Novelli

[klm]

Jotenki on aatoksista jotta nuoruuvensa hulinoista @Josva kirjuutteleepi...

Aikaa jolloin käytettiin kaikki tarkkaan. Muistan kun työkaveri sanoi isälleen, tuo varasto on täynnä joutavaa rautaromua, joutaisivat pois. Vaan isänsä virkkoi. Antaahan olla, sattuu vaikka sotia tulemaan. Poika oli kyllä sitä mieltä, noilla romuilla ei paljon tanhuvia puolustella.

 

[Josva]

Jotenki on aatoksista jotta nuoruuvensa hulinoista @Josva kirjuutteleepi...

Ei ole oma elämänkerrallista, joillakin kerrotuilla asioilla on totuuspohjaa - muistikuvia mutta mielikuvitusta enimmältikkin. Ja taas sain yhden sivun lisää näpyteltyä , tällä tarinalla ei ole edes nimeä?

On Saapunut Sunnuntai ehtoo, nestekaasuvalo valaisee tupaa kammareita sekä yläkerran huonetta, nestekaasulla toimii myös kaasuhella ja Upo jääkaappi. Iltalypsy on tehty ja on aika päättää päivän raadanta, versta - kessu huoneen valmistunut kehikko odottaa Maanantaina saapuvan muovikalvon asennusta, skoda on jo ajettu – työnetty sinne todeten että hyvin mahtuu sen ympärillä jopa puuhastelemaan. Nuorimmat velloset teki päivällä inolla katon harjalle antenni salon ja tarkistuskuvaa apunaan käyttäen iltapäivällä säätivät television, kanavia on vain yksi ja sen lähetys alkaa klo 18.00. Televisio on tupakaapin päällä ikkunan vieressä josta virta – antennikaapeli menee ikkunan välistä ulkoilmaan, ikkunan vieressä on Nuffield 460 traktori joka on 6v sähkö järjestelmällä. Aikamoista säätöä olikin kun kuva oli litteä volttimäärän vähyydestä johtuen, pojat osasivat kyllä ratkaista ongelman kytkemällä akut sarjaan tilapäisesti saaden aikaan 12v järjestelmän jolla televisio toimii. Ei ne mitään tyhmiä ole isoveli tuumii, vaikka kansakoulun opettaja siksi heitä nimitteleekin.

Sanomalehti Karjalaisesta on tarkkaan luettu mitä töllöstä illalla tulee, viimeinen sivu jossa ohjelmat on repäisty irti teipataan tupakaapin oveen kaikkien luettavaksi. Koko perhe kerääntyy töllön ympärille klo 19.00 kun alkaa kotimainen viihdeohjelma Kivikasvot. Siinä Matti Siitonen ”Fredi” esittää paksukaista ja Georg Dolivo ohukaista, isä hakaa viimeiset kessunsa silpuksi käärien niistä Rizla paperiin sätkiä . Äiti taas on paahtanut kahvinpapuja rännärillä jauhaen niitä haarojen välissä olevalla myllyllä poroiksi, ilman täyttääkin kahvin – kessun tuoksut. Tuvan hälinä lakkaa kuin veitsellä leikaten ohjelma alkaessa, kenenkään ei tarvitse sanoa oo hiljoo!

Ilta uutisten jälkeen Tv suljetaaan kun mitään parempaa katsottavaa ei tänä iltana enää ole, pää syy on kuitenkin ettei akut pääse tyhjentymään. Perheen nuoriso kaikkoaakin omiin koloihinsa lukemaan kirjastosta lainattuja kirjoja, Pojat Edith Blytonin Viisikko sarjaa ja tyttöpäät Anni Polvan Tiina sarjoja. Vanhin kaivaa sängyn alta Tuulilasi lehden jossa kerrotaan Toyota Mark II kestotestistä mairittelevin sanoin, tuon auton kyllä ostan kunhan vain saan säästettyä rahaa. Vuoden palkan se maksaa – vuokrat ruoka, eli parin vuoden päästä se olisi ajankohtaista ja Sokotalla pitäisi sinne asti sinnitellä.

Vintti huoneen kattoon on nastoilla laitettu Suosikkilehden keski aukeaman artisti julisteita, Danny show, kuva Woodstokissa Kitaroineesta Jimi Hendriksistä sekä isolasisesta Janis Joplinista, kuva Doors yhtyeestä Jim Morisoneineen sekä tietysti Rolingstonesista Brian Jonesineen. Kukaan ei osaa arvata viellä 27 kerhosta jonka nämä ulkomaan idollit aikaan saivat.

Yläkerran Porin Matti Kaminaan heitetään viellä kolme halkoa ja korvausilman saanti asetetaan minimiin, katon kaasuvalo sammuu sukka/kuvun alla olevasta kaasuputken hanasta kiertämällä. Peitto on painava ja rautajousinen heteka sänky narahtaa vähäisestäkin kyljen kääntämisestä, herätyskellon fosfori viiisarit hehkuvat pimeydessä kuin kissan silmät. Kolme veljestä jakavat tämän pienen huoneen ja he keskustelevat vaimealla äänellä viellä niitä näitä, ennen kuin unien ihmeelliset seikkailut valtaavat mielen ja alkaa kuulua vain tasaista hengityksen pöhinää. Hiiret rapistelevat sahanpurueristeissä ja pihapihlajan pitkäksi kasvanut oksan pää silloin tällöin rapsautta vienossa alkutalven tuulessa ja kuormassaan katon räystästä, yön rauha on laskeutunut köyhän moni lapsisen Itä-Suomalaisen pienviljelystilan ylle.

 

[jusape]

Kuka pöljä siihen Nuffiin oli rakentanut 6v sähköjärjestelmän, alkuperäisen 12v systeemin tilalle ?
Mistä lie sitten löytäneenkään, sellaisen 6v starttimoottorin, joka Nuffiin sopii edes ?

 

[Josva]

Suomen tiet on kai luokiteltu tärkeysjärjestyksessä, 5 tien ravit on leveät sekä hyvin tasoitetut pientareen hoitoa varten. Kohta jossa Skoda katolleen kääntyi oli ollut suotuisa, se oli liukunut lumen päällä kuin pulkka konsanaan. Lasin oli särkenyt kai ennen lopullista pysähdystä ollut ruoho tupas töyssy, korjaustyö oli näin ollen toteutettavissa.

