Työuupumus, burnout

Nii.....mutta eihän poliisi kerro työkkärintätille onko sulla sitä korttia vai ei....vitsivitsi, haittaaks se.....
Niistä omista oikeuksistaan on oltava perillä, muuten kustaan silmään, joko tahattomasti eli ei ettei se työvoimavirkailijakaan ole asiasta perillä, tai vetoaa johonkin toiseen pykälään, tai tahallisesti, eli tietää, mutta ei muista/halua välittää tietoa asiakkaalle.
Näitä tapauksia on niin työvoimahallinnon, kelan, sossun kuin vanhuspalveluidenkin puolella. Asioista ei tiedetä, ei välitetä ottaa selvää ja kun asiakas vaatii oikeuksiaan, on johonkin vanhentuneeseen pykälään vedoten kieltäydytty ko. korvauksesta/toimenpiteestä.
JA sitten kun asiakas onkin oikeassa ja saa valituksen tai tappelun jälkeen asian menemään oikein, sitten onkin hyvä kaveri kyseisen asiaa käsitelleen virkahenkilön kanssa....:D, nimimerkillä kokemusta on....
 
V361 sanoi:
Erään sähköasennuliikkeen omistaja sanoi, että firman jatkuvuuden kannalta pitäisi jokaista vanhempaa asentajaa kohden olla yksi amiksesta valmistunut nuori asentajan alku messissä oppimassa hommia, mutta kun hinnat on niin kireet ettei pysty.....oli huolissaan mm. siitä että tietyllä alueella on "oma" sähkäri joka tekee teollisuuden jutut. Tämä "aluesähkäri" kun sairastuu tai jää eläkkeelle, on uusi jeppe kun puusta pudonnut siellä tehtaalla....vaikka olis kuinka hyvin dokumentoitu...ja harvemmin on....
Klikkaa laajentaaksesi...

Samaa mieltä vaikeuksista, joita nuori kohtaa työllistymistä yrittäessään. 60-luvulla oli siinä suhteessa helpompaa. V361 tuo esiin hyvän näkökulman, josta olen itsekin monessa yhteydessä puhunut. Pitäisi siis palauttaa vanha mestari- kisälli systeemi käyttöön ja subventoida sen kisällin palkkaa kaikenlaisten näennäis kurssien sijaan. Tuolla tavalla saataisiin useampi syrjäytyjä mukaan vetämään yhteistä rekeä. Kyllä jokaiselle olisi sopivaa työtä, kun kysyntä ja tarjonta saataisiin kohtaamaan ja subventoitu työ olisi sopivan hintaista teettäjälle. Itse asiassa näyttäisi palkkatasokin nousevan yhteiskunnassa sellaisissa vähemmän koulutusta vaativissa töissä, jotka eivät ole erityisen haluttuja. Eri asia on tietysti, jos työn ottamisen esteenä on esimerkiksi kello 7 alkava työ, kun ei jaksa herätä niin aikaisin. Tällainen käytännön esimerkki löytyy lähipiiristäni. Tässä tapauksessa auttaisi reilu turvaverkon ohennus.
 
Heh, onkos näin käynyt kellekkään: Työkkärin kautta alkavalle kurssille, kurssiesitteessä teoriatunnit omalla paikkakunnalla(25 km/sivu), hallitunnit naapurikunnassa(35km/sivu),eipä mitään, hakemusta vaan kehiin, ja kurssille pääsin(jouduin:rolleyes:)
Noh, ensimmäisenä teoriapäivänä pläjäytettiin eteen kurssisuunnitelma/lukujärjestys,jossa hallipäivät oli merkattu pidettäväksi Tampereella (120km/sivu):eek:
Ei auttanut itku markkinoilla, tuota väliä sitten Volvolla jynssättiin 12-15 l kulutuksella/100km, saihan siihen toki sitten sen 9 euron lisäkorvauksen/päivä...:peuk:

Nämä hallipäivät osoittautuivat sittemmin täysin alta arvostelun oleviksi,esim. kurssittaja mm. kehui taitoaan hitsata ilman maskia, toki myös todistaen tämän:äh:..mutta hauskaa kyllä oli kun tätä seuraili, sitä ei voi kieltää...
 
Kyllä oikeastaan on käynyt, joskin aina ole tehnyt nuo temput vapaaehtoisesti.
Viimeiseltä kymmeneltä vuodelta pisin jakso oli 1,5 v, jolloin 3 pv:ää per vko 220 km päähän ja siihen lisäksi 3 kk 850 km asti, joskin silloin välipäivät yövyin tenttipaikkakunnalla hotellissa.

Ja on noita jaksoja elämässä ollut useita.

Kalliiksi on tullut ja kannattavuuteen sanon "ei", sillä minulle ei mikään ole kannattanut tässä (valitettavasti ainoassa) elämässä. Tosin en kannattavuutta juuri mieti.
 
Uuweetä on kyllä pahemman kerran **rpä sivaltanut tuossa 120 km jutussa..:nuijii:.

Jonkin verran aikuiskoulutuksessa on tätä kahdella paikkakunnalla puuhaamista. Meidän kolhoosissa omassa yksikössä opetamme kahdella eri "hallilla", välimatkaa on 30km. Tänä keväänä pitäisi opettaa yhdelle porukalle levytyön nc-tekniikoiden kokonaisuus. Joukossa on muutama, joiden matka on jo nytkin pitkä, 30km lisää olisi ikävä mätky. Varmaan teen tuon niin, että menen itse tuonne 30km lähemmäksi, opetan siellä ohjelmoinnin ja vain laserleikkurilla vietettävät päivät tietävät näille opiskelijoille 60km lisäajoa. Toivottavasti heput keksivät kompensaatioksi itselle leikattavaa tavaraa. Yleensäkin oppi menee parhaiten perille, kun on oma lehmä ojassa, ts. tekee itselle projektiosia.

On mahtanut olla kaikkien seppien äiti tuo ilman maskia hitsaaja :hupelo:. Oli meilläkin taannoin yksi kouluttaja, jolle kaasupillit sulivat kouraan. Takatulen jälkeinen vihellys ei kertonut tyypille yhtään mitään. :Häh:
 
....nehän ne on parhaita hitsareita jotka vetävät lakisaumaa ilman paitaa......ainakin puheissaan.

KUN kurssiesitteessä kerrotaan opiskelupisteet, kouluttava organisaatio EI saa niitä mennä muuttelemaan,ei edes työkkärin luvalla.
Koko kurssiesittely, samoin kuin kurssivalinnat ym. ovat siinä vaiheessa pätemättömiä, kurssille ei tarvitse mennä ja työkkäri ei voi antaa karenssia. Tällaisesta asiasta voi valittaa lautakunnalle, jossa on yleensä muitakin kun työkkärin tätejä....
Eli kurssiesitteessä olevan tiedon, jonka mukaan kurssille hakeudutaan/joudutaan, on oltava faktaa.
 
jusape sanoi:
Taidan olla MTZ-50pin kanssa aika lailla samassa veneessä, näis asioissa.....
Klikkaa laajentaaksesi...
Taitaapi olla nykyjään aika yleistä maaseutukunnissa.

Vähän köppänen asetelma, kun vakitöitä ei ole oiken olenkaan ja keikkatöitä yrittäjänä olis, mutta ei tarpeeksi, että sillä pärjäis. Yrittäjästatus taas sulkee työkärin ovet hiljaisilta ajoilta. Suo sielä - vetelä täälä.

Pahanpa pistivät Uuweelle :äh: Onhan siitä sata suuntaansa -rallista omaaki kokemusta viime keväältä. Hintavaa leikkiä.

Toissa viikolla männä vuoden pomo soitti ja kyseli, olisinko kiinnostunut jatkamaan viimevuotista projektia ja uusia työkohteitakin olis. Jatketaan. Ei siltäkään osin moittimista, että nyt jää nollakoulutus edestä pois ja alkaa työmailla suoraan. Tarkkoja lukemia ei osannu vielä kertoa, mutta jonkinlaista palkankorotusta ja parempia matkakorvauksiakin olis luvassa. Asiallista:cool:

Pari kuukautta tässä menee vielä "vapaaherrana" ja vapulta jatkus työmaat.
 
Puolituttu "kaukana korpimailla" niin kuin hän asuinpaikkansa ilmaisee, kehui TE-toimiston henkilökuntaa. Ajokorttia ei oo, lähimmälle bussipysäkille on 5 kilsaa, siitäkin kulkee auto kerran päivässä suuntaansa, kuntakeskukseen on 35 kilsaa josta vasta pääsisi bussiin jolla matkustaa kurssipaikkakunnalle. Kun ilmineerasi tuumansa, että kyllä hän on halukas lähtemään kurssille koska hyvänsä kunhanTE-keskus maksaisi kurssiajalta majoituksen kurssikaupungissa sekä hommaisi ja kustantaisi henkilön hoitamaan kotona olevat kissan, koiran, possun ja pari lammasta, on yhteydenotot kursille lähtemiseksi vähentyneet...viimeiseen kolmeen vuoteen ei oo tyrkytetty yhtään....
 
Mä en kyllä tiedä miten pääsen pois tästä noidankehästä. Työ on nyt pakopaikka, mihin mä pääsen karkuun tätä kaikkea kotitilan tekemätöntä työtä, mutta se myös aiheuttaa sen, että en sitä vähääkän täällä jaksa tehdä.
 
LPR sanoi:
Mä en kyllä tiedä miten pääsen pois tästä noidankehästä. Työ on nyt pakopaikka, mihin mä pääsen karkuun tätä kaikkea kotitilan tekemätöntä työtä, mutta se myös aiheuttaa sen, että en sitä vähääkän täällä jaksa tehdä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Otat lopputilin töistä ja pakkaat teltan reppuun ja painut korpeen.
 
LPR sanoi:
Mä en kyllä tiedä miten pääsen pois tästä noidankehästä. Työ on nyt pakopaikka, mihin mä pääsen karkuun tätä kaikkea kotitilan tekemätöntä työtä, mutta se myös aiheuttaa sen, että en sitä vähääkän täällä jaksa tehdä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ehkä nyt olisi hyvä kerätä voimia sen verran, että ottaisit yhteyttä paikalliseen terveydenhuoltoon, että saisit ulkopuolista apua tuohon. Veikkaan, että jos tällä tiellä jatkat niin kohta et ole kykeneväinen tekemään töitä, etkä niitä omia hommia. Pari tällaista tapausta tiedän kun ajavat itsensä oikeasti loppuun. Ja siitä toipuminen kestää.
 
J.S sanoi:
Ehkä nyt olisi hyvä kerätä voimia sen verran, että ottaisit yhteyttä paikalliseen terveydenhuoltoon, että saisit ulkopuolista apua tuohon. Veikkaan, että jos tällä tiellä jatkat niin kohta et ole kykeneväinen tekemään töitä, etkä niitä omia hommia. Pari tällaista tapausta tiedän kun ajavat itsensä oikeasti loppuun. Ja siitä toipuminen kestää.
Klikkaa laajentaaksesi...
Eilen oli pomon kanssa juttua, niin tietää tilanteen. Nyt on pakko vielä jaksaa pari-kolme viikkoa, eikä lopunviimein palkkatyössä jaksaminen ole ongelma, niin saadaan pahin syysrumba ohi ja minä jään kolmepäiväiselle viikolle. Siinä on vaan se, että täällä kotona silti kaatuu seinät ja metsät päälle.
 
Viimeksi muokattu:
Nämä hommat täällä on kuin norsun syöminen, pieni pala kerrallaan. Nyt vaan on niin lamaantunut, ettei jaksa edes aloittaa, vaikka tietää, että tulee hyvä fiilis, kun saa vähänkin tehtyä. Pitäis olla joku potkimassa tekemään.
 
Aina välillä on pakko olla vain tekemättä mitään, tuntuu että on vaan sen verran loppu. Sitten toisinaan ei kiinnosta yhtään kun on jo niin väsynyt valmiiksi mutta kun kylmän viileesti vain pakottaa tallikamppeet päälle ja ittensä raahautumaan tekemisen pariin niin heti alkaa hommat etenemään ja saa paremman mielen asian suhteen. Monesti kun saa alotettua ei meinaa malttaa lopettaa mutta nykyään osaa jo jonkun verran himmaillakkin ettei taas seuraavana päivänä ole ihan loppu ja noidankehä jatkuu.

Hommat ei tekemällä lopu, ei auta kun yrittää priorisoida mutta joskus tarttee myös tehdä sitä mikä kiinnostaa, ei sitä mitä on pakko, ihan vain oman jaksavuuden takia. Toisinaan taas saa motivoitua ittensä sillä että kun hoitaa jonkun pakollisen homman pois ensin niin sitten voi tehdä niitä hommia mitkä kiinnostaa. Metodi vaihtelee paljon ihan fiiliksen ja hommien suhteen.
 

Luo tili tai kirjaudu sisään kommentoidaksesi

Sinun täytyy olla jäsen voidaksesi jättää kommentin.

Luo käyttäjätili

Liity Konekansalaiseksi. Se on helppoa ja ilmaista! Rekisteröityneenä et näe mainoksia, voit käyttää hakua, näet alueita, joita nyt ovat piilossa...jne.

Rekisteröidy

Kirjaudu sisään

Oletko jo Konekansan jäsen? Kirjaudu sisään tästä.

Takaisin
Ylös