En ole koskaan rassannut mäkkejä, jotka ovat PC-koneisiin verrattuna ihan alien-teknologiaa. Aihe kuitenkin kiinnostaa, koska on näissä kateellisten panetteluista huolimatta omat näppärät ominaisuutensa.
Minulla on ollut käytössä Mac Mini, jonka olen pilannut asentamalla siihen Parallels-virtuaalikoneena Windows 11 ARM-version. Windowsin käytöstä on hankalaa oppia pois ja mäkkipuoli meneekin koneessa vähän hukkaan Windowsin kanssa räplätessä.
Ostin Torista 2017-mallisen 27" iMacin. Hintaa kapineella oli 150 euroa, joka on mukavan vähän rassaamista ajatellen. Jos homma menisi reisille, niin ei harmittaisi ihan kauheasti. Siispä otin tämän koneen virittelykohteeksi. Lopputuloksena pieleen meni vain kaksi asiaa, joista toinen oli käytännössä väistämätöntä ja toisen olisi voinut varmaankin välttää tai kenties korjata.
Kuten tämän ikäisissä iMaceissa yleensäkin, tässäkin oli ns. Fusion Drive. Teratavun kiintolevy ja sitä nopeuttamassa pieni, kolmenkymmenen gigan kokoluokkaa oleva SSD-levy. Tällainen ratkaisu on nykymittapuun mukaan hidas, joten kiinnosti vaihtaa massamuisti nopeammaksi.
Tämän voi tehdä monella tavalla. Yksinkertaisinta se olisi tehdä kytkemällä koneeseen ulkoinen SSD-levy. Koneessa on iästään huolimatta Thunderbolt 3 -liitäntä. Järjestelmälevyn voisi ulkoistaa ulkoiseen NVMe-koteloon ja ratkaisu olisi hyvinkin nopea. En kuitenkaan halunnut mitään ulkoisia pimpuloita koneeseen, joten ohitin tämän mahdollisuuden.
Toinen vaihtoehto olisi ollut vaihtaa sisäinen pyörivä kiintolevy sata-SSD:ksi. Tämä ratkaisu olisi ollut hitaampi, mutta ihan toteuttamiskelpoinen sekin. Etuna olisi ollut, että koneeseen ei olisi tarvinnut mennä ihan syvälle, koska kiintolevypaikka on heti näytön takana. Tämän jätin myös pois laskuista, koska siinä ei ollut tarpeeksi haastetta.
Kolmas vaihtoehto, johon päädyin, on mielestäni oikeaoppisin ja paras. Emolevyn taustapuolella oleva alkuperäinen pieni Fusion Drive-yhdistelmässä käytetty SSD vaihdettaisiin M.2 NVMe-levyksi. Probleemana tässä on, että Apple on tehnyt SSD-kortin liittimestä epästandardin. Olisikin ihme, jos se olisi jätetty ihan vakioksi.
Tuohon Applen omaan liittimeen on saatavissa SSD-levyjä. Ne maksavat hieman enemmän kuin tavallinen M.2 NVMe SSD. Voisi olettaa, että ne olisivat ihan kullan hinnoissa, mutta löysin levyjä, jotka olisivat maksaneet vain noin 30-40% enemmän kuin tavalliset.
Halusin kuitenkin ihan vakiomallisen SSD-kortin. Vuosien myötä tulee siirreltyä osia koneista toisiin ja kummajaislevyn siirtomahdollisuudet olisivat kehnot. Siispä ei sellaista.
Tuohon Applen oman liitännän ja tavallisen väliin on saatavissa adaptereita. Sellaisen saattaa saada muutamalla eurolla ja ostos voi olla ihan onnistunutkin, mutta netistä löytyy myös paljon mainintoja, että perseelleen meni. Adaptereita on kahdenlaisia. Pienempi malli tulee vakio-SSD:n jatkoksi. Periaate on hieman hutera, mutta saattaa tuurillaan toimiakin. Päädyin itse toiseen malliin, jossa vakio-SSD tulee adapterikortin "selkään". Tällainen adapteri on yhtä puuta Apple-liittimestä kiinnitysruuviin asti, eikä pääse notkumaan liitoskohdasta, kuten pienemmän adapterin kanssa voi kenties käydä.
Oikeiden osien löytäminen oli aika pitkä prosessi. Tein tiedonhakua tsättipeten kanssa useampana päivänä, kunnes viimein päädyin osiin, jotka sitten tilasin Saksan Amazonista.
Adapterikortti, jonka ostin, oli tämä:
Vastaavanlaisia muitakin löytyi, mutta päädyin kuitenkin tähän, vaikka se olikin muihin verrattuna kallis. Netistä löytyneiden kommenttien mukaan tämä oli kuitenkin varmin valinta, eikä epäonnistumista liiemmin ollut mainintoja.
SSD-kortiksi valitsin Crucial E100:n. Pääasiallinen valintakriteeri oli hinta. SSD-muistien hinta on rajussa nousussa ja parin päivän aikailulla hinnat ehtivät jo nousta pari kymppiä. Lukitsin tämän vaihtoehdon. Oleellista kortin valinnassa on se, ettei siinä saa olla muistipiirejä molemmilla puolilla. Kaksipuoleinen kortti ei mahtuisi adapteriin.
Tilasin vielä Aliexpressistä kuparisen jäähdytyslevyn SSD:lle. Hankinta saattoi olla overkill, mutta eipä tuosta haittaakaan ole.
www.aliexpress.com
Jäähdytyslevy osoittautui ihan käypäiseksi tarkoitukseen. Asennuksessa piti vain huomioida, ettei kasvattanut SSD:n paksuutta liikaa adapteriin päin.
Lisäksi tilasin Amazonista setin näytön liimatarroja ja irrotustyökalun. Irrotustyökalu on pizzapyörän kaltainen muovinen leikkuri. Ilman sitä saattaa särkeä näytön.
Kun tarvittavat osat oli saatu postissa, aloitin projektin leikkamalla näytön irti. Tässä vaiheessa huomasin, että ihan kaikki ei ollut niin kuin piti, vaikka teinkin homman ensimmäistä kertaa.
Pizzaleikkuri eteni töksähdellen ja suurimman osan leikkuusta tuntui, ettei ole mitään leikattavaa. Ei tuntunut minkäänlaista vastusta, sitten aina välillä töks.
Tässä vaiheessa pitää kiinnittää huomiota kahteen näytöstä tulevaan kaapeliin. Ne pitää irrottaa, ennen kuin kääntää näyttöä kovin paljon auki.
Töksähtelevän tarranleikkuun syyksi osoittautui, että joku oli vieraillut koneessa aiemmin. Profilointini sanoo, että se ei ole ollut ns. mopopoika vaan jokin teini, jolla ei ole mopoa, koska äidin mielestä se olisi liian vaarallista. Mopolla hurjastelun sijasta teini saa vaikkapa rassata tietokonetta tai koota pienoismalleja. Äippä kyllä tuo lennokkiliimaa, jos se loppuu.
Kun mäkki oli avauksen jälkeen laitettu kiinni, ei liimatarroja oltu uusittu. Olen aika satavarma, että se kökkendaali, jolla näyttö oli kiinni oli lennokkiliimaa. Tippa siellä, toinen täällä. Alareunassa tarran jämiä ei ollut ollenkaan, mutta jotain epämääräistä muuta, todennäköisesti liimaa.
Oli suurta tuuria, että kone oli tullut Oulusta Kuopioon ja pysynyt kasassa. Mainitsin joskus, että pakkaus oli kuin tunkio.
Jossakin vaiheessa elämäänsä mäkki oli kuitenkin saanut särön näyttöönsä. Ruudun reunassa oli lohkeama ja näyttölasi oli pari senttiä halki. Liekö tuo syntynyt, kun konetta oli edellisen kerran avattu, mene ja tiedä. Olin aika varma, ettei näyttöä saa irrotettua niin, etteikö lasi halkeaisi lisää. Olin aivan oikeassa. Kokoon laittaessa totesin, että näyttölasi oli pöydälla maatessaan haljennut yläreunan alkusäröstä alas asti. Tämä vähän kismittää, mutta sadallaviidelläkympillä saa jotain tällaista, se pitää vain hyväksyä.
Todennäköisesti tähän koneeseen on vaihdettu tuo kuvassa näkyvä kiintolevy, eikä onneksi syvemmällä oltu ilmeisesti käyty.
