Tunnelma-miljöö-tapahtuma-henkilöt, kun kaikki nämä natsaa kohdalleen. Syntyy ikimuistoinen mielikuva.
Talvinen saunominen sähköttömässä taloudessa joskus 1970 luvulla, ulkosauna sijaitse pihan perällä. Myrskylyhty kädessä valaisee kulkua lumisella polulla joka johtaa saunalle, sama lyhty valaisee porstuan pukutilan kuin saunatilankin. Lyhty nostetaan ylälauteille viereen, löylyä lyötäessä saunan lämpötila nousee jonka johdosta petrooli säiliössä alkaa kaasuuntua. Liekki suurenee suurenemistaan, nyt lyhty täytyy siirtää lattialle. Saunomisen jälkeen lyhty ohjaa kulkua takaisin torppaan jota valaisee nestekaasuvalot.
Pimeään vuodenaikaan navettaa jota kutsutaan lääväksi, valaisee petromaxit. Toinen valaisin on Saksalainen Hasag ja toinen on Englantilainen Tilley, Hasag on kirkkaampi sekä enemmän polttoainetta kuluttava, samoin se on myöskin teknisempi kuin epävarmempi, Tilley on siis petromaxien gingi, etenkin vanhemmat pöllöleimalla valmistetut joissa on paksumpi polttoainesäiliö. Sen säiliön pohja ei kupruilee, vaikka kuinka pumppaisi. Tillikan vajaan säiliön kun pumppasi illalla täyteen ilmaa sekä sääti suuttimet pienemmälle, valoa riitti aamuun saakka. Tämä seikka oli eduksi etenkin lehmän pokimis aikaan, kun joutui monta kertaa yöllä käymään katsomassa tilanteen etenemistä.
Nämä muistot lepattavasta humisevasta elävästä valosta, eivät poistu koskaan mielestä. Muistot on tehneet minusta petrovalo hörhön. Lamppuja on laidasta laitaan, kesä mökkini on tarkoituksella sähkötön, siellä eletään samoin ehdoin kuin lapsuudessa ja nuoruudessanikin elettiin. Vain läävää eläimineen siellä ei ole, sielä on myös kalsean kylmä eloton led valaistus uus avuttomia varten. Itse en koskaan niitä kuitenkaan käytä.
