Äh. 
Olen tahtomattani joutunut välikäteen, kun olin muodostanut laatumielikuvan tuotteesta, jota en omakohtaisesti ennalta tuntenut. Kupletin juoni eteni näin:
Yhden tutun kanssa oli ohimennen vuositolkulla suunniteltu AC/DC-tigin hankintaa, samalla oli puhetta myös plasmasta. Tarkoituksena oli hankkia kone kimpassa. Tämä ei sitten koskaan edennyt toteutusvaiheeseen, koska tällä kaverilla oli 110% suuruinen inhotus kaikkea Kiinassa valmistettua kohtaan. Eikä harrastusmielessä oikein meinaa löytyä Esab/Kemppi/whatever länsikonetta kohtuulliseen hintaan. Jos löytyy, niin niillä on sitten korvennettu niin pitkään ja hartaasti, että epäilyttää sekin. Tästä itäkoneen pelosta tuli sitten sen verran suuri kynnyskysymys, että hankinta jäi tämän kaverin kanssa sikseen.
Kimpan toinen osapuoli sitten vaihtui. Tällä kertaa toisella osapuolella ei ollut antipatioita valmistusmaata kohtaan. Päätettiin hankkia kaikki tarpeet täyttävä yleiskone, joksi valikoitui Everlast Welders PowerPro 256S. Koneessa on AC/DC/pulssi TIG, puikkohitsi ja paineilmaplasma. Liitäntäjännite 400V, eli 3-vaihe IGBT-invertteri. Kimpan toisella osapuolella ei oikeastaan ole erityisemmin hitsauskokemusta, mutta melkoinen luottamus minun ammattitaitooni ja näkemyksiini kyllä. Minä taas perustin mielipiteeni laitemerkistä sekalaiseen googlettamalla kertyneeseen informaatioon. Hitsaajana ja -kouluttajana kokemusta ei juuri ole kertynyt kuin Esabista ja Kempistä. Ja jokin syyhän noidenkin markkinapenetraation suuruuteen on. Tosin omistan 35 vuotta vanhan Migatronicin, joten kai hitsauskone voi olla väriltään vihreäkin olematta huono.
Koska toisen osapuolen hitsauskokemus on vähänlainen, niin lupasin ottaa koneen ensin omiin nurkkiin ja testata, että kaikki toimii ok. Nappuloita on kuin pienessä miksauspöydässä ja jotain niistä kuuluu tapahtua tai sitten ei, joten olisi hyvä jo ennalta tietää mitä kuuluisi tapahtua. Kävin noutamassa koneen toissapäivänä Lahdesta maahantuojalta, J-Force Engineeringiltä, kun oli ajoa siitä ohi. Tänään ennätin purkaa koneen paketista ja kokeilla. Ruuvailin pistokkeen kiinni ohjeiden mukaan ja sitten puikkoa polttamaan.
Mutta haave menestyksestä vaihtui menetyksen tunteeseen. Ei syntynyt hitsipalkoa, kone tuotti vain irtokipinöitä, räpsyjä. Keulilla oleva digitaalinäyttö, jonka oletettavasti pitäisi näyttää säädettyä virtaa, näytti kaakkoon ruuvattuna kovin pieniä lukemia.
Tarkistin, että roikkaan tulee varmasti kaikki kolme vaihetta. Vaihekynän mielestä kaikki oli ok. Pistokkeeseen liitetty 3-vaihemoottorinen kompressori pelasi, samoin uskollinen IkuPeli, Kemppi LARC 265ty tuotti samaan rautaan kaunista palkoa samaan roikkaan kytkettynä. Mutta Everlast vain mietoja kipunoita.
Näyttäisi olevan DOA-tapaus, eli Dead On Arrival. Tällainen tietysti kyrsii, mutta minkäs sille voi. Oletettavasti kuitenkin valtaosa koneista kestää muutakin kuin ostamisen. Amerikoissa näitä kauppaavat viiden vuoden takuulla ja suomessakin sentään kahden. Harmi vaan, että joutuu lähettelemään takaisin Lahteen. Kuopiossa on maanmainio hitsauskonehuolto Tissari, mutta huoltosopimusta tästä merkistä tuskin on.
Nytpä sitten maahantuoja pääsee osoittamaan jälkimarkkinoinnin kykynsä ja hoitamaan homman kotiin. Yleensähän luottamus tuotetta kohtaan on jopa parempi silloin, kun ongelmia ilmenee, mutta ne hoidetaan ansiokkaasti kuntoon. Jos kapine on alusta asti ehjä, niin aina voi jäädä epäilys olisiko huoltotoiminta ollut kelvollista, jos vikaa olisi ilmaantunut.
Muuan syvästi arvostamani vääräleukainen ystäväni jo ennätti ristiä koneen uudelleen Neverlastiksi kun kävin miestä moikkaamassa ja tuo kone oli auton kyydissä.
Toivottavasti ei ole nomen est omen-tapaus, vaan tuosta vielä tokenee.
Olen tahtomattani joutunut välikäteen, kun olin muodostanut laatumielikuvan tuotteesta, jota en omakohtaisesti ennalta tuntenut. Kupletin juoni eteni näin:
Yhden tutun kanssa oli ohimennen vuositolkulla suunniteltu AC/DC-tigin hankintaa, samalla oli puhetta myös plasmasta. Tarkoituksena oli hankkia kone kimpassa. Tämä ei sitten koskaan edennyt toteutusvaiheeseen, koska tällä kaverilla oli 110% suuruinen inhotus kaikkea Kiinassa valmistettua kohtaan. Eikä harrastusmielessä oikein meinaa löytyä Esab/Kemppi/whatever länsikonetta kohtuulliseen hintaan. Jos löytyy, niin niillä on sitten korvennettu niin pitkään ja hartaasti, että epäilyttää sekin. Tästä itäkoneen pelosta tuli sitten sen verran suuri kynnyskysymys, että hankinta jäi tämän kaverin kanssa sikseen.
Kimpan toinen osapuoli sitten vaihtui. Tällä kertaa toisella osapuolella ei ollut antipatioita valmistusmaata kohtaan. Päätettiin hankkia kaikki tarpeet täyttävä yleiskone, joksi valikoitui Everlast Welders PowerPro 256S. Koneessa on AC/DC/pulssi TIG, puikkohitsi ja paineilmaplasma. Liitäntäjännite 400V, eli 3-vaihe IGBT-invertteri. Kimpan toisella osapuolella ei oikeastaan ole erityisemmin hitsauskokemusta, mutta melkoinen luottamus minun ammattitaitooni ja näkemyksiini kyllä. Minä taas perustin mielipiteeni laitemerkistä sekalaiseen googlettamalla kertyneeseen informaatioon. Hitsaajana ja -kouluttajana kokemusta ei juuri ole kertynyt kuin Esabista ja Kempistä. Ja jokin syyhän noidenkin markkinapenetraation suuruuteen on. Tosin omistan 35 vuotta vanhan Migatronicin, joten kai hitsauskone voi olla väriltään vihreäkin olematta huono.
Koska toisen osapuolen hitsauskokemus on vähänlainen, niin lupasin ottaa koneen ensin omiin nurkkiin ja testata, että kaikki toimii ok. Nappuloita on kuin pienessä miksauspöydässä ja jotain niistä kuuluu tapahtua tai sitten ei, joten olisi hyvä jo ennalta tietää mitä kuuluisi tapahtua. Kävin noutamassa koneen toissapäivänä Lahdesta maahantuojalta, J-Force Engineeringiltä, kun oli ajoa siitä ohi. Tänään ennätin purkaa koneen paketista ja kokeilla. Ruuvailin pistokkeen kiinni ohjeiden mukaan ja sitten puikkoa polttamaan.
Mutta haave menestyksestä vaihtui menetyksen tunteeseen. Ei syntynyt hitsipalkoa, kone tuotti vain irtokipinöitä, räpsyjä. Keulilla oleva digitaalinäyttö, jonka oletettavasti pitäisi näyttää säädettyä virtaa, näytti kaakkoon ruuvattuna kovin pieniä lukemia.
Tarkistin, että roikkaan tulee varmasti kaikki kolme vaihetta. Vaihekynän mielestä kaikki oli ok. Pistokkeeseen liitetty 3-vaihemoottorinen kompressori pelasi, samoin uskollinen IkuPeli, Kemppi LARC 265ty tuotti samaan rautaan kaunista palkoa samaan roikkaan kytkettynä. Mutta Everlast vain mietoja kipunoita.
Näyttäisi olevan DOA-tapaus, eli Dead On Arrival. Tällainen tietysti kyrsii, mutta minkäs sille voi. Oletettavasti kuitenkin valtaosa koneista kestää muutakin kuin ostamisen. Amerikoissa näitä kauppaavat viiden vuoden takuulla ja suomessakin sentään kahden. Harmi vaan, että joutuu lähettelemään takaisin Lahteen. Kuopiossa on maanmainio hitsauskonehuolto Tissari, mutta huoltosopimusta tästä merkistä tuskin on.
Nytpä sitten maahantuoja pääsee osoittamaan jälkimarkkinoinnin kykynsä ja hoitamaan homman kotiin. Yleensähän luottamus tuotetta kohtaan on jopa parempi silloin, kun ongelmia ilmenee, mutta ne hoidetaan ansiokkaasti kuntoon. Jos kapine on alusta asti ehjä, niin aina voi jäädä epäilys olisiko huoltotoiminta ollut kelvollista, jos vikaa olisi ilmaantunut.
Muuan syvästi arvostamani vääräleukainen ystäväni jo ennätti ristiä koneen uudelleen Neverlastiksi kun kävin miestä moikkaamassa ja tuo kone oli auton kyydissä.
Toivottavasti ei ole nomen est omen-tapaus, vaan tuosta vielä tokenee.
Viimeksi muokattu:
