Polkupyörä, millainen ja miksi?

Viestiketju:
Polkupyörä, millainen ja miksi?

Itse ajelen täysjousto sähköläskillä jossa väännöntunnistin. Pääsee asfaltilla yli 30 km/h ja voi möyriä maastossa, hauska peli. Hyvä jousitus lopettaa läskipyörille tyypillisen pompottamisen. Hiilikuiturunko (itse tehty) ja integroidut akut. Menee hiukan hintaluokan yli...
 
Vanhalla ennen sotia valamistetulla munamankelilla sotkeskelen, miksikö? Kun nyt sattuu semmoinen olemaan.
 
Scout, eli partiolaisten polkupyörä 1950 luvulta käytössä. On leveät isot kumit ja Y- haara seisontatuki kuin mopossa konsanaan, on pehmeä leveä jousitettu perseeseen istuva satula työkalusalkulla varustettuna. Nyssäköitä saa sidottua ympäri pyörää nahkaremmi kiinikkeihin ja jopa taittuva kantokahvakin löytyy satulaputkesta, tarakan alla olevasta peltilaatikosta löytyy renkaanpaikkaustarvikkeet ja tietysti ilmapumppu.
 
Tulipahan ostettua itsellekin eka kunnon pyörä, verkkokaupan alesta tilasin fatbiken... Alkoi tämän talven aikana harmittamaan ettei kunto kestä kavereiden mukana kelkkaillessa kun toiset liikkuu muutoinkin enempi ku tälläinen keskiverto, keski-ikäinen konekuski... Josko tällä konstilla vähän pohjia saisi tehtyä ens talveksi. Eikä jonkun kymppikilon hukkaaminenkaan olisi huonosta :D
 
Niin, nyt ei kannata ajatella mitä minä ajattelen vaan itseä enemmän kiinnostaa mitä te ajattelette ja peilata asioita sitä kautta.

Tästä hyvänä esimerkkinä tuo gravelit. Ymmärsin ensialkuun niiden olevan tuotemerkki ja tavaramerkki jonka hipsterin Matea juodessaan saaneena aha-elämyksen laittaen postmodernismisti käyrän stongan ja heittää jotain maanläheistä rajoja rikkovaksi sekä tulkinnan varaa jättäväksi nimeksi kuten juuri gravel tai cyclo-cross kuvaamaan tätä. Ei se mitään, gravel näyttää olevan mielenkiintoinen tuttavuus joka ansaitsee muutaman minuutin tutustumiseen.

Markkinamiehet tykkää lanseerata jatkuvasti uutta - myynninedistäminen mielessään. 90-luvulla muuan John Tomack ajoi maastopyörällä kilpaa, johon oli laittanut maantiefillarin käyrätangon. Renkaiden leveydet taisi silloin olla lähellä nykyisiä graveleita ;) Hän oli ajanut aiemmin maantiellä ja halusi maastopyöräänsä samanlaisen asennon. Taisi olla aikaansa edellä.

Maastofillari oli pitkään 26" renkailla varustettu jäykkä, keulajousitettu tai täysjousitettu. Maantiefillari oli maantiefillari ja cyclocrossit harvinaisia ja erosivat maantiefillareistaan ainoastaan siinä, että etu ja takahaarukkaan oli jätetty tilaa paksummalle renkaalle pyöriä.

Kehitys kehittyy ja tuli 29" Bigfoot eli Gary Fisher (mies+pyörämerkki) alkoi valmistaa maastofillareita tavallista suuremmalla 29" rengaskoolla. Se rullasi paremmin juurakoiden yli. Moni valmistaja valitteli ettei tuon kokoisiin kiekkoihin pysty valmistamaan runkoja järkevällä geometrialla, mutta nykyään lähes kaikki huiput ajaa maastopyöräilyn cross country kilpailuissa 29" renkailla. Pitkään valiteltiin myös ettei 29" fillaria voida tehdä täysjousitettuna, koska siitä tulisi liian iso ja kankea. No, nyt on niitäkin markkinoilla jopa 150mm joustoilla ja hyvin ketteriä. Tällä välin keksittiin 27,5" rengaskoko, joka alkaa olla yleisempi kuin 26". Ainakin on vaikea kaupasta enää löytää 26" renkaita haluamassaan koossa.

Jottei kehitys päättyisi, keksittiin plussakoko rengas eli kun ensin renkaat oli 1.9-2.1" leveitä ja oikein rajut 2.35" leveitä, lanseerattiin nyt plussa joka on 2.8-3" leveä. Tätä ennen oli tullut jo fätbiket, jotka muualla maailmassa ovat jo vähän menneen talven lumia, mutta Suomessa vielä voimissaan. Niissä renkaat on jopa 4-5" paksuja ja löytyy vieläkin paksumpia.