Vili sedällä oli ollut koko suku heimon ainoa auto ennen vanhemman veljen pojan Skodaa, Tumman sininen Ford Anglia ja menneenä Juhannusaattona hänen vanhin poikansa oli sen humalapäissään tanssilavan kurvissa saanut kipattua myös katolleen, sitä ei voinutkaan enää korjata ja se oli ollut hilkulla ettei tullut heimolle hautajaisia. Tapahtunut oli alkanut mieli tietyn tanssiin pyynnön rukkasista jonka johdosta hulttio kavereiden kanssa olikin ryypätty sitten korven kyyneltä “pontikkaa” tanssilavan ulko paskahuussissa vitutukseen, äly hoi hävisi ja Anglian takapyörät löi sutia. Eka kurvi meni vielä jotensakkin mutta toiseen ei enää taipunutkaan kun tie oli näkynyt kahtena, ulkokurvista ulos siellä olevaan tienrakennus akaiseen soramontuun matkanteko päättyi.

Vili oli veljessarjan nuorimpia sodan rintamilta säästynyt, hän oli ollut rakennus joukoissa jossa oli oppinut kirvesmies taitoja, sodan jälkeen hän olikin jatkanut rakentamista päästen työmaiden mittamieheksi. Rakennustyömaille ei ollut asiaa ellei ollut Kommunistisen Rakkennusliiton jäsen, aateen palon täytyi näkyä myös muulekkin kansalle. Uusi auto oli uusinta uutta Neuvostoliitolaista tuotantoa ja tietysti helakan punainen Lada, päällys takin - paidan täytyi olla punaisia ja vain TB asemilla sai tankata Oma apu kaupoista tehdä ostoksia Tilit tuli E säästökassaan, Vappuna piti aina mennä Joensuun torille punalippu kulkueen etunenään hoilaamaan Työn orjat sorron yöstä nouskaa biisiä, sodan kauhut kokeneet muut veljekset ei hyvällä katsoneet Vilin touhuja.

Maanantaina kaikki muut nuoremmat sisarukset olivat lähteneet taivaltamaan kouluihinsa, klo 10 lumista tietä pitkin takapää liukastellen pihaan saapuu Wv pakettiauto, päivää tänne on tulossa lähetys. Joo muovia nauloja petroolia tilasin mutta on täällä myös joku isompikin laatikko. Siinä lukee pikatoimitus ei saa kolhia. Eihän sen glasin vielä pitänyt tulla, no joku työhullu on sen viikonloppuna näköjään pakannut, näköjään joku tältä suunnalta lähtöisin oleva kun on kirjoittanut huutomerkillä että Maanantain ensimmäiseen kuormaan. No puretaan sitten se kuorma että päästään muovitus hommiin, lasku kirjekuori otetaan vastaan ja kättä heiluttaen suppari jatkaa matkaansa.

Alkaa muovien laitto rysä kaarien yli vieden - kiristäen sekä sen kiinnitys pirkka rimojen läpi naulaten, homma kestää huolella tehden iltaan saakka. Lopuksi tehtyyn tilaan tuodaan valopetrooli lämmitin joka tankataan sekä tilley valo joka myöskin hohkaa lämpöä, lasia aletaan jo sovitella pakoilleen todeten että yläkarmia täytyy tunkata ylöspäin. Se on vajaan kilometrin päästä Vili sedältä haettava kyllä hirsitalon kengitys tunkki lainaan, pikku sisko pyörii jaloissa auton takapenkillä tuumien että ihan samanlainen lasi on takanakin. Oisit silloin toissa yöllä ottanut taklasin eteen niin ei ois ollu niin kylmä, veli käykin katsomassa ja mallataan uutta lasia taakse. On se on se samanlainen, voi helevetin helevetti kun ois tuo niin silloin älynä. Tuokiin älynväläys piti lapsen suusta jälkiviisautena kuulla.

 

[Josva]

On Tiistai aamu, edellisenä iltana on vielä mopedilla pimeässä sekä sen perässä olevalla laidallisella maitokärryllä haettu läheisen sedän varastoista trapetsiruuvi tunkki ja erinäisiä muitakin tylttäys - oikomis työkaluja kuten taljoja väkipyöriä yms. Alkaakin vimmattu mittailu sekä luomella ziikailu mistä mihinkin päin nostetaan ja väännetään, vääntynyt metalli pitää varovasti vääntää yli arvojen koska se muistaa muotonsa ja palautuu. Homma on tarkkaa mutta tarkkaan työhön on totuttu, pikkusisko pyörii koko ajan jaloissa ja siä pitää vähän väliä komentaa edestä pois

Auton katto sekä lasin kehys alkaa olla mitoissaan iltapäivällä, vanhin veli asettaa entisen ikkunan kumitiivisteen auton peltiseen uraan ja sitten Isän kanssa yritetään näpit verillä vetää tiivistettä lasin uraan onnistumatta, miten vittu ne on Tsekkoslovakiassa tämän laittaneeet?

Koitetaan vetää tiivistettä pihdeillä sekä vängätä ruuvimeisselillä, uus lasi tässä vuan särkyy isä tuumaa. Jaloissa pyörinyt pikkusisko sano, kokeilkoo laitoo se tiiviste ensin siihen lasiin ja sitten lasin kanssa autoon. Mitä sinä muka tämä asiin piälle tiiät iso veli tiuskaisee, minäpä se tiijän vaikkapa ja mitä sisko sanoo, no sanoppa sitten mukamas mitä? Tiijän kun Isä ja Äiti puhisoo peiton alla niin silleen tehään uusii ihimisii, no tästä hommasta et kyllä tiijä sitten tuon taivaallista mutta kokkeillaan sitä siun konstii kuiteniin laitoo tiiviste lasiin ja sitten vängätä se kiinni autoon.

Isä painaa ulkoapäin lasia ja poika vänkää tiivistettä paikoilleen sisältä, paremmin tuntuu onnistuvan kuin äskön mutta sitten tulee stoppi. Ei ennee mää ei sitte millään veli täysin tuskastusneena noituu, pikkusisko on silmät tapillaan seurannut miesten touhua nallensa kanssa takapenkiltä käsin. Suanko neuvoo hän kysyy, et sua kun et tiijä tästä hommasta mitään veli taas tiuskaisee verta vuotavine ja lohjeneine kynsineen, mulla on naruu. Mitä vitun naruu tässä nyt tarvitaan, hirttoköyveskö meinasit? E,e se on ohutta naruu jota kerin päätien varresta kun ne laitto sitä mustoo kuumoo massoo siihen, ei ne sitten pois sitä ottanu niin minä kerin sitä rullalle. Mitä helvettiä tämä tien vieren naru nyt tähä hommaan kuuluu veli tiuskii, laittasin vain sen narun tuonne uraan ja vetäisin sillä narulla tuon tiivisteen paikoilleen pikkusisko tuumailee.