Irrotin kaikki piuhat emolevyltä ja ruuvasin emon, kaiuttimet, kiintolevyn ja puhaltimen irti. Teholähdekortin ruuvit irrotin, mutta annoin sen olla muuten paikoillaan. Kun sain emolevyn nostettua ylös paikoiltaan ja sen takapuolen näkyviin, sain teholähteeltä tulevan kaapelinipun liittimen irti. Liittimessä on lukituskynsi, jota ei oikein pysty näkemään. Nyt kun tiedän millainen se on, osaisin irrottaa liittimen kääntämättä emolevyä ympäri.
Emolevyn komponenttipuoli, eli se puoli, joka on näyttökotelon takaosaan päin:
Emolevyn alareuna on kuvassa ylhäällä. Liitinporttien alapuolella näkyy Applen alkuperäinen pieni SSD-levy, joka on Fusion Drivessä cachena. Se piti vaihtaa nyt teratavun SSD:ksi.
Seuraavassa kuvassa alkuperäinen kortti, adapterikortti, uusi SSD ja sen jäähdytyslevy.
Jäähdytyslevyssä on kuparipeltinen kaukalo, jonka sisään SSD tulee. Mukana tulee neljä lämmönsiirtomömmölevyä, joista yhden paksumman laitoin SSD:n ja jäähdytyslevyn väliin. Peltipuolelle laitoin varmuuden vuoksi eristeeksi vain Kapton-teippiä, ettei tila kävisi ahtaaksi adapterilevyn puolella.
Seuraavassa kuvassa näkyy tämän adapterin liittimen eristys, joka netissä on mainittu tärkeäksi. Tuo musta teippi heti adapterin kontaktien yläpuolella. Halvoista adaptereista se usein puuttuu kokonaan. Koska vastapelurina iMacissa oleva liitin on verhottu peltisellä suojuksella, niin eristyksellä on merkitystä. Netistä löytyy mainintoja, että systeemi ei olekaan toiminut ja syynä on ollut oikosulku adapterin liittimen kontaktien ja iMacin liittimen välissä.
Adapteri ja uusi SSD jäähdytyslevyineen työnnettynä iMacin liittimeen. Tässä näkyy tuo ongelmapaikka, jossa ilman eristeteippiä oleva adapteri voisi ottaa kontaktia tuohon iMacin liittimen peltikuoreen:
SSD:n kiinnitysruuvi meinasi ottaa erävoiton minusta. Olin varautunut, että alkuperäisen ruuvin tilalle pitää laittaa pidempi ruuvi. Olin siis tilannut Alista M2-ruuvilajitelman, koska jossakin mainittiin ruuvin kooksi M2.
No eihän se perkeles ollut sitä
. Koko oli ilmeisesti M2,5. Oli tuuria. Löysin pikkuruuvien miljoonalaatikostani juuri käypäisen ruuvin ja sain levyn kiinni.
Olin suunnitellut vaihtavani uudet lämmönsiirtotahnat prosessoriin ja grafiikkapiiriin. Jätin tekemättä. Syynä se, että en kerta kaikkiaan älynnyt, miten prosessorijäähdyttimen olisi saanut pois paikoiltaan. Missään ei näkynyt mitään, mistä olisi voinut ruuvata jäähdytintä irti. Grafiikkapiirin jäähdyttimessä kyllä on reilut ruuvin/mutterinkannat, mutta prosessorin puoli jäi mysteeriksi. Ei näyttänyt yhtään samanlaiselta kuin netistä löytyneissä videoissa tai kuvissa.
Vaihdoin emolle uuden pariston, kun nyt se oli mukavasti irrallaan. Paristo on tavallinen 2032. Paristonkanta oli harvinaisen inhottava, mutta sain viimein pariston kammettua irti ja uuden tilalle.
Laitoin sitten emon ja muut kilkkeet takaisin paikoilleen. Purkamisvaiheessa kaikki vaikutti aika oudolta, mutta kasaaminen oli yllättävän helppoa. Kaikille eri pituisille ruuveille löytyi ihan järkevä paikka ja syy, miksi ruuvi oli juuri sen pituinen kuin oli.
