Ruukki, raudan valmistus, ym. asiaan liittyvät...

[LPR]

Ihan kun ei tässä mitään muita hommia olis, mutta tekis mieli kokeilla raudan valmistusta.

No ensin pitäis tietysti löytää järvimalmia ja nostaa sitä riittävä määrä. Sitten pitäis ruukki tehdä. Harkkohytti olis varmaan helpoin konsti, mutta masuunilla tulis parempaa rautaa... Ja en siis ole kohonneesta raudan hinnasta säikähtänyt ja siirtymässä omavaraisuuteen vaan ihan mielenkiinnosta.

Onkos kukaan kokeillut? Tekevätkö missään perinneruukissa näytöksenä järvimalmista rautaa? Möhkössä olivat joskus vissiin tehneet.

 

[korhonen]

Ihan kun ei tässä mitään muita hommia olis, mutta tekis mieli kokeilla raudan valmistusta.

No ensin pitäis tietysti löytää järvimalmia ja nostaa sitä riittävä määrä. Sitten pitäis ruukki tehdä. Harkkohytti olis varmaan helpoin konsti, mutta masuunilla tulis parempaa rautaa... Ja en siis ole kohonneesta raudan hinnasta säikähtänyt ja siirtymässä omavaraisuuteen vaan ihan mielenkiinnosta.

Onkos kukaan kokeillut? Tekevätkö missään perinneruukissa näytöksenä järvimalmista rautaa? Möhkössä olivat joskus vissiin tehneet.

Kotikylällä on näytösluontoisesti tehty, kotipaikan lähellä olevan Hakasuon myllyn pihaan askartelivat aikoinaan, rautahyttikö se nyt sit liene, moisen. Kivesjärvestä nostivat järvimalmia.
Taitaa yks murikka olla edelleenki ukolla vallun keularaudan päällä ”lisäpainona” talvisin.
Rautaa, tervaa ja rosvoja tapahtumaa ovat pitäneet kesäisin, tosin eräästä syystä nyt parina menneenä kesänä ei ole järjestetty. Eikä ihan joka vuosi ole tuota raudan valmistusta ollu.
Pitäs varmaan itekki paremmin perehtyä aiheeseen kun alkaa nykyiset harrastajat ukkoontua, kerkeis vielä kerätä tietoa ennen dementiaa.

 

[Juskaks]

Eipä ole aiheesta kokemusta mutta varmaan se harkkohytti on huomattavasti helpompi kokeiluun kuin masuuni. Järvimalmiahan on nostettu Suomessa vissiin aika laajaltikin, alkukodissakin päin joskus.

 

[LPR]

Järvimalmiahan on nostettu Suomessa vissiin aika laajaltikin, alkukodissakin päin joskus.

Malmijärviä tiedänkin muutamia, liekö malmin nostaminen minkälaisten lupien takana. Eräänlaisella nuotalla ennenmuinoin nostivat. Se oli mulle yllätys, että se on nopeasti uusiutuva luonnonvara. Tyhjäksi nostetulta alueelta voi 10 vuoden päästä nostaa seuraavan sadon. Rautaoksidi kulkeutuu sadeveden mukana maaperästä ja soilta järveen ja saostuu siellä.

 

[Yleisajattelija]

Ihan kun ei tässä mitään muita hommia olis, mutta tekis mieli kokeilla raudan valmistusta.

No ensin pitäis tietysti löytää järvimalmia ja nostaa sitä riittävä määrä. Sitten pitäis ruukki tehdä. Harkkohytti olis varmaan helpoin konsti, mutta masuunilla tulis parempaa rautaa... Ja en siis ole kohonneesta raudan hinnasta säikähtänyt ja siirtymässä omavaraisuuteen vaan ihan mielenkiinnosta.

Onkos kukaan kokeillut? Tekevätkö missään perinneruukissa näytöksenä järvimalmista rautaa? Möhkössä olivat joskus vissiin tehneet.

Ilomantsin Möhkössä on hieno matkailukohde vanha Möhkön ruukki, jonne Aalto-yliopiston metallurgian osaajat ovat tehneet toimivan rautahytin. Siellä on hyvät selostukset järvimalmin entisaikaisesta tekemisestä, ja myös kerrottu että Möhkön masuunin raakarauta jouduttiin viemään Pietariin saakka pasuttavaksi fosforin ja rikin poistamiseksi, jota on aina järvimalmissa (silloin ei vielä osattu poistaa masuunin kalkkivuorauksen avulla fosforia ja rikkiä). Rautahytti on metallurgisesti hyvin mielenkiintoinen, koska siinä rautamalmi ei varsinaisesti sula jolloin rikki ja fosfori voisivat siihen liueta. Eli itse asiassa rautahytissä tulee erittäin hyvälaatuista rautaa verrattuna masunista tulevaan ja aivan uusimmat raudanvalmistusmenetelmät perustuvat samaan metallurgiseen prosessiin ja lienevät juuri noita vetyjuttuja ilman hiiltä mitä värkkäävät parhaillaan Suomen ja Ruotsin ilmastoyhteistyönä.

Tuo Avattaren Väinämöisen Kalevala kertoo pitkästä kansanperinteestä raudanvalmistuksessa ja ei suotta kuviteltu Ilmarisella ja muilla entisaikojen sepillä olevan erityisiä taikavoimia.

Kävin juuri kalassa kotipaikallani järvellä, josta on ollut suomen parhaita järvimalmin nostopaikkoja, ja raudan tekeminen järvmalmista on ollut pitkään suunnitelmissa.

 

[LPR]

Ilomantsin Möhkössä on hieno matkailukohde vanha Möhkön ruukki, jonne Aalto-yliopiston metallurgian osaajat ovat tehneet toimivan rautahytin. Siellä on hyvät selostukset järvimalmin entisaikaisesta tekemisestä, ja myös kerrottu että Möhkön masuunin raakarauta jouduttiin viemään Pietariin saakka pasuttavaksi fosforin ja rikin poistamiseksi, jota on aina järvimalmissa (silloin ei vielä osattu poistaa masuunin kalkkivuorauksen avulla fosforia ja rikkiä). Rautahytti on metallurgisesti hyvin mielenkiintoinen, koska siinä rautamalmi ei varsinaisesti sula jolloin rikki ja fosfori voisivat siihen liueta. Eli itse asiassa rautahytissä tulee erittäin hyvälaatuista rautaa verrattuna masunista tulevaan ja aivan uusimmat raudanvalmistusmenetelmät perustuvat samaan metallurgiseen prosessiin ja lienevät juuri noita vetyjuttuja ilman hiiltä mitä värkkäävät parhaillaan Suomen ja Ruotsin ilmastoyhteistyönä.

Tuo Avattaren Väinämöisen Kalevala kertoo pitkästä kansanperinteestä raudanvalmistuksessa ja ei suotta kuviteltu Ilmarisella ja muilla entisaikojen sepillä olevan erityisiä taikavoimia.

Kävin juuri kalassa kotipaikallani järvellä, josta on ollut suomen parhaita järvimalmin nostopaikkoja, ja raudan tekeminen järvmalmista on ollut pitkään suunnitelmissa.

Möhkössä on pari kertaa tullut käytyä. Siellä juuri innostuksen asiaan sainkin.

 

[Josva]

Ilomantsin Möhkössä on hieno matkailukohde vanha Möhkön ruukki, jonne Aalto-yliopiston metallurgian osaajat ovat tehneet toimivan rautahytin. Siellä on hyvät selostukset järvimalmin entisaikaisesta tekemisestä, ja myös kerrottu että Möhkön masuunin raakarauta jouduttiin viemään Pietariin saakka pasuttavaksi fosforin ja rikin poistamiseksi, jota on aina järvimalmissa (silloin ei vielä osattu poistaa masuunin kalkkivuorauksen avulla fosforia ja rikkiä). Rautahytti on metallurgisesti hyvin mielenkiintoinen, koska siinä rautamalmi ei varsinaisesti sula jolloin rikki ja fosfori voisivat siihen liueta. Eli itse asiassa rautahytissä tulee erittäin hyvälaatuista rautaa verrattuna masunista tulevaan ja aivan uusimmat raudanvalmistusmenetelmät perustuvat samaan metallurgiseen prosessiin ja lienevät juuri noita vetyjuttuja ilman hiiltä mitä värkkäävät parhaillaan Suomen ja Ruotsin ilmastoyhteistyönä.

Tuo Avattaren Väinämöisen Kalevala kertoo pitkästä kansanperinteestä raudanvalmistuksessa ja ei suotta kuviteltu Ilmarisella ja muilla entisaikojen sepillä olevan erityisiä taikavoimia.

Kävin juuri kalassa kotipaikallani järvellä, josta on ollut suomen parhaita järvimalmin nostopaikkoja, ja raudan tekeminen järvmalmista on ollut pitkään suunnitelmissa.

Isoukkini eli mummoni isä on tullut tänne Möhköön Oslosta Norjasta nimenomaan opettamaan raudan valmistusta, kirkonkirjoissa häntä kutsutaan masuunimestariksi. Isäni äidin nimi on Alma Nielsen ja kirkonkirjoissa hänet on nimetty masunimestarin tyttäreksi joka nai talonpoika Pekka Kettusen, tämän Pekan veli oli Josva Kettunen ja minun nimeksi piti tulla Josva kun tapana on ollut ottaa nimi suvusta, mutta ristiäisiä pitänyt pappi ei sitä hyväksynyt kun nimeä ei löytynyt almanakasta. Hätäpäissän sitten nimesivät tavanomaisesti Jouniksi kunhan on vain joku J,llä alkava ja löytyy almanakasta. Rakentaminen raudasta tuli siten kai kaukaisena verenperintönä ammatikseni, myös moni muukin sukulaiseni ajautui elämässään raudankäsitelyn pariin. Eli jotain Aataminaikuista viikinki miekkojen tekijöiden sukujuurta ollaan.

Tämä Möhkö on lapsuuteni elinpiiriä, paikka on todella kaukana kaikesta, nykyisen Suomen ja Euroopan itäisiltä kolkkaa. Möhkön vieressä o tervaruukki jossa on ollut tervanpoltto hautoja paljon, terva on viety sieltä veneellä - maateitse Ouluun asti 400 km,n päähän. Hautojen hiiltä on taas käytetty raudan teon valmistuksessa, vesistö minkä rannalla nämä varhaisen teollisuuden sarat toimivat on Koitajoen vesistöä Nuorajärvi. Rautaa kuskattiin Ilomantsin Möhköstä Wärtsilään jossa se valettiin vaikka uunin luukuiksi, nämä luukut vietiin siten Puhokseen jossa ne lastattiin laivoihin josta tuotteen matka maailman turuille alkoi, koko tämän konsernin patruuna oli Nils Ludwig Arppe. Eli järven pohjasta nostetusta raudasta tuteistetaan tuote sekä rakennetaan logistiikka niille laivat- satamat sekä markkinoidaan jossain maan ääressä. Eli aikamoinen sälli on ollut ei voi muuta sanoa 1980 luvun Suomessa.

 

[cardaani]

1980 luvun Suomessa.

Nyt ei mee läpi.

 

[Josva]

Nyt ei mee läpi.

Pannaanpa reilu 100v taaksepäin, 1800 luvulle. Tällä Arpella oli myös sahoja sekä tuolla Kiteen Puhoksessa telakka lehtikuusi metsiköineen, muistaakseni hän on tehnyt myös Suomen ensimmäisen höyrylaivan?

 

[LPR]

Arppe kuoli jo muistaakseni 1860-luvulla. 1833 teki/teetti Suomen ensimmäisen höyrylaivan.

 

[LPR]

Arppe kuoli jo muistaakseni 1860-luvulla. 1833 teki/teetti Suomen ensimmäisen höyrylaivan.

Piti ihan googlettaa muistin virkistykseksi...
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Nils_Ludvig_Arppe

 

[AJS]

Kajaanissa on Arppen muistometsä.