skuikka
Kansalainen
Juolahti tuossa koiraa kusettaessa mieleen että täälläkin voisi olla mielenkiintoa tälle remppatarinalle. Näitä tai vastaavia varmasti tulee muillekkin eteen lähivuosina.
Seuraava on suora lainaus Kurapyöräfoorumilta mutta minä sen sinne kirjoitin joten luvat on kunnossa.
Käsiini päätyi pari kappaletta kiukuttelevia sähköKotareita ja kun pyörien omistajakin lupasi olla pahastumatta tietovuodosta, tässä vähän rapsaa.
Molemmilla pyörillä oli useampi sata tuntia ajoa alla, luulen että samanlaisia oikkuja alkaa ajan myötä ilmaantua useampaankin Freeriden sähköpainokseen
Oireet oli vikakoodit 52,Fault in the moisture monitor, 53,Fault in the KTM power pack relay ja 54,Fault in the insulation monitor. Akuuteimpana se että pyörä ei suostunut liikkumaan.
Laitos on mekaanisesti varsin simppeli, purku alkoi kunnon pesulla, sitten akku pois ja moottori pöydälle. Homman pystyy tekemään myös moottoria irroittamatta mutta mukavampi se on pöydän ääressä tusata.
Kuvan 1 alareunassa näkyvä liitin jää moottorikopan kannen alle katveeseen mutta aukeaa isoillakin sormilla, kierretään lukitusholkki auki ja vedetään liitin pois. Tuttu sotaväen viestihiluista.
Kansi on tiivistetty liimalla, aukeaa ihan kuin polttomoottorienkin kopat, pultit pois ja varovasti vivuten kammetaan kansi pois.
Kannen alla (edelleen kuva 1) näkyy invertteri-DC/DC-ohjainlaitepaketti.
Invertteri muuttaa kaasukahvan pyynnön mukaan akulta tulevan tasasähkön moottorille kolmivaiheiseksi.
DC/DC osio vastaa polttisvehkeen laturia, se lataa 12V järjestelmän akkua ja tarjoaa sähköä kaikille 12V kohteille, kuten valot sun muut.
Ohjainlaite sisältää sen verran älyä että osaa piipittää kuskille vikakoodeja, valita eri tehomoodeja, vahtia että systeemit pelaa suurinpiirtein oikein, rajoittaa tehoa jos paikat kuumenee liikaa/akun varaustila on heikko, jne.
Kuvanottohetkellä päällimmäinen musta suojamuovi on jo otettu pois, sen kiinnityskynnet on kuvan yläreunan puolella, pikku vipuamisella aukeaa.
Oranssit paksut johdot tulee akulta, nominaalijännite 259 volttia (DC). Tänne asti kun on päästy, on akku irti, eli eivät ole jännitteiset.
Punaiset, mustat ja ruskeat tuplajohtimet ovat vaihejohtoja, tuplana siksi että molemmille staattoreille menee oma. Näissä hiihtää elektroni vasta kun kaasua käännetään.
Yläreunan moninapaliittimistä isompi menee ulkomaailmaan sen alussa mainitun kierrettävän liittimen kautta (vesipumput, kaasukahvat, 12V systeemit) ja pienempi akulle (BMS eli akkujenhallintahässäkkä, kertoo ohjaimelle akun lämpötilasta, jännitteestä sun muusta). Ne oli toisessa purkamassani pyörässä saaneet vähän suojaliimaa päälleen, varovasti mattopuukolla auttaen irtosi nätisti.
Edellisten lisäksi invertteripaketin keulan puoleisessa reunassa on staattorien lämpöanturien johdot (kaksi kaksipinnistä liitintä) ja roottorin asentoanturin piuhat (moninapainen, oranssit johdot), nämä johdot näkyy kuvassa 2. Ne saa irrotettua joko invertterin ollessa paikallaan, kun muut johdot on irroitettu, tai vaihtoehtoisesti inua voi vähän nostaa ensin, jolloin liittimet on paremmin tyrkyllä.
