baylinerin joka oli testannu kestääkö pohja kiveen ajoo, ei ollu kestäny.
Oli kuulemma omaa mökkirantaa lähestyessä löytäny ihan uuden kiven.
Näinhän se on, etenkin aalokossa ja liuku kynnyksen ylittävällä nopeudella 'urheilusuoritus'.
Meteliä lähtee moottorista ja ryskettä rungosta, kuppipenkissä täytyy istua kun heiluu ja huojuu joka suuntaan. Kävely ja seisominen onnistuu vain kahvasta kahvaan liikumalla. Ohjaamiseen täytyy keskittyä täysin eli vaatii toisen ihmisen navigointiin - reitittämiseen. Tehonsäätö on myös tarkkaa että pyörre tankissa ei olisi niin isoa että ei riittäisi perille asti, joka tapauksessa ainetta palaa kuljettuun matkaan nähden enemmän kuin uppoumarunkoisella.
Janski
Latvassa lahoa.
Just ton takia mulla nyt on pihassa toi ilman saatu ikivanha lautojen vaihtoa odottava fiskari. Puinen liukuva peräruputti paatti olis ihan vapaassa käytössä muttaku ei tykkää ajaa eikä kyydistä niin ei sitä tule käytettyä.
Sitä kannattaa oudoilla vesillä ajaa yöllä, kun kivet menee pohjaan nukkumaan.
Kaveri yritti tehdä muinoin laiturilla maleksiviin tyttöihin vaikutuksen näyttävällä rantautumisella Baylinerilla, täydestä liusta veti vaihteen pakille vähän ennen laituria että stoppaa, no siihen'hä se nyykkäs mutta perä aalto paiskas keulan päin laituria. Oli sen verran ohutta laminointia näköjään ainakin keulastaettä uppos metrinverran laiturin betoniin lasikuidun mennessä säpäleiksi, ankan nokkakin repsotti alaspäin kuin kyvyttömän kyrpä.
Oppiko?
Eilen ajelin tuolla meidän Yamarinilla normi 27-28 kn matkanopeutta mökille. Yleensä ei ohittavaa liikennettä juuri ole paitsi jetit, tuo on kuitenkin normi liukuvalle ihan reilu matkanopeus. Vilkaisin taakse, että joku vene tulee kaukana perässä, vesihiihtopeilistä seurailin, niin hetken päästä se menikin jo ohi, olisko arviolta 40-50 solmua ollut nopeus. Oli Yamarin 600 HT, eli Eero Harilaisen suunitteleman legendaariseen Hariscoop kilpaveneen muoteista modattu Yamarin. Perässä oli 300 hv Mercury Optimax, ruisku 2-tahtari. Veikkaan, että melko pintakaasulla ohitteli. Mitähän tuo kulkis, meneeköhän 70 solmua rikki?
250 hp koneella menee jo oikealla setupilla 70 solmua. Tuossa 600BR:ssä kuulemma hauska ominaisuus, että HT kulkee samalla koneella kovempaa kuin tuulilasiversio. Ohjaa ilmeisesti ilman avotilan yli paremmin tuo HT.
On hurjaa touhua!
Ei oo, rihtinki on paaaaljon turhempaa.
Siis ei VENEILY ole turhaa, vaan tommonen älytöntä vauhtia kaahaaminen vesillä, ihan yhtä tyhjämpäiväsiä on vesisikoottereilla pärrääminen.
Itekkin eilennä useemman tunnin sellaista 10-12 kilsaa tunnissa putkuttelin vesillä.
Mä olen perillä ku narut irtoo laiturista, en silloin kun ensin ajetaan 40-60 solmua paikasta A paikkaa B ja laitetaan narut kiinni.
Itekkin eilennä useemman tunnin sellaista 10-12 kilsaa tunnissa putkuttelin vesillä.
Mä olen perillä ku narut irtoo laiturista, en silloin kun ensin ajetaan 40-60 solmua paikasta A paikkaa B ja laitetaan narut kiinni.
Luo tili tai kirjaudu sisään kommentoidaksesi
Sinun täytyy olla jäsen voidaksesi jättää kommentin.
Luo käyttäjätili
Liity Konekansalaiseksi. Se on helppoa ja ilmaista! Rekisteröityneenä et näe mainoksia, voit käyttää hakua, näet alueita, joita nyt ovat piilossa...jne.
Kirjaudu sisään
Oletko jo Konekansan jäsen? Kirjaudu sisään tästä.