Töppäys tuli tehtyä sisäisten mikrofonien kanssa. Ne ovat näyttölasin alareunassa. En oikein kiinnittänyt huomiota niihin. Olisi pitänyt varmaan leikata tuohon näyttölasin alareunaan tulevaan tarrateippiin kolot mikrofonien kohdalle. Lisäksi ilmeisesti lasin alareunaa on alun perin kohotettu ylöspäin parin ohuen teippikerroksen verran ja lasin alapuolelle pitäisi jäädä mikroskooppisen matala rako, josta ääni pääsisi mikrofoneihin.
Oma ongelmansa oli se lennokkiliima (?), jota teenage engineer oli tuhrinut alareunasta puuttuneen teipin tilalle. Raaputtelin sen pois niin hyvin kuin kykenin, mutta ei olisi ihme, jos sitäkin olisi noissa mikrofoneissa. Loppupeleissä tuo mikkien huonokuuloisuus ei nyt haittaa, koska käytän kuitenkin kuulokemikrofoniluuria, jos on tarvis.
Tuo mikrofonien nauhakaapeli on sitten ihan oma lukunsa. Se on aivan käsittämättömän mikroskooppis-olematonta kaliiperia. Sain sen kyllä takaisin paikoilleen, vaikka en kerta kaikkiaan nähnyt, miten sen olisi pitänyt mennä.
Tässä uudet näytön liimateipit paikoillaan ennen näytön laittamista paikoilleen. Kiintolevyn jätin kokonaan pois koneesta.
Käyttöjärjestelmän asennusta varten piti tehdä USB-tikku. Venturalle riitti 16GB. Asennuksen tein tsättipeten ohjeilla. Se vain ei meinannut millään löytää netistä Venturan asennuspakettia. Etsin sitten itse ja löysin sivuston nimeltään Mr. Macintosh, josta sai ladattua käyttiksiä joka lähtöön:
mrmacintosh.com
Kirjoittelen tätä nyt tällä iMacilla. Tuntuu pelittävän.
Minulla on ollut käytössä Mac Mini, jonka olen pilannut asentamalla siihen Parallels-virtuaalikoneena Windows 11 ARM-version. Windowsin käytöstä on hankalaa oppia pois ja mäkkipuoli meneekin koneessa vähän hukkaan Windowsin kanssa räplätessä.
Ostin Torista 2017-mallisen 27" iMacin. Hintaa kapineella oli 150 euroa, joka on mukavan vähän rassaamista ajatellen. Jos homma menisi reisille, niin ei harmittaisi ihan kauheasti. Siispä otin tämän koneen virittelykohteeksi. Lopputuloksena pieleen meni vain kaksi asiaa, joista toinen oli käytännössä väistämätöntä ja toisen olisi voinut varmaankin välttää tai kenties korjata.
Kuten tämän ikäisissä iMaceissa yleensäkin, tässäkin oli ns. Fusion Drive. Teratavun kiintolevy ja sitä nopeuttamassa pieni, kolmenkymmenen gigan kokoluokkaa oleva SSD-levy. Tällainen ratkaisu on nykymittapuun mukaan hidas, joten kiinnosti vaihtaa massamuisti nopeammaksi.
Tämän voi tehdä monella tavalla. Yksinkertaisinta se olisi tehdä kytkemällä koneeseen ulkoinen SSD-levy. Koneessa on iästään huolimatta Thunderbolt 3 -liitäntä. Järjestelmälevyn voisi ulkoistaa ulkoiseen NVMe-koteloon ja ratkaisu olisi hyvinkin nopea. En kuitenkaan halunnut mitään ulkoisia pimpuloita koneeseen, joten ohitin tämän mahdollisuuden.
Toinen vaihtoehto olisi ollut vaihtaa sisäinen pyörivä kiintolevy sata-SSD:ksi. Tämä ratkaisu olisi ollut hitaampi, mutta ihan toteuttamiskelpoinen sekin. Etuna olisi ollut, että koneeseen ei olisi tarvinnut mennä ihan syvälle, koska kiintolevypaikka on heti näytön takana. Tämän jätin myös pois laskuista, koska siinä ei ollut tarpeeksi haastetta.
Kolmas vaihtoehto, johon päädyin, on mielestäni oikeaoppisin ja paras. Emolevyn taustapuolella oleva alkuperäinen pieni Fusion Drive-yhdistelmässä käytetty SSD vaihdettaisiin M.2 NVMe-levyksi. Probleemana tässä on, että Apple on tehnyt SSD-kortin liittimestä epästandardin. Olisikin ihme, jos se olisi jätetty ihan vakioksi.
Tuohon Applen omaan liittimeen on saatavissa SSD-levyjä. Ne maksavat hieman enemmän kuin tavallinen M.2 NVMe SSD. Voisi olettaa, että ne olisivat ihan kullan hinnoissa, mutta löysin levyjä, jotka olisivat maksaneet vain noin 30-40% enemmän kuin tavalliset.
Halusin kuitenkin ihan vakiomallisen SSD-kortin. Vuosien myötä tulee siirreltyä osia koneista toisiin ja kummajaislevyn siirtomahdollisuudet olisivat kehnot. Siispä ei sellaista.
Tuohon Applen oman liitännän ja tavallisen väliin on saatavissa adaptereita. Sellaisen saattaa saada muutamalla eurolla ja ostos voi olla ihan onnistunutkin, mutta netistä löytyy myös paljon mainintoja, että perseelleen meni. Adaptereita on kahdenlaisia. Pienempi malli tulee vakio-SSD:n jatkoksi. Periaate on hieman hutera, mutta saattaa tuurillaan toimiakin. Päädyin itse toiseen malliin, jossa vakio-SSD tulee adapterikortin "selkään". Tällainen adapteri on yhtä puuta Apple-liittimestä kiinnitysruuviin asti, eikä pääse notkumaan liitoskohdasta, kuten pienemmän adapterin kanssa voi kenties käydä.
Oikeiden osien löytäminen oli aika pitkä prosessi. Tein tiedonhakua tsättipeten kanssa useampana päivänä, kunnes viimein päädyin osiin, jotka sitten tilasin Saksan Amazonista.
Adapterikortti, jonka ostin, oli tämä:
Vastaavanlaisia muitakin löytyi, mutta päädyin kuitenkin tähän, vaikka se olikin muihin verrattuna kallis. Netistä löytyneiden kommenttien mukaan tämä oli kuitenkin varmin valinta, eikä epäonnistumista liiemmin ollut mainintoja.
SSD-kortiksi valitsin Crucial E100:n. Pääasiallinen valintakriteeri oli hinta. SSD-muistien hinta on rajussa nousussa ja parin päivän aikailulla hinnat ehtivät jo nousta pari kymppiä. Lukitsin tämän vaihtoehdon. Oleellista kortin valinnassa on se, ettei siinä saa olla muistipiirejä molemmilla puolilla. Kaksipuoleinen kortti ei mahtuisi adapteriin.
Tilasin vielä Aliexpressistä kuparisen jäähdytyslevyn SSD:lle. Hankinta saattoi olla overkill, mutta eipä tuosta haittaakaan ole.
B0KA M.2 NGFF Solid State Hard Drive Heatsink Ultra Thin Pure Copper Radiator Cooler for M2 NVME NGFF 2280 PCIE SSD 70x23mm - AliExpress 7
Smarter Shopping, Better Living! Aliexpress.com
www.aliexpress.com
Jäähdytyslevy osoittautui ihan käypäiseksi tarkoitukseen. Asennuksessa piti vain huomioida, ettei kasvattanut SSD:n paksuutta liikaa adapteriin päin.
Lisäksi tilasin Amazonista setin näytön liimatarroja ja irrotustyökalun. Irrotustyökalu on pizzapyörän kaltainen muovinen leikkuri. Ilman sitä saattaa särkeä näytön.
Kun tarvittavat osat oli saatu postissa, aloitin projektin leikkamalla näytön irti. Tässä vaiheessa huomasin, että ihan kaikki ei ollut niin kuin piti, vaikka teinkin homman ensimmäistä kertaa.
Pizzaleikkuri eteni töksähdellen ja suurimman osan leikkuusta tuntui, ettei ole mitään leikattavaa. Ei tuntunut minkäänlaista vastusta, sitten aina välillä töks.