Jäähdytysnesteet pitää laskea pihalle ennen kuin invertteriä irroittaa, kaksi m6 proppua löytyy koneen pohjasta ja tietty vesiletkusta tyhjenee vauhdikkaasti.
Jäähdytysnestettä saa Kotarikaupasta. Sisällä ollut neste oli punaista mutta sormituntumalla ohuemman oloista kuin normaali propyleeniglykoli. Ohjekirjan mukaan mikä tahansa laadukas alumiinimoottorille tarkoitettu neste käy.
Invertteripaketti itse on kiinni kotelon pohjassa neljällä m6 pultilla, ne näkyy selvästi kun katsoo ylhäältä. Pultit pois, johdot irti ja inun voi nyrjytellä pois paikaltaan. Inun pohja toimii jäähdytyslevynä, eli siellä kiertää jäähdytysneste ja vie hukkalämpöä pois invertteristä. Jäähdytyslevy tiivistyy moottorikoteloon kolmella (joo ihan totta) o-renkaalla. (Kuva3)
Nyt päästäänkin tarinan varsinaiseen juoneen (kuva 4), eli mopojen kiukuttelu johtui invertterikotelossa loiskuvasta jäähdytysnesteestä.
Piirilevyt oli suojalakattu, mutta invertterien kosteusanturit selvästi tajusivat valittaa märkyydestä (koodi 52), 53 luultavasti johtui kosteuden aiheuttamista häiriöistä ohjainlaitteen (inun kanssa siis samassa paketissa) ja akunhallintajärjestelmän viestinnässä. Oliko liittimet vai piirilevy sopivasta paikkaa märät, en tiedä. 54 on luultavasti eristysvastusmittaus, joka siis vahtii ettei korkeäjännitteisistä osista vuoda jännitettä vääriin paikkoihin, märkänä johtavuus tietty pakkaa parantua.
Kaikkien muiden vaihtoehtojen epäilemisen jälkeen tajusin lopulta paineistaa inun jäähdytyslevyn, invertterin ollessa irrallaan. Sieltähän se vuoti.
Jäähdytyslevy koostuu alumiinisesta pohjalevystä ja invertterin rosterisesta jäähdytyslevystä. Nämä on sitten liimattu yhteen ja mokomat kun lämpölaajenevat eri tahtiin, jossain vaiheessa liimaus alkaa vuotaa.
Koska epäilin jäähdytysnesteen pyörineen inun sisässä, aloitin korjaustyön purkamalla invertterin päällimmäisen piirilevyn, koska sen sai vielä pelkillä ruuveilla pois ja pesemällä sen jälkeen kaikki inun osat akkuvedellä. Tarkoituksena liuottaa kaikki osiin mahdollisesti kuivunut jäähdytysnesteen haihtumisjämä pois. Paineilmalla puhaltelin lopuksi enimmän veden pois ja annoin osien kuivua rauhassa.
Varsinainen korjaus: Niinkuin aina liimatessa, on turha kiinnittää likaa huolella. Mattopuukon terällä enimmät liimat pois, sitten porakoneeseen teräsharjakiekko ja pinnat puhtaaksi. Lopuksi vielä asetonilla puhdistus.
Pohjalevystä löytyy liimaura (kuvassa 4 näkyy, liimat vielä paikallaan). Levitin liimaa tasaisen nakin huolellisesti ja kasasin osat paikalleen moottorikoteloon. Liimauksen voi uskoakseni tukea myös kiristämällä paketin nippuun pulteilla ja muttereilla irrallaan mutta paikalleen kasatessa kotelon pohja tukee alumiinilevyä jottei se vääntyile kiristäessä. Siksi näen paikallaan liimaamisen järkevämmäksi.
Vuorokauden kuivumisen jälkeen koeponnistin järjestelmän. Syylärin korkissa on merkattu avautumispaineeksi 0,5 bar, laitoin siis fillarin pumpulla ylivuotoletkusta sen verran. Seuraavana päivän suhahti kun korkin avasin, lupaavaa.
Kansi kiinni (kiinnitin tässä vaiheessa ilman liimaa) nesteet sisään ja virrat päälle jolloin pumppu käynnistyy ja neste alkaa kiertää ja ilma tulee pois, vähän lisää nestettä ja korkki kiinni.
Testailtiin tuota pari tuntia, ajettiin kuumaksi ja kun ei vuodon merkkejä ollut, kansi liimalla kiinni ja kovaa ajoa.
Sinällään laite vaikuttaa kohtuullisen kosteutta sietävältä, kuvasta 3 näkyy hyvin että uintikilpailua siellä on pidetty, staattoritkin oli pintaruosteessa (osassa kaksi kuvia) mutta pesun ja kuivauksen jälkeen toimiva peli.
Jos noita koodeja alkaa tulla, merkkiliikettä kannattaa tietysti ensin kiusata. Näidenkin tapauksessa sitä kautta oli ensin yritetty mutta vehkeet ei tulleet kuntoon, eikä moottoripakettia enää vaihdettu takuuseen. KTM myy moottoripakettia irrallaan varsin napakkaan hintaan.
Sähkön kanssa ei pidä leikkiä, se voi tappaa, mutta akun ollessa irti, on pyörä periaatteessa jännitteetön.
Invertterissä on kolme isohkoa kondensaattoria, joissa periaatteessa voi olla varaus, en siis kannusta koskemaan kahteen napaan yhtä aikaa, vaikka se todennäköisesti onkin vaaratonta.
Yllämainittu työ itsessään on helpompaa kuin kaksitahtisen yläpääremppa. Rauhassa kun tekee ja pitää ajatuksen mukana, helppo nakki.
Osa liittimistä on pieniä, eli järjellä, ei voimalla. Katsoo ensin missä on lukituskynsi, siitä vivuten ne aukeaa.
Siinä osa yksi, osassa kaksi tutustutaan mahdollisesti murtuma-alttiiseen kohtaan moottorikopassa. Siltä suojatuu parhaiten varmistumalla että kaikki koneen kiinnityspultit on kireällä, eritoten ne kaksi siellä pohjassa ja tietty myös pohjapanssari-kehtohässäkän takapultit.
Seuraava on suora lainaus Kurapyöräfoorumilta mutta minä sen sinne kirjoitin joten luvat on kunnossa.
Käsiini päätyi pari kappaletta kiukuttelevia sähköKotareita ja kun pyörien omistajakin lupasi olla pahastumatta tietovuodosta, tässä vähän rapsaa.
Molemmilla pyörillä oli useampi sata tuntia ajoa alla, luulen että samanlaisia oikkuja alkaa ajan myötä ilmaantua useampaankin Freeriden sähköpainokseen
Oireet oli vikakoodit 52,Fault in the moisture monitor, 53,Fault in the KTM power pack relay ja 54,Fault in the insulation monitor. Akuuteimpana se että pyörä ei suostunut liikkumaan.
Laitos on mekaanisesti varsin simppeli, purku alkoi kunnon pesulla, sitten akku pois ja moottori pöydälle. Homman pystyy tekemään myös moottoria irroittamatta mutta mukavampi se on pöydän ääressä tusata.
Kuvan 1 alareunassa näkyvä liitin jää moottorikopan kannen alle katveeseen mutta aukeaa isoillakin sormilla, kierretään lukitusholkki auki ja vedetään liitin pois. Tuttu sotaväen viestihiluista.
Kansi on tiivistetty liimalla, aukeaa ihan kuin polttomoottorienkin kopat, pultit pois ja varovasti vivuten kammetaan kansi pois.
Kannen alla (edelleen kuva 1) näkyy invertteri-DC/DC-ohjainlaitepaketti.
Invertteri muuttaa kaasukahvan pyynnön mukaan akulta tulevan tasasähkön moottorille kolmivaiheiseksi.
DC/DC osio vastaa polttisvehkeen laturia, se lataa 12V järjestelmän akkua ja tarjoaa sähköä kaikille 12V kohteille, kuten valot sun muut.
Ohjainlaite sisältää sen verran älyä että osaa piipittää kuskille vikakoodeja, valita eri tehomoodeja, vahtia että systeemit pelaa suurinpiirtein oikein, rajoittaa tehoa jos paikat kuumenee liikaa/akun varaustila on heikko, jne.
Kuvanottohetkellä päällimmäinen musta suojamuovi on jo otettu pois, sen kiinnityskynnet on kuvan yläreunan puolella, pikku vipuamisella aukeaa.
Oranssit paksut johdot tulee akulta, nominaalijännite 259 volttia (DC). Tänne asti kun on päästy, on akku irti, eli eivät ole jännitteiset.
Punaiset, mustat ja ruskeat tuplajohtimet ovat vaihejohtoja, tuplana siksi että molemmille staattoreille menee oma. Näissä hiihtää elektroni vasta kun kaasua käännetään.
Yläreunan moninapaliittimistä isompi menee ulkomaailmaan sen alussa mainitun kierrettävän liittimen kautta (vesipumput, kaasukahvat, 12V systeemit) ja pienempi akulle (BMS eli akkujenhallintahässäkkä, kertoo ohjaimelle akun lämpötilasta, jännitteestä sun muusta). Ne oli toisessa purkamassani pyörässä saaneet vähän suojaliimaa päälleen, varovasti mattopuukolla auttaen irtosi nätisti.
Edellisten lisäksi invertteripaketin keulan puoleisessa reunassa on staattorien lämpöanturien johdot (kaksi kaksipinnistä liitintä) ja roottorin asentoanturin piuhat (moninapainen, oranssit johdot), nämä johdot näkyy kuvassa 2. Ne saa irrotettua joko invertterin ollessa paikallaan, kun muut johdot on irroitettu, tai vaihtoehtoisesti inua voi vähän nostaa ensin, jolloin liittimet on paremmin tyrkyllä.
Jäähdytysnesteet pitää laskea pihalle ennen kuin invertteriä irroittaa, kaksi m6 proppua löytyy koneen pohjasta ja tietty vesiletkusta tyhjenee vauhdikkaasti.
Jäähdytysnestettä saa Kotarikaupasta. Sisällä ollut neste oli punaista mutta sormituntumalla ohuemman oloista kuin normaali propyleeniglykoli. Ohjekirjan mukaan mikä tahansa laadukas alumiinimoottorille tarkoitettu neste käy.
Invertteripaketti itse on kiinni kotelon pohjassa neljällä m6 pultilla, ne näkyy selvästi kun katsoo ylhäältä. Pultit pois, johdot irti ja inun voi nyrjytellä pois paikaltaan. Inun pohja toimii jäähdytyslevynä, eli siellä kiertää jäähdytysneste ja vie hukkalämpöä pois invertteristä. Jäähdytyslevy tiivistyy moottorikoteloon kolmella (joo ihan totta) o-renkaalla. (Kuva3)
Nyt päästäänkin tarinan varsinaiseen juoneen (kuva 4), eli mopojen kiukuttelu johtui invertterikotelossa loiskuvasta jäähdytysnesteestä.
Piirilevyt oli suojalakattu, mutta invertterien kosteusanturit selvästi tajusivat valittaa märkyydestä (koodi 52), 53 luultavasti johtui kosteuden aiheuttamista häiriöistä ohjainlaitteen (inun kanssa siis samassa paketissa) ja akunhallintajärjestelmän viestinnässä. Oliko liittimet vai piirilevy sopivasta paikkaa märät, en tiedä. 54 on luultavasti eristysvastusmittaus, joka siis vahtii ettei korkeäjännitteisistä osista vuoda jännitettä vääriin paikkoihin, märkänä johtavuus tietty pakkaa parantua.
Kaikkien muiden vaihtoehtojen epäilemisen jälkeen tajusin lopulta paineistaa inun jäähdytyslevyn, invertterin ollessa irrallaan. Sieltähän se vuoti.