Cyclocrossit alkoi pikkuhiljaa tulla taas myyntiin ja jotkut valmistajat keksivät sitten lanseerata Gravel grinder-termin, joka tarkoitti että pyörimään mahtuu vieläkin paksummat renkaat. Pikkuhiljaa siis tullaan takaisin John Tomacin maastofillariin.

Lisäksi on kaikenlaisia markkinointihömpötyksiä kuin hybridit, joka on kaupunkifillari varustettuna suoralla ohjaustangolla tai jotain sinnepäin. Kaupunkifillarit on perinteisesti mielletty halvoiksi ja huonoiksi, mutta nykyään niitäkin löytyy alumiinirunkoisina tukevina ja laadukkailla osilla.

Fillareiden mallitermejä on niin paljon että mieluummin hommaa kannattaisi alkaa kartoittaa tarpeista. Esim. tykkääkö ajaa maastossa ja vähän pystymmällä ajoasennolla jolloin esim. ala ja ylämäkiin on vakaa asento? Käyräsarvisessa pyörässä saa toki asennosta pystynkin, mutta tanko on kapeampi kuin maastofillarin suora tanko ja ajoasento usein melko virtaviivainen. Kumarampaa ja kapeampaa ajoasentoa taas kaipaa kun painaa vastatuuleen pitkää hiekkatiesuoraa tai jopa maantiellä. Tuntuuhan se hölmöltä halata vastatuulta leveän tangon kanssa kun mieluummin kumartuu vähän alemmas kapealla käyrätangolla ja yrittää vastustaa tuulen voimaa mahdollisimman tehokkaasti. Käppyrätangon hyviä puolia on asennon vaihdeltavuus. Maastossa ylävartalo saa jatkuvati liikuntaa, mutta maantiellä kädet pysyy aika staattisesti paikallaan ja alkaa puutua. Käppyrätangosta voi pitää kiinni ylhäältä keskeltä, ylämutkista vastaotteella, jarrukahvoista, alaotteella ja oikein kovassa vauhdissa vielä työnnetään kädet alamutkaan ja sormet valmiiksi jarruille.

Kukaan ei estä esim. täysjoustomaastofillariin laittamaan kapeita ja hyvin rullaavia renkaita. Sellaisesta kun laittaa vielä iskunvaimentimet lukitusasentoon niin aivan mukavasti voi heittää lenkkejä maantielläkin. Mutta toki 9kg maantiefillari on paljon kevyemmän tuntuinen ajaa kuin 14kg täysjousto.

Kompromissi on kompromissi ja jos haluaa suolla ja lumessa kivasti etenevän läskipyörän, ei se ole kiva maantiellä. Maantiefillari taas on nopea, mutta kaupungissa kauhea ajaa kun pyörätiet on routapateilla, kanttikivet korkeita ja matka sisältää jatkuvaa jarruttelua+kiihdyttelyä. Itse tykkään maantiefillarilla etsiytyä äkkiä pois taajama-alueelta ja kaupungissa ajan täysjoustomaastopyörällä koska sillä voi oikaista vaikka portaat alas ajamalla, ajoasento on pysty muun liikenteen havainnointia varten ja levyjarruilla pysähtyy vaivattomasti. Suomessa on suuri hiekkatieverkosto ja ehkä talliin ilmestyy vielä joskus ns. gravel grinder eli maantiefillari, jolla hiekkateiden ajaminen tuntuisi vähän mukavammalta kuin maantierenkailla täristely tai maastopyörällä lyllertäminen. Mutta itsellä ainakin aika paljon ajointoon vaikuttaa sosiaalinen ympäristö ja jos ajoseuraa ei hiekkateille löydy, eipä sitä jaksa yksin kovin pitkään ajella. Nuorena riitti että oli kovat tavoitteet ja yksin ajettiin satojen kilometrien lenkkejä, mutta nyt homman pitää olla hauskaa että sitä jaksaa.

