Sworth
Tulokas
- Liittynyt
- 10 Helmikuu 2020
- Viestit
- 1
Heippa vaan Konekansalaiset,
Kainuun suunnalta tulleen suosituksen mukaan liityin porukkaan mukaan kirjoittelemaan, jakamaan ja kyselemään ideoita ja toisaalta myös dokumentoimaan tekemiäni muutoksia.
Tämä on alkuunsa taannehtivasti kirjoitettavaa tarinaa: kone on ostettu 2016 ja lisälaitteita tehty tarpeen mukaan.
Taustaa
Muutin -15 taloon, jossa on piha-alueen järjestelyä tehty aika mielenkiintoisesti: neliön muotoiselle tontille tulee sisäänajo yhdestä kulmasta jossa parkkipaikka. Talliin ajo on täsmälleen päinvastaisesta nurkasta, eli kulkuväylää on aukipidettävänä talvella varsin reippaasti. Nurtsin ajo sujui tavallisella ajettavalla bensakoneisella traktorileikkurilla, joka sopi siihen toimeensa mainiosti. Kuitenkin, ensimmäisen reilumman lumisateen tultua lupasin itselleni pyhästi että ensi talvena en muuten kolaa toista kuutta tuntia pihaa auki ja niin päätös syntyi hankkia jotain muuta.
(kuva liittyy)
Seurailin myynti-ilmoituksia ja pohdin erilaisia pihalle sopivia koneita: Isolle traktorille tämä piha on liian pieni. Aikani kuutioituani päädyin valikoimaan traktori-, etuleikkuri- ja sauvaohjattujen ruohonleikkurimallien väliltä. Vaatimukset olivat riittävä teho (20-30hp), monipuolinen käytettävyys ja kohtalainen paino sekä ketteryys: halusin koneen pystyvän kesällä nurmenleikkuuseen ilman että nurmikko on orkosilla joka käytön jälkeen, mutta kuitenkin omaavan sen verran voimaa että lumien lykkiminen jonkinsorttisella etulevyllä onnistuisi. Ehkä linkokin tulisi kysymykseen. Myös yksityistien kunnossapitoon olisi kiva saada jokin sellainen kampe, jolla tohtisi liikkua tiellä pienen sorakärryn kanssa.
Päädyin etuleikkurilliseen malliin pääosin ketteryyden ja tarkkuuden takia: jokainen ajoleikkurilla suoritettu neliö on poissa siimaleikkurilta. Lisäksi noita ameriikoissa huomattavan suosittuja pientraktoreita on Suomessa aika niukalti tarjolla: ovat joko leikkuupöydättömiä tai jumalattoman kalliita.
Porvoosta löytyi sopiva yksilö, jossa oli vieläpä tieliikennevalmiuskin. Kamppeen hinta oli vissiin aika kohdallaan kun luovaria kirjoitettaessa soitti kaksi muuta ostattelijaa.
Kubota F1900
Tunteja ostohetkellä noin 1200h
Moottori: Kubota D722, 3-mukinen. ~20hp / 40nm
Hydrostaattinen liike eteen / taakse polkimella.
Voiman ulosottoakseli edessä, hydrauliikalla toimiva monilevykytkin kytkee kiinni.
Neliveto kytkettävissä polkimella, etunostovarret nousee hydrauliikalla ja niissä on kelluntatoiminto, muttei pysty painattamaan kun sylinteri on yksitoiminen.
Tieliikennesarja tuli mukana, samoin allepurkava leikkuupöytä, muistaakseni 48"/122cm leveä.
Vakuutus oli aika karvas, mutta halusin ehdottomasti koneen kilpiin koska se on käytännössä joka kerran ajettaessa yleisen tien puolella.
Myöhemmin älysin kysyä vakuutusta ihan konttorilta ihmiseltä, enkä koneelta ja hinnasta putos heti puolet pois...
Olisko eka rasvaus menossa kun pöytä on irti ja ajovaloraudat irti...
Vanha traktorileikkuri kummittelee oikeassa nurkassa.
Ensimmäinen tuntuma oli aika ronski: pelkkä leikkuupöytä painaa reippaasti yli sata kiloa (eli joku 50-60% siitä, mitä koko edellinen leikkuri) ja oli leveämpi kuin entinen, joten koirien muhkuroittamalle tontille leikkuujälki oli suoraan sanottuna pettymys. Samoin tuo taaksepurkava leikkuupöytä on melkoinen myttääjä pidempään nurmeen ajettaessa. Leikkuutulos parani hieman kun terät vaihtoi silppuaviin malleihin ja pahimpia monttuja tasoitteli mullalla ja leikkuupöydän reunalla. Kapeampi pöytä olisi parempi tuohon tarkoitukseen, tai sitten pitäisi ostaa multaa...