Jäähdytyslevy koostuu alumiinisesta pohjalevystä ja invertterin rosterisesta jäähdytyslevystä. Nämä on sitten liimattu yhteen ja mokomat kun lämpölaajenevat eri tahtiin, jossain vaiheessa liimaus alkaa vuotaa.
Koska epäilin jäähdytysnesteen pyörineen inun sisässä, aloitin korjaustyön purkamalla invertterin päällimmäisen piirilevyn, koska sen sai vielä pelkillä ruuveilla pois ja pesemällä sen jälkeen kaikki inun osat akkuvedellä. Tarkoituksena liuottaa kaikki osiin mahdollisesti kuivunut jäähdytysnesteen haihtumisjämä pois. Paineilmalla puhaltelin lopuksi enimmän veden pois ja annoin osien kuivua rauhassa.
Varsinainen korjaus: Niinkuin aina liimatessa, on turha kiinnittää likaa huolella. Mattopuukon terällä enimmät liimat pois, sitten porakoneeseen teräsharjakiekko ja pinnat puhtaaksi. Lopuksi vielä asetonilla puhdistus.
Pohjalevystä löytyy liimaura (kuvassa 4 näkyy, liimat vielä paikallaan). Levitin liimaa tasaisen nakin huolellisesti ja kasasin osat paikalleen moottorikoteloon. Liimauksen voi uskoakseni tukea myös kiristämällä paketin nippuun pulteilla ja muttereilla irrallaan mutta paikalleen kasatessa kotelon pohja tukee alumiinilevyä jottei se vääntyile kiristäessä. Siksi näen paikallaan liimaamisen järkevämmäksi.
Vuorokauden kuivumisen jälkeen koeponnistin järjestelmän. Syylärin korkissa on merkattu avautumispaineeksi 0,5 bar, laitoin siis fillarin pumpulla ylivuotoletkusta sen verran. Seuraavana päivän suhahti kun korkin avasin, lupaavaa.
Kansi kiinni (kiinnitin tässä vaiheessa ilman liimaa) nesteet sisään ja virrat päälle jolloin pumppu käynnistyy ja neste alkaa kiertää ja ilma tulee pois, vähän lisää nestettä ja korkki kiinni.
Testailtiin tuota pari tuntia, ajettiin kuumaksi ja kun ei vuodon merkkejä ollut, kansi liimalla kiinni ja kovaa ajoa.
Sinällään laite vaikuttaa kohtuullisen kosteutta sietävältä, kuvasta 3 näkyy hyvin että uintikilpailua siellä on pidetty, staattoritkin oli pintaruosteessa (osassa kaksi kuvia) mutta pesun ja kuivauksen jälkeen toimiva peli.
Jos noita koodeja alkaa tulla, merkkiliikettä kannattaa tietysti ensin kiusata. Näidenkin tapauksessa sitä kautta oli ensin yritetty mutta vehkeet ei tulleet kuntoon, eikä moottoripakettia enää vaihdettu takuuseen. KTM myy moottoripakettia irrallaan varsin napakkaan hintaan.
Sähkön kanssa ei pidä leikkiä, se voi tappaa, mutta akun ollessa irti, on pyörä periaatteessa jännitteetön.
Invertterissä on kolme isohkoa kondensaattoria, joissa periaatteessa voi olla varaus, en siis kannusta koskemaan kahteen napaan yhtä aikaa, vaikka se todennäköisesti onkin vaaratonta.
Yllämainittu työ itsessään on helpompaa kuin kaksitahtisen yläpääremppa. Rauhassa kun tekee ja pitää ajatuksen mukana, helppo nakki.
Osa liittimistä on pieniä, eli järjellä, ei voimalla. Katsoo ensin missä on lukituskynsi, siitä vivuten ne aukeaa.
Siinä osa yksi, osassa kaksi tutustutaan mahdollisesti murtuma-alttiiseen kohtaan moottorikopassa. Siltä suojatuu parhaiten varmistumalla että kaikki koneen kiinnityspultit on kireällä, eritoten ne kaksi siellä pohjassa ja tietty myös pohjapanssari-kehtohässäkän takapultit.
