Tieteellisestä uteliaisuudesta

Alkuvaiheessa yritin kovastikin kysellä että eikö muka Suomesta ole mitään yhteyksiä mihinkään ulkomaiseen testiorganisaatioon, johon olisin voinut tarjoutua koekaniiniksi. Pelkkää evvk:ta tuli vastaukseksi.

Lues tuolta lopusta mitä minun mielestäni pitäisi tehdä:
http://mattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/165635-hiirista-ja-ihmisista

Suomella olisi kaikki edellytykset kehittyä Euroopan markkinoille pyrkivien lääkefirmojen ihmiskoekeskukseksi, ja minä olisin jo viikkoa ennen ovien avaamista teltan kanssa paikalla varmistamassa paikkaani jonossa.
 
tommi sanoi:
Tiedetään kyllä syövissä miten voi edesauttaa itse niiden ilmaantumista.
Klikkaa laajentaaksesi...

Juu, ja ALSissa ei ole pulaa arvailuista. Minullekin on esitelty vihjailuja mm. seuraavista tekijöistä:
-liiallinen stressi
-teollisen ruoan syönti
-metsämarjojen ja sienien syönti
-säteilyaltistus
-liian harvoin kirkossa käynti
-koneöljyjen kanssa
-borrelioosialueella puskissa liikkuminen
-kaupunkilaistuneet elintavat
-kaivoveden käyttö
-kännykän säteily
-alkoholin käyttö
-liian vähäinen alkoholin käyttö
-liian vähäinen ulkona oleskelu
-liiallinen ulkona oleskelu
-järvikalan syöminen
-liian vähäinen kalansyönti
jne.

Tietäjistä ei tunnu olevan pulaa. Tosin puolet noista arvailuista menee metsään jo ihan siinä että en kyseistä altistustekijää ole kohdannut edes keskivertosuomalaisen vertaa. Enemmän taitaa olla kyse tarpeesta projisoida omaa arvomaailmaa sairautta vastaan ja perustella itselleen miksi on turvassa ko. sairaudelta.
 
Jossakin ulkomaisessa elokuvassa vaikeasti sairas henkilö esitti ajatuksen:

"Sairauksissa joihin lääketiede ei tunne parannuskeinoa on kaksi erikoista piirrettä: Ensiksi kaikki tietävät niihin parannuskeinon. Toiseksi kaikki haluavat kertoa sen keinon minulle."
 
Tulee mieleen taannoinen IWS-koulutus. IWS = International Welding Specialist = kansainvälinen hitsausneuvoja.

Kun kurssi alkoi, ilmoitin mielipiteenäni kouluttajalle, että "tällainen kurssi on loppujen lopuksi ihan turha". Kysyi siihen että "miten niin?" Arvelin, että ei niin huonoa hitsaria olekaan, etteikö se osaisi toisen hitsejä arvostella ja neuvoa.

refy sanoi:
...Enemmän taitaa olla kyse tarpeesta projisoida omaa arvomaailmaa sairautta vastaan ja perustella itselleen miksi on turvassa ko. sairaudelta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Näitä pohdiskelijoita aina jostakin putkahtaa sammakot tukevasti suussaan. Eivätkä yleensä itse edes huomaa mielipiteidensä vaikuttimia. :facepalm: Joskus toki lausuntonsa annettuaan hätkähtävät hereille, mitä tulikaan sanottua. Silloin tietoviisas ei vielä ehkä ole ihan toivoton tapaus, keskittyminen vain herpaantui ja alitajunta laittoi sanat suuhun.
 
Mietin tässä hiljaa itsekseni, että voiko tuollaiseen sairauteen "tottua"? Meinaan sitä, että hissuksiin tuleviin muutoksiin jotenkin turtuu. Joskus on ollut kaikenlaista kolotusta ja kauheaa yskää, eikä niitä jotenkin noteeraa kun tulevat varkain.

Hölmöltähän tämä rinnastus tuntuu ja pelkäähän sitä loukkaavankin tyhmiä kysymällä, mutta kysyn kuitenkin. Kun se toinen vaihtoehto on vain mietiskellen purra huultansa ja olla kohteliaasti kysymättä. Sitten arassa kohteliaisuudessaan olisi hiljaa, eikä pukahtaisi mitään. Epäkohteliastahan sekin on, jos ei kelpuuta toista keskustelukumppaniksi.

Jotenkin aina on ajatellut, että kuolema on silloin hyvä, kun se tulee nopeasti, eikä ehdi kärsiä. Mutta jos vertaa siihen, että se tulee hitaasti, niin kärsimystä on tiedossa, elinpäiviä on enemmän kuin ajatusleikin äkkikuolleella osapuolella. Voiko elämän jatkuvaa vaikeutumista jotenkin tasata se ilmiö, että vaikeutuminen tulee vähitellen?