Tässä vaiheessa pitää kiinnittää huomiota kahteen näytöstä tulevaan kaapeliin. Ne pitää irrottaa, ennen kuin kääntää näyttöä kovin paljon auki.
Töksähtelevän tarranleikkuun syyksi osoittautui, että joku oli vieraillut koneessa aiemmin. Profilointini sanoo, että se ei ole ollut ns. mopopoika vaan jokin teini, jolla ei ole mopoa, koska äidin mielestä se olisi liian vaarallista. Mopolla hurjastelun sijasta teini saa vaikkapa rassata tietokonetta tai koota pienoismalleja. Äippä kyllä tuo lennokkiliimaa, jos se loppuu.
Kun mäkki oli avauksen jälkeen laitettu kiinni, ei liimatarroja oltu uusittu. Olen aika satavarma, että se kökkendaali, jolla näyttö oli kiinni oli lennokkiliimaa. Tippa siellä, toinen täällä. Alareunassa tarran jämiä ei ollut ollenkaan, mutta jotain epämääräistä muuta, todennäköisesti liimaa.
Oli suurta tuuria, että kone oli tullut Oulusta Kuopioon ja pysynyt kasassa. Mainitsin joskus, että pakkaus oli kuin tunkio.
Jossakin vaiheessa elämäänsä mäkki oli kuitenkin saanut särön näyttöönsä. Ruudun reunassa oli lohkeama ja näyttölasi oli pari senttiä halki. Liekö tuo syntynyt, kun konetta oli edellisen kerran avattu, mene ja tiedä. Olin aika varma, ettei näyttöä saa irrotettua niin, etteikö lasi halkeaisi lisää. Olin aivan oikeassa. Kokoon laittaessa totesin, että näyttölasi oli pöydälla maatessaan haljennut yläreunan alkusäröstä alas asti. Tämä vähän kismittää, mutta sadallaviidelläkympillä saa jotain tällaista, se pitää vain hyväksyä.
Todennäköisesti tähän koneeseen on vaihdettu tuo kuvassa näkyvä kiintolevy, eikä onneksi syvemmällä oltu ilmeisesti käyty.
Irrotin kaikki piuhat emolevyltä ja ruuvasin emon, kaiuttimet, kiintolevyn ja puhaltimen irti. Teholähdekortin ruuvit irrotin, mutta annoin sen olla muuten paikoillaan. Kun sain emolevyn nostettua ylös paikoiltaan ja sen takapuolen näkyviin, sain teholähteeltä tulevan kaapelinipun liittimen irti. Liittimessä on lukituskynsi, jota ei oikein pysty näkemään. Nyt kun tiedän millainen se on, osaisin irrottaa liittimen kääntämättä emolevyä ympäri.
Emolevyn komponenttipuoli, eli se puoli, joka on näyttökotelon takaosaan päin:
Emolevyn alareuna on kuvassa ylhäällä. Liitinporttien alapuolella näkyy Applen alkuperäinen pieni SSD-levy, joka on Fusion Drivessä cachena. Se piti vaihtaa nyt teratavun SSD:ksi.
Seuraavassa kuvassa alkuperäinen kortti, adapterikortti, uusi SSD ja sen jäähdytyslevy.
Jäähdytyslevyssä on kuparipeltinen kaukalo, jonka sisään SSD tulee. Mukana tulee neljä lämmönsiirtomömmölevyä, joista yhden paksumman laitoin SSD:n ja jäähdytyslevyn väliin. Peltipuolelle laitoin varmuuden vuoksi eristeeksi vain Kapton-teippiä, ettei tila kävisi ahtaaksi adapterilevyn puolella.
Seuraavassa kuvassa näkyy tämän adapterin liittimen eristys, joka netissä on mainittu tärkeäksi. Tuo musta teippi heti adapterin kontaktien yläpuolella. Halvoista adaptereista se usein puuttuu kokonaan. Koska vastapelurina iMacissa oleva liitin on verhottu peltisellä suojuksella, niin eristyksellä on merkitystä. Netistä löytyy mainintoja, että systeemi ei olekaan toiminut ja syynä on ollut oikosulku adapterin liittimen kontaktien ja iMacin liittimen välissä.