Täysin homman etenemiseen turhautuneet Isä / Poika rupeavat vasten tahtoisesti miettimään jaloissa pyörineen pikku penskan ideaa, ei helvetti niin sen täytyy olla. Ei mitenkään muuten sitä lasia voi laittaa paikoilleen! Se naru hae se narus nyt ja heti isoveli vauhkoaa pikkusiskolleen joka juosta kipittääkin tupaan tuoden sänkynsä alta kerityn ohuen - vahvan linjalangan veljelleen. Ja kas kummaa alle 10min onkin lasi tukevasti paikoillaan ja pikkutyttö vain tanssii nallensa kanssa muovihuoneen takaosassa.

Mitähän helevettii tuosta pennusta oikein tulloo kun se jo nyt meitä oikein toimimaan neuvoo Isä suputtaa poikansa korvaan, tyhmä! Tyhmäksi ainakin kansakoulun yläluokan opettaja kaikkia meidän heimoon kuuluvia kutsuu. No se läskipiä ei tiijä mistään mitään, kaikkiin mejän pittää antoo männä sen höpinät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Se kansakunnan kynttilä kun pitää meitä siirtolaisii ihan mustilaisiin verrattavina kansakunnan loisina, iilimatona Suomi neivon nahassa.

Vanhin veli alkaa viellä ruuvimeiselillä lonkotella ulompaa tiivistettä ja vesiväri pensselillä tunkea mustaa massaa tiivisteen alle. Mitä tinä tiet pikkusisko tanssahdellen taas kyselee, mualoon tiivisteen aluset jos vain onnistuu ennen massan ruiskutusta jo ilman iva sävyistä puhekieltä. Suanko neuvoo sisko isoine pyöreine silmineen taas kysyy, no anti tulla vuan neuvojasihan tässä on tänään tarvittu kiin. Paa paksumpi nalu sinne syvälle tiivisteeseen niin voit ruiskuttoo sitä mualii sinne allekiin mäntäväks asti ja kuivuukin kun tiiviste on ilti sisko selittää. No voi perkelleen jyssäys isoveli jo pitää kahdella kädellä päätänsä, miten minä voinkaan olla näin uus avuton tuohnon penskaan nähen. Oonkohan minä vähän liian hötkyilijä?

 

[Josva]

Tänään v2026 alussa olen saanut monta liuskaa kirjoitettua, tämä juttu on syvällistä kerrontaa ehkä raskasta luettavaa. Mutta lukee ken ken lukee tai on lukematta, sen nimi on VIRTA.

Virta.

En tiedä filosofiasta oikeastaan yhtikäs mitään, on vain elämänvirtaa laskiessa nähnyt kaikenlaista. Olen mieltänyt elämänkulun virraksi jossa on kuohuvia koskia seesteisiä suvantoja vaarankarikkoja, joita onkin ollut runsaasti, niitä on väistelty vain ennakoivalla katsannolla. Joskus on kierretty kaukaa ja joskus menty niin läheltä että on saanut raapaisuja, täyttä osumaa ei ole vielä onneksi sattunut.



Jotkut laskee estoitta täysillä jotkut jopa liikaa varoen, kuvailisinkin että olen laskenut himmaillen. Olen katsellut maisemia pysähdellyt sekä auttanut vaikeuksiin joutuneita, mutta kukin edetköön tavallaan koska ei ole oikeutta arvostella. Virta on syntymän ja kuoleman välinen taival ja jokaisella sen laskijalla on omat väli tavoitteensa.



Lapsuudestahan taival alkaa vanhempien opastuksella, kun oma identiteetti kasvaa siirrytään omaan kanoottiin. Tällöin joutuu itse alkamaan ohjastamista tekemään päätöksiä, vanhempien ja koulunkäynnin opit ovat avuksi. Kaikenlaisia muitakin neuvojia löytyy kanssamatkustajista, elä tee noin vain näin. Tieto tulvassa väkisinkin joutuu kyseenalaistamaan onkohan tuo nyt järkevää, täytyy itse luovia itselle sopiva reitti.



Useinkin virta vie niin lujaa ettei omat toiveet toteudu vaan on pakosta mentävä sen mukana, silloin on vain sopeuduttava pyrkien väistelemään pahimpia karikoita. Näissä paikoissa yleensä esiin putkahtaa laskijoiden itsekkyys, minä minä minä. Pahimmillaan esiin putkahtaa ihmispeto, joka hyökkää kanssakulkijoiden kimppuun, tämä luonteenpiirre juontaa yleensä alkukasvatukseen? Se on ollut vääränlaista eikä ole itse kyennyt kyseenalaistamaan saamiaan oppeja ja voihan se johtua saadusta geeniperimästäkin.



Vanhemmilla voi olla ollut ideologia, jota he väkisin ovat yrittäneet iskostaa jälkikasvulleen, se voi olla ollut ihan mikä vaan uskonlahko urheilu vaurastuminen politiikka… Murrosiässä ihminen joko kyseenalaistaa tai omaksuu ideologioita, kyseenalaistajat eivät sitten ole tässä elämänvaiheessa niitä helpompia tapauksia koska haistattavat pitkät. Näissä tapauksissa he yleensä hakeutuvat vastakulttuurin pariin katsomaan mitä siellä aidan toisella puolen on, kun on nähnyt molemmat äärilaidat voi luoda itse itselleen sopivan maailmankuvan.



Alkupuheen jälkeen seuraa tarinoita elämästä, miten kukin on tyrskyjen yli selvinnyt, onko langennut onko joutunut auttajaksi – opastajaksi.

 

[Josva]

Skinhead.

Lähikaupungissa oli kaupunginosa, jonka elämä perustui yhden teollisuuskonsernin ympärille, se oli toiminut jo pari sukupolvea. Ukit – mummot oli olleet sen palveluksessa ja heidän lapsensa tulevat isät – äidit olivat siirtyneet yhtiön palvelukseen heti peruskoulun jälkeen, yhtiö antoi asunnon terveydenhuollon toimi pankkina, josta sai vakka asunto – auto lainan. Vuokrat lainat vähennettiin tilistä sovitusti, kaupunginosaan muodostui yhteisölle ominaiset päiväkoti koulu kauppa baari… Jo nykyisin kadonnut yhteisöllisyys kukoisti, elämä oli auvoista helppoa. Syntyi yhteinen kyseenalastamaton arvomaailma.



1980 luvulle tultaessa yhteisö koki karille ajon - katastrofin, kun yhtiö ilmoitti lopettavansa sen kaikki toiminnot sahan ikkunatehtaan konepajan, joiden varaan koko elämä oli perustunut vuokrat lainat ei enää lähteneet tilistä täytyi ruveta rakentamaan omaa elämäänsä ilman yhtiön turvaa. He ei osanneet muuta kuin yhtiön vaatimat melko yksinkertaiset työt, itsensä kehittäminen koulutus oli jäänyt taka-alalle. Täytyi siirtyä pois mukavuusalueeltaan kouluttautumaan etsimään töitä, läheskään kaikki ei tähän muutokseen kyenneet vaan lankesivat itsetuhon tielle. Katkeruus yhteiskuntaa kohtaan kasvoi mittaviin suhteisiin.



Tällöin juuri kasvoi omaa elämäänsä aloittava uusi sukupolvi, joka oli kuvitellut seuraavansa vanhempiensa jälkiä yhtiön palvelukseen, heidän elämä ajautui myös karille, katkeroituneet vanhemmat lietsoivat vielä mielialaa. Elämä näyttäytyi kaikille synkkänä toivottomana, alkoi vihan kierre tuhota yhteiskunnan rakenteita, joka ei tarpeeksi auttanut heitä. Viha kohdistui samalla viivalla oleviin pakolaisiin kuin parempi osaisiin suomalaisiinkin, yhteisöllisyys löytyi vain jengistä, joka alkoi pukeutua samaan tapaan samoin tunnuksin samoin aattein.



Jengin sisäinen hierarkia antoi ainoana omanarvontuntoa sekä mahdollisuutta nousta hierarkiassa, ihan niin kuin nazi saksassa muinoin. Älykyyttä ei vaadittu vaan raakuutta ja toimintaa, älyllisesti heikompiosainenkin voi näin saavuttaa johtajuus aseman. Tällainen yhteisö jos mikä tappoi sen vähäisenkin yhteiskunnan lainalaisuuksiin sopeutumisen, älykkäämpään ryhmään kuulunut jengin johto ajautui rikosten - vallankumouksen tielle.



Jos järjestäytynyt yhteiskunta ei saa topattua tällaisia liivijengejä yms, ne voi saavuttaa todellista pahaan johtavaa valtaa. Pienikin ryhmä voi kasvaa koko yhteiskuntaa määräileväksi, sen on historia monen monta kertaa esiin tuonut. Hyvän – pahan vaa-an olisi pysyttävä vähintäänkin tasapainossa, pahuutta kun ei kitkemälläkään saa lakastumaan.

 

[Josva]

Tulenkantaja.

Niin sodassa kuin rauhassa luonnon lainalaisuuksien mukaan se yksilö joka ottaa vastuuta sekä opastavan tulen kantaakseen vaikeuksien hetkellä, nousee yhteisön paineesta väkisinkin paimeneksi. On tietysti pyrkyreitä joiden saavutukset ei koskaan nouse yhteisön johtajaksi nostaman yksilöntasolle, eläin laumatkin valitsee aina johtajansa matriarkkansa.



Tämä luonteen piirre ei tulenkantajalta tule esiin lapsuudenleikkeissä eikä missään ryhmätoiminnassa muutoin kuin vasta sitten kun ryhmä on oikeasti vaikeuksissa, pienet yksittäistapaukset voivat kylläkin kertoa siitä. Hän on se kuka auttaa maahan kaatunutta menee koulukiusatun turvaksi, hän ei lähde ryhmänkään paineesta hullutuksiin varastamaan tuhoamaan. Hän pitää elämän asennetaan vakkansa alla piilossa, se syttyy kuin tulitikku raapaisten sillä hetkellä kun tulta tarvitaan.



Tulenkantajan on täytynyt kokea vaikeuksia joista hän on omalla tahdonvoimallaan selviytynyt, hän tietää mitä tuska on eikä halua sellaista kenenkään muun kokevan. Suurin syy etenkin kun vaikeuksia on tullut usealta suunnalta samanaikaisesti ja on ollut niin maahan lyötynä kuin olla ja voi. Nämä kokemukset on kehittäneet henkisen sisun joka ei lähde pois koko elämän aikana.



Erään tulenkantajan synty alkoi jo alle 10 v iässä, kotona peloteltiin helvetintulilla jos teet niin ja näin. Koulun opettaja taas lyttäsi siirtolaisen penskan alimpaan kastiin, vain metsän luonnonrauhasta ja sen eläimistöstä hän sai toivoa. Kun painostus loppui murrosikään saavuttaessa, koulunvaihto sekä uskonnollisen alistajan poismeno uudet koulukaverit. Hän ensimmäistä kertaa elämässään koki tulevansa hyväksytyksi, uusi yhteisö toi elämään valon ja tiedostamattaan hän tulisi tekemään kaikkensa yhteisön eteen. Tämä tuli ensikertaa esiin vaikkapa koulukiusaus tapauksissa, kuka lohdutti kiusattua mennen jopa tilanteessa väliin.



Armeijassa on ryhmänjohtajia, mutta he ei osanneet johtaa ryhmää. Kun ryhmä näin ollen tukeutui johonkin ryhmän jäseneen, niin silloin hän tiedosti olevansa soihdunkantaja. Täten häntä pakotettiin johtajakoulutukseen, josta hän kieltäytyi haluten olla vain osa ryhmää. Sama toistui siirryttäessä työelämään, ryhmä nosti etumiehekseen sen jälkeen johtajakseen. Minkäänlaista pyrkyryyttä ei ollut, aina kuitenkin löytyy pyrkyreitä, jotka pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin kaatamaan soihdunkantajan haluten itse itsensä kantajan paikalle.

 

[Josva]

Meitä on joka junaan.

Sellaisia jotka jättää auton kaupan oven eteen tai invapaikalle olematta invalidi, ei puhdista auton laseja jäästä ennen ajoon lähtöä eikä siivoa jälkijään. Puhelimen akku on pääsääntöisesti tyhjä kuin auton polttoainetankkikin, kun tällaisen yksilön toimintaa reklamoidaan syy on aina muissa ei koskaan hänessä. Ei yritetäkään ottaa vastuuta mistään.



Kaikissa toimissaan täydellisyyteen pyrkiviä, vaikka maailmasta ei voi tehdä täydellistä, heidän pinnansa on pitkä kuten nälvimisen sietokin. Näin ollen heihin kohdistuukin panettelua ja yleensä panettelijat vaan jatkavat kun vastusta ei ilmene. Kiusaajat eivät kuitenkaan tiedosta satuttavansa perfektionistia ja kun tällaisen yksilön kattila kiehuu yli voi tapahtua äkillinen ennalta arvaamaton räjähdys. Silloin on oksat pois tilanne päällä.