Sen verran vaikeutta ja vastoinkäymistä on joskus osunut omallekin kohdalle, että olen alkanut arvostaa elämää. Kovin huono vaihtoehto on itse päättää päivänsä ja heittää se ainoa elämänsä pois. Ymmärrän sen, että elämässä haluaa pysytellä, vaikka se olisi vaikeaakin. Toisaalta ymmärrän senkin, että sietämätöntä elämää voi olla mahdotonta jatkaa, eikä sovi arvostella sitäkään, että joku päättää päättää päivänsä.

Aihe kun on niin kovin subjektiivinen. Kukapa sitä voisi ajatella tai arvostaa toisen puolesta. Ja siitä huolimatta sitäkin tehdään.

Niin... tottuuko siihen?
 
Ehkä tottuu liiankin hyvin. Rimpuilin toista vuotta kädettömänä kyynärtuen, rannetuen ja katosta roikkuvan kuminauhan kanssa ennen kuin annoin periksi ja hommasin silmäskannerin. Aina ajatteli että päivä vielä menee kun tästäkin selvisi. Vuosi sitten taistelin kesälomaan asti autolla töihin, vaikka minut piti kotona taluttaa autoon ja vääntää virta-avaimesta. Töissä maantien yli ja 21 rappusta henkeni kaupalla. Kesälomalla pikkusisko pakotti hommaamaan sähköpyörätuolin töihin ja siirryin etätöihin. Parhaillaan tappelen päivä kerrallaan ruokintaletkua vastaan. Edelleen kuljen omilla jaloilla kotona huoneiden välit vaimoon nojaten viiden sentin askelilla, vaikka pyörätuolilla olisi kaikin puolin turvallisempi ja helpompi liikkua.

Jopa siihen tottuu, että päädyttyään jostain syystä selälleen makaamaan alkaa kuola valua kohti henkitorvea. Ulisee vaan toivoen että vaimo havahtuisi tuuppaamaan takaisin kyljelleen.

Tavallaan sitä on alkanut pitää kroppaansa jotenkin ulkopuolisena, ei niinkään enää osana itseä kuten ennen. Varmuuskopio olisi kiva saada pääkopan sisällöstä ja jonkunlainen takuu että perikunta pärjää, muuten ei kuolema tunnu henkilökohtaiselta. Enempi vaan harmittaa ja ärsyttää kesken jääneet ja aloittamattomat asiat.
 
Minusta tuntuu, että olisin itse yhtä änkyrä. Meni selkä jumiin tässä kuukausi sitten oikein kunnolla, kivulta en pystynyt edes vessassa käymään kunnolla kun pyörrytti, ja ylösnousukin oli sängyltä melkoinen operaatio. En suostunut menemään lääkäriin, enkä ottanut särkylääkkeitä kuin muutaman. Ohi meni kuitenkin, hieronnalla ja kalevalaisella jäsenkorjauskäsittelyllä. Iskiastahermosärkyä ei ollut.

Neljäkymmentä ikävuotta lähestyy uhkaavasti, näinköhän keholla alkoi alamäki täälläkin.
 
Pikkusta vaille 40 alkoi täälläkin kaikenlaista pikkuvaivaa kuten sormien nivelrikko, olka-, kyynärpää ja polvivaivat, mut tulee niiden kanssa toimeen. Pikkuhiljaa n 15 vuoden aikana pahentunu, et nykyään kivut jokapäiväsiä ja rajoittaa työntekoa sekä yöunta.
 
refy sanoi:
Juu, ja ALSissa ei ole pulaa arvailuista. Minullekin on esitelty vihjailuja mm. seuraavista tekijöistä:
-liiallinen stressi
-teollisen ruoan syönti
-metsämarjojen ja sienien syönti
-säteilyaltistus
-liian harvoin kirkossa käynti
-koneöljyjen kanssa puljaaminen
-borrelioosialueella puskissa liikkuminen
-kaupunkilaistuneet elintavat
-kaivoveden käyttö
-kännykän säteily
-alkoholin käyttö
-liian vähäinen alkoholin käyttö
-liian vähäinen ulkona oleskelu
-liiallinen ulkona oleskelu
-järvikalan syöminen
-liian vähäinen kalansyönti
jne.