Adapteri ja uusi SSD jäähdytyslevyineen työnnettynä iMacin liittimeen. Tässä näkyy tuo ongelmapaikka, jossa ilman eristeteippiä oleva adapteri voisi ottaa kontaktia tuohon iMacin liittimen peltikuoreen:
SSD:n kiinnitysruuvi meinasi ottaa erävoiton minusta. Olin varautunut, että alkuperäisen ruuvin tilalle pitää laittaa pidempi ruuvi. Olin siis tilannut Alista M2-ruuvilajitelman, koska jossakin mainittiin ruuvin kooksi M2.
No eihän se perkeles ollut sitä
. Koko oli ilmeisesti M2,5. Oli tuuria. Löysin pikkuruuvien miljoonalaatikostani juuri käypäisen ruuvin ja sain levyn kiinni.Olin suunnitellut vaihtavani uudet lämmönsiirtotahnat prosessoriin ja grafiikkapiiriin. Jätin tekemättä. Syynä se, että en kerta kaikkiaan älynnyt, miten prosessorijäähdyttimen olisi saanut pois paikoiltaan. Missään ei näkynyt mitään, mistä olisi voinut ruuvata jäähdytintä irti.
Grafiikkapiirin jäähdyttimessä kyllä on reilut ruuvin/mutterinkannat, mutta prosessorin puoli jäi mysteeriksi. Ei näyttänyt yhtään samanlaiselta kuin netistä löytyneissä videoissa tai kuvissa.Vaihdoin emolle uuden pariston, kun nyt se oli mukavasti irrallaan. Paristo on tavallinen 2032. Paristonkanta oli harvinaisen inhottava, mutta sain viimein pariston kammettua irti ja uuden tilalle.
Laitoin sitten emon ja muut kilkkeet takaisin paikoilleen. Purkamisvaiheessa kaikki vaikutti aika oudolta, mutta kasaaminen oli yllättävän helppoa. Kaikille eri pituisille ruuveille löytyi ihan järkevä paikka ja syy, miksi ruuvi oli juuri sen pituinen kuin oli.
Töppäys tuli tehtyä sisäisten mikrofonien kanssa. Ne ovat näyttölasin alareunassa. En oikein kiinnittänyt huomiota niihin. Olisi pitänyt varmaan leikata tuohon näyttölasin alareunaan tulevaan tarrateippiin kolot mikrofonien kohdalle. Lisäksi ilmeisesti lasin alareunaa on alun perin kohotettu ylöspäin parin ohuen teippikerroksen verran ja lasin alapuolelle pitäisi jäädä mikroskooppisen matala rako, josta ääni pääsisi mikrofoneihin.
Oma ongelmansa oli se lennokkiliima (?), jota teenage engineer oli tuhrinut alareunasta puuttuneen teipin tilalle. Raaputtelin sen pois niin hyvin kuin kykenin, mutta ei olisi ihme, jos sitäkin olisi noissa mikrofoneissa. Loppupeleissä tuo mikkien huonokuuloisuus ei nyt haittaa, koska käytän kuitenkin kuulokemikrofoniluuria, jos on tarvis.
Tuo mikrofonien nauhakaapeli on sitten ihan oma lukunsa. Se on aivan käsittämättömän mikroskooppis-olematonta kaliiperia. Sain sen kyllä takaisin paikoilleen, vaikka en kerta kaikkiaan nähnyt, miten sen olisi pitänyt mennä.
Tässä uudet näytön liimateipit paikoillaan ennen näytön laittamista paikoilleen. Kiintolevyn jätin kokonaan pois koneesta.
Käyttöjärjestelmän asennusta varten piti tehdä USB-tikku. Venturalle riitti 16GB. Asennuksen tein tsättipeten ohjeilla. Se vain ei meinannut millään löytää netistä Venturan asennuspakettia. Etsin sitten itse ja löysin sivuston nimeltään Mr. Macintosh, josta sai ladattua käyttiksiä joka lähtöön:
Mr. Macintosh - Apple Mac Enterprise IT Blog - Mac & macOS News
Looking for a place to keep up with the fast paced world of Apple Mac & macOS? Mr. Macintosh will keep you informed of the latest news!
mrmacintosh.com
Kirjoittelen tätä nyt tällä iMacilla. Tuntuu pelittävän.
Viimeksi muokattu:
