Evinrude 3/4hv perämoottori

Seppisalo sanoi:
Kyllä ne vaikeatkin harrastusmielessä kannattaa. Tosin vaatii valmiuksia. Ja intoo. Olin käsityksessä että labyrintti on sylinterien välinen painetiiviste. Mutta mikä tuo öljypumppu juttu on? Onko siellä joku oma pumppu ylälaakerille vai välittääkö se läppä kammiosta polttoainetta sinne?
Klikkaa laajentaaksesi...

Näissä pikkuperämoottoreissa kampiakseli on pystyssä ja ylemmän kampiakselin laakerin voitelu on ongelma (ainakin teoriassa). Ylemmän runkolaakerin voitelua varten kaasuttimen reed-läppien laipan lapi on porattu n. 0,5mm kokoinen reikä josta menee kanava em. runkolaakerille. Ideana on ilmeisesti viedä paluureitti kaasuttimen kaulasta kampikammiopaineelle, jolloin laakerin läpikulkeva bensavirta tehostuu -> myös yläpään laakeri saa öljyä. Tuosta on vaikea päätellä, toimiiko yli- vai alipaineella vai sekä että.
 
Museo-Evinrude heräsi sitten henkiin, tosin yksi polle kuoli remontissa. Tuo on enimmäksen myönteinen asia, tavallisella soutuveneellä ei heliheppaisena normaalikuormalla voinut täyttä ajaakaan, kun perästä alkaa tulvimaan vettä laidan yli.

Nyt voi posottaa hana kaakossa ja alapäähän tuli lisää aluetta, tuolla on nimittäin yllättävän usein tarve ajaa hiljaa (esim. uistellessa ja rantaa lähellä kivikossa ajettaessa).

Varsin vaikea tapaus, purin moottorin kolmesti atomeiksi vikaa etsiessä. No, remontin sivutuotteena ostin varaosakoneita ja nyt on huolto-ohje, kaikki erikoistyökalut, runsaasti kokemusta sekä työkalut ja lisäksi osat kolmeen moottoriin ja vielä jää sittenkin hyvä nippu varaosia yli...

:)
 
Yleisajattelija sanoi:
Museo-Evinrude heräsi sitten henkiin, tosin yksi polle kuoli remontissa. Tuo on enimmäksen myönteinen asia, tavallisella soutuveneellä ei heliheppaisena normaalikuormalla voinut täyttä ajaakaan, kun perästä alkaa tulvimaan vettä laidan yli.

Nyt voi posottaa hana kaakossa ja alapäähän tuli lisää aluetta, tuolla on nimittäin yllättävän usein tarve ajaa hiljaa (esim. uistellessa ja rantaa lähellä kivikossa ajettaessa).

Varsin vaikea tapaus, purin moottorin kolmesti atomeiksi vikaa etsiessä. No, remontin sivutuotteena ostin varaosakoneita ja nyt on huolto-ohje, kaikki erikoistyökalut, runsaasti kokemusta sekä työkalut ja lisäksi osat kolmeen moottoriin ja vielä jää sittenkin hyvä nippu varaosia yli...

:)
Klikkaa laajentaaksesi...
Mikä se käymättömyyden aiheuttaman vika oli? Jos tiedossa. Ainahan se ei selviä, kun vaihdetaan/korjataan monta osaa kerralla.
 
Sarando sanoi:
Ehkä kiinni unohtunut bensahana.
Nimin. Mistäkö tiedän?
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyllä tuo bensaa sai, kaasutin ja letkulinjat tankkiin tarkistettu. Tuo kampikammion vuoto oli yhtenä diagnoosina jo aika aikaisessa vaiheessa, mutta ongelma on siinä ettei tuota saanut ylipainemittauksessa esille kun on hyvin vaikeaa eristää imusarjassa sylintereitä tosistaan ja melko mahdotonta pakopuolella (tuossa kun on erikoinen "valutusvesijäähdytys" eikä varsinaista pakoputkea ollenkaan).

Kun tuli tuo alipainepumppu niin pienellä "kikkailulla" saa tuo vuodon eristettyä tuohon keskilaakeriin. Sittenkin ei vielä silmämääräisen tutkailun perusteella meinannut uskoa että on väljä, mutta tarkempi mittaus paljasti että on kulunut kolo kampiakselin alle näkymättömiin.