Luovijoita, jotka seilaa elämänvirrassa kuin parhaatkin pujottelijat, he osuvat harvoin karikoihin väistelevät madellen kuin käärme tarvittaessa kimpoilevat kuin sammakko. Käsittääkseni kansakunnan enemmistö pohjoismaissa muodostuu heistä? He ovat selviytyjiä järjestäytyneen yhteiskunnan peruspilareita, heihin voi luottaa tiedostaen että homma kuin homma hoidetaan maaliin asti.



Hyväksikäyttäjiä ”narsisteja”, vain minä ja minun näkökantani on oikea. Kaikki toiminta keskittyy omaan asemaan sekä sen kohentamiseen, kaikki esteet lakaistaan tunteettomasti tieltä pois. Yleensä he päätyvät yritysjohtajiksi rahan sekä poliittisen vallan edustajiksi, pahimmillaan heistä voi kehkeytyä diktaattoreja. Elämä on vain peliä jossa kamppaillaan hampaat irvessä voitosta, on oikeus taklata huutaa latua.



Yksilöitä joilla ei ole tarkoituskaan elää järjestäytyneen yhteiskunnan lakien – asetusten mukaisesti, toisen oma on minunkin omaa. Heidän naamiointikykynsä on kuin väriä vaihtavalla varaanilla, jonka kieli ulottuu kauas napaten saaliin joten heitä kutsutaankin rikollisiksi. On myös ryhmä joka vaan heittäytyy muiden kustannettaviksi, elättäkööt muut vaurastuneemmat yhteiskunta.



Näin ollen väitänkin että alkukasvatuksella on ollut merkitystä millainen yhteiskuntaan kuuluva yksilö kustakin on kehkeytynyt, tai sitten elämässä kohdatut muut traumat ovat muuttaneet luonnetta. Halutessaan ihminen voi muuttaa luonnettaan, mutta se vaatii todellista itsekuria sekä jatkuvaa henkistä kasvamista.

 

[Josva]

Elämäntarkoitus.

Moni miettiikin mikä se on? Onko se syntymän – kuoleman välinen aika Kiirettä Nauttimista Taivaspaikan varmistamista tjms, tälle kysymykselle löytyy tuhansia selityksiä.



Itse uskonnollisen alkukasvatuksen saaneena sittemmin siitä erkaantuneena olin tietysti tuuliajolla vailla suuntaa, kunhan vaan mentiin virran mukana sen vajaa 20v. Mielessä pohdin tätä kysymystä alati kuitenkin. Mielikuvana oli että olin syntyessäni ollut sileä pyöreä kristallipallo jota elämä oli kolhinut niin että se oli sirpaleina lattialla, yritin sitä hätäisesti kasata kuin palapeliä mutta se särkyi vaan uudestaan.



Oli eräs pitkä automatka jolloin en kuunnellut radiota vaan kasasin tätä mielikuvani peilipalloa ja sain kun sainkin viimein viimeisen palan loksahtamaan paikoilleen, uskovaiset kutsuu tätä varmaan uskoontuloksi herätykseksi tjms. Asia selkeytyi silloin niin että jos ja jos jossain on joku ylempi voima taivas nirvana helvetti Jumala sekä olen kaikessa toiminnassani pyrkinyt olemaan hyvyyden vaa-an puolella ja jos tällainen toiminta ei riitä sellaiseen nirvanaan en halua koskaan edes mennä. Tällainen ylempi voima on tällöin epäoikeuden mukainen.



Pallohan on tietysti sirpaloitunut uudestaan ja uudestaan mutta käytettävän liiman laatua on parannettu niin että se pysyisi kasassa paremmin, kunnon tälli voi sen kuitenkin rikkoa taas alku tekijöihinsä. Tällöin täytyy vaan toivoa että voimavaroja löytyisi sen uudelleen kasaamista varten, näinä hetkinä muiden apu on tervetullutta ja osaa arvostaa taas kanssakulkijoiden olemassaoloa. Yksin ei kukaan jaksa määräänsä enempää kantaa.



Hippiliike yritti tehdä maailmasta hyvyyden paratiisia, rauha rakkaus tasa-arvo… Oli arvattavaa, ettei se toteudu samoin kuin muutkin lahkot jopa poliittinen kommunismi on sitä yrittänyt. Yksittäinen ryhmittymä, saati yksilö ei voi harteillaan kantaa maailman epäoikeudenmukaisuutta, sen taakan alla taatusti lyyhistytään.



Näiden mietteiden jälkeen täytyy vain todeta että elämän tarkoitus on sittenkin ihmisellä hukassa, eläimillä se on vain ruuan hankintaa ja lajin lisääntyminen. No miten tätä sitten kukakin jaksaa, jotkut sanoo ajatelkoon hevonen kun sillä on suurempi pää. Itseäni auttaa ainakin asenne että joka päivä haluaa oppia uutta, olla tekemättä vääryyttä, auttaa muita kanssa kulkijoita sen minkä ylipäätänsä voi. Täytyy myös osata sääliä itseään, pysähtyä virrassa katsella maisemia keittää nuotiokahvit.

 

[Josva]

Ryhmä rämä

On kostean kalsea loka – marraskuu, puolustusvoimien n,10 henkilön ryhmällä on tarkoitus siirtyä täyspakkaukset päällä marssien noin 20km uuteen paikkaan. Mukana kulkee myös teltta kamiinoineen jota jokainen vuorollansa vähän matkaa kantaa omien pakkaustensa lisäksi. Eksytään ja levätään kun voimat ei riitä, ryhmänjohtaja ei enää hallitse tilannetta vaan panikoi kun märkyys kylmyys pimeys aikaikkunan pettäminen konkretisoituu. Tällöin jonkun on vain otettava vetovastuu muuten koko ryhmä paleltuu, tällä hetkellä tulenkantajan tikku syttyy ja matka voi jatkua hitaasti mutta varmasti kohti määränpäätänsä jossa odottaa kenttäkeittiö lämpimine aterioineen ja saadaan kamina teltta pystyyn.



On yö kun saavutaan kohteeseen, lämpimän ruuan jakelu on jo lopetettu joten tarjolla on vain repun näkkileipää sekä säilykelihaa, itkusta tuhertaen saadaan teltta kuitenkin ryhmänä pystyyn sekä kamina tulille. Yhtä heistä alkaa kusettaa eikä hän uskalla mennä tarpeilleen yksin pimeään metsään. Tulenkantaja suostuukin lähtemään kaveriksi, toinen joka ei ilkeä tunnustaa pelkojaan menee yksin ulos mutta syöksyy heti sisälle. Tulehan niin mennään ottaen rynkyn mukaan, alahan kusta niin ammun sillä aikaa pimeyden möröt trr trr trr.