Hydrostaattinen veto on aivan uskomattoman hieno tuohon nurmenleikkuuseen, suunnanvaihdot ja nopeudenmuutokset käyvät ajatuksen lailla ja pälvikaljuuntuvat läntit pystyi vetäsemään melkein talla pohjassa.
Suurin kättelyssä esiintynyt ongelma oli kuitenkin se, että laitteen "vetokoukku" oli jostain surullisen ja hupaisan puolesta matkaa: alumiinikulmainen käkkylä.
Olin juuri silloin työkomennuksella firman pääkonttorilla, jossa on aivan asiallinen metalliverstas ja näpertelin siellä sitten aavistuksen tukevamman rungon koukulle, johon juurrutin ihan tavallisen Motonetin pikkukuulan. Istuu aika kivasti vastapainon uurteisiin, vaikka itse sanonkin.
Kesä tuli ajeltua muuten aika pitkälti konetta huoltamatta: katsoin että kaikkia mehuja on ja elvytin nelivetomekanismin vivuston joka oli pysyvästi päällä, mutta muuten mentiin niillä mitä oli tarjolla.
Lumilevy
Varsinainen syy laitteen vaihdokseen oli kuitenkin vasta tulossa.
Tsekkailin lumilevyjen hintoja ja tulin siihen lopputulokseen, että uutta ei osteta, mutta ei oikein huvittanut alkaa itse taivuttelemaankaan isoa lätkää tasaiselle ärrälle..
Onneksi Torista löytyi passeli aihio mönkkärin nenältä jonka kävin koppaamassa kotiin ja sovittelu saattoi alkaa. 122cm Cycle Countryn levy. Bonuksena tuohon saa suoraan kulutuslevyjä esim Latvolta.
Leikkuupöytää näkyy tuossa taustalla: se kiinnittyy niin, että ensin työnnetään nostovarsien silmukoista tapit läpi, nostetaan pöytä kellumaan ilmaan ja kiinnitetään sitten takapäässä olevat hakaset.
Moinen ratkaisu ei käynyt tähän, koska levy olisi hakannut kelluvana jatkuvasti nostovarsiin, mutta kokonaisuutena idea on fiksu ja pöytä nopea irroittaa.
Tein siis työpaikan pajalla kaksi poikkirautaa, johon toiseen kiinnitin sorvissa pyöräytetyt pystytapit ja etummaiseen nostokorvat. Ne hitsattiin sopiviksi lyhennettyihin lumilevyn aisoihin. Lovesin rakenteen jotta sain siitä mahdollisimman matalan. Terän otsakulma mietitytti: liian haukkaavalla olisi haastava ajaa pienellä koneella (ja isolla lähtisi juurta myöten kaikki) ja liian korkea mekanismi olisi mahastaan kiinni jatkuvasti. Myöskin koneen rakenne on sellainen, ettei nostovarsien ympärille kohtuuttomasti rakennella ylimääräisiä.
Onneksi U-rauta on kuitenkin aika helppoa työstää myös kulmahiojalla, joten piirrustuksen mukaan tehdyt osat toin kotitalliin, jossa sovitin sitten lopullisesti paikalleen. Tuo kummallisesti offsettinä oleva toinen nostovarsi olisi tehnyt asiasta aika haastavan muuten, mutta on siitä kiitollinen, että mahdollistanee levyn käännön hydralisoimisen joskus tulevaisuudessa...
Levy kiinnittyy vastaavalla pikasysteemillä, jossa nostovarret vain lasketaan yläasennosta ala-asentoon ja lyödään eteen tapit kiinni, jonka jälkeen taaemmat kiinnikkeet hyppäävät paikalleen ja ne saa sokitettua kierrejousien kanssa paikalleen ja paketti on napakka.
Lumiketjut tuli ebaysta, uusi hammastettu turpalevy Latvolta ja levy löysi paikallensa.
Ekaa testiä varten ei vaan malttanut odottaa lunta, niin pitihän sitä pihaa mennä raapimaan kuurasta kun lunta ei kuulunut.
Tässä kohtaa oli mielessä ainakin kaksisataa ajatusta mitä kaikkea tuohon pitäisi vielä tulla ja tehdä, mutta tuokin oli jo huima edistysaskel kolaamiseen.
Reissutyö yhdistettynä muihin hoppuihin oli melkoista paahtamista tuona vuonna ja jos siihen päälle olisi pitänyt vielä tehdä lumihommatkin kotona, itku olisi tullut.
Seuraavissa jaksoissa parantelemme hammaslevyn purua, hajotetaan osia, tehdään isompi huolto, asennetaan valoja ja sensellaista.