Tietäjistä ei tunnu olevan pulaa. Tosin puolet noista arvailuista menee metsään jo ihan siinä että en kyseistä altistustekijää ole kohdannut edes keskivertosuomalaisen vertaa. Enemmän taitaa olla kyse tarpeesta projisoida omaa arvomaailmaa sairautta vastaan ja perustella itselleen miksi on turvassa ko. sairaudelta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Lisätääs nyt tähän eilen sähköpostilla (ilmeisen vakavissaan) tullut näkemys: fysiikan ongelmien miettiminen sekoittaa aivot ja aiheuttaa sairastumisen.
 
Aikoinaan taidettiin arvella, että autolla saavutettava vauhti olisi ihmiselle turmiollinen, kun sielu voi jäädä kulkijan matkasta.
 
refy sanoi:
Lisätääs nyt tähän eilen sähköpostilla (ilmeisen vakavissaan) tullut näkemys: fysiikan ongelmien miettiminen sekoittaa aivot ja aiheuttaa sairastumisen.
Klikkaa laajentaaksesi...


Mitenköhä se Albert Einstein mahtoi hengissä selvitä, tai muut vastaavat henkilöt....
 
Einsteinin viikatemies korjasi pois 76 vuoden iässä, mutta vanhan testamentin Metusalah (Metusalem) eli 969 vuotta kun ei mennyt turhia tieteilemään. Jimi Hendrix kuoli 27-vuotiaana kun meni laajentamaan tajuntaansa muullakin kuin ajattelulla. Ja sitä paitsi rokkänroll on vaarallista.

Voisi olla hyvä, että sen mielipiteen esittäjä kävisi ostamassa koko pakillisen Salattuja Elämiä ja alkaisi katsomaan niitä ihan päivätyökseen. Voisi saada elinpäiviä lisää.
 
Mitäs jos eläisi 1000-vuotiaaksi.... Mitä kaikkee sitä kerkeiskään rakentelemaan... Mutta ehkä 500v päästä ei edes enää autojakaan valmisteta, ja öljykin on loppu....

Tästä päästäänkin taas ohi aiheen... Ihmiskunta on tulevaisuudessa suoraan sanottuna kusessa, jos ei pian ala kunnollisia ja järkeviä vaihtoehtoenergiamuotoja tulemaan liikkuviin laitteisiin....

Ei se jostain pellolla kasvatettavasta valmistettu polttis ole ratkaisu, kun populaatio kasvaa jatkuvasti, ja sen "polttoaineen" , eli ruuan tarve lisääntyy ja lisääntyy...
 
jusape sanoi:
Mitäs jos eläisi 1000-vuotiaaksi.... Mitä kaikkee sitä kerkeiskään rakentelemaan... Mutta ehkä 500v päästä ei edes enää autojakaan valmisteta, ja öljykin on loppu....

Tästä päästäänkin taas ohi aiheen... Ihmiskunta on tulevaisuudessa suoraan sanottuna kusessa, jos ei pian ala kunnollisia ja järkeviä vaihtoehtoenergiamuotoja tulemaan liikkuviin laitteisiin....

Ei se jostain pellolla kasvatettavasta valmistettu polttis ole ratkaisu, kun populaatio kasvaa jatkuvasti, ja sen "polttoaineen" , eli ruuan tarve lisääntyy ja lisääntyy...
Klikkaa laajentaaksesi...

Vois käydä jo aika pitkäksi. Joillakinhan on harrastuksena höyläillä itselleen oma arkku vastaisen varalle. Tuhatvuotiaalle niitä varmaan kertyisi myyntiin asti. :D
 
Lukekaapas Isaac Asimovin "alaston aurinko" siinä ihan mukavaa pohdintaa pitkäikäisyyden ja automaation mahdollisista vaikutuksista, ja muutenkin Asimovin tuotannon parhasta päästä...
 
Stanislav Lem on muistaakseni aika hulvaton oivalluksissaan aika ajoin. Pitäisi kai lukea uudelleen muutama kirja, taitaa olla jo 30 vuotta kun on tullut noille naureskeltua.

Ja Lem taisi olla kirjoittanut Konekansan satuja ja tarinoita -kirjan , joten kuuluu ihan yleissivistykseen. :D

Löytyihän tuo. Mukuloille joskus lainasin ja hauskana pitivät.
 

Luo tili tai kirjaudu sisään kommentoidaksesi

Sinun täytyy olla jäsen voidaksesi jättää kommentin.

Luo käyttäjätili

Liity Konekansalaiseksi. Se on helppoa ja ilmaista! Rekisteröityneenä et näe mainoksia, voit käyttää hakua, näet alueita, joita nyt ovat piilossa...jne.

Rekisteröidy

Kirjaudu sisään

Oletko jo Konekansan jäsen? Kirjaudu sisään tästä.

Takaisin
Ylös