Muistaakseni Valve Regulated Lead Acid.
Akun ikä
- Viestiketjun aloittaja Josva
- Aloituspäivämäärä
TMS
Kansalainen
Pikkuharmaassa on nyt tommonen akku. Piti ihan testata näin nollakelillä, mikä on napajännite levossa ja paljonko ottaa latausvirtaa sisään. 12,38 V ja latausta otti 0,2 Ah. Eli täysihän se ilmeisesti oli kesän ajeluiden jäljiltä.
Tuo saattaa kyllä joutua veneeseen
starttiakuksi 125 Ah LiFePo4 hupiakun viereen. Painonsäästöä perus 110Ah lyijyakkuun verrattuna. Ainaista akkuhippaa, joku jää ilman.
Tuo saattaa kyllä joutua veneeseen
starttiakuksi 125 Ah LiFePo4 hupiakun viereen. Painonsäästöä perus 110Ah lyijyakkuun verrattuna. Ainaista akkuhippaa, joku jää ilman.
Mulla on sellainen Aatamin aikainen viisari mittarilla varustettu testeri, kaapelit napoihin ja virtalukko tyypisestä avaimesta kääntö, tällöin peltilootassa alkaa vastus hehkumaan. Mittari näytää jänniteen ja sen täytyy olla vihreällä alueella, sitten ennen vastuksen kytkemistä katsotaan mittarin vaaka asteikosta akun ah määrää esim 100ah. Kun vastus on kytketty jännite laskee ja kymmenen sekunttia sen täytyy pysyä ah - vaaka asteikon väritys vihreällä alueella, vihreän jälkeen tulee keltainen ja sitten punainen. Jos puolen minuutin kuluttua vastuksen kytkemisestä viisari on kelt/vihreän rajamailla akku on kunnossa, pitempää aikaa ei voi testata kun lootan kuoret alkaa jo poltaa näppejä ja sytyy palamaan koko keksintö.
TMS
Kansalainen
Tuollainenhan se pitäs olla. Tai sitten odottaa pakkasia ja starttaa. Napajännite ei kerro juuri mitään.
Tuollainen testeri edellyttää, että akku on ladattu täyteen. Hyvin pienehkökin vajaus näyttäää helpolla viallista akkua, vaikka on ehjä.
Millainen sen testerin pitäisisittenn olla? Tuolla olen kyllä oikean starttaustehon kunon saanut selville, eniten tulosta vääristää akun lämpötila. Kaapelit napoihin niin ylin asteikko on 100ah akulle
Sitten olevinaan startataan tuosta virta avaimesta, niin pitää viisarin pysyä vihreällä alueella sen 10sek sahauksen ajan.
Yksinkertaista ja helppoa, laturin kunnon näkee sitten laiteen käynissä ollessa oikeasta reunasta
Sitten olevinaan startataan tuosta virta avaimesta, niin pitää viisarin pysyä vihreällä alueella sen 10sek sahauksen ajan.
Yksinkertaista ja helppoa, laturin kunnon näkee sitten laiteen käynissä ollessa oikeasta reunasta
Tuollainen kuormittava vanhan liiton testeri on sinänsä ihan hyvä.
Nykyaikaiset akkutesterit olivat scifiä vielä silloin, kun tuollaisia vastustestereitä yleisesti käytettiin. Ne mittaavat nopeilla pulsseilla yms. hituvirtatekniikoilla akun impedanssia ja antavat ihan tarkan tuloksen, vaikka äkkiseltään vaikuttavatkin teknisiltä leluilta. Tekniikka kehittyy.
Tuollainen kuormitustesteri on ihan hyvä. Itsellänikin on tuollainen. Mutta sen käyttö vaatii käyttäjältä tiettyjä asioita oikean mittaustuloksen aikaansaamiseksi. Esim. akun pitää olla täyteen varattu, vajaalla akulla saa vääriä tuloksia. Täysin ehjäkin akku vaikuttaa vialliselta jos ei ole täynnä. Kuormitustestauksen yleisohjeena onkin, että akku ladataan aina ennen testausta. Myös vastuksen olisi oltava säädettävä akun kapasiteetin mukaan. Itselläni on samanlainen kuin @Josva n kuvissa ja siinä ei ole säädettävää vastusta. Normaalille n. 60 Ah henkilöauton akulle tuntuu toimivan, mutta jonkin ison 150-200 Ah kuorma-auton akun mittaaminen on kyllä turhaa samoin jonkun mopon akun mittaaminen. Ominaispainojen mittaaminen ennen testausta on suositeltavaa. Sillä näkee akun varaustilan ja saa käsityksen akun kunnosta. Jos kennojen välillä on ominaispainossa yli 0,01 eroa, on akku jokatapauksessa rikki, saattaa hetken toimia tai sitten ei. Kuitenkaan täyttä tehoa ei akku anna.
Viimeksi muokattu:
Menneiden aikojen muisteloa, näin jonnin joutavan Jouluäivän ratoksi.
Hengailin 1970 luvun loppu puoliskolla vanhemman velipojan pitämällä huoltoasemalla koulun jälkeen, akkuhhommiakin siellä tehtiin. Akuthan hapotetiin siellä ja päivätiin napoihin, ei ne silloinkaan kestäneet 10v enempää. Navat kaapelikengät sekä akkutilan pohjat oli yleensä valkeassa suolamaisessa kiteessä, niitä sitten raaputeltiin - putsattiin kosketuksen parantamiseksi. Akkuvettä sai useimmiten myös lisätä kennoihin, liekkö syy ollut tasavirtalatureiden liiallinen virtamäärä. Latusreleen kopat otettiin usein auki ja viilattiin kytkinkärkiä, virtalukon pohjia vaihdettiin usein etenkin Fiat - Lada autoihin.
Magnetti Marelli - Lugas järjestelmiä pidettiin huonoina, parhaina Boch - Nippodensoja. Yleensä jos oli lataus ongelmia vaihdetin vaihtovirtalaturi tasavirtalaturin tilalle siis 12v järjestelmiin. Ei se Vw kupliin onnistunut eikä 600-850 Fiatteihin kaan kun niihin ei saanut vaihtovirta latureita, vanhoissa kuplissa - mineissä oli 6v sähköt ja minissä vielä + kulki rungossa. Oikein vanhat akut oli ns, pikiakkuja eli kansi oli jotain pehmyttä mustaa mössöä ja taisipa joissain olla lasikuoretkin vielä. Salama ja Varta olivat valtamerkkejä mutta Foordeihin laitettiin yleensä Motografin akut - tulpat, Fordeia oli sitten paljon rajaseudulla Angliaa Cortinaa Escorttia Taunusta Consulia. Saksan fordeessa oli Bochit ja Brittien malleisa Lucaset.
Hengailin 1970 luvun loppu puoliskolla vanhemman velipojan pitämällä huoltoasemalla koulun jälkeen, akkuhhommiakin siellä tehtiin. Akuthan hapotetiin siellä ja päivätiin napoihin, ei ne silloinkaan kestäneet 10v enempää. Navat kaapelikengät sekä akkutilan pohjat oli yleensä valkeassa suolamaisessa kiteessä, niitä sitten raaputeltiin - putsattiin kosketuksen parantamiseksi. Akkuvettä sai useimmiten myös lisätä kennoihin, liekkö syy ollut tasavirtalatureiden liiallinen virtamäärä. Latusreleen kopat otettiin usein auki ja viilattiin kytkinkärkiä, virtalukon pohjia vaihdettiin usein etenkin Fiat - Lada autoihin.
Magnetti Marelli - Lugas järjestelmiä pidettiin huonoina, parhaina Boch - Nippodensoja. Yleensä jos oli lataus ongelmia vaihdetin vaihtovirtalaturi tasavirtalaturin tilalle siis 12v järjestelmiin. Ei se Vw kupliin onnistunut eikä 600-850 Fiatteihin kaan kun niihin ei saanut vaihtovirta latureita, vanhoissa kuplissa - mineissä oli 6v sähköt ja minissä vielä + kulki rungossa. Oikein vanhat akut oli ns, pikiakkuja eli kansi oli jotain pehmyttä mustaa mössöä ja taisipa joissain olla lasikuoretkin vielä. Salama ja Varta olivat valtamerkkejä mutta Foordeihin laitettiin yleensä Motografin akut - tulpat, Fordeia oli sitten paljon rajaseudulla Angliaa Cortinaa Escorttia Taunusta Consulia. Saksan fordeessa oli Bochit ja Brittien malleisa Lucaset.
Mikäs ongelma tuos kasipätkäs oli. Ite laitoin joskus muinoin jonkun random vaihtovirtalaturin omaani.
Nyt en tarkalleen muista, sen sai vahdettua mutta yeismallin laturi ei käynyt. Siinähän oli ihan ihmeellinen kiilahihna viiritys, laturin liikeellä ei säädetty hihnan kireyttä vaan jollain hihnapyörän kiiloilla. Alimman kampiakselin siivapyyörän sisällä oli mm, linkomallin öljynsuodatin josta hihna kulki laturille. Laturin hihnapyörässä oli kaksi uraa josta matka jatkui toisella hihnnalla vesipumppu tuuletn ropeli viritykseen, hihnojen linjaus oli tarkaa työtä ja jos vähänkin heitti niin hihnat meni poikki hetkessä.
En tarkaan muista, voit olla oikeassa. Thriump heraldeissa oli ns, flippikeula eli konepelti nousi lokasuojineen ja jopas oli helppoa tehdä pikahuolto joka oli asiakaan kahvitauon mittainen, eteenpäin aukesi myös Tippa Renaultissa likohan Saabissa... Nesteiden tarkastus - lisäys myös akku kennoista, hihnojen kireys - kunto, sytytyskoppa pois sekä hapettumien poisto wd40 suihkaus akun napojen puhdistus öljyäminen kuten oven saranoihinkin. Sitten kun asiakas saapui koslalleen toivoteltiinturvallist matkaa kättä lipaan heillautaen. Vähänkö oli eri meininki huoltoasemilla!
Tuskin tasavirtalaturissa virtamäärä on ollut ongelma, kun eihän ne tuottaneet kuin ehkä 20-30 A. Jännitteen hallinta kärkisäätimessä saattoi joskus olla ongelmallista. Napaisuuden vaihto + maasta - maahan on myös hyvin yksinkertainen toimenpide. Akun napojen hapettuminen usein johtuu siitä, ettei akku ole mekaanisesti kunnossa, vaan vuotaa höyryjä akun sisältä navan ja kuoren välistä.
Minä muistan tarkkaan, minin omistajana tälläkin hetkellä. Minin muutto plus maat toiseksi, läppärin puhaltimen johdot vaihtoi ristiin.
Vanhimmat aktiivi käytössä olleet Minit 1970 luvulla olivat 10-15v vanhoja, aikaslailla alkeelisia pelejä olivat. Ovet avautui vaijeria nykäisemällä sekä ikkunat oli liuku kiskoilla. Ei ollu rattilukkoa ja yks mittari keskellä kojetaulua. Vähänkin enemmän jos oli satanut lunta niin kiini jäi kuin toiset aikakautensa muut etuvetoiset Renault Citröen Saab.
Miniä sai uutena koko seitkyt luvun, ja vähän kaheksankyt luvullekkin. Ratti lukko tuli jo kuuskyt luvulla, 70 vuosi mallissa oli kampiikkunat, normaalit oven kahvat. Mini meni aikakautensa autojen seassa hyvinkin.
1969 tuli pakolliseksi Suomessa.
Luo tili tai kirjaudu sisään kommentoidaksesi
Sinun täytyy olla jäsen voidaksesi jättää kommentin.
Luo käyttäjätili
Liity Konekansalaiseksi. Se on helppoa ja ilmaista! Rekisteröityneenä et näe mainoksia, voit käyttää hakua, näet alueita, joita nyt ovat piilossa...jne.
Kirjaudu sisään
Oletko jo Konekansan jäsen? Kirjaudu sisään tästä.