Kainuun suunnalta tulleen suosituksen mukaan liityin porukkaan mukaan kirjoittelemaan, jakamaan ja kyselemään ideoita ja toisaalta myös dokumentoimaan tekemiäni muutoksia.
Tämä on alkuunsa taannehtivasti kirjoitettavaa tarinaa: kone on ostettu 2016 ja lisälaitteita tehty tarpeen mukaan.
Taustaa
Muutin -15 taloon, jossa on piha-alueen järjestelyä tehty aika mielenkiintoisesti: neliön muotoiselle tontille tulee sisäänajo yhdestä kulmasta jossa parkkipaikka. Talliin ajo on täsmälleen päinvastaisesta nurkasta, eli kulkuväylää on aukipidettävänä talvella varsin reippaasti. Nurtsin ajo sujui tavallisella ajettavalla bensakoneisella traktorileikkurilla, joka sopi siihen toimeensa mainiosti. Kuitenkin, ensimmäisen reilumman lumisateen tultua lupasin itselleni pyhästi että ensi talvena en muuten kolaa toista kuutta tuntia pihaa auki ja niin päätös syntyi hankkia jotain muuta.
(kuva liittyy)
Seurailin myynti-ilmoituksia ja pohdin erilaisia pihalle sopivia koneita: Isolle traktorille tämä piha on liian pieni. Aikani kuutioituani päädyin valikoimaan traktori-, etuleikkuri- ja sauvaohjattujen ruohonleikkurimallien väliltä. Vaatimukset olivat riittävä teho (20-30hp), monipuolinen käytettävyys ja kohtalainen paino sekä ketteryys: halusin koneen pystyvän kesällä nurmenleikkuuseen ilman että nurmikko on orkosilla joka käytön jälkeen, mutta kuitenkin omaavan sen verran voimaa että lumien lykkiminen jonkinsorttisella etulevyllä onnistuisi. Ehkä linkokin tulisi kysymykseen. Myös yksityistien kunnossapitoon olisi kiva saada jokin sellainen kampe, jolla tohtisi liikkua tiellä pienen sorakärryn kanssa.
Päädyin etuleikkurilliseen malliin pääosin ketteryyden ja tarkkuuden takia: jokainen ajoleikkurilla suoritettu neliö on poissa siimaleikkurilta. Lisäksi noita ameriikoissa huomattavan suosittuja pientraktoreita on Suomessa aika niukalti tarjolla: ovat joko leikkuupöydättömiä tai jumalattoman kalliita.
Porvoosta löytyi sopiva yksilö, jossa oli vieläpä tieliikennevalmiuskin. Kamppeen hinta oli vissiin aika kohdallaan kun luovaria kirjoitettaessa soitti kaksi muuta ostattelijaa.
Kubota F1900
Tunteja ostohetkellä noin 1200h
Moottori: Kubota D722, 3-mukinen. ~20hp / 40nm
Hydrostaattinen liike eteen / taakse polkimella.
Voiman ulosottoakseli edessä, hydrauliikalla toimiva monilevykytkin kytkee kiinni.
Neliveto kytkettävissä polkimella, etunostovarret nousee hydrauliikalla ja niissä on kelluntatoiminto, muttei pysty painattamaan kun sylinteri on yksitoiminen.
Tieliikennesarja tuli mukana, samoin allepurkava leikkuupöytä, muistaakseni 48"/122cm leveä.
Vakuutus oli aika karvas, mutta halusin ehdottomasti koneen kilpiin koska se on käytännössä joka kerran ajettaessa yleisen tien puolella.
Myöhemmin älysin kysyä vakuutusta ihan konttorilta ihmiseltä, enkä koneelta ja hinnasta putos heti puolet pois...
Olisko eka rasvaus menossa kun pöytä on irti ja ajovaloraudat irti...
Vanha traktorileikkuri kummittelee oikeassa nurkassa.
Ensimmäinen tuntuma oli aika ronski: pelkkä leikkuupöytä painaa reippaasti yli sata kiloa (eli joku 50-60% siitä, mitä koko edellinen leikkuri) ja oli leveämpi kuin entinen, joten koirien muhkuroittamalle tontille leikkuujälki oli suoraan sanottuna pettymys. Samoin tuo taaksepurkava leikkuupöytä on melkoinen myttääjä pidempään nurmeen ajettaessa. Leikkuutulos parani hieman kun terät vaihtoi silppuaviin malleihin ja pahimpia monttuja tasoitteli mullalla ja leikkuupöydän reunalla. Kapeampi pöytä olisi parempi tuohon tarkoitukseen, tai sitten pitäisi ostaa multaa...
