Novelli

Viestiketju:
Novelli

Josva

Joopati joo, jaapati jaa
Liittynyt
11 Kesäkuu 2016
Viestit
19,647
Tässäpä novelli nimeltä Rape, täysin kuviteelinen ajanjaksolta kasarin alku. Syntyhistoria löytyy kellarin vanki-konekansan taidetta ketjuista, saa kritisoida että osaisin ottaa oppia tähänkiin harrastukseen!

Työn täyteinen viikko on takana, on saunottu on ajeltu parta läträten eudegologne partavettä turpavärkiin. Soave hiusvahaa apuna käyttäen muotoillaan myös fleda kondikseen suhauttaen lopuksi mennen deodoranttia kainaloihin, on pukeuduttu parhaimpaan pukuun jonka takin povi taskuun sujahtaa koskenkorvapullo kuin toinenkin pullo joka on korvenkyyneltä ”pontikaa” sinisen kotelorunkoisen Solifer Exportin satulan alla olevaan lokeroon. Kossu hömpsyn jälkeen Rapen matka mopedilla kylän tanssilavalle voi alkaa.

Lavan nurmikkoiselle parkkipaikalle saavuttuaan Rape rauroittaja tapaa siellä Timo timpurin sekä Late laatoittajan joiden kanssa aletaankin kaadella väkijuomaa kitusiin, Rape silmäilee sivuillensa ettei vaan hänen mielitiettynsä Liisa lastenhoitaja näkisi toverusten ryypiskelyä, Rape ehdottaakin tovereilleen että mentäisiin paskahuusiiseen huastelemaan pois ihmisten ilmoilta. Huusiissa miehiset miehet kippaavat lisää viinaa kitusiin seisoen elin kourassa kusilaudan äärellä, saatana Maanantaina männään kyllä perkele lakkoon Late haastelee. Johon asiaan sen kummin enempiä miettimättä Timo nyökkäilen öristen myötäilee mennään menään ja pakko kai se on Rapenkin mentävä lakkoon kun kommunistisen rakennusliiton jäsen hänkin on.

Lakko asia yhdistyy kuin virtaava kusi laudalla yhteiseksi päätökseksi, kuseksimisen jälkeen kipataan taas lisää viinaa kitusiin. Se saatanan kapitalisi Niko nimismies saa kyllä tänään turpaansa jos tänne eksyy alkaa Late uhoamaan, vittuakos meni sorkkiutumaan Pate pontikankeittäjän askareisiin. Kaadetaan sen Amazooni katolleen alkaa viinapäissään nyrkejään puristellen myöskin Rape uhoamaan kun on vähän sellainen kutina että Niko mielii myös Liisan seuraa ja Timon mielestä Volvon kaadon sekä turpaanlyönnin jälkeen voitaisiin nimismies Niko vielä viedä kusiaspesään paljasti persein istumaan.

Hetkisen päästä huusiista tullaankin ulos karmit kaulassa, ovikin repeää saranoiltaan joka viskataan viereiseen vitelikoon, toinen toistaan tukien työn sankarit alkaa hoilata. Työn orjat sorron yöstä nouskaa nyt kuuluu teille kutsumus, Late jatkaa uudella värssyllä Kenen jouk`os ssa`shè heisot hik onko kohtalomme tää. Kesäinen pehmeä kanervikko kutsuu hoippuvia tovereita istahtamaan, kanervapedillä konttailessaan Rape näkee Liisan ystävineen katselevan heitä, e-een minä vuan nuo pojat hik kuatoivat viinoo minunkiin kulukuun vaikka en tahtona kaan alkaa Rape sönköttää ja lakoonkin on kuulemma pakko männä sekä muilutoo se kapitalisti Niko äääh ääh itku kulkussa Rape elämäänsä surkutellen.
Wc.jpg

Lavan ensi soinnut kajahtavat kesäillassa, hopeinen kuu luo merelle siltaa ei voisi koskaan tulla kai tällaista iltaa... Liisa jatkaa ystävineen matkaansa punaisessa kellohameessaan tanssilavan sisätiloihin jossa pian tanssinpyörteisiin häntä hakeekin Niko, odotan kauan sinua rakkain kuu kulkee pilven taa taas on meri harmain Eino Grön laulelee mikrofoniin.

Iii iii iii Rapen tajunta alkaa palailemaan itikoiden ininän saattelemana, hän pyörähtää sikiöasennosta selälleen haukkoen henkeään köh köh itikan perkeleen mennessä henkitorveen. Rape kaivelee puvuntakkinsa povaria josta löytyy vain tyhjäksi juotu viinapullo jonka hän viskaa jonnekin etemmäs lepikkoon, hämärä on laskeutunut kuin elokuinen yökastekin. Jostain kaukaa kuuluu ihmisten pulinaa mutta ei enää Eino Grönin laulantaa. Tajunnan rippeiden palautuessa hän tiedostaa paikan kohdin taivasta missä hän makoilee, kömpii istualleen jolloin oksennus nousee kurkkuun ja on pakko antaa ylen. Oksentaminen helpottaa oloa huomattavasti joten hän voi jo nousta jaloilleen alkaen hoiperrella kohti ihmisten ääniä, hän kompastuu Timoon jonka vieressä makaa sitten Late. Rape nousee taas ylös jatkaen matkaansa pysäköinti alueen liukkaalle nurmikolle jossa sileäpohjaiset nappaskengät lyö zetzuuria, taas kömmitään ylös ja matka jatkuu vähän varovaisemmin kohden hämärässä kajastavaa autorykelmää, eikä Soliferiä joka on jätetty syrjemmälle mäntyä vasten nojailemaan.

Pysäköinti alueella on viisi autoa Skoda 1100mp, Moskwitsh Elite 1500, Simga 1000, Blymouth Valiant 100 sekä vaalea Volvo Amazon. Elite on Timon jonka kyydissä Latekin oli tullut, Volvoa vasten nojailee Niko Liisa kainalossaan polttaen Northstate savuketta. Miteepä Rape kysyy Niko? Tulin vetämään sinua turpaan Rape sanoo! Elä nyt moisia kehtoo ruveta suat vielä syytteen virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, vitut sinä missään töissä ole kun ei ole uniformuakaan päällä. Tiiätkös Rape että poliisin työ on 24/7 niin kuin papilla ja lääkärillä, joten elä siinä joutavia uhoille vuan kerro kuin mies miehelle mikä mieltä painaa? Saatana minä tien sentäs oikeeta työtä ja sinä vuan kyttäilet jouten päiten ihmisiä inisten palaneista polttimoista sekä kirjoittellen sakkolappuja palakkas eteen ja pie jumalauta näppis irti Liisasta! Kesken kaiken taustalta alkaa kuulua örähtelyä Timon sekä Laten saapuessa kokoontumispaikalle.

Vähän jo hermostunut Niko sanoo paikalle saapuville Timolle sekä Latelle ettei tänään sitten ajalla Mosella, saatanan kapitalisti kyylä pie turpas kiinni Late äsähtelee. Paikalle kurvaa R,ä vikaisten vaikeasti lausuttava Mercury Merkkinen musta Ameyrikanrauta, sen apukuskin paikalla oleva illan solisti avaa ikkunan kysellen saisiko mistään pimeää pulloa. Niko on musiikin ystävä joten hän alkaa neuvomaan illan solistille osoitetta väkijuoman hankitaan, saatanan kaksi naamainen kyylä kyllä nyt kelpaa lakia rikkoa Timo älämölöää. Liisa siirtyy sivummalle aavistellen jotain ei suotavaa tapahtuvaksi, Pannaan Volvo nurin huutaa Rape. Kolme raavasta miestä yrittääkin täten kipata Amazoonia mutta turhaaan, paikalle saapuu metsuri Pessinen, mitee työ sen kanssa ähreettä kysyy Pessinen. Pannaan tämä kosla nurin jos vain suahaan, minäpä se tuommoisen Volvon suan kipattua yksikseenkin Pessinen kertoo. Sinäkiin kuka lienetkään Pessinen ou joutavii höpäjämättä kun et kumminkaan edes jaksa Niko huutelee väliin, onko lupa kipata Pessinen kysyy? Vittu jos yksin kuavat niin anna männä Niko sanoo! Ajakaa tuo Mercury eistä etten kippaa vain sen päälle Pessinen sanoo ottaen Volvon helmapellistä kiinni - nostaen auton suorille jaloille, sitten hän kyyristyy asettaen olkapään helmalle nousten pystyasentoon. Amazooni on nyt 45* kulmassa josta Pessinen kyykämällä tyrkää Volvon kyljelleen ja siitä viellä lopuksi katolleen. Ei ei saatana särit autoni huutaa Niko, itehhän annoit luvan nurin sen kelauttaa Pessinen sanelee.

Pessinen suapi nyt sakot ja maksaa auton korjauksen Niko huutaa, vai suapi kysyy Pessinen? Ja kenenkähän luvalla se kaadettiin on muuten näköjään todistajiakin kuulolla ettäs tiijät, Illan autosta ylösnoussut selväpäinen solisti kertoo kuulleensa myös kaato luvan annon sekä todistavansa Pessisen puolesta. Että tämmöinenkö poliisi täälläpäin on että neuvoopi pimeidenpullojen hankintakanavia sekä syö sanojaan solisti sanoo, taidatkin olla varsinainen täysvartalo kyrpä! Rape kokee nauttivansa tilanteesta kun kerta Liisakin nyt näkee mikä Niko on miehiään muistaen sen Soliferin satulan alle piilottamansa Patelta ostaman pontikkapullon jota meneekin heti noutamaan. Ota Eikka huikat Rape tarjoaa jaloa juomaa, Niko älämölöää sekaan ette kai te vain pontikkaa juo? Eikka ottaa pitkät huikat todeten, vettähän se vaan oli. Se pullo tänne ja heti Niko elämöi, kuuleppas Niko jos et nyt ala käyttäytyä ihmistenilmoilla ihmisiksi viemme sinut tuonne kuusen juuren kusiaspesään ilman housuja istumaan niin etköhän ala vähän rauhoittumaan Rape sanelee, Liisa tulee sivummalta Rapen vieren todeten ettei olisi uskonut millainen Niko todellisuudessa onkaan. Kuule Liisa minä lopetan tämän viinan kanssa läträämisen jos vain suostut minulle anteeksi antamaan, enkä mene mihinkään poliittiseen lakkoon ensiviikolla. Liisa ottaa Rapea kädestä jonka Eikkakin huomaa, minäpä taidan laulaa lurauttaa teille nuorille rakastavaisille näin kauniina kesäyönä tangon meren yllä on tummuva yö.

Hyvin heilahtaa Liisan punapilkkuinen kellohame kuin liukuu Rapen valkomustat tanssikengät kostealla nurmikolla, aallot laulaen toistaa… Eikan laulantaa häiritsee kuitenkin Nimismiehen elämöinti Pessiselle, auto pyörilleen ja heti. Hys hys kuunnellaan nyt ensin Eikan harvinainen ilman orkesteria tekemä veto rauhoittelee Pessinen. Se auto pyörilleen ja heti Niko jatkaa vain elämöintiään, tästäkös Jaakko riemastuu viskaten nimismiehen harteilleen riipien myös hänen housunsa kinttuihin ja istuttaen Nikon Rapen mainitsemaan kusiaspesään. Nyt istut siinä ja pidät turpasi kiinni eläkä tule tuonne kentälle elämöimään enenen kuin lupa on annettu , Jaakko poistuukin pesältä kuuntelemaan häiriintynyttä tango esitystä. Tangon loputtua Rape kiittää Eikkaa esityksestä sekä Liisaa tanssista ottaen pontikkapullon esiin, tämä on sitten meikäläisen viimeinen huikka tätä tavaraa sanoo Rape alkaen kaataa pullon sisustaa maahan, väliin ehtivät kuitenkin Tane ja Late jotka koppaavat pullon kädestä. Tarjoavat sitä myös Eikalle joka sanoo että vettä saa hanastakin, mutta Tanelle ja Latelle pontikka edelleenkin tuntuu maistuvan.