Toisen moottorin kasaus sujuikin jo helposti ja kolmanteen pitäisi vielä tilata sytytysosat.
 
Nyt on kolmaskin Evinrude 3hp kunnossa. Tässä oli kaasutin "säädetty" piloille, joten laitoin tilalle samanlaisen Johnsonin 3hp:n (lähes sama perämoottori) vastaavan kahdella säätösuuttimella olevan kaasuttimen.

Tuo on mielenkiintoinen värkki, kun on varmaan muuten yksinkertaisin kaasutin mitä voi olla mutta kahdella bensan säätönamiskalla. Toinen täyskaasun ja toinen pienten kierrosten säätöön. Lentokoneissahan tuo on seoksen säätö on normaalia (ilmanpaineen vaihtelun takia ei voi olla kiinteä säätö), mutta niissä on käsittääkseni jonkunlainen seosmittari oikean seoksen löytämiseen.

Kun tuota tutkin, niin täyskaasun neulalla saa seoksen vaikka nollaan, jolloin kone käy laihalla ja polttaa reiän mäntään. 5 moottorista vain kahdessa on tuo kaasutin, muissa on täsyskaasun neulan tilalla kiinteä suutin. Varmaan muutettu juuri näihin aikoihin v. 1964-1965 jolta väliltä nuo ovat.

Huolto-ohje on vm. 1965 jossa jo kiinteä täyskaasusuutin. Netistä löytyi joku ohje, että pitää etsiä tasainen käynti täyskaasulle säädettävällä suuttiemella. Mikähän tuossa olisi viisain säätölogiikka?
 
Yleisajattelija sanoi:
Nyt on kolmaskin Evinrude 3hp kunnossa. Tässä oli kaasutin "säädetty" piloille, joten laitoin tilalle samanlaisen Johnsonin 3hp:n (lähes sama perämoottori) vastaavan kahdella säätösuuttimella olevan kaasuttimen.

Tuo on mielenkiintoinen värkki, kun on varmaan muuten yksinkertaisin kaasutin mitä voi olla mutta kahdella bensan säätönamiskalla. Toinen täyskaasun ja toinen pienten kierrosten säätöön. Lentokoneissahan tuo on seoksen säätö on normaalia (ilmanpaineen vaihtelun takia ei voi olla kiinteä säätö), mutta niissä on käsittääkseni jonkunlainen seosmittari oikean seoksen löytämiseen.

Kun tuota tutkin, niin täyskaasun neulalla saa seoksen vaikka nollaan, jolloin kone käy laihalla ja polttaa reiän mäntään. 5 moottorista vain kahdessa on tuo kaasutin, muissa on täsyskaasun neulan tilalla kiinteä suutin. Varmaan muutettu juuri näihin aikoihin v. 1964-1965 jolta väliltä nuo ovat.

Huolto-ohje on vm. 1965 jossa jo kiinteä täyskaasusuutin. Netistä löytyi joku ohje, että pitää etsiä tasainen käynti täyskaasulle säädettävällä suuttiemella. Mikähän tuossa olisi viisain säätölogiikka?
Klikkaa laajentaaksesi...

Korvakuulolta. Ensin seos rikkaalle ja sitten kaasu täysillä käännät seosta laihemmalle kunnes kuulostaa hyvältä.
 
Roope sanoi:
Korvakuulolta. Ensin seos rikkaalle ja sitten kaasu täysillä käännät seosta laihemmalle kunnes kuulostaa hyvältä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Juuri noin. Mulla on 5 1/2 hp -59 ja 18 hp -61. Molemmissa on säätösuuttimet ja rikkaalta laihemmalle päin olen säätänyt. Syksyn nollakeleillä ja kesän 30-helteillä saa olla vähän eri säädöt.
 
Tuo säätö varmaan syytä tehdä kuorman kanssa? Veneessä ainakin onnistuu. Mutta mitenköhän tynnyrissä. Tätä asiaa joskus pähkäillyt. Että antaako realistisen vastuksen, vaiko liikaa vai liian vähän pelkkä veden vatkaaminen pytyssä.
 
Mika 82 sanoi:
Tuo säätö varmaan syytä tehdä kuorman kanssa? Veneessä ainakin onnistuu. Mutta mitenköhän tynnyrissä. Tätä asiaa joskus pähkäillyt. Että antaako realistisen vastuksen, vaiko liikaa vai liian vähän pelkkä veden vatkaaminen pytyssä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tynnyrissä ilman potkuria voi kiertää liian kanssa ja kuulostaa liian äänekkäältä, sen seurauksena jää seos turhan rikkaalle. Luultavasti seosta saa vielä laihentaa tynnyrissä säätämisen jälkeen.
 
Tuossa videossa säädetään v. 1954 LighTwiniä joka on lähes sama kuin v. 1964 Yachtwin -malli. Yahctwin on pitemmällä rikillä, yläpää on täysin sama kuin Lightwinissä.

 
Joskus näitä vanhoja koneita miettinyt, että miksi ei olla tehtaalla saatu sopivia, kiinteitä säätöjä (suuttimia)? No moottorisahoissa ym ne löytyy vieläkin.
Perämoottorin käyttöolosuhteet on kyllä enemmän vakiot, mitä sahassa. Harvemmin vaikkapa kovassa pakkasessa käytetään.
Toki jossin vuoristojärvellä ei välttämättä päde samat seokset, mitä merenpinnalla.

Vai onko polttoaineissa ollut enemmän heittoa ja sen vuoksi nämä katsottu tarpeelliseksi?
 
Yleisajattelija sanoi:
No, seoksen säätäminen on tuossa yksinkertaista, mutta aihe on näköjään aika vaikea:

Air-fuel ratio, lambda and engine performance – x-engineer.org

Tuosta löytyy kuva, jossa väitetään että taloudellisin toimintapiste olisi stoikiometrisen pisteen laihemmalla puolella.

Kun tuon vielä saisi siirrettyä "korvakuulolta hyvältä kuulostavaan" säätönumiskan kohtaan niin homma toimisi...
Klikkaa laajentaaksesi...
Käytännössä säätäisin seuraavasti:
- veneeseen semmoinen kuorma, että kone todennäköisesti kiertää tappiin tai vähän alle.
- ajossa sitten suutinta reilusti rikkaalta pikkuhiljaa laihemmalle päin kunnes kierrokset eivät enää nouse
- siitä ina rikkaalle päin
- ajoa 10min täysillä
- "lennosta" kone seis ja tulppa irti
- tulpan ulkonäön perusteella suuttimen hienosäätö
Toki lyijytön bensa ei samalla tavalla tässä toimi mutta kyllä jyvälle pääsee. Ja vähäisemmillä ajoilla kokonaistaloudellisinta on ajaa ina liian rikkaalla mielummin kuin laihalla.
 
Kylläpä käytännössä tyo 5 1/2 heppainen on meillä säädetty ajossa korvakuulolta sen mukaan minkälainen kuorma ja keli on. Aktiivikäytössä mökillä oli uudesta asti johonkin 90-luvulle ja sen jälkeen satunnaista harrastekäyttöä. Eli säätöä on käännetty sen mukaan, miten parhaiten on venettä kuljettanut.
 
Viimeksi muokattu:
Engine-power-and-fuel-consumption-function-of-air-fuel-ratio.jpg


Tuossa väitetään, että maksimiteho tulee 1/12.6 polttoainesuhteella, joka löytää "korvakuulolta". Voisi myös toimia seurata veneen kokkapuuta, koska maksimiteholla se käy korkeimmalla perämoottorin asennusgeometriasta johtuen. Ehkäpä täyskaasun numiskan keskiasento kannattaa laittaa siihen (kun kiinnitysruuvi on löysälla suutin kiertyy ympäri ja kun sen kiristää numiska pyörähtää vain yhden kierroksen). Samalla on turvallisen kaukana "männänpolttoalueesta".

Ei tuo pensankulutus noissa ole olennaista, kunhan kulkee...
 

Luo tili tai kirjaudu sisään kommentoidaksesi

Sinun täytyy olla jäsen voidaksesi jättää kommentin.

Luo käyttäjätili

Liity Konekansalaiseksi. Se on helppoa ja ilmaista! Rekisteröityneenä et näe mainoksia, voit käyttää hakua, näet alueita, joita nyt ovat piilossa...jne.

Rekisteröidy

Kirjaudu sisään

Oletko jo Konekansan jäsen? Kirjaudu sisään tästä.

Takaisin
Ylös