Idiotismi lisääntyy?

Tytär oli käymässä 7v pojan ja 5v tyttären kanssa. Touhusin pojan kanssa pihalla poika tykkää rakennella putken pätkistä putkistoja ja siltarumpuja.
Kaivoi nurmikon ja soran reunassa olevaa ojaa syvemmäksi tehden siihen sillan pihalaatoista ja muoviputkesta siihen rummun. Polkuautolle, siihen piti saada vettä nähdäksemme miten virtaa, hain ämpärillä kolme kertaa vettä pojan kaataessa sen ojaan, siinä seurattiin veden käyttäytymistä.
Neljänne ämpärin kohdalla aloin kiinnostuun pojan sana valinnoista ja taivutuksista, joten hain 5, 6,7,8,9 ja 10 ämpärillisen pojan pyytäessä joka kerta erillaisella lauseella ja asiaa perustellen ilman kinuamista ja ruinaamista. Aijemminkin poika todettu hyvin asiansa ilmaisevaksi.
 
Tiedä sitten miten paljon sitä idiotismia oli -60 luvulla kun kansakoulun aloitin. Ekaluokan opettaja oli jo huomattavasti eläkeiän ylittänyt vanhapiika vai olisiko nykypäivänä parempi sanoa naisOLETETTU. Kolmannesta luokasta ylöspäin saman ikäinen sodassa päähän haavoittunut ukkeli jolla oli harhanäkyjä silloin tällöin mutta äijä oli urheiluhullu joten kunnan johtoporukka arvosti sitä yli kaiken. Meikä taas vihasi urheilua.

Ekaluokalla sain laskennosta ehdot joita kesällä suoritin tiukkanutturaisen vanhanpiian heiluttaessa karttakeppiä. Kakkosluokan jälkeen opettaja kertoi terveyssisarelle (nykyään kai terveydenhoitaja) joka edes yritti käsittää lasten kehittymistä että kyllä tuo Jouko osaa laskea mutta se tarvitsisi kirjurin joka laittaisi tiedot paperille.
Mulle se kynän käyttö kun ei ollut mitenkään mieluista hommaa.

Kuudennelta lähtiessä Viljo-opettaja piti mulle puhuttelun ja totesi että kun nyt siirryt kansalaiskouluun niin varaudu että numerosi tulee putomaan kun siellä arvostellaan sen perusteella mitä osaa eikä siellä saa numeroita kuten täällä eli armosta.

Yllätävästi kuitenkin numerot alkoivat nopeasti nousemaan kun ammattitaitoisia opettajia tuli kuvioihin. Päästötodistuksen keskiarvo oli liki ysiä ja varsinkin matikan ysi oli mulle todistus kansakoulun idioottimisista opettajista joita siihen aikaan pienissä kyläkouluissa oli koska osasivat päättäjiä mielistellä.
 
Minullakin oli tuommoinen urheiluhullu miesopettaja 5-6 lk. Kun ei paljoa urheilu kiinnostanut silloinkaan, sepä vaikutti kaikkiin numeroihin. Kerran näin sitä ukkoa autoliikkeessä vuosikymmenien jälkeen. Valitti hirveästi kahvitermarin äijäringissä, että on hengittänyt kahtena tuntina viikossa käsityötunneilla pölyä niin paljon, että astma tuli. En malttanut ola hiljaa, sanoin että olisit jo sitten vainaa jos olisit oikeisiin töihin aikanasi jounut. Jotenkin jäi aikanaan koko ukko tympimään.
 
Minullakin oli tuommoinen urheiluhullu miesopettaja 5-6 lk. Kun ei paljoa urheilu kiinnostanut silloinkaan, sepä vaikutti kaikkiin numeroihin. Kerran näin sitä ukkoa autoliikkeessä vuosikymmenien jälkeen. Valitti hirveästi kahvitermarin äijäringissä, että on hengittänyt kahtena tuntina viikossa käsityötunneilla pölyä niin paljon, että astma tuli. En malttanut ola hiljaa, sanoin että olisit jo sitten vainaa jos olisit oikeisiin töihin aikanasi jounut. Jotenkin jäi aikanaan koko ukko tympimään.
Tuo urheiluhullu oli 3-6 luokilla opettajana ja hiihto oli ainoa oikea urheilumuoto ja kun meikä oli joka toinen vuosi viimeinen tai toiseksi viimeinen kisoissa riippuen siitä mitkä luokat oli yhdistetty. Jos olin saman ikäisten ja vanhempien kanssa niin viimeinen mutta nuoremopien kanssa toiseksi viimeinen kun nuoremmalla luokalla oli synnynäisesti ylipainoinen kaveri joka oli luokkajaosta riippuen aina myös viimeinen.
Tuohon aikaan ei ollut sellaista vaihtoehtoa kuin sairaus vaan aina oli laiska jos oli lihava. Meikä kai oli sitten vain laiska vaikka olin laiha. Yleensä välitunnit pelattiin lentopalloa tai pesäpalloa jossa kuitenkin pärjäsin kun ei tarvinnut hiihtää tai juosta älyttömästi yli suorituskyvyn jota opettaja arvosti yli kaiken.
Urheiluhulluimmat oppilaat kun juoksivat/hiihtivät että maalin jälkeen oksensivat tai likimain pyörtyivät rasituksen jälkeen saivat opettajalta isot kehut ja hyvät numerot todistuksiinsa osaamisesta välittämättä.
 
Täällä jakoi yKs opettaja sen mukaan liikunta numerot, miten huutoäänestyksellä muodostettiin joukkueet jalkapalloon tai lentopalloon.
 
Täällä jakoi yKs opettaja sen mukaan liikunta numerot, miten huutoäänestyksellä muodostettiin joukkueet jalkapalloon tai lentopalloon.
Tuokin oli yksi juttu jonka takia opettaja ei mun liikuntaa isommin arvostanut. Yleensä olin viimeisten joukossa jotka oli "pakko" ottaa joukkueisiin.
 
Taisi se saamattomuus olla lopuksi kuitenkin laiskuudesta ja mielenkiinnon puuttesta urheilua kohtaan.
Armeijaan mennessä oli aloituscoopperi josta komento ravirinkiin kun en jaksanut juosta. Ajan mittaan kunto koheni ja loppucoopperissa 3000 metriä oli helppo juttu.
 
Meilöä liikuntatunnit ja opettaja vei kyllä tehokkaasti halun urheiluun, koska värät lajit kiinnosti.
 
Minullakin oli tuommoinen urheiluhullu miesopettaja 5-6 lk. Kun ei paljoa urheilu kiinnostanut silloinkaan, sepä vaikutti kaikkiin numeroihin. Kerran näin sitä ukkoa autoliikkeessä vuosikymmenien jälkeen. Valitti hirveästi kahvitermarin äijäringissä, että on hengittänyt kahtena tuntina viikossa käsityötunneilla pölyä niin paljon, että astma tuli. En malttanut ola hiljaa, sanoin että olisit jo sitten vainaa jos olisit oikeisiin töihin aikanasi jounut. Jotenkin jäi aikanaan koko ukko tympimään.


Oliko sinä Ylipään koululla?
Minulta vei kaiken kiinnostuksen liikuntaan yläasteen liikunnan opettaja äijä ei kyenny ymmärtämään että se tyyppi ei yksinkertaisesti uskalla kiivetä köyttä myöten liika salin kattoon, hypätä uima altaaseen, saati pyöriä perkele jossain rekissä, luistelusta puhumattakaan kun se homma on joissain kohti niin fysiikan lakien vastaista hommaa että pää kielsi leikkimästä terveydellä vaikka ukko kuinka äkisi mulle. Seiska luokan jälkeen en ole luistimia tarvinnu enkä koulussa uima kammpeita uimassa kyllä olen sitte omalla ajalla kulkenut.
 
Sen ymmärtäminen mitä yksilön ympärillä tapahtuu on katoamassa, halutaan olla vain omissa pienissä kuplissa.
Tätähän on ollut iät ja ajat mutta ei näin suuressa mittakaavassa, mitenhän minä tätä nyt kuvailisin. Jos joku makaa ojan penkalla ennen viimeistään kolmas ohikulkija pysähtyi kysymään onko kaikki ok, nyt se voi olla vasta sadas.
 
Siellä.
Oliko sinä Ylipään koululla?
Minulta vei kaiken kiinnostuksen liikuntaan yläasteen liikunnan opettaja äijä ei kyenny ymmärtämään että se tyyppi ei yksinkertaisesti uskalla kiivetä köyttä myöten liika salin kattoon, hypätä uima altaaseen, saati pyöriä perkele jossain rekissä, luistelusta puhumattakaan kun se homma on joissain kohti niin fysiikan lakien vastaista hommaa että pää kielsi leikkimästä terveydellä vaikka ukko kuinka äkisi mulle. Seiska luokan jälkeen en ole luistimia tarvinnu enkä koulussa uima kammpeita uimassa kyllä olen sitte omalla ajalla kulkenut.
Se yläasteen liikunnan opetta oli melkeimpä ok tähän toiseen verrattuna.
 