Nälkä kurnii suolia eikä olemassa oleva syötävä täytä, tulenkantaja kysyy löytyisikö hänelle kantoapua niin lähdettäisiinpä hankkimaan ruokaa. Ryhmästä löytyy eräs pimeyttä pelkäämätön kaveri joten hankintareissu voi näin alkaa, satojen metrien päästä löytyy kylmennyt ruokintapiste joten kaverukset sukeltavat sen viereiseen materiaali autoon noukkien sieltä sylit täytteensä vanukas – jugurtti kartonkeja - makkaraa kamiinassa paistettavaksi. Palattuaan teltalle alkaa itkuisen ryhmän elpyminen kaikkien nauttiessa lämmöstä ja ruuasta, tällöin virallinen ryhmänjohtaja alkaakin jo huolestumaan kaikesta mitä on päivän mittaan tapahtunut mitä tästä seuraa kuka saa – ottaa syyt niskoilleen.



Aamulla kapiainen saapuu teltalle aloittaen jumalattoman sättimisen, hölmömpikin näki mitä on tapahtunut kun teltan ympärys on täynnä tyhjiä purkkeja makkarapaketteja hylsyjä, kaikki tapahtumat käännetään tietysti ryhmänjohtajan suulla tulenkantajan tekosiksi niin kuin tapahtuma tietysti menikin. Muu ryhmä yrittää selittää mutta heidän kommenttinsa ohitetaan, seuraa rangaistus elintarvikkeiden luvatta käyttöönotosta, rangaistus kärsitäänkin kakistelematta toisin sanoen tuli poistumiskieltoa ja viikonloppu loma paloi.



Tätä tapahtumaa seuraavalla reissulla tämän alikersantin natsoilla ei ollut enää mitään merkitystä itse ryhmälle kun poistuttiin varuskunta alueelta maastoon, periaatteessa ryhmä alisti hänenlaisensa sen heikoimmaksi lenkiksi.

 

[Josva]

Hyvää tarinaa mutta ketä hiton London Skidei siel Josvan komanias on ollu hei ?

Ne oli stadin skidei ja minä yksin pimeässä Ilomantsin korvessa varttunu.

Häkä.

Edellisestä tapauksesta oli kulunut jo jonkin aikaa, oli tullut talvi kylmyyksineen ja oli vuorossa moottorimarssi jonnekin. Lavaosastaan pressulla katetun sisu maastokuorma-auto broton lavalle oli pakattu varusteita joiden päällä maaten taitettiin matkaa, kylmyyden takia ryhmää välillä juoksutettiin matelevan ajoneuvon takana noin tunnin välein ehkä 10-15 min.



Tällaisen auton moottori sijaitsi sen lavalla pressukatoksen sisäpuolella joten se luovutti vähän myös lämpöä kappelin sisälle, ajoneuvot kulki tasaisin välimatkoin tasaisella nopeudella letkassa joten kuljettajaa oli kai ohjeistettu pysymään tarkasti sovitussa linjassa. no kävipä sitten niin että jotain epämääräistä tapahtui moottoritilassa, se rupesi höyryämään sekä työntämään kitkerää savua pressukatteen alla kyyristelevien harmiksi. Auton moottorina oli surullisen kuuluisa Märkäputki Leyland jonka tyyppivikoihin kuului tiivisteiden pettäminen.



Tulenkantaja rupesikin seuraavaksi hakkaamaan hytin takaseinää rynnäkkökiväärin perällä karjuen höyryävän moottorin melun läpi pysäytä per,,,le me tukehdumme tänne, letka-ajoon tiukasti määrätty kuljettaja varmasti kuuli ryskytyksen sekä varmaan myös pysäyttämis- karjunnan mutta ei uskaltanut pysäyttää muodostelma ajossa ollutta ajoneuvoaan.




Vyöltä löytyi siviilipuukko joten se heilahti kohden pressukattoa leikaten siihen mojovia reikiä joten kyydissä olijat saivat nostettua päänsä raittiiseen hengityskelpoiseen ilmaan. Siellä sitä sitten istuttiin rojujen päällä päät pressun ulkopuolella , no taisi olla sama iso V joka oli ohittamassa letkaa myöskin pressukattoisella henkilömallin maasto autolla nähden jotain kummallista. Hän kimposi ajoneuvossaan pystyyn karjuen – huitoen jotain, katolla oleva tulenkantaja teki hänelle tietysti lippaanveto tervehdyksen. Hetken päästä maastokuorma-auto ohjattiin ison V,n ohjauksessa pysäkille, alkoi taas jumalaton sättiminen kun hän tunnisti katon auki repijän.



Sinä sinäkö taas per,,,le olet mennyt ja tuhonnut katon….! Minäpä minä täytyi rehellisesti vastata, se on nyt putkareissu jne… Kun kaikki muutkin olivat laskeutuneet maantasolle Auschwiz-birkenau häkä kammiosta oli ison V,n jo pakko ruveta kuuntelemaan mistä mikäkin johtui, soitettiinpa paikalle jo ambulanssejakin. Ei tullut rangaistusta tällä kertaa, ei kyllä myöskään mitään kuntoisuus lomaakaan herunut. Leima ryhmäkuriin sopeutumattomasta yksilöstä vain korostui.

 

[Josva]

Koulutus.

Herää kysymys onko oikeutta ottaa eri vapauksia, sooloilla ryhmäkurin alaisilla toimialoilla? Periaatteessa ei koska se rapauttaa kunkin yhteisön toimintaa, on vain hyvyyttä mennä joukon mukana noudattaa kyseenalaistamatta sen lain alaisuuksia. Puolustuksekseni näen kuitenkin että edellä mainittu toiminta kurinalaisella puolustusvoimilla oli hätätiloista johtuvaa, ymmärsin kuitenkin, että minun luonteellani varustettu ihminen ei tule pärjäämään tällaisen organisaation koulutusohjelmassa. Joten kieltäydyin määrätystä koulutuksesta jättäytyen vain joukkueen rivi jäseneksi.



