Paras porilainen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja refy
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meikäläisen pötsi pahastuu raa'asta sipulista. Pikkusen kuullotettuna menee paremmin.
Kyllä noista tarinoista tuli vesi kielelle. Ehdottomasti sipuli lihapulliin.
 
Riippuu sipulista, joku sipuli on pehmeän makuinen ja voi syödä ku omenaa, joku sipuli on taas kirpee että vesi tulee silmistä, mut tällaisen kun VOISSA hieman kuullottaa se on hyvää...
 
Riippuu sipulista, joku sipuli on pehmeän makuinen ja voi syödä ku omenaa, joku sipuli on taas kirpee että vesi tulee silmistä, mut tällaisen kun VOISSA hieman kuullottaa se on hyvää...

Löytyy muuten erikseen kaupasta tuotenimikkeellä makeaa sipulia. Tästä käytetään joskus myös nimitystä salaattisipuli (HUOM! ei pidä sotkea salottisipuleihin). On siis ihan perus-normaali "keltainen sipuli", mutta normaalin keltaisen sipulin kirpeää makua ei juurikaan ole. Kooltaan nuo on myös monasti aika isoja.


Itellä oli kanssa lapsuudessa sipulikammo. Vanhemmat oli "sipulifriikkejä". Ehkä isoin ongelma itsellä oli jotkut äetmuorin väsäämät keitot, missä sipuli oli halkaistu pystysuunnassa muutamaan sektoriin ja nämä sitten limaisina suikaleina siellä (mauttoman) keiton seassa.

En tiedä kumpi alkoi toimia itellä ensin, normisipulit vaiko valkosipuli. Nykyään molemmat menee missä tahansa muodossa. Valkosipuli etenkin mahdollisimman tuoreena sapuskaan. Jossain resepteissä valkosipuli poltetaan p.skaksi ruuanlaitamisen alussa. Esim. makaroonilaatikkoon valkosipulin laitan jäähtyneeseen massaan vasta kun laatikko on menossa uuniin.
 
Löytyy muuten erikseen kaupasta tuotenimikkeellä makeaa sipulia. Tästä käytetään joskus myös nimitystä salaattisipuli (HUOM! ei pidä sotkea salottisipuleihin). On siis ihan perus-normaali "keltainen sipuli", mutta normaalin keltaisen sipulin kirpeää makua ei juurikaan ole. Kooltaan nuo on myös monasti aika isoja.


Itellä oli kanssa lapsuudessa sipulikammo. Vanhemmat oli "sipulifriikkejä". Ehkä isoin ongelma itsellä oli jotkut äetmuorin väsäämät keitot, missä sipuli oli halkaistu pystysuunnassa muutamaan sektoriin ja nämä sitten limaisina suikaleina siellä (mauttoman) keiton seassa.

En tiedä kumpi alkoi toimia itellä ensin, normisipulit vaiko valkosipuli. Nykyään molemmat menee missä tahansa muodossa. Valkosipuli etenkin mahdollisimman tuoreena sapuskaan. Jossain resepteissä valkosipuli poltetaan p.skaksi ruuanlaitamisen alussa. Esim. makaroonilaatikkoon valkosipulin laitan jäähtyneeseen massaan vasta kun laatikko on menossa uuniin.
Jättisipuli on myös hyvin mieto. En tiedä onko ne itseasiassa samoja noiden "makeiden sipulien" tai "salaattisipuleiden" kanssa, eroa maussa tai koostumuksessa en juurikaan ole havainnut.

Jotenkin tuntuu, että kirpeyden määrä sipulissa on vakio ja koon kasvaessa se jakaantuu suurempaan sipulimäärään ja maku miedontuu. Monesti sellaiset pienet tuuman-puolentoista kokoiset on hiton kirpeitä ja isommat miedompia.
 
Viimeksi muokattu:
Jättisipuli on myös hyvin mieto. En tiedä onko ne itseasiassa samoja noiden "makeiden sipulien" tai "salaattisipuleiden" kanssa, eroa maussa tai koostumuksessa en juurikaan ole havainnut.

Taitaa olla samaa tavaraa. Ei oo nyt hetkeen tullut osteltua, mutta varmaan joku 10cm halkaisijaltaan noi taitaa olla. Yleensä pakattu johonkin 2-3kpl verkkopakkauksiin (sellanen joustava verkko kuin torilta ostetuissa joulukuusissa).
 
Jotenkin tuntuu, että kirpeyden määrä sipulissa on vakio ja koon kasvaessa se jakaantuu suurempaan sipulimäärään ja maku miedontuu. Monesti sellaiset pienet tuuman-puolentoista kokoiset on hiton kirpeitä ja isommat miedompia.
en tiiä muuta, mutta noi ite kasvatetut itketyttää ihan vitusti verrattuna kaupan vastaaviin :)
 
Kunnon ranskalainen sipulikeitto hyvään lihaliemeen tehtynä on kyllä oiva eines. Vaatii vaan rajua kaasutasapainon säätöä syönnin jälkeen.
Ja se Knorrin versio aiheesta ei ole sitten edes sinne päin.
 
Voissa hauduttamalla sipulista lähtee kitkeryys, näinhän se tehdään keitossakin ennen kasvisliemen - suurusteen lisäystä. Salottisipuli on mieto tuoreenakin.
 
Meillä lähes kaikki ei-makeat ruokareseptit alkavat: kuoritaan, pilkotaan ja kuullotetaan n (jossa n on yhtäsuuri tai suurempi konaisluku kuin 1) kappaletta sipuleja (omassa pellossa kasvatettuja). Minulla on tapan kuullottaa tai ruskistaa sipuli erillään koska muun raaka-aineen seassa tahtoo sipuli joko palaa tai jäädä liian raa'aksi.

Kasvatan kelta- puna- ja valkosipulia, tänä vuonna kokeillaan salottisipulia uutena kasvina. Salotissa on mukavan pehmeä maku joka kelpaa myös monille sipulikammoisillekkin.
 
Punasipali pitäisi kai olla miedompi kuin keltasipali. Silti en pysty punasipalia syömään kun pienikin määrä närästää aivan julmetusti. Keltasipali ei aiheuta närästystä kuin paljon syötynä tai jos on poltettu eikä kuullotettu.
 
Salottisipulia hakataan meillä raakana mm sipulisieni salaatiin ja hernekeiton päälle pantavaksi.
 
Mukulat myös vastustaa sipulia, samoin kuin itsekin muksuna. Mutta ruohosipulia syövät, kun ite saa vielä nyppiä suuhunsa. Itse en tykkää vieläkään, jos esim lihapullassa on ns raakaa sipulia sisällä. Tiedä, onko se suutuntuma, mikä siinä vastustaa. Vai lapsuuden traumat. Pitää mielestäni kuullottaa ensin pehmeäksi öljyssä tai voissa.
Mutta taas lisukkeena esim purilaisen/lihapiirakan jne välissä maistuu raakana.
 
Porilaisen balkkaninmakkaralla tein, kun ysin jälkeen töistä tulin. Kolme sellaista puolen tuuman viipaletta sain mahtumaan paahtoleivän väliin. Ja tietysti egu piti paistaa myös. Reilusti sipulia ja ketsuppia ja sinappia ja suolakurkkuja.
 
Tein just välipalaksi paistinpanulla Porilaiset, täällä syrjäseuduilla ei saanut tankona kuin gotleria joten pyhäin häväistyshän tämä tietysti on. Paahtoleipien välistä löytyy diy sipuli kurkkusalaatia - tänään tekemääni ketsuppia ja turun sinappia. Emänälle ja itselle 2kpl/lärvi yht 4annosta krillipuseissa tarjoiltuna, just ja nyt syön toista ja hyvältä maistuu arvosanana olkoon 8.
 
Valkosipulista kun oli puhetta, niin se ehdottomasti puristellaan raakana valmiiseen ruokaan. Jossain keitossa on taivaallista.
 
Otin jääkaapista gotlerpötkön ajatellen siivutaa sen - leivitää - paistaa huomiseksi makkarapihvi ateriaksi ennen kuin pilaantuu, kananmunaa lautaselle ja toiselle korppujauho maustesosta. Seuraa paisto reilussa voissa rapsakoiksi ja viimesenä eränä pyyhin pannun paahtoleivillä, shedar juustoa zinappi kezuppi ja rapeat mkkarapalat palat - grillipusin - kohti ääntä.

En tiedä oliko tämä Porilaisen häväistys, mutta leivitys - leipien voissa paisto loi aivan uuden makuelämyksen?
Olisiko tämä sitten, Polvijärveläistä Porilasittain.
 
Viimeksi muokattu:
Just nyt, leivin uunissa folin päällä kypsennetyt gotler siivut ja 10 min päästä siivut paahtoleipien väliin suolakurkuin - juustooin. Vielä 5 min uunissa ja krillitasku pusiin - ääntä kohden.
 

Luo tili tai kirjaudu sisään kommentoidaksesi

Sinun täytyy olla jäsen voidaksesi jättää kommentin.

Luo käyttäjätili

Liity Konekansalaiseksi. Se on helppoa ja ilmaista! Rekisteröityneenä et näe mainoksia, voit käyttää hakua, näet alueita, joita nyt ovat piilossa...jne.

Kirjaudu sisään

Oletko jo Konekansan jäsen? Kirjaudu sisään tästä.

Takaisin
Ylös