Sen ymmärtäminen mitä yksilön ympärillä tapahtuu on katoamassa, halutaan olla vain omissa pienissä kuplissa.
Tätähän on ollut iät ja ajat mutta ei näin suuressa mittakaavassa, mitenhän minä tätä nyt kuvailisin. Jos joku makaa ojan penkalla ennen viimeistään kolmas ohikulkija pysähtyi kysymään onko kaikki ok, nyt se voi olla vasta sadas.
Tästä muiden auttamisesta. Hiljattain emäntä aamulla töihin mennessään huomasi että nyt on erikoinen tilanne ja meni katsoon onko kuskilla jätä kun pysähdyksissä risteyksessä eikä lähtenyt vaikka vihreät valot. Melko vilkas risteys. Kuskilla ei ollu kaikki kohdillaan ja soitto poliisille oli lopputulos mutta mitä siinä välissä tapahtu oli sitten toinen juttu. Kuski aggressiivinen ja auto risteyksessä niin autoja meni sivuilta ohitte eivätkä hidastaneet joten hipoen emäntää oli pari autoa menny. Tota kun kuuntelin niin oli siinä kohtaa jo pakko sanoo että miettisit pikkasen mitä teet. Ei menny jakeluun että vajaa kuntosena ei pääse pakoon, tossa ei olis tarvinnu kuin pikkasen tuupata niin olis jääny auton alle kun muutenkin jo hipoen meni pari niin Mitähän tossa olis viä voinu seurata.
Emännän kannalta tossa kävi paras ratkaisu ja kuski häippäs mutta tiedot oli jo poliisilla.
 
Urheiluhullut opettajat, ala-arvoinen opetus, joukkueiden huutoäänestykset jne, niin tuttua lapsuudesta. Arvosanat jaettiin vanhempien varallisuuden tai aseman perusteella. Onneksi olin keskitasoa joka suhteessa ja selvisin sillä aika pitkälti. Kun Vilhon, Pekan ja Maunon numeroita ei voinut enempää alentaa eikä jatkuvasti seisottaa jälki-istunnoissa, minuakin alettiin maalittaa että kultamussukoiden arvo nousisi. Kyllä vtttuttti aiheettomat jälki-istunnot. Syvä inho koulua ja opettajia kohtaan kasvoi.

Kari Uusikylä jossain blogissaan pohti miten koulu löytäisi niitä lahjakkaita lapsia, joiden avut ei tule esiin perinteisillä opetus menetelmillä. Silloin kansakoulussa tuntui periaate olevan aivan päin vastainen: haettiin niitä, joita voitiin syyllistää ja rangaista millä tahansa perusteella .
Kyllä mullakin oli paljon lahjakkuutta ja piileviä kykyjä, ne piilevät kyvyt taitaa edelleen olla piilossa ja ne lahjakkuudet ei oikein taida olla tästä maailmasta.
 
Ei kiinnostanu koulut pätkääkään, aina oli sellaista tervanjuontia mutta pakolliset tuli läpi käytyä.
Eikä aina tainnu olla opettajistakaan kiinni.
 
Minä olin sellainen jukuripää, että kansakoulussa olin viitenä päivän viikossa laiskalla koulun jälkeen. Kuudes koulupäivä, eli lauantai armahdettiin. Toki arestissakin olin, kun kolttosia tein. Heitin lumipallon open ikkunaan ja sain 2 tuntia välittömästi. Kun pääsin pois, niin heitin taas lumipallon ja tuli sitten toinen 2 tuntia. Kolmatta kertaa en heittänyt lumipalloa ja iltamyöhään olin vasta hiihtänyt kotiin.
Ihan tarpeeseen se oli ja jälkeenpäin olen arvostanut opettajan viitseliäisyyttä pidentää työpäiväänsä mun takia.
 
Minä olin sellainen jukuripää, että kansakoulussa olin viitenä päivän viikossa laiskalla koulun jälkeen. Kuudes koulupäivä, eli lauantai armahdettiin. Toki arestissakin olin, kun kolttosia tein. Heitin lumipallon open ikkunaan ja sain 2 tuntia välittömästi. Kun pääsin pois, niin heitin taas lumipallon ja tuli sitten toinen 2 tuntia. Kolmatta kertaa en heittänyt lumipalloa ja iltamyöhään olin vasta hiihtänyt kotiin.
Ihan tarpeeseen se oli ja jälkeenpäin olen arvostanut opettajan viitseliäisyyttä pidentää työpäiväänsä mun takia.
Minun kansakoulun opettaja määräsi lukemattomia aresteja, mutta ei tullut sitten niistä vapauttamaan. Ssanoinkin sitten sille kusipäälle että muutanko kouluun asumaan, siitäkin vittuilusta taisi antaa taas 2h. Empä sitten mennyt kouluun kuukauteen kun en saanut muuttolupaa, kunnan viskaalit puutui asiaan. Opettaja sai sitten ankaran varoituksen sekä julkisen anteeksipyynnön velvoitteen siirtolaisen penskalsi haukkumisesta.
 

Luo tili tai kirjaudu sisään kommentoidaksesi

Sinun täytyy olla jäsen voidaksesi jättää kommentin.

Luo käyttäjätili

Liity Konekansalaiseksi. Se on helppoa ja ilmaista! Rekisteröityneenä et näe mainoksia, voit käyttää hakua, näet alueita, joita nyt ovat piilossa...jne.

Kirjaudu sisään

Oletko jo Konekansan jäsen? Kirjaudu sisään tästä.

Takaisin
Ylös