Suolistin Puuilon myymän sähköisen rotanloukun, koska halusin nähdä, mikä sen sisällä jytäjää. 
Itse asiassa halusin tietää, voisiko tuollaista automatisoida jotenkin. Millä tavalla se kuittaa, mitä on tapahtunut, ym. Olisi kätevää, jos olisi tappokone, joka keräisi yhteen säiliöön kaikki ullakolle eksyneet myyrät, eikä raatoja olisi loukuissa siellä sun täällä.
Kuorien sisästä löytyy paristoteline, yksinkertaiselta näyttävä piirilevy ja suurjännitteen tuottamiseen tehty, epoksiin valettu kela.
Piirilevyn toisella puolella onkin enemmän pintaliitettyjä komponentteja. Alhaalla kuvassa oleva isompi lutikka on kuuden invertterin 4069. Sillä lienee toteutettu ledin vilkutukset, viiveet ja oskillaattori suurjännitteen tuottamista varten. Kahdeksanjalkaisesta piiristä puuttuvat merkinnät, mutta luulisin sen olevan operaatiovahvistin. Vasemmalla ylhäällä on 4,4V regulaattori.
Piirilevyllä on pieni viiden voltin rele ja sen takana fetti IRF740.
Laite tunnistaa rotan, kun se tassuttelee pohjassa olevien metallilevyjen päälle. Tämä tehdään mittaamalla levyjen välistä resistanssia, joka lepotilassa on jotain hyvin suurta, varmaankin useiden megaohmien luokkaa tai enemmän. Ohjauspiiri toimii, kun se tunnistaa, että levyjen välinen resistanssi putoaa, eli rotta seisoo levyjen päällä. Suurin vastus, jolla kokeilin tätä oli 810 kilo-ohmia ja se käynnisti tappotuokion heti.
Releen tarkoitus on mitä ilmeisimmin erottaa ohjauspiiri tunnistinlevyistä ennen kuin suurjännitteen tuottaminen alkaa. Näyttäisi siltä, että tappokammion ensimmäinen levy (sisäänmenoaukolla) on elektroniikan maapotentiaalissa. Keskimmäinen, suurempi levy on kytketty suoraan suurjännitekelan ulostuloon. Laitteen odottaessa saalista ohjausjännite vaikuttaa keskimmäisen ja perimmäisen levyn välillä. Jos rotta astuu yhtäaikaisesti keskimmäiselle ja perällä olevalle levylle, niin jännite nousee takimmaisella levyllä. Tästä alkaa oletettavasti pieni viiveaika ja sen kuluessa rele oikosulkee takimmaisen levyn suoraan maahan. Viiveen kuluttua suurjännitteen tuottaminen alkaa, mutta nyt opampin sisäänmeno on turvallisesti maissa. Suurjännite tehdään katkomalla kelan virtaa fetillä ja fettiä ohjaa tuolla 4069:llä tehty oskillaattori.
Jos rotta pakittaa, niin se joutuu suuaukolla olevan levyn ja keskimmäisen levyn väliin. Sama suurjännite vaikuttaa tässäkin.
Vedin ensin piuhat perimmäiseltä ja keskimmäiseltä levyltä pöydän reunalle. Sovittelin siinä eristettyjen kärkipihtien kanssa eri kokoisia vastuksia tuohon kupariteippien väliin.
Jännitettä selvästikin tulee reilusti. Ensin teippien välinen rako oli jotain 8 mm luokkaa. Kipinä tikkasi siinä oikein virkeästi pöydän pintaa pitkin.
Ihmettelin, onko vehje viallinen, kun se tuntui jäävän päälle tosi pitkäksi aikaa. Jostain olin saanut päähäni, että kärvennys on muutamassa sekunnissa ohi. Funtsailin, että pitkät suurjännitteeseen kytketyt piuhat kenties aiheuttavat häiriötä ja laite jää päälle.
Porailin pohjaan kaksi reikää ja testasin oikosulkemalla ne eri kokoisilla vastuksilla.
Kapine jäi samalla tavalla pitkäksi aikaa päälle, enkä malttanut odottaa, kauanko sen toiminta kaiken kaikkiaan kestäisi.
