Pellettilämmitys

En jaksanut kahlata koko topikkia läpi, mutta pelletti ja Biomatic +20 on tuttuja noin 20 vuoden ajalta. Edellisessä talossa oli papana käytössä, vesikiertoisella lattialla lämmitettävää yhdessä tasossa noin 140m2.

Jos huoltovapaata lämmitysjärjestelmää haluaa, tuo ei ole se vaihtoehto. Suht vähillä pääsin noille vuosille remontin puolesta; yksi lämmönvaihdin heti ekana vuotena. Ketjua meni, sulkusyöttimiä kassillinen, yksi poltinruuvi ja pari ohjainkorttia sekä siirtoruuvista konkka.

Parasta oli alkuaikoina lämmityksen edullisuus, 127e/t toimitettuna ei paljon irvistelly naama. Ryssän hölmöilyn ja Vapon päätös lopettaa tavallisille kuolevaisille tavaran myynti taas ei niinkään.

Laaduissa tuntui olevan jonkin verran eroa, 3.5-3.8t oli vakio täytöt, parhaimmillaan pärjäsi 13kk ja lyhyin aika 8kk. Toki keleissäkin sattui eroja.

Tuppasin kyllä kerran kk syksystä kevääseen hoitaa nuohouksen, kesällä vähän harvemmin. Mitään automaatteja ei siinä mallissa ollut.

Syksy se oli paskinta aikaa kun lämpötila heitteli niin saattoi olla kattila sammunut. Yleensä 3 yöllä.. voi toki olla säädöistäkin kiinni se.

Uudet asukkaat sai ilmeisesti tarpeekseen siitä ja kuulemma maalämpö vaihtunut tiluksille.

Kunhan nyt jotain täs postailen, aikaa kun on.
 
Wictor sanoi:
Ei varmaan oo veränyt kovin hyvin...
Klikkaa laajentaaksesi...


Jep, tuo hormin tukkeentuminen on ongelma, varsinkin jos polttimen säädöt on pielessä ja happisuhde meneee miinukselle.

Itselläni on releohjaava palovaroitin, joka katkaisee polttimen jos hormi tai konvektori tukkeutuu (=alkaa savuttamaan). Tuossa on myös erillinen releohjaava häkävaroitin toisena varolaitteena varmennuksen takia (tuo häkävaara on sen verran vakava juttu että on syytä varmentaa varolaite).

Tässä minun vekottimessa on ollut aika pitkä tuotekehitysprosessi ja jokainen kohta on tehty 3-5 kertaa uusiksi. Nyt alkaa homma stabiloitumaan kun eilisessä vuositarkastuksessa oli vain kaksi uusiksi tehtävaa osaa. Tuhkakierukan ja toisioilman syöttöputken sovitteen materiaali ei kestänyt vuotta pitempään, mutta nyt rakentelin kierukan ja sovitteen paremmesta materiaalista ja tavoiteltu huoltoväli niiden osalta n. 10 vuotta.

Tuhkanpoisto ja muu palopesä näyttää kestävän yllättävän hyvin, se mennee tuon 10 vuotta nykyisellään.

Palotapahtuma on nyt tehokas ja vakaa koko toimintasyklillä. Nyt kun on tuntimittari, voi säätöjä optimoida nuohousvälin kasvattamiseksi, tosin se on nytkin jo siedettävä (3-4viikkoa).
 
Viimeksi muokattu:
Sieltä:propää: https://www.tori.fi/recommerce/forsale/item/48432470?

1791875635762.webp
 
Tuo maalämpöön siirtymisen kannattavuus vähän riippuu tosiasiallisesta tehontarpeesta. Jos koko kattilan 80kW teho on tarpeen, niin pelletti kyllä tulee halvemmaksi. Toki jos kattila ja poltin ei toimi kunnolla, niin silloin tietysti tilanne on toinen.

Itsekin vertailin maalämpöä kun alkoi olla aika siirtyä öljystä pois, mutta en saanut sitä kannattamaan. Käytännössä (riittävän syvän) lämpökaivon kanssa investointi olisi ollut yli 20k€ (ehkä kunnon laitteilla 25k€), ja noissa aiempaa suurempi COP kuormittaa kompressoria, joten vaihtoväliksi nykyään ei voi olettaa yli 10 vuotta. Kaupat jäi kyllä viittä vaille, mutta kun kukaan asunnusliikkeistä ei suostu kertomaan kompressorin tosiasillista valmistajaa (=nykyään ilmeisesti kaikilla Kiinalainen), niin kaupanteko tyssäsi siihen. Myös lämpökaivon toiminta pitemmällä aikavälillä on arvoitus (mm. jäätymisriski).

Kokonaisyhtälö riippuu toki pitkän ajan polttoaineiden hinnan kehityksestä, ja kun datakeskusten ja sähköautojen myötä sähkön hinta suomessa nousee (ainakin) eurooppalaiselle tasolle, niin hintaero tulee kasvamaan pelletin eduksi. Jos Ukrainan sota joskus loppuu, niin myös pelletin hinta tulee Suomessa alas.
 
Viimeksi muokattu:
Tuli uusi pellettierä talvea varten ja kävin säädöt läpi ja mittasin uudestaan polttimen tehon. Nyt kun on tuo tuntimittari käytössä niin huomasin, että polttimen syöttö on näköjään 20-30% suurempi kun poltin on paikoillaan kattilassa. Aiemmin mittasin polttimen syötön polttimen ollessa irtaallaan, mutta se antaa väärän lukeman. Ilmeisesti kattilassa oleva alipaine tehostaa syöttöä. Tuolla nyt ei ole merkitystä muuten kuin teoreettisen tehon laskelmassa, mutta nyt nuo laskut alkavat täsmäämään. Kun teholukema korjataan ja oletetaan n. 20% parempi hyötysuhde, niin luvut ovat samat todetun pelletin kulutuksen kanssa.

Toki syyskuu on taas ollut poikkeuksellisen lämmin, mutta kun sattui olemaan jokunen vuorokausi pitkän keskiarvon keskilämpötila (=+5 astetta), niin ulkoilman lämpötilan ja kulutuksen suhteen lineaarisuusoletuksella tuo pitäisi olla laajennettavissa koko lämmityskaudelle. Koko rakennusfysiikka hyvin epätieteellinen ala, mutta mitä tutkimuksia onnistuin löytämään niin suhde näyttäisi olevan ainakin suurinpiirtein lineaarinen.

Vuositarkastus on myös tehty ja kun huoltovälitkin alkavat olla järkeviä, niin tuotekehitysvaihe taitaa olla tehty.

Aloittelin lopullisen CE-merkin vaatiman tuotedokumentaation tekemistä, mutta tökkäsi heti tuohon riskianalyysiin. Standardin ongelmat ovat tietysti tiedossa, mutta sen virheiden korjaaminen ei ole helppoa. Tuo klassinen riskitaulukko on susi, mutta se pois jättäminen ei taida olla mahdollista "yleisen hyvän toimintatavan" puitteissa. Riskin vaarallisuuden pisteytys vielä jotenkin onnistuu, mutta todennäköisyyden määrittely ei onnistu järkevästi mitenkään.

Tässä häkävaara syntyy todennäköisimmin huollon laiminlyönnin seurauksena. Hormin ja kattilan nuohouksen tekemättä jättäminen aiheuttaa häkävaaran. Tuo ei sinällään ole tässä laitteessa ongelma (=kaksinkertaiset toiminnan katkaisevat varolaitteet), mutta jos käyttäjä ei pidä palo- ja häkävaroittimia kunnossa tai jopa ottaa ne pois käytöstä tarkoituksella (=koska piippailevat häiritsevästi!) niin riski on olemassa. CE-direktiivi edellyttää käyttäjän virheellisen toiminnan huomioon ottamista "kohtuullisessa määrin", mutta esim. tässä on hyvä esimerkki siitä "peruskäyttäjästä":



Aika pitkään (=3 vuotta!) meni, ennenkuin tämä "peruskäyttäjä" ymmärsi nuohota kattilan ja piipun välisen hormin. Tuossa on varmasti vikaa kyllä kattilan ja poltimen käyttöohjeissakin (tai niitä ei ole luettu).

Tuossa on ilmeinen häkävaara, Laurilla on todennäköisesti ollut jo päänsärkyoireita häkämyrkytyksestä, ja on ollut tuuria ettei käynyt pahemmin.

Tässä minun kattilassa on erilainen rakenne, kattilan vaakahormi piippuun asti näkyy kun etuluukku avataan ja tässä on lisäksi rst sisäputki piipussa. Olen varmuuden vuoksi nuohonnut piipunkin kattilan nuohouksen yhteydessä, koska tuohon tuli kiteistä hiiltä kun säädöt oli alussa välillä pahasti pielessä. Nyt tuo hormi ei ole juurikaan nokeutunut, joten voi harventaa piipun nuohousta.
 
Viimeksi muokattu:
No johan on tukkeentunu.. luulis että tuo hormiliitos olis tullu katsottua ja puhdistettua jo aikaisemmin jos huono palaminen, on jo sen näköinen putki..
 
Joniteehoo sanoi:
No johan on tukkeentunu.. luulis että tuo hormiliitos olis tullu katsottua ja puhdistettua jo aikaisemmin jos huono palaminen, on jo sen näköinen putki..
Klikkaa laajentaaksesi...
Niin luulisi, että käyttäjä olisi ymmärtänyt nuohota myös hormiliitoksen. Tämä on yleinen ongelma valmistajalle ja myyjälle, että laitteen ostaja ei välttämättä osaa käyttää laitetta. En minäkään lue yleensä käyttöohjeita (ellei ole pakko) ja tähän on syynä käyttöohjeiden yleinen surkea laatu. Niissä on yleensä kaikkea potaskaa ja kaikki tarpeellinen tieto sitten puuttuu.

EU-direktiivien yleinen ongelma on, ettei ole olemassa "käyttäjäluokitusta", jolloin laitevalmista voisi edellyttää ostajalta jotain osaamistasoa. Pellettipoltimen+kattilan ostajalla pitäisi olla kyky käyttää ja huoltaa laitetta ja jos ei ole niin silloin voisi laitevalmistaja velvoittaa ostamaan huollon palveluna.

Tämä ongelma nousi esille, kun teen CE-merkinnän vaatimaan riskianalyysiä omalle vekottimelleni. Suurin käytännön riski tulee huollon laiminlyönnistä, ja sen ehkäisemiseksi laitevalmistajan on vaikea tehdä mitään muuta kuin edellyttää ostajalta "teknistä perusosaamistasoa".
 
Pellettikattilan lämmittäjä kortti, tukesin hyväksymä kurssi a450e ja uusittava kolmenvuoden välein.
Silleenhän se menisi normaaliin Suomityyliin, ja antaisi mahdollisuuden syyllistää kattilan käyttäjää.
 
LPR sanoi:
Johan niitä valvotaan. Markkinoille ei saa tuoda tiettyjä päästömääräyksiä täyttämättömiä tulisijoja.
Klikkaa laajentaaksesi...
Periaatteessa näin. Näitä alle 50kW:n pellettipolttimia koskee periaatteessa standardi SFS-EN 16510-1:2022 ja SFS 16510-2-4:2022, jossa on jonkinlaiset rajat päästöille. Jostain EU-byrokratiahimmelin päätöksestä löytyy viittäus tähän standardiin. Ongelmana on se, että ko. standardin mukaisten päästöjen mittaaminen on hyvin vaikeaa ja mm. polttmen hyötysuhdetta koskeva kaava on selvästikin tieteellisesti virheellinen ja ainakin käytännössä käyttokelvoton.

Tietääkseni tämä minun vekottimeni on ainoa, joka edes yrittää noudattaa em. standardia. Se onnistuu kyllä, mutta sen tulkinta vaatii "eurooppalaista joustavuutta". Mutta koska kysymys on eurooppalaisesta standardista, tulkinta on silloin aivan oikea. Ongelma ei olekaan EU tai standardi, vaan STM.n ammattitaidottomat tulkitsijat...

ko. standin mukainen vaatimuksenmukaisuusvakuutus on jo tehty, ja asiaankuuluva dokumentointi on työn alla. Ongelmaksi on muodostunut standardissa SFS-EN 16510:2022 oleva viittaus riskienhallinnan osalta standardiin SFS ISO 12100, joka on tunnetusti käyttökelvoton. Tuon korjaaminen on osoittautunut hyvin vaikeaksi, mutta on tietysti aihekin on hankala.
 
Viimeksi muokattu:
No, mutta tässä projektissa pitää päästä nyt eteenpäin joten tässä SFS ISO 12100:n "korjaussarjaa":

Suurin virhe stardardissa on ongelman lähestyminen "väärästä päästä". Syy tähän pitää etsiä kirjaimellisesti hyvin kaukaa eli antiikin Kreikasta. Siellä vaikutti sellainen hemmo kuin Aristoteles, joka taas oli Platonin koulukuntalaisia. Hän loi perustaa analyyttiselle ajattelulle, jossa ongelman ratkaisua haetaan jakamalla ongelma osiin ja ratkaisemalla jokainen osaongelma erikseen. Kun jokainen osaongelma on ratkaistu, voidaan osat koota ja saada ratkaisu koko ongelmaan. Aristolelainen logiikka oli hyvin keskeinen mm. brittiläisen kulttuurin opeissa ja Deskartes jalosti sen vielä pitemmälle ranskalaisessa ajattelussa.

Em. analyyttinen menetelmä toimii käytännössä enemmän tai vähemmän huonosti, ja yleensä sitä huonommin mitä isommista ja monimutkasemmasta järjestelmistä on kysymys. Jo Platon kehitti "systeemin vakioselityksen", jossa todetaan että todellinen totuus on mallissa, ja on pelkästään tekijän huonoutta, jos malli ei vastaa todellisuutta.

Tämä vaikuttaa vieläkin ja on esim. aiheuttanut ranskalaisten ylettömän uskon noihin EPR-simulaatioihin, mikä taas on juurisyy noihin ongelmiin. Ratkaisu tuohon ongelmaan on VTT:n esittämä digitaalinen kaksonen, joka toisi reaalimaailman vasteen noihin simulaatiohin.

Pointti on siinä, että riskienhallinnassa ei ole olennaista osoittaa, että järjestelmä täyttää standardien yms. vaatimukset, vaan että jäännösriski on siedettävällä tasolla. Esim. lyijykynän tapauksessa ei tarvitse osoittaa, että materiaalit ja muotoilu täyttää jonkin vaatimuksen. Riittää osottaa, että lyijykynän materiaalit (puu, savi, grafiitti, ja maali) sekä muoto ovat yleisesti olleet käytössä kymmeniä vuosia. Tämä voi vaikuttaa typerältä, mutta on hvyin vaikea todistaa, että lyijykynä ei ole vaarallinen pikkulapsille, jotka voivat tökätä sen silmään ja sokeutua.

Esim. konedirektiivi rajaa lyijykynät pois standardin vaikutusalueelta (pitää olla liikkuvia osia tai joku ulkoinen käyttövoima), että direktiivi olisi voimassa. Näin ei pitäisi tehdä, koska tärkein asia on kokonaisriski, mikä totetuu pikkulapselle.
 
Toinen ongelma SFS ISO 12100 -standardissa on, ettei se ota mitään kantaa kustannuksiin. Esim. moottorisaha on huomattava turvallisuusriski, joka voitaisiin poistaa kieltämällä moottorisahojen käyttö ja vaati korvaamaan ne harvesterilla. Aika selvää on, että polttopuita hommaava mökkiläinen ei halua investoida 100 000€ maksavaan harvesteriin polttopuiden tekemiseksi. Eikä myöskään (yleensä) halua käyttää pokasahaa, vaan ostaa moottorisahan.

Tuo standardi johtaa myös käytännön ongelmiin, esim. ruuvipilkkojan tapauksessa. Oikein tehty ruuvipilkkoja on (ilmeisesti) turvallisempi kuin yleisesti käytössä olevat halvat hydraulipilkkojat, mutta em. standardin tulkinnat käytännössä estävät turvallistenkin ruuvipilkkojien valmistuksen ja myynnin.
 

Luo tili tai kirjaudu sisään kommentoidaksesi

Sinun täytyy olla jäsen voidaksesi jättää kommentin.

Luo käyttäjätili

Liity Konekansalaiseksi. Se on helppoa ja ilmaista! Rekisteröityneenä et näe mainoksia, voit käyttää hakua, näet alueita, joita nyt ovat piilossa...jne.

Rekisteröidy

Kirjaudu sisään

Oletko jo Konekansan jäsen? Kirjaudu sisään tästä.

Takaisin
Ylös