Työelämä kouluttaa myös yhteisöjään ja olenkin havainnoinut näiden koulutusten olevan vain omaan toimialaan tiukasti keskittyviä taloudelliseen tulokseen edesauttavia. Jos ja jos kyseenalaistat jonkun tällaisen kouluttajan näkemyksen, saat kokea vihamieliset katseet. Puuttuu laajakatseisuutta, miten muu maailma katsoo ulkoapäin kutakin toimialaa - yhteisöä, koulutuksen luoma ryhmähenki ei saisi ylittää sallitun hyvien tapojen rajapyykkiä.



Henkilöstökoulutuksen suurimpana virheellisyytenä olen pitänyt ajallemme kuuluvaa kehumisen metodia, jossa väelle saa kertoa vain positiivisesti, vaikka väki ei olisi edes sen arvoista. Yltiöpäinen positiivisuuden viljely se vasta rapauttaakin, nyt kun taloudelliset ajat ovat ennestäänkin kiristyneet on pakko alkaa kertoa negatiivisiakin asioita. Totuus väen harhaiseen maailmankuvaan on iskenyt moukarin lailla, jos negatiivisista asioita olisi kerrottu ajallaan olisi pystytty muuttamaan toimintatapoja eikä oltaisi niin lirissä kuin Suomi nyt on.



Koko koulutusrintama tuntuu olevan maassamme täysin hakoteillä? Perustaidotkin on katoavaista vaikkapa lukeminen ja laskeminen. Ei sitä päässälaskua edes omien rahojen käytöstä opi korttia vinguttamalla, ne viikkorahat pitäisi vanhempien maksaa käteisenä, että tyyppi tietäisi paljonko on enää käytettävissä ja maksoiko se kassantäti edes vaihtorahan oikein takaisin. Kerto – jakolasku pitäisi pystyä tekemään päässä ilman laskinta kuin kertomaan – kirjoittamaan lukemansa kirjan juonen, mittayksiköt tuntuu olevan täyttä hebreaa… Ammatillinen koulutus on sitä että sieltä ei valmistu kuin korkeintaan 2% taitajia.



Näkisin nykyisen maailmanmenon sellaisena, että täytyy olla kolmipistekiinnitys. Yksi kun pettää jää edes kahden varaan roikkumaan, toisin sanoen täytyy olla valmiutta kolmen eri ammatin tekemiseen kouluttautumaan niihin vapaa-ajallaan tyhmentävän somettamisen sijaan. Kuka opastaa kuka patistaa nousevaa sukupolvea muuttuvan maailman pyörteissä?

 

[Josva]

Elämänhallinta.

Tämäkin elämisen perustaito tuntuu enenevässä määrin olevan hakusessa, jokapäiväiseen eloon kuuluu monta eri asiaa. Ruuan lisäksi tarvitsemme muu muassa määrätyn määrän lepoa, että jaksaa painaa elon rankalla tiellä, jatkuvasta myöhästelyistä poisjäämisistä tulee ylitsepääsemätön kierre. Se vuorokausi, kun on sen vain 24 h ja viikosta löytyy 7 pv .



Miten kukin tämän aikansa sitten käyttää, on elämänvaiheita etenkin nuorella iällä, jolloin aikamääre ei riitä. Töiden jälkeen syödään hätäisesti siirtyen omaa elämäänsä rakentamaan ylitöihin tai ihan fyysisestin taloansa rakentamaan, nuorena tätä härdelliä jaksaa aikansa kunhan ei jäisi tavaksi. Myös kiihkomieliset harrastukset voi kuluttaa aikaa suhteettomasti.



Ajatellaanpa vaikka työikäisen 24h vuorokauden ajankäyttöä, työ vie siitä sen 8h työmatkat aamuin illoin ehken 2h. Kodinhoito pyykit tiskit ruuanlaitto toiset 2h ja untakin pitää saada riivittyä kupoliin sen 8h. Jäljelle jää vain 4h, ”omaa aikaa” miten kukakin sen sitten käyttää? Sivistääkö itseään, hoitaa fyysistä kuntoa, olla möllöttää, katsoo hömppää, somettaa... Ei se mitään, kunhan aikaikkuna pysyy itsekurin voimalla näissä raameissa. Jos tämä 4h ei riitä sitä aletaan helposti varastamaan ja helpointa se on tehdä levosta sitten kodinhoidosta ja lopulta työstä tinkimällä, näin ollen hullunpyörän kierre on valmis ja voin sanoa että pitkässä juoksussa tästä ei hyvää seuraa.



Työn puolison ystävien,,, menetyksen syynä on pääsääntöisesti ollut syy oman mielihalunsa mukaan eläminen liiallisesti. Pitää oppia laittamaan stoppi viimeistään silloin kun ympäröivä maailma alkaa ajankäytöstä huomauttelemaan, yksi todella paha pirun keksintö nykyaikana on tietotekniikka. Virtuaalinen pelimaailma jopa rahapeleineen, kaikenlainen tulva kaikkea videoita somea… Myös perinteistä omiin projekteihinsa katoamista ilmenee vieläkin etenkin kun niitä haalitaan liikaa.



En voi nyt ketään neuvomaan ryhtyä, elämän vallinnat täytyy jokaisen tehdä itse. Kyky sanoa ei kaiken maailman houkutuksille, valita tiedon tulvasta vain itselle tärkeitä asioita on kai tärkeä taito. Olla ulkoilmassa koska nykyaikaiset ihmiset tuntuu olevan aina seinien sisäpuolella, ihmisen luontainen elinympäristö on ollut ulkoilma. Uskokaa tai älkää ulkoilu etenkin luonnonhelmassa antaa vauhtia aivotoiminnalle, se selkeyttää monia asioita antaa elinvoimaa. Mutta kun se liikuntakin tuntuu tapahtuvan nykyisin paskan – hien tuoksuissa hien ostopaikoissa ”kuntosaleilla”.

 

[Josva]

Tämä ei ole nyt manifestia tai mein kamfia, tämä on ollut mieleni myseerioiden todellisuuteen pohjautuvaa kerrontaa reaaliajassa tällä hetkellä teille Näin ollen kommentoikaa helvetissä olenko minä sekopää, lopeta ennen kuin on myöhäistä jne...

 

[beadaaro]

Tämä ei ole nyt manifestia tai mein kamfia, tämä on ollut mieleni myseerioiden todellisuuteen pohjautuvaa kerrontaa reaaliajassa tällä hetkellä teille Näin ollen kommentoikaa helvetissä olenko minä sekopää, lopeta ennen kuin on myöhäistä jne...

Ette ole vaaraksi itselle tai muille, jatkakaa.

 

[Josva]

Ette ole vaaraksi itselle tai muille, jatkakaa.

Ymmärisin etten ole vaaraksi itselleni, saatikka muille!

