Saab J35 Drakenin tarina

[Vexi]

Kuuntelulaite on vaijerissa kiinni suoraan. Vaijeria päästetään ulos kilometri kun ollaan ilmassa, ja se kelataan sisään ennen laskeutumista. Sen perässä meillä oli oranssi verkkopudos "säkki" joka oli ehkä noin 5m pitkä. Siihen pyrittiin tykillä hävittäjästä osumaan. Kuuntelulaite saa energiansa suoraan ilmavirrasta roottorin avulla.

Välillä säkki tuli takaisin aika riekaleina, joskus tuli myös osuma kuuntelulaitteeseen joka on puolisen metriä pitkä ja noin 150mm halkaisijaltaan.

Olin myös Learjetin kyydissä yhden keikan. Isolta tutkanäytöltä seurattiin koneita. Jouduimme palaamaan hieman ennen aikojaan kun joku ampui kuuntelulaitteen. Learjetillä ei voi laskeutua jos kerosiinia on liikaa tankeissa, joten liiat dumpattiin Oulunsalon edustalle muutaman kilometrin korkeudesta. Kuulemma haihtuvat ennen mereen tuloa.

 

[Nuhvi63]

Kolli vois kertoo paljonkin nykyajan PV lennokkihommista, muttei kerro.
Ollaan kehityksessä mukana...

 

[V613cm]

Täytyy niissä käytössä olevissa koneissakin käydä tarkistamassa ahdinta, määrävälein huollossa ja tarvittaessa vaikka lentojen välillä. Välillä tarkastetaan ahtimen siipiä ultraäänellä ja viilataan jälki pois, ellei säröä löydy.
Hornetin imuaukkoihin mahtuu konttaamalla, Hawkiin pitää kaverin työntää.

DK:ssa katsottiin pyörrevirralla kiinteiden johdesiipien tyviä, Mig:ssä ja Hawk:ssa pyöriviä ahtimen siipiä tarkastettiin ultralla 80-luvulla määräajoin, ei tarvittu aina edes iskeymiä. HN:säkin tarkastettiin FAN:n ensimmäisiä siipiä pyörrevirralla määräaikaishuolloissa, alkuaikoina aika tiheäänkinn ennen moottorin muutoksia.

 

[V613cm]

Jostain luin että jälkipoltinta ei saanut käyttää kuin ykkösminuutteja koska motti ei kestä.
Ei millään suihkarilla voi pitää jälkipoltinta koko ajan päällä, meno loppuu melko lyhyeen.

MG:sisä oli sellainen poikkeusteho jota ei saanut käyttää juurikaan muutamaa minuuttia pitempään mutta ei se polttoainemäärä kovin pitkään kestä minimijälkipoltollakaan kovin pitkään.

 

[V613cm]

Näitä lukiessa palautui mieleen kun 80-luvulla korjailin ja huolsin Drakenin ohjain servoja. Noiden tekemiseen tarvitsi tietyt puhtausvaatimukset täyttävän työtilan ja sinne kalustuksen, työkalut ja testilaitteet. Testilaitteet tehtiin itse kun ei niitä silloin ollut muuten saatavilla. Jonkun verran haastetta aiheutti se, että nuo servot piti testata myös -60°C lämpötilassa.

Ja sitten kun ne sarjaservot oli asennettu koneeseen, niin tarvittiin sitä vanhaa Mersun alustalla olevaa testbussia että saatiin ohjausautomaatti säätöihin. Noita tuli useampia vaihdettua 80-luvulla, pakkasivat vuotamaan aika usein, etenkin pakkasilmoilla kun platalla seisoivat.