Rape katselee ympärilleen Liisa vierellään, kaikkien muidenkin autokuntien väki on ringissä katselemassa yön tapahtumia syrjäisen tanssilavan nurmikentällä. Ottaako joku sitten Tanen ja Laten kyytiinsä etteivät lähde tuolla Mossella seikkailemaan Rape kysyy, Blymoutin väki sanoo hoitavansa työn raskaan raatajat koteihinsa. Milläs me sitten mennään Liisa kysyy, Eikka sanoo että kyllä Mercuryn takapenkille mahtuu ja kuski ajaa sinne minne käsketään. Pessinen ottaa ja kippaa viellä illan pääteeksi Amazonin takaisin pyörilleen runsaiden aplodien saattelemana, vähän oli katto kuopalla ei sen pahempaa ja rojut auton sisällä sikin sokin. Niko ulisee yhä kusiaspesän vierellä hätistelen muurahaisia keholtaan ja Rape – Liisa kampeutuvat Mercuryn takapenkin pehmeään syleilyyn antautuen kiihkeään suudelmaan. On on kesä ja yö, pois pois on kiire ja työ, saan saan olla onnellinen soi musiikki Eikan auton c-kasetti pesästä. Einin uusimalta levyltä.
Volvo.jpg

Rape herää ulkoaitan vällyjen alta hirsiseinän välistä tuleviin valonsäteisiin, on Elokuu ja heinäsirkat ovat aloittaneet jo sirketyksensä. Hän katsoo vasemmassa ranteessa olevaan Leijona kelloonsa todeten olevan jo puolipäivä, on Sunnuntai ja menneen yön tapahtumat palautuvat mieleen. Suuta kuivaa pirusti ja vettä ei ole saatavilla kuin ulkona olevasta vinttikaivosta sankolla kaivosta vettä nostamalla, Liisa jäi yöllä kotiinsa ja sama Mercury toi hänetkin kotiinsa. Soliferi täytyy kyllä hakea sieltä tanssipaikalta ja mitenkähän Tane ja Latekin sinne selviytyvät, ai niin nehän menee lakoon joten voivat jatkaa viinan juontiaan mutta minun on kyllä saatava se mopo sieltä pois että pääsen huomenna töihin jos työpaikalle ylipäätänsä on menemistä.

Kylläpä elämä heitteli taas kuperkeikkaa viime yönä Rape mietiskelee, Soliferilla mentiin ja Eino Grönin Mercyryllä tultiin. Mielitietty menetettiin sekä saatiin takaisin ja mitähän jälkipuintia nimismieheltä tuleekaan, varmaa kuitenkin on että olen hänelle merkitty mies. Ei helvetti pakko tästä on nousta kaivolle juomaan, aitan oven avautuessa hän sokaistuu täysin poutapäivän valosta. On pakko pysähtyä ja näkökyvyn palautuessa hän näkee äitinsä pihamaalla, onko nyt hyvä olo Äiti kysyy? On ja ei Rape vastaa, missässe isävainaan vanha mopo on ja kenenkäs kyyvissä tulit? mopo on tallessa ja Grönin Eikka halusi välttämättä tuoda minut kotiin, elä valehtele Äiti sanoo, no en muuten valehtele pätkääkään Rape vastaa. Suat muuten kohta männä näytämään Pessisen Juakolle savottapalstoo tuolta peräsuon takoo, ottasit hulttio rasvaletti oppii hänestä ahkera ja tunnollinen mies. Sinun ahkera ja tunnollinen miehesi kuato muuten eilen nimismiehen auton sekä istutti nimismiehen paljasti perseineen muurahaiskekoon, elä elä ala tuas jonnin joutavoo valehtelemaan senkin Äiti toruu.

Pessisen Keltainen Simca tonni kaartaa pölisten pihaan, täällähän on tuttuja miehiä hän tuumaa autosta noustuaan. Ai tuon valehteleva rasvalettikö Äiti kysyy, syyti sinua nimismiehen muilutuksestakin? No kaikenlaista tapahtuu ja sattuu rakkauden tähden, ootkos sinä pinttynyt poikamies muka rakastunut muori kysyy? Ei enhän minä mutta tuo poikasi on kyllä siihen Liisaan täysin pihkassa, eihän tuo hulttio tiedä mitään naistenpäälle ei oikeastaan minkään muun päälle kuin viinan sekä betoniraudoituksen muori vastaa. Zot zot zot Pessinen sanoo muorille sormeaan heristäen ja sen viinan juonninkin Rape lopetti männä yönä ettäs tiedät, ethän sinä Juakko vaan vanhalle ihmiselle höpöjä höpötä muori tuumii? En ja myö mänäänkin nyt Rapen kasnssa kahtomaan sitä vanerikoivikkoo ja sen jäläkeen heitän sen lavalle hakemaan sitä mopetiaan että piäsöö huomenna töihin. Lakoon mänöstähän tuo kommunisti Perjantaina höpäji ja minä sanoin sille että kyllä nyt isäs hauvassa kiäntyy kun sotaveteraanina kommunismia vihasi, eipä mää Rape lakoon ei Pessinen tuumii. Ei herra siunatkoon mitä kaikee on tapahtunut, elekee enee vanhoo ihmistä kiusatko ja mukako Liisan kanssa seurustelloo? No minäpä otan tuon huskin mukaan ja Rape voi tuuva kombikannun sekä vänkärin, mänäähän tästä sitä vaneri savotoo kahtomaan.

Janottaa ennen mihinkään lähtöä Rape haluaa juoda, hän muistaa että maakellarista voisi löytyä Äidin toissaviikolla tekemää kylmää kotikaljaa. Menenpä tästä kellariin juomaan ennen mihinkään lähtöä tuumaa Rape pihalla olijoille, kellarista löytyykin muutama pullo viileää kotikaljaa joten Rape istahtaa kellarin penkille kaljaa nauttimaan, hetken päästä kellariin saapuu myös Jaakko joka istahtaa Rapea vastapäätä ottaen hänkin kylmän kotikaljapullon hyllyltä vahvoihin kouriinsa. Mistä sinä olet tullut ja kuka sinut kutsui kysyy Rape, kuuleppa poika isävainaasi kanssa tehtiin savotoita ja hän oli ammattimies. On asuttu samoilla kämpillä vieri vieressä nukkuen, on jaettu keskenämme elämän ilot sekä surut. Isäsi tieisi metsänhoidosta saman kuin minäkin ja sanoi ettei hänen metsissään hakkuukoneet jyllää, isäsi oli antanut numeroni äidillesi joka sitten soitti että tulisitko isäsi tahdosta ensi harventamaan että saisi rahaa ostaa sinulle auto mobedin sijaan. Suostuin kun isäsi oli hyvä toverini, Äitisi lupasi aitta majoituksen sekä täys ylläpidon savotan ajaksi, pyysi myös kautta rantain valistamaan sinua kunnon kansalaisen tielle. Varaudu sitten siihen että meidän täytyy tulla keskenämme toimeen sen parisen viikkoa, vai niin että tämmöistä peliä selkäni takana pelataan tuumii Rape.

Vittu joo lähdetään sitten tästä kellarista, ulostultuaan he näkevät Nikon saapuneen Amazonillaan. Hän kovistelee muoria auton maksumieheksi, nähtyään Jaakon hän häkeltyy. Vai on nimismies taas kaikonnut kaidalta polultaan Jaakko ärähtää, jo on perkele jos ei tuollaista kujuunia saada tällä kylällä aisoihin ja kerro nyt suoraan mitä oot vailla? No kun tuota Volvoa pitäisi vähän korjata Niko inisee, Mitä tuo katiska maksaa Jaakko kysyy? Viistuhatta markkaa sanoo Niko, saat kaks tuhatta etkä yhtään enempää ja sitten häivyt tältä tontilta huissin vittuun ikiajoiksi ja tämä tarjous ei toistu. Nimismies yrittää vielä vängätä mutta hänen eteensä asteleva Jaakko saa mielen muuttumaan, okei okei sovitaan näin mutta onko teillä edes rahaa? Jaakko kaivaa kuvetta ottaen lompsansa summan lyöden sen Nikon käteen, sitten tehdään luovutustodistus Jaakko sanoo. Luovareiden jälkeen Jaakko näyttää Nikolle suunnan mihin päin hän voi lähteä jalkaisin kalppimaan.

Palstaa katsellaan merkaten ajo urat. Jaakko kertoo että kyllä tästä sen 100 kiintoa lähtee helposti eikä näy pahemmin metsäluonnossa, mitäs siitä saa rahaa Rape kyselee? No kun minun palkkani ja ajokoneen kustannukset vähentää niin kymppitonni verojen jälkeen jää näppiin, ei vittu elä valehtele tuumii Rape. Mihin me niiden rahojen kanssa sovitaan, eikös ne kunnon kylähäät maksa jos jonkin verran kysyy Jaakko? Niin ja maksaahan se häävalssin soittava Eino Grönikin jotain ja kai se seurojentalonkin vuokra pitää nyt kustantaa kun se kommunistin leima otsatsta näköjänsä alkaa haalistumaan Jaakko tuumailee, ettäkö naimisiin pitäisi minun mennä kyselee Rape. Naimisiin naimisiin niinpä juuri, vai luuletko jostain Liisaa parempaa löytäväsi Jaakko kysyy? No en vastaa Rape, mutta milloinka pitäisi?

Se on nyt semmonen juttu että minä teen tämän savotan nyt ja et sua ajatoo puita laaniin ennen kuin mua on routinu ja vähintäänkin 20cm,ä on oltava lunta juurien suojana, sitten minä kilpailutan isävainaasi pyynnöstä puut ja rahat suatta vasta sitten, eli ens keväänä voitta vasta häitä tansii. Pie siis hyvee huolta Liisasta eläkä ryypee eleämöös hunningolle, pien pien vastaa krapulasta toipuva Rape astellen Jaakon perässä kohti kotia jonka pihalla näkyy olevan viininpunainen Peugeot taxi. Edelleen humalassa olevat Tane sekä Late kekkulehtavat pihalla, saimma Patelta viellä pontikoo jota ei nimismies ollu löytäny Tane sönköttää. Lähetkö mittarikyyvillä panemmaan kaupunkii sekasi kyselee taas Late. Ee enpä taia nyt lähtee, lähe lähe huomennahan ollaan lakossa. Tuota duoda minäpä sitä en tarkemmin ajateltuani aikonu lakkoilla Rape sanoo, saatana rikkuriksiko meinoot heittäytyä kysyy Tane. Tämähän ei ole työehtosopimuksettoman tilan lakko vaan täysin poliitinen Rape tuumii, vittu kaikki kommunistit on lakossa ja piste sanoo Late. No sittenpä minä en taidakaan olla enää kommunisti Rape tuumii, Tane ja Late hyppäävät taxi pösönpenkille ölähtäen kuskille että Kaupuntiin kauputiin ja vähän välleen pontikka pullosta kippailen.
Metsä.jpg

Elokuisen Sununtai iltapäivän lämpö saa hikikarpaloita nousemaan iholle, mänäänhän tuonne kellarin viileyteen Rape sanoo Jaakolle. Kellarissa on viileää - hämärää, ostit siten Amazoonin minun nimiin ja mitenkähän sen sulle takaisin makselen? Elä siitä huoli, poikamiehenä mulle on kertynä tuota rahanpaskoo yllin kyllin, liseen sen paritonnisen sitten työlaskuuni.

Mitenhän kaliiksi tulenoon sen korjaus Rape tuumii, eihän tuosta tarvii kun katto poksautoo pois kuprultaan ja multahan se käy kun tuota luontaista voiman paskoo on siunaantuna. Öljyt kannattaa tarkistoo kuin muutkin nesteet kun kerta ol vähän aikoo nurinpäin ja jos se katto hieman loimottaa mualoo se mattamustalla niin eipähän enee loimottele, vilikasin muuten sen mittarii ja alle viiskytä tuhatta ol näköjään ajettu ja sen verran Volvon B 20,stä tiiän että toisen mokoman suat pyyhkii menemään.