 

[Josva]

Ei tämä nyt viihde novellia ole, mutta taas syntyi pari sivua paatosta .

yheiskunta ja politiikka.

On keskitytty ihmisyksilöön joka joutuu pakosta elämään yhteiskunnassa yhteiskunnan ehdoin, paitsi järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyneet erakot - rikolliset. Mielestäni yhteiskunta on vain sen jäseniä varten, ei voittoa tavoitteleva liikelaitos mutta sen talouden on oltava silti tasapainossa menot / tulot. Yhteiskunnan talouden hoito olisi oltava ihan samaa kuin kotitalouksilla kunnilla yrityksillä,,, vastuunkantoa ei Neuvostoliitolaista kommunismia jossa kaikki yhteinen oli siekailematta otettavissa. Raaka kapitalismikin on vääränlaista koska se ei sitten huolehdi kansalaisistaan, täytyisi löytää keskitie konsensus.



Demokratian huonona puolena näkisin kansanvalitsemien edustajien liian lyhyttä toimivaltaa, edellisten hallitusten tekemien virheellisten päätösten vastuunkanto siirtyy raakuudessaan aina uudelle hallitukselle kuin kunnanvaltuustollekin. Vaali lupausten pakonomainen toteuttaminen on kallista touhua jossa järjellä ei ole merkitystä, tunnin juna tai uusi jäähalli… Ennen kuin poliitikko lupailee mitään pitäisi katsoa kassaa, onko varaa onko joku muu investointi kansanenemmistölle tärkeämpää, yhteiskunnan varoilla kun on helppo lupailla.



Suomi on nyt ajettu taloudellisesti kyykyyn menneiden päätösten sekä niiden vastuunkannon puutteesta, edellisen hallituksen syytely on vain jälkiviisautta. Mielestäni tulevaisuudessa kansan äänitorvien täytyisi läpäistä joku laajakatseisuus - yhteiskunta tietämys koe ennen kuin voisivat edes ryhtyä ehdokkaaksi, karsisi ainakin pahimpien höttöpäiden esiinmarssia. Vanha kansanviisaus minkä taaksesi jätät sen edestäsi löydät pitää kyllä paikkansa.



Vastuunkannon täytyisi ulottua yli hallituskauden, vaikkapa niin että töllöntyön tehneen puolueen puoluetukea vähennetään seuraavalla vaalikaudella sekä sen edustajaa ei saisi valita vaikkapa valtiovarain ministeriksi. Toimiva yritys vaatii vahvan auktoriteettia omaavan johtajan kuten yhteiskuntakin vahvan Presidentin jonka toimivalta on viime vuosikymmeninä ajettu minimiin, tai sitten viime aikaiset presidentit ei ole edes uskaltaneet äsähtää hallituksen sekopäisyyksistä. Usa,n nykyistä älämölöäjää pitäisi taas kongressin toppuutella.



Täydellistä yhteiskuntaa ei ikinä saavuteta mutta siedettävä rakentaminen on mahdollista, siedettävän parissa voi edes elää elämänsä alusta sen loppuunsa saakka. Sekä jättää mahdollisille jälkeläisilleen elinkelpoisen maailman, jonka pohdintaan seuraavaksi siirryn.







Luonnonsuojelu.

Ihminen mellastaa luullen jopa voittavansa luonnon, mutta luonto voittaa aina! Luonnolla on aikaa ihmisen ajan ollessa rajallinen, mutta tällä rajallisellakin ajallakin jotkut ihmisryhmät voi tehdä pitkälle kantavaa tuhoa. Itse olen sisäistänyt vanhan intiaanipäällikön viisauden ohjenuoraksi. Luonto antaa mutta ota vain sen verran minkä tarvitset, älä enempää älä vähempää. Äiti maa ilma ja vesi niitä ei saa tuhota vaan vaalia tuleville sukupolville, luonto on ihmisyksilölle vain hetken lainaa.



Oma suhteeni luontoon muodostui jo pienestä alkaen, metsä järvineen oli pakopaikka maailman pahuudelta. Varttuessani näin – koin miten sitä tuhotaan, miten mäntyvaltaisten soraharjujen puut kaadettiin ajaen harjujen sorat kuopalle asti teiden pohjaksi sekä rakennusteollisuuden tarpeisiin. Miten harjujen reunustamat aapasuot ojitettiin metsänpohjamaaksi sekä turvetuotantoon niin että humuspitoiset vedet valuivat esteettä pilaten kirkkaat vesistöt, näin miten sulamisvedet ei enää sitoutuneet puhdistuvasti sammaleeseen vaan kehittyivät valtaviksi humuspitoisiksi kevät tulviksi muuttaen joet koskiksi jotka kuivuivat puroiksi loppukesään mennessä. Kaiken kukkuraksi nämä suot istutettiin väärällä puulajilla männyllä jotka peittyi kasvavaan vesakkoon jota taas lento myrkytettiin joten vain lisää saastaa raskasmetalli myrkkyjä valui vesistöihin.



Kalat kuolivat tai muuttuivat epämuodostuneiksi syömäkelvottomiksi, marjastaa ja sienestää ei voinut myrkytysten takia. Jos tallainen toiminta ei avaa silmiä täytyy olla täysin tiedostamaton elinympäristöstään, yksittäisillä kansalaisillahan ei olisi ollut varakaan tällaiseen toimintaan, joten se tapahtui suurien metsäyhtiöiden – valtionomistamilla mailla. Toiminnallinen vastarinta olikin ainut keino yrittää estää tuhon laajenemista joten tässä kohdin mentiin lain väärälle puolen jotenka vain suoralla toiminnalla saatiin aikaan tuloksia, ilman kansalaistottelemattomuutta maamme olisi muuttunut elinkelvottomaksi. ilman vastarintaa ei ojitusten suistoille olisi tehty saostusaltaita ja vesakkomyrkkyjä yhä levitettäisiin metsien muuttuessa lajistoltaan köyhiksi havupuupelloiksi.



Kun katsoo karttaa sekä sen ohuita sinisiä viivoja, niin onko missään maailmankolkassa niitä enemmän? Ne kaikki laskevat tuhansiin järviin valuen lopulta maailman saastuneimpaan mereen Itämereen, onko kestävää kehitystä valjastaa joet sähköntuotantoon jonka yläpuolisten tekojärvien vedenpintaa nostetaan – lasketaan useita metrejä ajattelematta yhtään sen aiheuttamaa eroosiota. Onko järkevää repiä kannotkin päätehakkuilta että viimeisetkin humukset valuvat vesistöihin, onko ihan pakko kusta omiin muroihin?