Sitten hoksasin lukea käyttöohjeen toiselta puolelta, jossa sanottiin suurjänitettä tuotettavan peräti kahden minuutin ajan. Seurasin sitten toimintaa pidempään ja kahden minuutin päästä se loppui. Samalla punaisena vilkkuva ledi sammui.
Käyttöohjeessa sanotaan vähän hämärästi, että jos korkeajännitesyöttö on aktivoitu kolme kertaa, niin suurjänniteiskua ei synny enää ennen kuin on tehty uudelleenkäynnistys ON>OFF>ON. Ilmeisesti tällainen tilanne syntyy, jos rotta jää oikosulkemaan levyjä. Oletettavasti tällöin tulee uusi kahden minuutin kärvennyskierros ja niin edelleen. Kolme kertaa kaksi minuuttia on yhteensä kuusi minuuttia ja sitten laite ei enää herää, ellei sitä käynnistetä kokonaan uudelleen.
Tämä on oletusta. En testannut, mutta huomasin, ettei yksi kahden minuutin kärvennys vielä deaktivoi laitetta. Jos vastuksella koskettaa levyjä kahden minuutin jälkeen, niin suurjännite menee taas päälle.
Kapineessa on kaksivärinen ledi. Se vilkuttaa punaista, jos paristojännite on liian alhainen tai jos jyrsijä on laukaissut toiminnan. Vihreä ledi palaa hetken käynnistyksessä. Jos laitteen kytkee ulkoiseen jännitelähteeseen, niin alijännitehälytyksiltä vältytään. Tässä tapauksessa ledin punaiselta puolelta voisi ottaa ohjausjännitteen automaatiolle. Näin voisi rakentaa loukun, joka päivystää 24/7. Jyrsijän tullessa apajille se alkaa tuottaa suurjännitettä ja kärventää jyrsijää kaksi minuuttia. Kahden ja puolen minuutin kohdalla se kippaa jyrsijän säiliöön ja virittyy odottamaan uutta saalista. Voisi tehdä vastuksella miedosti lämmitetyn, lämpötila-anturilla valvotun syöttikammion, jotta syötin haju leviäisi hyvin myös pakkasella.

Itse asiassa halusin tietää, voisiko tuollaista automatisoida jotenkin. Millä tavalla se kuittaa, mitä on tapahtunut, ym. Olisi kätevää, jos olisi tappokone, joka keräisi yhteen säiliöön kaikki ullakolle eksyneet myyrät, eikä raatoja olisi loukuissa siellä sun täällä.
Kuorien sisästä löytyy paristoteline, yksinkertaiselta näyttävä piirilevy ja suurjännitteen tuottamiseen tehty, epoksiin valettu kela.
Piirilevyn toisella puolella onkin enemmän pintaliitettyjä komponentteja. Alhaalla kuvassa oleva isompi lutikka on kuuden invertterin 4069. Sillä lienee toteutettu ledin vilkutukset, viiveet ja oskillaattori suurjännitteen tuottamista varten. Kahdeksanjalkaisesta piiristä puuttuvat merkinnät, mutta luulisin sen olevan operaatiovahvistin. Vasemmalla ylhäällä on 4,4V regulaattori.
Piirilevyllä on pieni viiden voltin rele ja sen takana fetti IRF740.
Laite tunnistaa rotan, kun se tassuttelee pohjassa olevien metallilevyjen päälle. Tämä tehdään mittaamalla levyjen välistä resistanssia, joka lepotilassa on jotain hyvin suurta, varmaankin useiden megaohmien luokkaa tai enemmän. Ohjauspiiri toimii, kun se tunnistaa, että levyjen välinen resistanssi putoaa, eli rotta seisoo levyjen päällä. Suurin vastus, jolla kokeilin tätä oli 810 kilo-ohmia ja se käynnisti tappotuokion heti.
Releen tarkoitus on mitä ilmeisimmin erottaa ohjauspiiri tunnistinlevyistä ennen kuin suurjännitteen tuottaminen alkaa. Näyttäisi siltä, että tappokammion ensimmäinen levy (sisäänmenoaukolla) on elektroniikan maapotentiaalissa. Keskimmäinen, suurempi levy on kytketty suoraan suurjännitekelan ulostuloon. Laitteen odottaessa saalista ohjausjännite vaikuttaa keskimmäisen ja perimmäisen levyn välillä. Jos rotta astuu yhtäaikaisesti keskimmäiselle ja perällä olevalle levylle, niin jännite nousee takimmaisella levyllä. Tästä alkaa oletettavasti pieni viiveaika ja sen kuluessa rele oikosulkee takimmaisen levyn suoraan maahan. Viiveen kuluttua suurjännitteen tuottaminen alkaa, mutta nyt opampin sisäänmeno on turvallisesti maissa. Suurjännite tehdään katkomalla kelan virtaa fetillä ja fettiä ohjaa tuolla 4069:llä tehty oskillaattori.
Jos rotta pakittaa, niin se joutuu suuaukolla olevan levyn ja keskimmäisen levyn väliin. Sama suurjännite vaikuttaa tässäkin.
Vedin ensin piuhat perimmäiseltä ja keskimmäiseltä levyltä pöydän reunalle. Sovittelin siinä eristettyjen kärkipihtien kanssa eri kokoisia vastuksia tuohon kupariteippien väliin.
Jännitettä selvästikin tulee reilusti. Ensin teippien välinen rako oli jotain 8 mm luokkaa. Kipinä tikkasi siinä oikein virkeästi pöydän pintaa pitkin.
Ihmettelin, onko vehje viallinen, kun se tuntui jäävän päälle tosi pitkäksi aikaa. Jostain olin saanut päähäni, että kärvennys on muutamassa sekunnissa ohi. Funtsailin, että pitkät suurjännitteeseen kytketyt piuhat kenties aiheuttavat häiriötä ja laite jää päälle.
Porailin pohjaan kaksi reikää ja testasin oikosulkemalla ne eri kokoisilla vastuksilla.
Kapine jäi samalla tavalla pitkäksi aikaa päälle, enkä malttanut odottaa, kauanko sen toiminta kaiken kaikkiaan kestäisi.
Sitten hoksasin lukea käyttöohjeen toiselta puolelta, jossa sanottiin suurjänitettä tuotettavan peräti kahden minuutin ajan. Seurasin sitten toimintaa pidempään ja kahden minuutin päästä se loppui. Samalla punaisena vilkkuva ledi sammui.
Käyttöohjeessa sanotaan vähän hämärästi, että jos korkeajännitesyöttö on aktivoitu kolme kertaa, niin suurjänniteiskua ei synny enää ennen kuin on tehty uudelleenkäynnistys ON>OFF>ON. Ilmeisesti tällainen tilanne syntyy, jos rotta jää oikosulkemaan levyjä. Oletettavasti tällöin tulee uusi kahden minuutin kärvennyskierros ja niin edelleen. Kolme kertaa kaksi minuuttia on yhteensä kuusi minuuttia ja sitten laite ei enää herää, ellei sitä käynnistetä kokonaan uudelleen.
Tämä on oletusta. En testannut, mutta huomasin, ettei yksi kahden minuutin kärvennys vielä deaktivoi laitetta. Jos vastuksella koskettaa levyjä kahden minuutin jälkeen, niin suurjännite menee taas päälle.
Kapineessa on kaksivärinen ledi. Se vilkuttaa punaista, jos paristojännite on liian alhainen tai jos jyrsijä on laukaissut toiminnan. Vihreä ledi palaa hetken käynnistyksessä. Jos laitteen kytkee ulkoiseen jännitelähteeseen, niin alijännitehälytyksiltä vältytään. Tässä tapauksessa ledin punaiselta puolelta voisi ottaa ohjausjännitteen automaatiolle. Näin voisi rakentaa loukun, joka päivystää 24/7. Jyrsijän tullessa apajille se alkaa tuottaa suurjännitettä ja kärventää jyrsijää kaksi minuuttia. Kahden ja puolen minuutin kohdalla se kippaa jyrsijän säiliöön ja virittyy odottamaan uutta saalista. Voisi tehdä vastuksella miedosti lämmitetyn, lämpötila-anturilla valvotun syöttikammion, jotta syötin haju leviäisi hyvin myös pakkasella.