Oma lukunsa on fillarin huollettavuus. On olemassa huippuluokan täysjoustoja, joissa ilmaiskareiden huoltoväliksi annetaan 30h. Toki tuo aikaraja on se, minkä jälkeen iskarin toiminta alkaa heikkenämään parhaasta mahdollisesta. Peruskuluttaja ajaa varmaan kolminkertaisen tuntimäärän, mutta on asiassa sekin pointti että tiivisteisiin kertyy väkisin likaa ja se käy syömään liukupintoja. Lisäksi täysjoustot sisältävät paljon linkustoja ja niissä laakereita, jotka menee nekin ennemmin tai myöhemmin vaihtokuntoon. Lisäksi kannattaa huomioida että aivan halvimmat jousitusosat on melko surkeita toiminnaltaan. Jos parhaissa on erikseen hitaan ja nopean sisäänpäinvaimennuksen säätömahdollisuudet niin halvimmissa ei mitään ja vaimennuskin on luokkaa "pomppukeppi". Usein halvimmat joustohaarukat tuppaavat lisäksi jäykistymään hyvin nopeasti tai niitä pitäisi avata jatkuvasti ja voidella. Mutta onhan niillä erojakin jos huippujoustokeula maksaa 1000€ pintaan niin halpis lähelle satasta. Jossainhan se ero tulee.
Yksinkertaisempi on yksinkertaisempaa ja itselleni rakensin joskus kaupunkifillarin, jossa oli täysin jäykkä keula ja perä sekä mekaaniset levyjarrut, yksi eturatas ja takana 8 vaihdetta. Simppeli ja vähähuoltoinen peli. Mutta ei lainkaan kiva ajaa maastossa.
 
Tarve on seka-käyttö ilman sähköavustinta. Niin asfalti, metsää, kuin soraatietä/polkua näkymättömiin. Kevyttä pitäisi olla polkea siis pinnasta huolimatta mutta myös päästä menemään sitten vähän jokaisessa paikassa.

En halua aloittaa mitään väittelyä sähköavusteisista fillareista mutta tuohon vaatimuksiisi ratkaisu olisi nimenomaan sähköavusteinen maastofillari. Kevyttä polkea pinnasta huolimatta, päästä menemään joka paikassa ja kevyt polkea niin asfaltilla kuin metsässä tai sorateillä.
 
Tuosta käsien puutumisesta. Mulla alkaa kämmenet pistelemään aika lyhyelläkin ajolla. Olen koittanut vaihtaa stongan tuppeja ja korjannut ajoasentoakin pystymmäksi. Olisiko siihen mitään lääkettä?
 
Tuosta käsien puutumisesta. Mulla alkaa kämmenet pistelemään aika lyhyelläkin ajolla. Olen koittanut vaihtaa stongan tuppeja ja korjannut ajoasentoakin pystymmäksi. Olisiko siihen mitään lääkettä?
Nojakki
 
Tuosta käsien puutumisesta. Mulla alkaa kämmenet pistelemään aika lyhyelläkin ajolla. Olen koittanut vaihtaa stongan tuppeja ja korjannut ajoasentoakin pystymmäksi. Olisiko siihen mitään lääkettä?
Minkälainen fillari ja nykyinen tanko?
 
Minkälainen fillari ja nykyinen tanko?
Aika vanha Nishikin maastopyörä, ei jousitusta. Tanko lähes suora. 26" pyörät. Ohjauspylväs normaalia pidempi, säädettävä. Soratiellä ja asfaltilla ajan.
 
Tottakai nojakkia tarjoan vaihtoehdoksi.
Kuvan diy-vermeellä tekijä ajoi n. 23tkm sekä maastossa että tiellä, myös kisoja oulun alueella. Viimeisinä renkaina 2.8 ja 3-tuumaiset wtb rangerit.

täysjouskarinojakki.jpg
 
En halua aloittaa mitään väittelyä sähköavusteisista fillareista mutta tuohon vaatimuksiisi ratkaisu olisi nimenomaan sähköavusteinen maastofillari. Kevyttä polkea pinnasta huolimatta, päästä menemään joka paikassa ja kevyt polkea niin asfaltilla kuin metsässä tai sorateillä.
Tämähän se olisi vaan ei oikein sovi budjettiin jos haluaa myös varmistaa varaosien saannin. Halvimmissa kun akku tai moottorin komponentti hajoaa on koko pyörä mitätön tai ainakin raskaampi polkea ilman avustinta.
 
Ajoin tänään Tunturi e290 sähköpyörällä, tosin liikkeen sisällä. Mutta olipa silti metka kokemus. Vahva omistamisen halu iski moista vehjettä kohtaan mutta noin 2,5k hinta vähän jarruttaa :confused:
 
Jonkun käytetyn maasturin voisin ostaa, alkaa vaihteeton mummopyörä vähän kyrsiä noilla mäkisillä sorateillä, vaikka luotettava palvelija on ollutkin.
 
Olivat porukassa ostaneet pyörän valmistujaislahjaksi. Tunturin maastopyörä 29" renkailla ja lukittavalla sekä säädettävällä etujoisituksella. Nestejarrut. Rungossa on tilaa leveämmille renkaille.

Katsotaan mitä tuolla tekee, kohtuu kevyt oli ainakin polkea asfaltilla.
 
Takaisin
Ylös