Hydrostaattinen veto on aivan uskomattoman hieno tuohon nurmenleikkuuseen, suunnanvaihdot ja nopeudenmuutokset käyvät ajatuksen lailla ja pälvikaljuuntuvat läntit pystyi vetäsemään melkein talla pohjassa.
Suurin kättelyssä esiintynyt ongelma oli kuitenkin se, että laitteen "vetokoukku" oli jostain surullisen ja hupaisan puolesta matkaa: alumiinikulmainen käkkylä.
Olin juuri silloin työkomennuksella firman pääkonttorilla, jossa on aivan asiallinen metalliverstas ja näpertelin siellä sitten aavistuksen tukevamman rungon koukulle, johon juurrutin ihan tavallisen Motonetin pikkukuulan. Istuu aika kivasti vastapainon uurteisiin, vaikka itse sanonkin.
Kesä tuli ajeltua muuten aika pitkälti konetta huoltamatta: katsoin että kaikkia mehuja on ja elvytin nelivetomekanismin vivuston joka oli pysyvästi päällä, mutta muuten mentiin niillä mitä oli tarjolla.
Lumilevy
Varsinainen syy laitteen vaihdokseen oli kuitenkin vasta tulossa.
Tsekkailin lumilevyjen hintoja ja tulin siihen lopputulokseen, että uutta ei osteta, mutta ei oikein huvittanut alkaa itse taivuttelemaankaan isoa lätkää tasaiselle ärrälle..
Onneksi Torista löytyi passeli aihio mönkkärin nenältä jonka kävin koppaamassa kotiin ja sovittelu saattoi alkaa. 122cm Cycle Countryn levy. Bonuksena tuohon saa suoraan kulutuslevyjä esim Latvolta.
Leikkuupöytää näkyy tuossa taustalla: se kiinnittyy niin, että ensin työnnetään nostovarsien silmukoista tapit läpi, nostetaan pöytä kellumaan ilmaan ja kiinnitetään sitten takapäässä olevat hakaset.
Moinen ratkaisu ei käynyt tähän, koska levy olisi hakannut kelluvana jatkuvasti nostovarsiin, mutta kokonaisuutena idea on fiksu ja pöytä nopea irroittaa.
Tein siis työpaikan pajalla kaksi poikkirautaa, johon toiseen kiinnitin sorvissa pyöräytetyt pystytapit ja etummaiseen nostokorvat. Ne hitsattiin sopiviksi lyhennettyihin lumilevyn aisoihin. Lovesin rakenteen jotta sain siitä mahdollisimman matalan. Terän otsakulma mietitytti: liian haukkaavalla olisi haastava ajaa pienellä koneella (ja isolla lähtisi juurta myöten kaikki) ja liian korkea mekanismi olisi mahastaan kiinni jatkuvasti. Myöskin koneen rakenne on sellainen, ettei nostovarsien ympärille kohtuuttomasti rakennella ylimääräisiä.
Onneksi U-rauta on kuitenkin aika helppoa työstää myös kulmahiojalla, joten piirrustuksen mukaan tehdyt osat toin kotitalliin, jossa sovitin sitten lopullisesti paikalleen. Tuo kummallisesti offsettinä oleva toinen nostovarsi olisi tehnyt asiasta aika haastavan muuten, mutta on siitä kiitollinen, että mahdollistanee levyn käännön hydralisoimisen joskus tulevaisuudessa...
Levy kiinnittyy vastaavalla pikasysteemillä, jossa nostovarret vain lasketaan yläasennosta ala-asentoon ja lyödään eteen tapit kiinni, jonka jälkeen taaemmat kiinnikkeet hyppäävät paikalleen ja ne saa sokitettua kierrejousien kanssa paikalleen ja paketti on napakka.
Lumiketjut tuli ebaysta, uusi hammastettu turpalevy Latvolta ja levy löysi paikallensa.
Ekaa testiä varten ei vaan malttanut odottaa lunta, niin pitihän sitä pihaa mennä raapimaan kuurasta kun lunta ei kuulunut.
Tässä kohtaa oli mielessä ainakin kaksisataa ajatusta mitä kaikkea tuohon pitäisi vielä tulla ja tehdä, mutta tuokin oli jo huima edistysaskel kolaamiseen.
Reissutyö yhdistettynä muihin hoppuihin oli melkoista paahtamista tuona vuonna ja jos siihen päälle olisi pitänyt vielä tehdä lumihommatkin kotona, itku olisi tullut.
Seuraavissa jaksoissa parantelemme hammaslevyn purua, hajotetaan osia, tehdään isompi huolto, asennetaan valoja ja sensellaista.
Viimeksi muokattu:
