Meni luotto nuohoojiin, kun noita muuraushommiakin on tullut tehdyksi, on palajastunut tapauksia, joissa nuohoojat ovat olleet ihan pihalla hormien reiteistä. Kerrakin kutsuttiin katsomaan vetämätöntä puuhellaa. Nuohooja oli käynyt ja puhdistanut, ei vedä. Otin kannen pois, ja syyksi paljastui rikkoontunut kanava paistouunin allaja, sen purettua pois alapuoliset kanavat olivat täynnä tuhkaa ja tiilen kappaleita; niitä oli siellä neljä ämpärillistä. Muurasin kanavia uudestaan ja laitoin takaisin paistouunin. Toinen tapaus oli vetämätön piippu. Kaksikin nuohoojaa oli käynyt aukomassa piippua, ensimmäinen oli nainen, mutta siinä sukupuolessa ei ollut kuulemma vikaa, koska jälkimmäinen miesnuohoojakaan ei ollut saanut piippua avattua. Menin muka katsomaan tapausta, kun uutta piippuakin oli ehdoteltu. Pitkällä kepillä tökittiin piipun omistajan kanssa hormmin ja arveltiin siellä jotakin olevan. Ei saatu rikottua tukosta. Hommasin sitten tukkilaisten rautakangen, ja silmukkaan köysi, ja tällä kun aikansa humpsutteli kunnon vauhdeilla, antautui tukos: Se oli linnun pesä jossakin savupeltien seudulla. Vittuillessani en perinyt hommasta mitään, kun aiemmat kaksi nuohoojaa olivat jo toista sataa laskuttaneet epäonnistuneista yrityksistä. En sano kuitenkaan etteikö nuohoojissa voisi olla fiksujakin tyyppejä... mutta, no jääköön sanomatta. Sen verran kuitenkin, että hyviin rahoihin pääsee aika vähällä kyllä käsiksi.