Mistäs sinä tiesit että jaksat sen kuatoo Rape kysyy? No kun Amazonissa on kapea raideväli niin ne kaatuilee jo kovasti kurviin ajettaessa, oon vuan nähny Jyväskylän suurajoissa miten herkästi ne kupin kääntää. No lähetäänpä tiältä kellarista kurvottamasta hakemaan se isäs Soliferi sieltä lavannurkalta, suat ajoo Volvolas ens kertoo niin minä kurvailen sen Solifer Exportin tänne takasin.

Ulos tultuaan Jaakko menee Volvon takapenkille ja painaa katon keskeltä jolloin kuuluu ploms, sitten ziikaillaan joka suunnasta että loimottaako todeten että hienosti oikesi eikä tarvitse sen koommin maalailla. Mootoriin lisätään litra öljyä sekä tarkistetaan akun kiinni pysyvyys, Muorikin haluaa tulla uuden auton ensiajolle kyydinottoon. Voi hulvatonta miten äkii mualima muutuu muori sisunailee, vuorokaus sitten kauhulla kahtelin tuon Rapen Lauantai illan vietoon lähtöö ja nyt istutaan jo uuven pirrsin kyyvissä.

Loppukesän helteisen päivän sekä yökasteen jäljiltä kuivunut kylätie pölisee Rapen kurvaillessa Volvollaan, hän katsoo sisäkaton taustapeilistä tiestä nousevaa pölypilveä huomaten myös että Muori nojailee takapenkillä istuvan Jaakon olkapäähän! Ei saatana ei kai Äidillä ole sutinaa Pessisen kanssa? Ei vittu Isää parempaa miestä ei ole ollut eikä tule olemaankaan ja nytkö se rupeaa tuon tukkijätkän kanssa vehtoomaan, tumma verho laskeutuu Rapen mielen syövereistä muuten jo kirkastuneeseen mielialaan.

Saavuttuaan tanssilavan muuten autiolle pysäköintipaikalle paitsi siellä seisovan Mossen ja Soliferin, Rape nousee autosta avaten neliovisen Amazonin takaoven sanoen herrat ja naiset voi astua ulos. Ei tässä mitään herroja tai leidejä olla Pessinen tuumailee, no joka tapauksessa ulos sieltä kuhertelemasta Rape äsähtää. Kukas se männä yönnä kuherteli Eino Grönin Mercuryn takapenkillä Jaakko kommentoi? Se on vittu ihan eri asia nuorilla kuin keski ikäisillä Rape äsähtelee, vanhenet sitä sinäkin Jaakko kommentoi. Rape alkaa pyörimään ympyrää kuin sika jolla on puolukka perseessä, voi perkeleen perkeleen perkele.

Jaakko menee metsään päin katsovan Rapen viereen, et kai sinä ole mustasukkainen? Vittu minä mikään sukkainen ole kun ei ole edes sukkiakaan jaloissa. Tuota duoda mitäs tuumit jos käytäisiin ens viikonloppuna Volvolla katsomassa Irma Thomasia, ois niin kuin osamaksu korko autohankinnasta sillä kuitattu. Siis mekö Rape kysyy, me ja Ätisi myös Jaakko sanoo. Kukas helvetti tämä Irma Thompson oikein on, ei kun Irma Thomas Jaakko valistaa. Se on Amerikkalainen R&B laulaja joka on nyt Suomessa esiintymässä, voidaankin puhua maailman tähdestä ainakin syrjäseuduilla ja tukkijätkien mielestä ainakin näin on.

Onko se joku neekeri Rape kysyy, neekeri tai ei tummaihoinen kaunotar kylläkin Jaakko vastaa. Meinnootko sitäkiin ämää männä liehittelemään Rape kysyy, ei oo tarvis Jaakko tuumii. Sillä eholla käytän jos istut etupenkillä ja määt hakemaan siltä Thompsonilta nimikirjoitusta ja pussootkin vielä sitä. Kuulepas Rape mielestäni sinä et ole mikään minulle ehtoja sanelemaan, on nimittäin vähän enemmän elämän kokemusta takanapäin kuin sulla. Rapea vituttaa nyt ihan oikeasti, vittu kun ois viinoo niin nyt kyllä ryyppäisin Rape tuumii, niinpä niin heikoilla kantimilla tuntuu itsetuntosi olevan Jaakko tuumii. Vittuilemaanko rupeet mitä? Jaakko pistää kouransa Rapen olkapäälle, en vittuile eläkä sinäkään ala mulle päätäsi aukomaan. Ymmärrän että nuoruus ja hulluus kulkee käsi kädessä joten koitahan pysyä nahkoissasi.

No lähdetäänpäs täältä joutavan päiväisiä rätisemästä Jaakko sanoo, sinä ajat sitten sen Soliferin äsähtää Rape. No niinhän se oli puhekin Jaakko sanoo, eläkä äsähtele mulle kuulen kyllä vähemmälläkin vaikka kuulo on jo osin mennyt moottorisahan melusta. Onko siinä mopossa edes pensoo, on on ja on työnnä vaikka loppumatka kun kerta tuota voimoo tuntuu sulla olevan ylettömän paljon Rape jatkaa vittuiluaan. En minä sitä ala työntelemään viskoon mopon olakapiälle niin kulukoo kuin tukki metästä pinolle, ai Irma Thompsonin akan kantooko enakkoon harjoittelet, en vuan on muuten Äitis kanssa ilmotauduttu akankannon Suomenmestaruus kisoihin. Että mitä Rape kysyy? Nii in eikö Äitis kertona? Saatana mitä koiranpellii työ minun seläntakana pelootta, huastelisit Äitis kanssa enemmän niin tietäsitkiin jotain Jaakko opastaa. Muori autoon nyt ja heti lähetään mänemään, jiäköön tuo yks akankantaja kantelemaan vaikka sitä Soliferii.
Mopo.jpg

Amazon lähtee renkaat sutien nurmikolta, ei meinaa edes parkkipaikka riittää ja Äitimuori pitää rystyset valkoisena kiinni kauhukahvasta, sorateiden kuningas Rape kaahaa niin että auto yliohjaa joka kurvissa kylän mummojen hyppiessä auton edestä pusikkoon. Markku Alenkin uudemmalla 144 versiolla olisi tiukoilla Rapen vauhdikkaassa menossa, pian saavutaankin kotipihaan ja kalpea Äiti poistuu ulkokiikuun selviytymään kauhu kokemuksesta. Rape taas nojaa itku kurkussa ohjauspyörään, vitun vitun vittu kaadanpa tuon Pessisen sumpin hän tuumailee. Yritys hyvä 10 mutta sumppi tonni korjaamoiden onni ei kaadu Rapen voimilla, hän muistaa televisiossa nähdyn Eemelin joka laitettiin aina rauhoittumaan verstaaseen joten lähdenkin tästä kellariin rauhoitumaan.

Helteinen loppukesän poutapäivä kaartuu viilenevään iltaansa, Jaakko ajelee Soliferilla kohti savottaa ja majapaikkaansa. Mopo kyykkää ja sammuu, hän kääntää bensahanan varatankille jolloin matka taas jatkuu jonkin aikaa ennen kuin meno lopullisesti hyytyy. Hän heittää mopon olkapäälleen kävellen näin loput kilometrit majapaikaansa jossa odottaa ulko kiikussa istuva Rapen Äiti. Mihin minä tämän laitan kysyy Jaakko, laita se tuonne toisen aitan sisäseinälle siellä on pari rassia missä se voi roikkua ettei kumit mene lutuun Rapen Äiti sanoo.

Mopon loppusijotuksen jälkeen Jaakko menee Rapen Äidin viereen kiikkumaan, kädet kohtaa ja ne menevät toisiinsa ristiin. Missäs se äkäpussi on kysyy Jaakko, tuonne kellariin se luikki kun ei saanut autoasi kaadettua Äiti sanoo. Vai niin, meidän täytyy kyllä olla nyt varovaisia Rapen nähden kun elämä näköjään kovin häntä kovistelee Jaakko sanoo. Etitäämpä nyt se Liisan numero puhelinluettelosta ja soitetaan se polkupyörällä sotkemaan vielä asioita tästäkin sekavammaksi.

Aurinko laskee metsän taa, se värjää taivaan purpurallaan. Ja Rape murjottaa kellarisaan, kuka vois pelastaa jeei jeei jee. Elokuinen päivä on kaartunut hämärtyvään iltaansa, Liisa on sotkenut syclematikilla useita kilometrejä kohentamaan ystävänsä alakuloisuutta. Pihalla setvitään toiminta suunitelmaa jossa Liisa laitetaan houkuttelemaan, Rapee tule ulos sieltä kellarin vankina olemasta huutelee Liisa! En muuten tule Rapen ääni kuuluu kellarin oven takaa, keskustelu yhteys on kumminkin saavutettu. Tule nyt niin pussailaan sanoo Liisa, ei saatana pussailla kun minua öklötää jo tuo Äitin ja Jaakon pussailut. Voi tuota sinun raukkaa mustasukkaisuuttasi kommentoi Liisa kellarin oven takaa, jos et nyt tule sieltä ulos saat elää elämäsi ilman minua. Ootko ihan tosissas kysyy Rape? Oon niin tosissani kuin olla ja voin Liisa sanoo! Vaihtoehtojen ollessa vähssä Rape työntäytyy nyyhkyttäen ulos kellaristaan hämärtyvään iltaan käpertyen Liisan syleilyyn, itke vaan pois paha olo Liisa sanoo Rapen hiuksia silittäen.
Kellari.jpg

Loppu.
 
Kova on Jaakolla homma tuosta Rapesta kunnon mies koulia.
Hyvä novelli. Kustannustoimittaja vähän siivoilee ja lisäyttää villoja joihinkin kohtiin.
 
Usein, kun pyydetään kritiikkiä, toivotaan kehuja ja loukkaannutaan negatiivisestä palautteesta. Rohkenen antaa kuitenkin molempia.

Tarinassa on hyvälle kirjoitukselle tyypillistä "imua". Teksti etenee ja vie mukanaan, sekä kertomus on eletyn ja koetun tuntuinen. Kehuttu kuvitus elävöittää kerrontaa.

Sitten heikkoudet: Henkilöhahmot jäävät, kuten usein novelleissa, kovin etäisiksi ja tuntemattomaksi. Tämä korostuu Pessinen-hahmon takia, koska Pessistä kuvataan monisanaisesti ja runsaasti. Pessisen esikuva on selkeästi vaikuttanut kirjoittajaan voimakkaasti.

Harvinainen "pötköön" kirjoittaminen vaikeuttaa lukemista, mutta en ole varma onko se harkittu tyylilaji?

Kiitos tästä tarinasta! Toivottavasti saamme vielä lukea lisää näitä tarinoita. Eritysiesti niissä sinun DJ-keikoissa voisi olla mielenkiintoisia sattumuksia kerrottavaksi.
 
Kova on Jaakolla homma tuosta Rapesta kunnon mies koulia.
Hyvä novelli. Kustannustoimittaja vähän siivoilee ja lisäyttää villoja joihinkin kohtiin.
En ole kirjailija enkä aio mitään julkaista, omaksi huvikseni kun joutoaikaa milloin on touhuan aina kaikenlaista jonnin joutavaa taiteelisuuteni pakottamaa jossa voin sitä purkaa. Vaikkapa esimerkiksi viimeviikonloppuna linnunpönttöjen teossa. Tämä novelli syntyi noin viikossa työ taukojeni aikana, pyrin tuomaan esiin nuoruutta - huluutta sekä vanhuutta- viisautta sukupolvien kuilua sekä sen mukanaan tuomaa vaikeuksia että onnistumisia. Meitä on moneen junaan, on tyyniä sekä äkäpusseja, on rehellisiä sekä epärehellisiä, on omantiensä kulkioita sekä valtavirran mukana laskevia... Näitäkin ihmiselon ihanuuksia - kurjuuksia pyrin saamaan ilmaistua kuin että kaikki joutuvat sietämään toisiaan.
 
Harvinainen "pötköön" kirjoittaminen vaikeuttaa lukemista, mutta en ole varma onko se harkittu tyylilaji?
Kiitos, pötköön kirjoittaminen on kirjoittamiseni osaamattomuuden syy. Ala asteen 6 dennelta luokalta sain päästötodistukseessa äidinkielestä 5 kuin matematiikastakin, nyt kuitenkin lasken satojatuhansia euroja käsittäviä urakoita yritäen opetella kirjoittamaankin. Oppia ikä kaikki sanonta osuu kyllä kohdallani naulan kantaan, samanlainen palo kuin luovuuten on myös läpielon kaaren kestävään oppimiseen.
 
Viimeksi muokattu:
Olen joskus lukenut kirjan joka on kirjoitettu tarkoituksella yhdeksi pötköksi ilman välimerkkejä siinä korostettiin tarinaa tällä tyylikeinolla tämän vuoksi en uskaltanut suoraan arvostella tyyliäsi tästä selviää kuten hulpio edellä kertoikin ammattikirjoittajan tai kustannustoimittajan avulla. :)
 
Tarinassa on hyvälle kirjoitukselle tyypillistä "imua". Teksti etenee ja vie mukanaan, sekä kertomus on eletyn ja koetun tuntuinen. Kehuttu kuvitus elävöittää kerrontaa.
Se mitä itse olen lukenut, niin aina olen luonut oman mielikuvamaailman miljööstä - ihmisistä. Kuvallisen kirjan kuva tapaa tätä, on kerrottu vaikka erakosta tunturin juurella josta olen luonut mielikuvan ja seuraavalla sivulla onkin sitten erakosta - paikasta valokuva. Luotu mielikuva särkyy, tästä syystä pyrin novellin kuvituksessani niin yksinkertaiseen ilmaisuun kuin vain osasin. En tiedä kirjallisuuden saatikka taiteen määritelmistä yhtikäs mitään, mitähän impressionismikin tarkoittanee tai puhuvat jostain broosasta?
Oikeasti en haluakkaan tietää näistä määritelmistä mitään, rupeasin varmaan toimimaan niiden mukaisesti. Määritellä kylläkin saa.
 
Äidinkieli oli siis vitonen kun menin yläasteelle, siellä oli sitten opettajana Laura Huovinen joka käski kirjoittamaan, no silloin minäpä poika sain ensi kertaa purkaa sisisinpääni kaikkine lukihäiriöisen kirjoitusvirheineen ilman alistamista saati vittuilua. Piirtelin kuvia myös tekstini väliin että joku edes ymmärtäisi mitä yritän sanoa? Tämä opettaja Huovinen oli läheistä sukua Veikko Huoviselle ja hän pyysi minua jäämään jonkun tunnin loputtua luokaan, sitten hän kertoi että Jouni sinulla on kirjoitusvirheitä aivan helvetisti. Mutta olet ihan samanlainen kuin Veikko taivaan rannan maalari mutta kusiaisenkin elämään perehtynyt, älä menetä asenetteasi muun maailman painostuksesta sannoi hän. Siloin ensi kertaa tunsin, että minun laistakin ihmistä joku arvostaa.
 
Viimeksi muokattu:
Tässäpä toinen parivuotta sitten kirjoittamani novelli.

Päivä eleytyä elämää Itä – Suomessa 1970 luvun lopulta. Ilomantsista Itään. Elämän trial.

Euroopan itäisimpään kolkkaan, on jääkausi viiltänyt syviä laaksoja - koonnut sorasta vaaroja - kovertanut suppia - tehnyt kivistä pirunpeltoja luonut lampia ja soita. Tämä maa ei ole ollut ihmiselolle helpointa sarkaa, on tuullut idästä on tuullut lännestä, mutta karjala kestää. Monen monta kertaan on vihollinen yrittänyt valloittaa näillä salomailla elävää kansaa, mutta karjala kestää edelleen.

Ajaessaan mopedilla iltapäivän kuumuudessa suonreunamaa pitkin mutkittelevaa polkua, poika aistii kirpakan suopursujen tuoksun, polun alkaessa nousta harjuksi helteessä kylpevän kanervikon tuoksun syrjäyttää suopursujen tuoksut. Pojan saapuessa vaaran juurelle hän pysäyttää mopedinsa, hänen katseensa siirtyy kallioista kivistä rinnettä kohti horisontissa siintävää vaaran lakea. Helpoin ajoreitti olisi kiertää harju, mutta hänen tapanaan ei ole valita helpointa reittiä.

Katsellessaan edessä nousevaa rinnettä, mittailen kuin kissa ennen hyppyään. Poika nousee pyöränsä satulasta siirtyen kävelemään mopedilla ajettavaa reittiä, katsoo sopivat kääntöpaikat arvio etenemisen riskit. Saapuessaan taikaisin pyöränsä luokse jota hän on muokannut mieleisekseen, hän luo pikaisen silmäyksen mopediinsa. Mopedin takarengas on karkea ja nappulakuvioinen, sen kumi on liimattu pinnavanteeseen bostik kontaktiliimalla koska renkaassa käytettävä ilmanpaine on vähäinen maksimaallisen pidon aikaansaamiseksi. Jalkatapit jarru sekä vaihde vivut ovat modifioitu taittuviksi, ohjaustanko on suoralla tukitangolla jäykistetty sekä jonkinlainen pohjapanssari on myöskin valmistettu moottorin alle suojaksi.

Poika polkaisee Puch merkkisen 2-t moottorin käyntiin, tasaa hengitystään - sulkee mielestään kaikki edessä olevaa suoritusta häiritsevät ajatukset. Edessä on vain reitti jota kohta kohdalta on edettävä loukkaamatta itseään saatikka rikkomatta rakastamaansa pyörää. Poika lähtee ajamaan, hyppyyttää sammaleisen kiven päälle jatkaen sileää kalliotapitkin pirunpeltomaisen louhikon yli kohti soraisaa vaaranlakea. Saavutettuaan soraharjun huipun hän jatkaa etenemistään suomatta katsettakaan taaksensa, koska hän tietää että samaa vaativaa reittiä tuskin perässätulijoita tulee. Tällä samalla tyylillä hän elää muusakin toiminnassaan, ei etsi helpointa suorinta reittiä, laskee elämänvirtaa karikoita vältellen. Auttaen muita sen minkä kykenee, unohtamatta kuitenkin itseään.

Poika jatkaa ajamistaan kotia kohden jossa hän asustelee kahdestaan äitinsä kanssa, hänen Isänsä on kuollut menneenä talvena sydänkohtaukseen metsätöiden ääreen. Asioiden näin ollessa he äitinsä kanssa pitävät yllä sähköverkon piiriin kuulumatonta pienviljelystilaa. Saavuttuaan tilalle on iltalypsyn aika koittanut. Hän lähteekin seuraavaksi hakemaan lehmiä kylän yhteislaitumelta huudellen ptruii Mansikki ptruii Iita äitinsä käsin lypsettäväksi, lypsyn lomassa hän hoitelee muitakin jokapäiväisiä askareitaan. Kuten kärpästen häätöä lypsyä häiritsemästä, maidon siivilöimistä maitotonkkiin sekä tonkkien siirtelyä lypsypaikan läheiseen lähdeperäiseen kaivoon ettei maito myrtyisi piloille. Maitotonkat lasketaan kaivoon lavakehikossa vinttikaivo tyyppisellä nostimella, nostovarren vastapainona on Neuvostoliitolaisesta sotaromuksi jääneestä panssarivaunun raadosta purettu painava planeettapyörästö, osa on noudettu talvisodan sotatoimialueelta kai Oinas salmelta?

Auringonlaskun purppuroidessa läntisen taivaanrannan poika menee ulkorakennuksessa sijaitsevaan viileään aittaan lukemaan Stephen Kingin Hohto kauhuromaania, hän tykkää eritoten kauhukirjallisuudesta dekkareista historiikeista sekä hauskastakin kaunokirjallisuudesta, ruisrääkän rääkynä kuuluu vainiolta pojan nukahtaessa kirjansa ääreen. Pojan suosikki artistin Pelle Miljoonan sanoin, yön syli on rauhallinen suojaansa tarjoten. Hyvää yötä maailma, aamulla aurinko nousee taas.

Poika herää kukon laulun aikaan, vaikka kukko ei pahemmin laulanutkaan. Kukolla on joku synnynnäinen vika, kiekumisen sijaan se vain kähisee. Kanojen lisäksi melkein omavaraistalouden kriteerit täyttävällä pientilalla on pari kalkkunaa siipikarjana, ne sekä pari nautaeläintä laitetaan lihoiksi myöhäsyksyllä yleensä Marraskuussa kun ilma on pakastunut lihojen säilymisen vaatimaan lämpötilaan. Ruhoja säilytetään kylmässä aitassa olevissa koukuissa roikottaen, josta niitä aina tarvittaessa noudetaan sahaamalla jäinen pala pataan vietäväksi.

Saavuttuaan aitasta tupaan, äiti onkin jo keittänyt aamukahvit sekä laittanut munavoita karjalanpiirakoiden päälle siveltäväksi. Voi on itsetehtyä ulkoeteisessä sijaitsevalla lihasvoimalla toimivalla ns, separaattorilla, laite eroitelee maidosta kerman voin valmistusta varten, toisesta torvesta tullut kurri laitetaan vasikoille tulevan jauhoannoksen kostukkeeksi. Karjalan piirakoihin käytetty ruis on myöskin tilalla kasvatettua, se on kuivattu maamiesseuran kuivaamolla ja jauhatettu Luhtapohjan myllyssä jauhoiksi.

Kahvihetken aikana keskustellaan tulevan päivän askareista, kuunnellaan Luxor merkkisestä paristoilla toimivasta transistoriradiosta säätiedote joka lupaileekin lyhyttä hellejaksoa. On siis otollinen aika aloittaa kuivaheinän seivästäminen, edellisenä päivänä eräs kylällä asuva traktorimies on käynyt niittämässä pienellä punaisella Massey Ferguson merkkisellä traktorilla sekä sorminiittokoneella ns ”luokoa” 2.5 ha alalta. Lähellä asuvat pari vanhempaa velipoikaa ovat luvanneet tulla auttamaan heinätöissä kun heidän ansiotyöpäivänsä on päätynyt, ehkä noin klo 16 aikaan.

Pojan päivä alkaa näin ollen heinätalkoiden valmistelulla, hänen edesmennyt isänsä on jo aktiivi käytöstä poistuneesta vaaleaväritteisestä pojan ikäisestä 1964 vuosimallin Tunturi mopedista tehnyt kolmipyöräisen mönkijän. Mopedin etuhaarukka pyörineen on osa alkuperäistä mopoa, mutta taka-akselilla onkin kaksi Ford Anglian romusta purettua 13” Nokian hakkapeliitta nastarengasta noin puolen metrin välein toisistaan. Jäykälle taka-akselille on asennettu vetorattaaksi puolustusvoimien polkupyörän iso eturatas, voimaa ja vääntöä laitteesta löytyy hyvinkin mutta vauhdin hurmaa sillä ei pääse. Tällä laitteella poika ajelee maitokärry perässään heinäseiväs katokselle asetellen kärryyn noin satakunta heinäseivästä ja tappeja jotka ovat säilöttynä vanhoissa muovisissa apulantasäkeissä, näitä tappeja kutsutaan pulikoiksi. Haravat hangot rautakanget etsitään myös kärryn kuormaan kapeille peltosaroille vietäväksi, pian kaikki onkin jo valmiina korpiahon pienviljelystilan iltapäivän heinätalkoita varten.

On tullut toisien aamukahvien aika, äiti tuntuu olevan sitä mieltä että täytyy lämmittää ulkosauna heinätöiden päätteeksi vaikka tulossa onkin helteinen päivä. Saunan vesipadan lämmitys täytyy aloittaa jo päivällä, koska pojan äiti haluaa pestä pyykkiä kerta on poutainen sää ja pyykit kuivuvat näin naruilla nopeasti. Kahvihetken jälkeen täytyykin ryhtyä näihin askareisiin, on kannettava liiteristä lämmityspuita saunalle sekä pumpattava vettä saaveihin navetassa olevalla käsikäyttöisellä Pohja merkkisellä kaksimäntäisellä valurautapumpulla. Pumpatut vedet on kuljetettava toisilla maitokärreillä saunalle. Pyykit taas pestään polttomoottorikäyttöisellä Hoover merkkisellä pulsaattoripesukoneella jonka pesuallas on saunan puolella lähellä Kota vesipataa ja Lincton merkkinen bensiinillä toimiva paikalismoottori on taas sijoitettu saunan hirsiseinään tehdystä reiästä rakennuksen ulkopuolelle pakokaasu / melu syistä.

Näiden toimien jälkeen onkin jo koittanut päiväruuan aika, tarjolla on keitettyjä omassa maassa kasvatettuja puikula perunoita sekä läskisoosia, eli sianlihapaloja pitkään haudutettuna ruskeassa kastikkeessa. Lisukkeena on oman maan raastettua porkkanaa sekä evakkomatkalta rajantakaisesta itä-karjalasta äidin kotipaikalta peräisin olevaan leivänjuureen leivottua hapanta ruisleipää oma valmisteisen voin kera. Juomana on taas edellisenä syksynä keitettyä lasipulloihin säilöttyä musta / puna herukka mehua jotka on kaivettu käytettäväksi maakellarin uumenista, ateria on maittavaa ja sitä täytyy santsata. Jälkiruuaksi on taas pannussa nestekaasuliedellä keitettyä kahvia. Kahvia juodaankin paljon ja sitä on päivänmittaan tarjolla useasti.

Ruokailun aikana pihaan hurahtaa vaaleansinen Vauxhall Viva merkkinen henkilöauto, pojan vanhempi veli on voinut lähteä aiemmin pois ansiotyöstään heinänteon takia. Hän on sopinut myös toisen vanhemman velipojan kanssa että heinä show aloitetaan jo hyvissä ajoin, että saadaan homma pois päiväjärjestyksestä. Pian pihalle karahtaakin tummanvihreä monikäyttöauto Renault 4 jota tippa relluksikin kutsutaan, hätäisesti vanhemmat velipojat syövät läskisoosia ja tekevät touhukkasti lähtöä heinäsaroille. Alkaa hurja hien täyttämä keskinäinen kilpailu kuka seivästää nopeimmin - enemmän - paremmin, pojan tehtäväksi jääkin vain toimittaa kilpailijoille tykötarpeita sekä haravoida heinää hurjatahtisten seiväsmiesten lähettyville heinähangolla seipäille nosteltavaksi.

On kulunut aikaa nelisen tuntia ja kolme saraa sekä 120kpl heinäseipäitä on suorissa kauniissa riveissään komistamassa Heinäkuista maalaismaisemaa, leppeä kesätuuli levittää ympäristöön kuivuvan heinän tuoksua. Mehiläiset pörräävät ja pahin itikka aika on jo ohitettu, ihmisen olo on rasituksesta raukea seesteinen, olotilasta voidaankin käyttää jopa nimitystä onnellisuus.

Ja ei kun saunaan! Saunomisen sekä jonnin joutavan rupattelun jälkeen heinämiehet alkavat tehdä lähtöä omiin koteihinsa omien rakkaidensa luokse, poika taas jää äitinsä kanssa kahdestaan. Ennen iltalypsyn aikaa hän kuitenkin polkaisee edellisvuoden mallia olevan Tunturi Super Sportinsa moottorin käyntiin suunnaten pyöränsä kohti metsäisiä polkuja, alkamassa on päivittäinen taitoajo. Omaa aikaa omin miettein tuulevaisuudesta kesätuulen pyörittäessä pitkiä hiuksia putkimaiselle torvelle, ajaen tukka putkella kohti tulevaisuutta.

Elämä soi korvissa, tuoksu on tuulessa. Rintaa pakottaa, sydän tahtoo lentää. Nousta tuulen selkään Sisko tahtoisin jäädä. Mutta moottoritie on kuuma. Kaupunkien valot mulle huutaa.

”Edit Pelle Miljoona”
 
Kiitos tästä tarinasta! Toivottavasti saamme vielä lukea lisää näitä tarinoita. Eritysiesti niissä sinun DJ-keikoissa voisi olla mielenkiintoisia sattumuksia kerrottavaksi.
Tulossa on pitkä Joulunaika, aikaa näpytellä ehkä on? Juttuni tulee yleensä suorana tekstinä tajunnan virrasta ilman mitään säätämistä, säädetään sitten jos ja kun tarina on valmis ja tarve sitä vaatii.

Näin ensi alkuun Dj aheesta mielen yhtymänä on pönttö, ihan kuin kirkon papin saarna pönttö. Dj vain julistaa paatuneelle kansale jopa normaalin yhteiskunnan hylkimille, esim seksuaali vähemmstöt. Ainut vaatimus on vain että ihmiset vihtyy!

Pönttö on yleensä ylhäällä joten sieltä näkee kaiken, herkkä katseinen yleisönpalvelija näkee sieltä eletyn elämän sekä nuoria uusia tuulia etsiviä. Näkee ihania uusia rakkauksia sekä katalia Auervaara rakkauden huijareita, näkee alakuloisuuteen ajautuneita koko elämän kirjon.

Kaikesta näkemästänsä - kokemastansa ei voi julkisesti kirjoittaa, takahuoneessa olleiden esintyjien käytös jääkööön kertomatta. Kuin muutkin tapahtumat joista voi yhdistää henkilöt, pyritään vain ajan kyvaan1980 luvun alkuvuosista. Se aika oli kuitenkin Suomi rocin uljasta noousukulkua kun syrjäisillekkin seuduille rantautui Hanoi Rocks Yö Dinco ,,, Dj oli lämmittelijä sekä sbiikasi esiintyjän estradille, hänen arvostuksensa ei ollut hääpöistä. Jopa pilkatiin!
 
Viimeksi muokattu:
Töissä on hiljaista kuin huopatossu tehtaassa. Aamupäivällä sain aloitettua uutta novellia peräti kolme sivua.

Esipuhe 1970 luvun uudesta nousevasta sukupolvesta

Amerikan – maailman nuoriso.
Kuu oli valloitettu ja hippien rakkauden kesä sekä Woodstock oli ohi. Musiikin saralla Heavy Metal otti ensi askeleitaan sekä Vietnamin sodan vastaisuus kohosi kun maailma sai ensi käden kuvallista tietoa sodasta television välityksellä, kehitys kaikessa oli huimaa ja vain taivas tuntui olevan rajana.

Suomen nuoriso.
Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat oli pääosin aikuistuneet, vain heidän nuorimmat sisaruksensa olivat nuoruutensa kynnyksellä. Sisaruksia oli perheissä yleensä puolen kymmentä ja heistä vanhimpien oli nyt aika lähteä kotopesästä kokeilemaan omien siipiensä kantavuutta, kaikilla ei siivet kantaneet osalla kantoivat jopa Ruotsin teollisuuden pariin.

Nuorien vanhemmat.
Lapsia oli siunaantunut sotien loputtua kun ehkäisyäkään ei ollut, jatkuva työ työ ja työ oli heidät uuvuttanut, vanhempien antama syli ja hellyys oli jäänyt osalle olemattomaksi. Varat eikä asuin tilat riittäneet jälkikasvua ylläpitämään, Äiti itku silmässä laittoikin jälkikasvua maailman turuille oman onnensa vietäväksi, Isä saattoi taas suruunsa vetää viinaa päänsä täyteen.

Yhteiskunta.
Muuttoliike kasvatti asumisen kysyntää kaupungeissa, syntyi rakennusbuumi ja betoni lähiöitä alkoi nousta ostareineen. Meistä tuli muurareita taksikuskeja suutareita, maaseutu alkoi tyhjentyä kaupunkeihin. Keskiolut oli vapautunut joten baareja syntyi kuin sieniä sateella. Suomi oli poliittisesti Suomettunut ja sitä johti diktaattorimaisesti Kekkonen.
Yhteiskunta vaurastui joten terveyskeskuksia päiväkoteja kouluja nousi tiuhaan tahtiin, tällöin valettiin Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perustukset joita nyt puretaan.

Koulutus.
Pakollinen oppivelvollisuus oli kansakoulun suorittaminen, penaalin terävimmät olivat menneet oppikouluun ja tylsimmät kävi apukoulun. Vuosikymmenen alussa tuli koulu uudistus jossa kansakoulu muuttui peruskouluksi ja keskikoulu lukioksi. Sisäoppilaitokset kukoistivat etenkin tyttöpäillä kun niissä oli täysi ylläpito kotipesästä lähtijöille, emäntäkoulut kristilliset opistot.. Miehille armeija oli pakollista täysihoitoa ja osa jatkoikin sitä kouluttajina - rauhanturvaajina, ammatilliseen erikoiskoulutukseen pääsi kiinni opintolainan - opinto tukien avulla.

Muoti.
Aikakausi lehdet oli in, niiden kauniista värikkäistä kuvista ammennettiin suuren maailman virtauksia. Kaikki piti olla suurta ja värikästä, suuret silmälasit hatut kaulukset kravatit. Hiusten piti olla pitkät ja kengän korkojen korkeat, uusia materiaaleja oli muovi nylon sametti-teddy kangas.

Teknologia.
C-kasetti tuli matkaradio soittimineen ja vuosikymmenen lopulla mustavalko televisiot muuttuivat värillisiksi, kahvinkeitin sähkövatkain ilmestyi keittiöön kuin taskulaskimet toimistoihin sekä näppäin puhelimet jonka mahdollisti automaattiset tele keskukset. Suomi oli autoistunut vuosikymmen sitten joten nuorisolla oli jo varaa hankkia käytetty ajoneuvo, niitä korjattiin sekä tuunattiinkin innolla mieleiseksi

Millaista sitten elämä näiden lainalaisuuksien alla tyhjentyvällä maaseudulla todellisuudessa oli on tulevan tarinan antia. Eletty aikakausi on menneiden muisteloa mutta olen kuullut myös sanonnan Ilman historiaa ei ole tulevaisuuttakaan, kuten että historiasta täytyy osata ottaa oppia.
 
Viimeksi muokattu:
Sivu 2

On syksyinen harmaa aamu Rema vapisee kylmän horkassa rintamiestalon ainoassa yläkerran huoneessa vällyjen alla vaikka huoneessa on lämmintä, takana on kauhujen yö. Rema oli vuosi sitten saanut työpaikan ja asunnon huonekalutehtaalta Eteläsuomesta, vapaa aikanaan sekä vähäisillä säästörahoillaan hän oli käynyt iltaisin autokoulussa ajokortin. Halvan käytetyn Skoda 1100mb,n hän oli myös hankkinut ja ensimmäistä kertaa oli lähtenyt sillä matkaan kotiseudulleen Pohjois- Karjalaan. Ylpeys oli hänellä päällimmäisenä mielessä että saa näyttää ajopeliään autottomille sisarilleen vanhemmilleen serkuilleen, mutta mutkia oli tullut matkaan.

Perjantaina kirjauduttuaan itsensä kellokortilla ulos tehtaalta Remalla on kiire lähteä matkaan, edessä on ensimmäinen palkallinen lomaviikko uuden työpaikan puolesta. Suunta asuinlähiöstä kohti Pohjois – Karjalan salomaita synnyin seuduilleen voisi näin alkaa, ei haittaa vaikka on pimeää räntäsateista sekä vähäinen ajokokemus, matkaakin kertyisi 600km,ä suuntaansa joten aamuyön varhaisille tunneille asti menisi ennen kuin hän saapuisi perille.

Vielä kerran ennen lähtöä avataan takatilan kansi jonka alta löytyy nelisylinterinen Zekoslowakiassa kehitelty nelisylinterinen alumiini lohkoinen ns,märkäputki moottori, on neuvottu että jäähdytin neste tasoa on etenkin tässä mallissa tarkoin tarkasteltava sekä kojetaulunlämpötilan mittaria seurattava ettei palaisi kannen pahvi. Nesteet on ok öjyt on ok kansi rämähtää kiinni, sitten avataan keulaosan kansi jonka alta löytyy matka tavaratila. Silmäillään onko vara bensa kanisteri vara jäähdytin neste mukana ja onko vararenkaassa ilmaa sekä pissipojan säiliössä sinoililla terästettyä vettä, kaikki on ok ja ei kun kansi kiinni.

Kuljettajan penkillä säädetään hyvä ajo asento pitkää ajoa varten kiinnittäen 1-piste turvavyö, hyvin pärähtää Skoda käyntiin betonisen asuinlähiön parkkipaikalla josta kaarretaan matalan sekä laajan tasakattoisen ostoskeskuksen nurkilta päätielle suuntaan joka johtaa kohti Pohjoista.
Rema ei ole viettänyt vapaa aikaansa taakse jäävän ostarin baarissa eikä ryypännyt viikonloppuisin pinohimassaan. Hän on lukenut tilaamiaan tuulilasi sekä Suosikki lehteä imien niistä kaiken mahdollisen tiedon, sempä takia hän on hankkinut sekä asentanut Skodaansa Roadstar merkkisen autoradion C-kasettipesällä varustettuna. Itse iltaisin vuokrayksiössä askartelemansa vaihdekeppiä ympäröivästä keskikonsolista löytyy paikat c-kaseteille josta hän poimii yhden asettaen sen autoradion kasetti pesään, kaiuttimista särähtääkin kuulumaan Suomi iskelmän suurimpia hittejä Fin hits kokoelmalta. Soimaan alkaa kappale no,kaksi Kutri Helenan Nuoruus on seikkailu suunnaton, epäile vain sä maailmain.

Alkumatka on aluksi leveää moottoritietä jota pitkin oli hyvässä valaistuksessa posotella menemään, tie oli kuulemma tehty vanki että työllisyys töinnä, Antti Hammarberg alias Irwinkin oli ollut siellä lapioimassa soraa tehden ajastaan myös laulun työ siirtolaan Seutulaan, Suomalaiset artistit häpesivät omia nimiään ottaen useinkin taiteilija nimen Danny Frederik.. Vesi ja räntä seosta satoi mutta hyväkuntoiset pyyhkijänsulat hoitivat lasia puhtaaksi, mutta mitä etemmäs matka jatkui katuvalojen vähentyessä alkoi ongelmia esiintyä. Lasinpesuveteen sekoitettu Sinoil värjäsi lasia sateenkaaren värein etenkin kun vastaantulevan ajoneuvo oli kohdalla, sulat myös jäätyivät. Ennalta suunniteltu matka muuttuikin tihrustamiseksi sekä parkkipaikoille vähän väliä pysähtelemiseksi, sulkien puhdistusta sekä venyttelyä olihan hän urheilumies ettei hän ihan jäykistyisi ohjauspyöränsä taakse tihrustaessaan tumaa tietä.

Matka kohti Pohjoista oli jatkunut jo tunteja, Rema ei tiennyt edes missä tarkalleen oli. Jossain Joroisten tai Juvan kohdalla 5 tiellä kumminkin, edessä oli kaarre vasempaan ja vastaan tuleva rekka rytkäisi hyyhmää tuulilasin täyteen joten hän ei nähnyt yhtikäs mitään. Jarrutusta jonka johdosta auto tuntui lähtevän liukuun, kallistumista seuraten tömäys ja sitten mentiinkin pää alaspäin. Sohjoista märkää lunta syöksyi hajonneesta tuulilasista sisälle päätyen pysähtymiseen, Rema roikkui lantiovyön varassa eikä saanut sen lukitus solkea auki. Moottori kävi yhä ja hän sai sen urkitettua sammuksiin ettei se rikkoutuisi väärinpäin käydessä, voi helvetin helvetti näinkö tässä pitikin käydä. Pala nousi kurkkuun ja itku kihahti silmiin.
 
Viimeksi muokattu:
Sivu 3

On pimeää itkettää roikkua pää alaspäin, suusta purkautuu väkisinkin Eiii khk iih iih…
Pian seuraa heiluvia valoja koputusta ääniä, auto heilahtelee ja yhtä äkkiä se kiepsahtaa oikein päin Reman lysähtäessä penkille kasaan kuin märkä rätti, ovi avautuu ja taskulampun valot sokaisevat näkyväisyyden.
Takana ajanut autoliiton auto oli myös joutunut hätäjarrutukseen edellä ajaneen Skodan seikkailujen takia ja he olivat välittömästi apua antamassa. Onko kaikki kunnossa suikkapäinen teidenritari kyselee avaten turvavyön? Eii eii auto on mennyt rikki Rema nyyhkyttää, autosta viis oletko itse kunnossa pystytkö nousemaan ylös. Reman kunto tarkastetaan kun hän on kömpinyt autosta ulos, no niin lähdetäänpäs tuonne lämpimään Volvo 145 jonka katolla olevat hätävilkut välkkyivät jatkamaan matkaa johonkin Joronjälkeen, minä en lähde mihinkään Rema nyyhkyttää.

Et sinä voi tänne tienposkeenkaan jäätymään jäädä sanoo autopalvelumies, ei kun minä jatkan autollani. Ai tuollako josta on katto läjässä eikä ole tuulilasia ja minneköhän asti ajattelit ajella hän kysyy. Reman ajatukset alkaa palata pätkittäin, ei jos sanon että matkaa on vielä 300km,ä hän ei laske minua.
Ihan tuohon vain Joroisille asti Rema sanoo, onko sulla lämpimiä vaateita suikkalakki kysyy, o on on tuolla matkalaukussa Rema valehtelee, toinen autopalvelumies joka oli kaverina kippaamassa skodaa pyörilleen katsastelee autoa. No koetetaan saada kosla toimimaan kun on noin lyhyt matkakin ettei jää teinposkeen särjettäväksi. Toinen suikkapää menee penkeille poikittain selälleen makaamaan alkaen potkia kupertunutta kattoa ylös myös takapenkiltä, sitten katsotaan onko kaikki öljyt valuneet ja onko akku kiinni.
Ihme kumma Skoda hörähtää ja se työnnetään ojan ravista tielle, lasinsirpaleet kerätään talteen ja jonkinlainen muovikalvokin löytyy etulasiin teipattavaksi.

Niin mihinkäs sitä oltiinkaan sitten menossa kysyy teiden ritari taas? No sinne Joronjälkeen kun muutakaan ei heti keksi Rema vastaa, ajat sitten meidän perässä ja hätävilkut päällä katsoen avonaisesta sivuikkunasta tietä, matkaa on ehkä 10km joten eiköhän me tästä jäätymästä lähdetä. Korkeintaan 40km/h körötellään sitten Hotelli joronjälkeen jonka parkkipaikalle Autoliitto opastaa, eivät myöskään lähde jatkamaan matkaansa ennen kuin näkevät Reman pääsevän sisälle. Aulan ikkunasta Rema seuraa paikalta poistuvaa tumaa autopalvelu Volvoa syöksähtäen hetimmiten autonsa luo, vitut minä tänne jää eikä ole rahaakaan hotellissa loisia, Rema saa tavaratilan kannen auki kaivaen sieltä bensakanisterin. Pyöreän sulkapäisen intiaanin logon takaa sivulokarista löytyy polttoaine korkki jonne hän kaataa kanisterin 10l sisällön, tämä riittää kotia asti hän tuumii mutta niitä lämpimiä vaateita ei löydykkään.

Muovin läpi ei tietä näy on tehtävä siihen reikä, tuuli ulvoo ja lämmityslaitteen teho ei riitä, Varkaudessa on pakko pysähtyä kun silmäripset on jäätyneet ettei luupit aukene. Skoda käy ja Rema on sikiö asennossa takapenkillä sulatellen kylmillä käsillään silmiä, epä toivo sekä matkan jatkamisen järkevyys on koetuksella. Sitten hän muistaa että oli ostanut suuret lentäjän malliset aurinkolasit joiden pitäisi olla hansikaslokerossa ja että oli iltapuhteinaan ommellut uudet istuinpäälliset Skodaan huonekalutehtaan verhoilijan kisasälli kun oli, päässä kohisee lämpimän veren sinne virratessa ja sormia koskee mutta syntyy suunnitelma matkan jakamiseksi. Niskatuen huppu päähän ja siihen reiät sekä Rayban jäljitelmä lasit, koelaudan - ohjauspyörän käsien päälle takapenkin alin istuinsuoja ja kaulanympäri yläkeholle viltiksi ylin päälystekangas.

Matkan jatkuessa näin inhimillisimmissä merkeissä tuulilasin suojamuovi lentää kokonaisuudessaan pois Karvion kanavan korvilla ja tuuli rupeaa riuhtomaan tee se itse suojavarusteita, on pakko pysähtyä.
Perkele periksi en anna en anna en, ajaahan isä ukkokokin mopedilla talvisin Rema nyyhkyttää takapenkillä sikiö asennossa maaten, keho yrittää lämmittää itseään hytisemis reaktiolla joten koko Skoda vapisee vilunväreiden ravistamasta ihmis kehosta. Nukkumisesta ei tule mitään on pakko jatkaa tai kuolen, Rema riipii irti loputkin verhoilut kuoriutuen niihin niin perusteelliseesti kuin vain voi ja matka jatkuu Etelästä Pohjoiseen

Aika – matka on menettänyt merkityksensä aurinkokin alkaa nousta, lopulta hän kaartaa kotipihaansa soittaen äänitorvea. Vanhemmat sisarukset avittavat elämän kolhuja saaneen Isoveljensä yläkerran sänkyyn. Rema vapisee ja heteka sänky natisee Äiti on keittänyt vettä kuumavesipussiin, en periksi en antanut eikä kukaan varasta tai riko autoani hän tuumii tajunnan viimeisillä rippeillä.
rema.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Sivu 4
Yhteisö.

Seitsämän veljestä entisestä Suomesta siirtyi nykyisen rajan tälle puolen sotien jälkeen paitsi yksi joka jäi rintamalle, he hankkivat rintamamies palstat vieri vierekkäiset. Löysivät vaimot alkaen uuraasti rakentaa uutta elämäänsä, lapsia syntyi solkenaan jälleen rakennus työn tuoksinassa. Saman ikäisiä kakaroita löytyi heidän huusholleistaan joten serkkuja riitti kuin myös heidän iän mukanaan tuomia kommelluksia, Rema oli oli yksi heistä aikaisimmin syntyneistä. Oli Reiskaa Ossia Josvaa joksi pappi ei häntä suostunut kastaman kun nimeä ei löytynyt almanakasta, hänen suvussaan oli ollut vanhan ajan Josva nimeä kantavia mutta papin sana oli laki.
Oli rauhallisia villejä sekä hulivilejä, harkitsevia ja vähemmän harkitsevia sekä täysin harkitsemattomia.

Luonteenpiirteistä arvostettiin työperäisyyttä ali arvostaen taiteellisuutta, kansakoulu oli paikka jossa taiteellisuutta kokeiltiin harjoittaa mutta yläluokan opettaja nuiji senkin alimpaan arvoonsa. Teistä taivaanrannan maalareista ei tule sitten ikinä yhtikäs mitään hän mesosi karttakeppiään vinhasti heilutellen, mutta sisäinen palo ei hellittänyt vaikka kaikki sen tuomitsivat. Yläkoulussa kokeiltiin taas luovuuden esiintuomista ja vain yksi Paula niminen opettaja ymmärsi, muut opettajat kansakunnan kruunut sanoivat hullu se on umpi hullu kun tuommoisia kirjoittelee ja piirtelee.

Musiikkiin jäi koukkuun, miten ihminen voikaan tuoda tuntojaan noin kauniisti esille. Kuvataide jossa käden jälki piirtyi paperille tunteiden virrasta, kirjoittaminen jossa mielikuvitus sai laukata vapaita tuulen teitä. Maailmankuvaa ei tylsistäneet tv eikä muutkaan elektroniset viihdykkeet, ei ollut vara ostaa vaikka mieli jotain tekikin niin sittempä yritettiin tehdä se itse. Kaikki tämä oli silloin ali arvostettua, mutta eipä tiedetty että näilläkin avuilla olisi merkitystä tulevaisuudessa.

Tällainen paikallisten asukkaiden sekaan syntynyt sekalainen seurakunta ei todellakaan herättänyt heidän piirisään arvostusta, saatanan villieläimet penskoineen. Seitsämänkymmentä luku oli meidän viimeinen häiriköinti vuosikymmen sudulla, kukin tahollaan poistui yhteisöstä työn perässä maailmalle. Kokonaiskuvana näin jälkikäteen ajateltuna puolet menestyi erittäinkin hyvin ¼ kohtalaisesti ja ¼ heikosti.

Tällä vuosikymmenellä oli maitolaitureita tienvierillä sekä tanssilavoja kylillä, ne oli kohtaamispaikkoja kuten huoltoasemien baarit. Talvi viikonloppuisin ajettiin kylällä rinkiä toisin sanoen pillurallia, tupakka paloi kylmässä autossa kuin Esson baarissakin. Kaupunkilaistuneet halusi lomillaan palata tällaiseen yhteisöön, kesälomillaan he auttoivat kotitilan heinätöissä jne. Se keihäs matkojen markalla Mallorgalle ei vaan kaikkiin iskenyt, Itä-Suomen suurimpia yleisötapahtumia oli Imatran ajot sekä vanhemmalle sukupolvelle Humppa festivaalit Lappeenrannassa.

Urheilu- urheiluseurat oli voimissaan, heidän tulonhankintaansa oli lavatanssien pääsyliput sekä juhlasalien nuorisokonsertit. Nämä tapahtumat avarsivat maailmankuvaa, Suomalaiset urheilu sankarit oli idoleja kuin Rock tähdet konsanaan Lasse Viren Marjatta Kajosmaa.. Jotkut Kuten pallonpotkija Atik Ismail rupesikin kiertämään Suomea Hurriganesien kanssa, ralli ralli ralli oli erittäin kivaa pölytellä syrjäkylän teillä joten se nosti esille uusia urheilutähtiä kuten seudultamme Vatasen Arin.

Tämän paikan esittely osion jälkeen voisinkin uppoutua taas tarinoiden pariin, lukeminen oli myös ajan viihdykettä sekä siitä hyvä että se antaa lukijalleen vapauden luoda mieleisensä visuaalisen maailman jota ei elokuvista saa, tänä aikana oli myös radio kuunnelmat erittäin suosittuja eli aikansa äänikirjoja.
 
Sivu 5

Tajunta todellisuuteen alkaa palata, ei tärisytä enää. Pää alkaa kelata yön tapahtumia kuin magneeti nauha mankassa. Kello paljonko se kello on hän nostaa päätänsä syöksähtäen ylös, ei helvetti autoon on saatava tuulilasi ja äkkiä. Juostessaan alakertaan villasukat lipeää maaalatuilla rappusilla joten loppumatka alas tullaankin rappuja pitkin liukumalla eteiseen, kello paljonko se kello on hän huutaa. Äiti tulee katsomaan mitä eteisessä oikein on tapahtumassa, kohta kolome hän sanoo lattialla ryömivälle pojalleen. Mopo missä mopo on kysellään ylös päästyään, eiköhän tuo aitassa lie Äiti vastaa. Takki hattu perkele ja äkkiä, no mihin sitä nuin kiire oikein on Äiti Kyselee, on vain ja käskien paikalle saapuneen nuoremman veljen moponhakuun. Saatuaan jotain rytkyä päällensä hän syöksyy ulko oven edessä odottavan mopon päälle joka on jo laitettu käyntiinkin, alku kiihdytys ja pihatien ensimmäisessä mutkassa takapyörä luistaa niin että mopo lähtee lapasesta, äkkiä mopo ylös ja matka kirkokylälle lumista oikopolkua pitkin jatkuu.

Saavuttuaan mobedilla kylän huoltoasemalle sarkatakki auki lepattaen hän juoksee kassalle älämölöten että lasi nyt heti äkkiä väleen pitää tilata lasi, vai lasi tuumii myyjä että juomalasiko vai mikä lasi. Tuulilasi perkele tuulilasi pitää suaha, joo vai tuulilasi hmm niitähän on monenlaisia niitä tuulilaseja jotta minkälaista tuulilasia pitäs suaha, sokota sokotan lasi pitää suaha. Otappa nyt rauhallisesti ja juo kuppi kahvia, ei kun pitää tilata nyt heti ennen kuin liikeet mänöö kiinni. Ne on jo kiinni sanoo myyjä, eivät vielä oo kello on vasta neljä, niinpä niin mutta tiijätkös mikä päivä tänään on? Nyt vasta tajuntaan iskee että on Lauantai ja autovaraosa liikeet on suljettu, lysähtäen baaarin pöytää vasten myyä tuo eteen kuuman mukin kahvia muistiivihko käsissään. Niin että minkäs mallin Sokota se olikaan Oktavia vai se 1100mb, tonni satanen kuuluu huokaus.

Joo Mutaselta Joensuusta niitä saa ja Maanantai amulla kun tilaan se on varmaan Tiistaina tai Keskiviikona täällä sanoo myyjä, pää nousee pöydän pinnasta kysyen eikö millään aiemmin sais? Ei ei ei sua pään lysähtäessä takaisin pöydän pintaan, no piä ylös siitä sanoo myyjä käskevällä äänellä. Voiko ne tuuva sen meille, kyllä se vuan käypi jotta ei sinuu oo pitempiin aikoihin tiällä näkynä suati auton osia kyselemässä. Muutin etelään työn perässä kuuluu vastaus, tuota suanko kysyy miten lasi särkyi? En ilikii kertoo, tuota tuota ei kai serkkupojat ollu asialla kysyy myyjä, täh miten niin. Etkö oo viellä kuulu heijän toilailuista? No en ala kertoo. No nämä sukulais sankarisi olivat ihan vuan huvin vuoks männeet eräänä viikonloppuna ehkäpä humalapäisään tvh,n varikolleja särkeneet lasiosia ulkona olleista traktoreista autoista ja jäivät vielä kiinni rysänpäältä. Ei saatanan tollot ylöspompahtaneen glasin tilaaan kommentti kuuluu, mitä helvettiä niiden päässä oikei liikuu. Joo ei ne sitä särkeeet ajoin sokotan katolleen, jaa a ettäkö vain lasi särkyi. En oo tarkemmin vielä kahtonna mutta kyllä minä osoon oikoo sen verran että suan uuven paikoileen, no hyvähän se on kun kädentaitoja riitää myyjä tuumii.

Luuletko tarviivas jotain muuta ens viikoks kun kolarikorjaajaks meinoot kerta ruveta, en oo viellä ajatellu. Pakkelii mualii? Koittaa hetken hiljaisuu, kirkas muali peilovaa ja nykyisin on uusissa deluxe autoissa muotia vinyylikatot, tiloo mustoo alustamassoo ainakiin litra ja mieluummin niissä nykyaikaisissa spray pulloissa oisko joku neljä purkii. Pannaanko muuta? Valopetroolii 10l lämmitimeen laitettavaks ja muovikalvo rulla että suan tehtyy lämpimän teltan sokotalle. Nauloja rimaa? Laita nauloja mutta heinäseipäistä sen tien, mitäs Isäs tuumii kun seipäät häviää? Tuumikoompa mtä tuumitkoon kuuluu vastaus lähtöä tekevältä, laita nyt hyvä mies ees tuo takki kiinni ennen kuin lähet mopolla huristelemaan sanoo myyjä.
 
Sivu 6

Kapea oikopolku kirkolta kotiin on mutkainen ja kuoppainen, liukas luminen reitti vaatii maasto ajotaitoja. Tasapainon hallinnan on oltava iskostautuneena selkäytimeen, jalkoja viiletetään maassa kuten myös pyörää kallistellaan kurveissa. Pian jo synnyin koti häämöttää peltoaukealle saavuttaessa aukean keskellä, rakennusten ympärillä on vain pari pihlajaa kantaen punaista taakkaansa. Navetta aitta torppa ja ulkosauna jonka piipusta kohoaakin jo savukiehkura harmaalle taivaalle.

Mopedi ajetaan aitaan suojaan, tupaan mentäessä hän vilkaisee apeasti kärsinyttä Skodaansa jonka rikkonaisen tuulilasin aukosta sataa lunta sisälle, eteiseen saavuttua hän kiskaisee sen lattian räsymatot kuin siivouspäivänä konsanaan tuulettumaan. Mutta ei niitä ruveta tamppaamaan vaan niillä suojataan särkynyt lasi aukko autosta.

Uudestaan tupaan mentäessä kengät jää jalkoihin kun maalla on vain niin tapana aina ollut. Pirtinpöydän ääressä istuu nuorempia sisaruksia syömässä ja Äiti häärää puuhellan äärellä katsoen tulijaa tokaisten sieltähän se rallikuski saapuu, penkin päästä löytyy vielä paikka ja kohta edessä onkin Äidin tuomana keitinperunoita sekä sianliha kastiketta. Ateriaa kutsutaankin läskisoosiksi, hän leikkaa puukolla pitkän siivun tuoretta ruisleipää joka meinaa hajota kun on uunituorean lämmintä. Päälle levitetään paksu kerros kotivoita, maltti ei riitä kuoria perunoita vaan ne tilsataan kuorineen haarukalla kastikkeen sekaan. Ensimmäiset suupalat herättävät näläntunteen jota hän ei ollut tätä ennen huomannutkaan, ruoka lautaselta kohti ääntä häviää hetkessä joten uuden satsin aika koittaa heti perään.

Nuorin sisko katsoa tapittaa pöydän toiselta puolen isoveljeään sanoen kiva kun tulit kotiin, isoveli vain nyökyttelee ruoka suussa syödessään öhöm hmm hömm. Vastaus riittää pikkusiskolle joka tulee isoveljen viereen painautuen hänen kylkeensä kiinni, tuolla autonromussa pitäisi olla sinulle lahja isoveli sanoo. Mikä se on suanko mennä kattomaan sisko innostuneena kysyy, sieltä pitäisi löytyä sellainen iso pehmeä paketti käy ehtimässä. Saman tien sisko häviää ulos ja kengätkin unohtuvat laittamatta jalkoihin, voi teitä kaikkia höyrypäitä Äiti hääriessään päätä puistellen tuumailee.

Pian sisko komuaakin liukkailla rappusilla villasukat jalassa kaatuen tupaan, onko se tämä onko se tämä innosta huudahdellen! On on aukase vuan heti veli penkillä kääntyen tokaisee, käärön paperit lentelee pitkin tuvan lattioita josta Äiti niitä poimii puuhellan pesään palamaan laittaen. Iik iik innosta tanssahdellen pikkusisko tanssahtelee saamansa ison teddykarvaisen nallensa kanssa syöksähtäen sitten isoveljen kaulaan kiitos kiitosta toistaen. no mänehän siitä veli vauvautuneena tokaisten joten pikkusisko juokseekin peräkammarin laatikkosänkyynsä nalle kainalossaan sitä rutistelemaan.

No sitä on sitten piästy kotonakiin asti käymään Äiti sanoo, no piäs ja piäs. Hyvä kun piäsit hengissä Äiti vastaa jatkaen sitten että määpäs siitä oikopiätä saunaan kun vieläkiin kylymästä näytät hytisevän, käskin Isäs jo hyvissä ajoin sen lämmittämmään mutta hävisit heti herätyäs kuin pieru saharaan mopolla kurvailemaan. Ee ee, ei mitään eilöitä puhtaat vuateetkin löytyy saunan penkiltä Äiti käskee huitoen saunalle päin. Nuorempi veli kysyy piäsenkö minäkiin mukaan saunaan, kyllä piäset Äiti sanoo ja alakakeeko jo siitä männä.

Sauna onkin jo todellakin lämmin ylä lauteille kivutessa todetaan, kupariseen löylyvesi kiuluun otetaan lattialta olevasta muovikorvosta kylmää vettä. Kolme kauhallista peräkkäin kiukaalle heitettynä löylyvettä onkin liikaa jonka kuuma höyry kirpaisee niin että on mentävä kyyry asentoon korvanlehtiä palamiselta suojaten. Kuumudessa ähkivät veljekset ovat vielä hiljaisia, pian nuorempi toteaa lyö lisää mutta vain yks kauhallinen kerrallaan. Zhii kius sihahtaa ja nyt heitetty annos tuntuukin jo siedettävämmältä, petrooli myrskylyhty ala lauteilla alkaa lepattamaan. Laitan tuon lattialle ettei räjähdä pikkuveli sanoo.
 
Sivu 7

On tullut aika mennä viilyttelemään saunan porstuan penkille, mitä minä kuulin tänään aseman baarissa että Vilin pojat on käyny Tvh,n varikolla lasia särkemässä mitä? Niin tuota taisinpa siinä porukassa olla minäkiin, että mitä sinäkiinkö? No ne ol suana Ruska viinii ja Herba likörii ostetuu jostain, jaa vai niin niin ja rupesitta sitten juomaan mitä? No totta helevetissä juotavaks vartenhan ne on tehty, entäs sitte jatka? No mitäpä luulisit, kihahti piähän! Kenenkä älynväläys se ol sitte niitä lasia ruveta rikki pieksämään, ei kai sinun? Itse asiassa ei kenenkään meijän, anna tulla nyt vuan valehtelematik. Siellä pusikossa oli Kirkkoherran poijat niin Luterilaisesta kuin Ortodoksisestakiin perheestä, ne rupes kivillä heitelemään Lokomoita ja kun ei lasi niillä särkynä löysivät tiehöylästä rautaputkia joilla hajottivat kaikki valot. Entäs ikkunalasit? No Vilin pojat innostu kun ei putkella eikä heittokivellä näkynä särkyvän ehtimään isoja morkuloita jotka piän piältä kahella käillä viskattuna mänkiin jo läpi. Entäs ite montako kivee heitit, en minä kuin leipäkiviä vaakatasossa viskoin eikä ne mitään särkenä.

Hiljaisuutta, mänäähän takasin löylyyn. Shiih sihahtaa jatkuvalämmitteinen pönttökiuas sen aukoon heitetystä vedestä, mites työ kiinni jäittä? En tiijä, Pappien poijat ol kai kotona joutunna selittelemään humalatiloosa ja sanoneet että myö juotettiin. Niin juotittako? No ei hyöhän ne ol ne viinat hommanneet ja myö vain maksetiin niistä, osa viinilöistä oli viety kirkkojen ehtoolisviini varastostakkiin. Ja? No ne ol sanona kun poliisitiin alako kysellä että myö särettiin kaikki ne lasit ja hyö vain yritti toppuutella. Jaa vai semosii ne Jeesuksen lapset ovat. Kukas ne lasit maksaa Isä ja Äitikö vai luuletko olevas niin rikas että on ite vara maksoo? Sovittiin että koko ens Kesän raivataan palakatta Tee Vee Hoolle tienvars pusikoita, onko pappien pojatkin lepikoo pieksämässä? No ei kun ovat kuulemma kaikkeen syytömmii, ja sinäkö joka et suana yhtään lasii rikki oot? No niinhän tuo tuntuu asia olevan, no älyytpähän ens kesän syyttömänä ruatamisen jäläkeen valita seuras paremmin isoveli keskustelun pääteeksi olalle taputtaen tuumii.

Puhdas iho puhtaat vaateet ja saunapolku tupaan nostaa jo apeaa mielialaa, pimenevällä pihalla hän katsoo vielä Sokotaansa. Oli ollut tarkoitus lähteä Lauantai ehtoolla sillä kylän kartsaa kiertämään, mutta lähtemättäpä näköjään jäi. Tuvassa Äiti vieläkin häärii Porin Maija hellansa ääressä nyt kahvipannunsa kanssa, ei kun käykee pöytään saunakahville paistoin päivällä tuoretta pullaakin. Muukin sisarusparvi oli pölähtänyt jostain kotipesään joten puheensorinaa tuvan lämmössä riitti, mitä mitä miten sulla siellä etelässä menee? Ootakee ottakee kyllä minä kerron kuhan kerkiin kahvia hörppien vanhin lapsista sanoo.

Ei siellä niin mukavoo oo niin kui muut kertoo, enkä minä häpee murettanikaan niin kuin jotkut muut. Mutta pakkohan sitä on meijän etelän kaupuntiloihin männä miel ylipiätäsä elee, tiällä ois lepposampoo ja suap olla oma ihtesä eikä tarvii näytellä enempöö kuin on. Työ muutkiin pitäkee mielessä kot seutu elekeekä sitä hävetkö elekeekä mänkö aina muijen pillin mukaan. Siellä on aika vähän tekemistä vapaa aikana niin ehtikee ihmeessä jotain mielenkiintoista tekemistä muuten se elämä mänöö puarissa istumiseks ja muutuu kyvyttömäks rapa juopoks.

Toin minä teille kaikille muillekiin yhteisen lahjan jos lie ehjänä tuolla auton etukontissa, ostin teille akkukäytösen televitsioonin. Isä alahan siitä jo männä ja parkeerata sitä Nuhvelentii tuonne tuvan ikkunan iäreen ulokupuolelle, tein siihen neljämetrii pitkät virtajohot akkukaapelikengin varustettuna ja anteenin suap huomennna joku teistä kiipeillä katolle asti Kolii kohti näyttämään. Jee ee meillä on televisio huraahuudot raikavat kaasuvalon valaisememassa tuvassa ja Isovelljen olkapäitä taputellaan uuraasti.

Tuvan keinutuoliin istahtanut katraan vanhin tuntee itsensä väsyneeksi, vain vuorokausi sitten hän hyppäsi Skodaansa ja nyt on vasta aika hengähtää. Kodin hälinä ja tuoksut täyttävät mielen pää retkahtaa olkapäätä vasten jonka väliin pikkusisko asettelee saamansa nallen lainaksi.
 
Kyllä tuo tarina-60 luvun lapsuusmaisemiin kuljettaa.
Enot ne liki kaikki Etelään lähtivät ja suurin osa jäikin.
Saas nähdä arvelenko oikein miten tuolla Sokotalla paluumatka sujuu;)
 
Tik tak tik tak Tuvan seinän Valmet kellon ääni on seuraava johon katraan vanhin havahtuu, sitten rupeaa kuulumaan peltiastioiden kolinaa kun äiti valmistelee aamulypsylle lähtöä. Hellan luukku kolahtaa kuin sen kyljessä oleva polttopuulaatikon puinen kansi, kohta kuuluukin hyvin vetävän tulisijan vaimeaa huminaa palavien oksien räsähdyksin ja pian kahvivesi jo porisee 3l punaisessa emaloidussa pannussa. Kahvin tuoksu saa nousemaan kiikustuolista jonka istuinosaa pehmentää villalangoista kudottu raanu, kato oot jo hereillä Äiti vaimealla äänellä toteaa kantaen pirtinpöytään emalipeltiset aamukahvi mukit.

Tarviitko kasvihuonetta? No mitäpä minä sillä, ei tuota aikoo liiemmin moiseen hupi homaan riitä Äiti vastaa. Pitäs vuan tehä joku suojakatos että suap Sokotan katon oikastuu tuulilasin vaihetuu sekä mattapintaisella massalla katon pinnotettuu, tilasin nimittäin muovirullan nauloja ja petroolii.
Kai se navetan kovii pakkasii varten ostettu Valox petrooli lämmitin toimii? Toimii se vaikka vähän käryää, pitäs kai sukkakiin siitä jo uusii Äiti vastaa. Mites heinäseipäät viime kesänä riitti? No riitihän ne, ukko vuol närreestä vielä syksyllä satakunta uutta vanhimpiin tilalle että mitäs niistä? Ei kun ajattelin vuan saisko niitä käyttee sen muovitallin tiennissä runkotolopina, miun luvalla suat niitä tyvilahosempii käytee mutta mistäpä katon ajattelit väsätä? Sitäpä tässä just mietin kuumaa kahvia lautaselta hörppien poika tuumailee, jos en viärin nähny niin henälaon ylisille ol ukko kaarelle viäntänä kuivumaan jotain mitä lie ohutta riukuu ja mitähän tarvetta varten liekkään en tiijä. Pitääpä hältä kysyy josko vaikka käyttö lainaan antais.

Ulko ovi aukeaa ja Isä alkaa kolistella eteisessä saapuen tupaan, ka huomenta tiällähän ollaan jo hereillä hän tuumii. Kotapaassa on nyt lämmintä vettä ja ves korvotiin on täyteen pumpattuna navetassa hän tuumailee talon emännälle, kohan alat milloin lypsämmään tuon lehmille jauho juomiset eteen sekä kuivaheinee ja paskatiinhan ne pitää lopuks luuva lantakassaan niin kuin joka uamu ja illoinniin. On tämä vuan yhtä ruatamista päivästä päivään tiällä, siellä etelässä kai jiäp sitä vapoo aikokiin?
No jiäp ja sikspä tul tuo ajokortikiin hommatuu kuin tuo kosla, hommasin siihen pinohimaan käytetyn Singerinkiin jotta suan ommeltuu sivutöinä ihmisille verhoiluja. Aika monta auton – veneen penkii oon jo piälystänä rikkaile etelän eläjille, hyvihän nuo uus avuttomat on niistä maksana ku ite eivät ossoo tai kehtoo poika Isälleen tuummii.

Tuota mitä ihmeen riukuja sinä out viäntänä henähuoneen ylislle? No kun ei osoo enee olla mitään tekemättä kun työn paska on niin veriin männy, niin ajattelin rysätarpeita viännellä vaikka tiijäppä tuota tulooko moista rysee ikinä ies tehtyykään että mitä niistä? Ei kun tuossa Äitille puhuin jotta kasvihuonetta ko tarviis mutta eipä kyllä tuntuna tarviivan, minä kyllä moista tarviisin Isä tuumii. Sinä, mitä helevetii sinä moisella tekisit? No niin kuin penskasta asti oot nähny että lantalan kupeella on mulla ollu se kessumua joihen vastat on nytiin aitan orella kuivamassa saunavastojen vieressä, kasvas kuulemma paremmin ja vähemmän kirpeiks muovihuoneessa. Rupeetko kaveriks jos aletaan rakentamaan poka kysyy?

Etkös sinä lomalle tullut etkä mulle kasvihuonetta rakentamaan. Joo mutta suunitelmat vähä muuttu kun tuo sokota lipes tieltä, jaa vai autonkorjaus talii sitä suunitellaan. No mikä ettei tehään pois vuan mutta ei mulla mitään muovii oo. No muanantainapa sitä tuloo joten josko tämä Pyhäpäivä pyhitettäisiinkin kessukasvattamon rakentamiseen, niin piäsisin Tiistaina jo auton kimpuun kun uus las tuloo ja saisin viikolla sen kuntoon oikomisineen – mualauksineen. Piäsis sitte lähtemään sillä takasin työn perään viikonpiästä.

Rautakanki kolahtaa pinta routaiseen maahan, heinäseiväs iskeytyy tehtyyn koloon. Syntyy pari seiväsriviä 4m leveydeltä sekä metrin tiheydellä 6m,n matkalle. Seiväs rivien päihin poikittain naulataan rysäkaaren riut kaareviksi kattotuoleiksi 7kpl. Sitten etsitään navetan ylisiltä sahapuutavaran pirkkarimoja joilla kehikkoa reivataan ristiin rastiin tukevaksi, takaseinään lyödään kolme pitempää näretolppa pääty kaarta tukemaan ja etuseinään tehdään kahteen suuntaan avautuvien ovien karmit – pokat vanhoine ruosteisine saranoineen jotka löytyi aitan seinältä. Alkaa jo hämärtää mutta innostus rakentamiseen ei hyydy, Isä laitaakin Tilley voimavalolyhdyn kohisten palamaan työn loppuun asti saatamiseksi. Sitten hänen täytyykin mennä ilta navetta homille valolyhtynsä kera.
 
Takaisin
Ylös