Tinkaaminen kaupankäynissä - kerro parhaat tarinat ja/tai taktiikat
- Viestiketjun aloittaja lehmikangas
- Aloituspäivämäärä
Jos kauppa syntyy, niin silloinhan molemmat osapuolet ovat hyväksyneet kaupan ehdot.
Pakon edessä jotkut myy, järkyttävä alihinta on mielestäni ryöstämistä?
E34 kun möin tonnilla niin Kouvolasta asti tulivat kattomaan, meinas tinkiä 800€ sanoin että hyvää kotimatkaa ja olin menossa sisälle tupaan, no tonnin maksoi ja rupes ihmettelemään miksi niin halvalla kun oisit saanu paljo enemmän onko tässä jotain vikaa ? Sanoin että saa maksaa vaikka 2 tonnia jos siitä tulee parempi mieli 
ei maksanu eikä löytäny myöskään mitään vikaa autosta 
ei maksanu eikä löytäny myöskään mitään vikaa autosta
Niin mikä on alihinta? Jos kukaan muu ei tarjoa enempää, niin eikö silloin olla markkinahinnassa?
Me ostettiin vuosi sitten iso kerrostalo kämppä, joka oli ollut vuoden myynnissä. Siitä kuului jälkeenpäin jupinaa monelta taholta että olipas halpa. Ostajia ei kuitenkaan vaan löytynyt.
Aina pitää kokeilla.E34 kun möin tonnilla niin Kouvolasta asti tulivat kattomaan, meinas tinkiä 800€ sanoin että hyvää kotimatkaa ja olin menossa sisälle tupaan, no tonnin maksoi ja rupes ihmettelemään miksi niin halvalla kun oisit saanu paljo enemmän onko tässä jotain vikaa ? Sanoin että saa maksaa vaikka 2 tonnia jos siitä tulee parempi mieli
Mosulin keikan päätteeksi lunastin virka-autoni firmalta.
Kämppäkaverin sopimus päättyi samaan aikaan ja lähdettiin Suomen suuntaan.
Ajeltiin yöksi Adanaan ja seuraavana päivänä Istanbuliin.
Siellä katseltiin kaupunkia ja tavattiin englantia ja paikallista murretta puhuva kaveri.
Tarjoutui oppaaksi esittelemään paikkoja ja kauppoja jotka ehkä meitä kiinnostaisivat.
Muistiin on jäänyt käynti turkiksia myyvässä putiikissa.
Nurkassa oli melkoinen kasa monen elukan ulkokuoria.
Kaverini halusi sudentaljan matkamuistoksi.
Pari sopivan näköistä löytyi ja sitten ruvettiin hinnasta puhumaan.
Ei päästy kunnolla alkuunkaan kun turkiskasa rupesi liikahtelemaan.
Esille kömpi päivänokosilla ollut putiikin omistaja.
Patriarkka otti heti tilanteen haltuunsa ja kaivoi esille lehtiön ja kynän.
Oppaamme sai tilapäisen lopputilin tai lomautuksen ja tyytyi katselemaan silmät ymmyrkäisinä.
Rupesin kaupanvälittäjäksi sujuvalla suomen-englannin-turkin-arabian-bengalinkielten sekoituksella.
Lehtiön toiseen reunaan myyjän hintapyyntö ja toiseen ostajan tarjous.
Hiljalleen luvut lähenivät toisiaan, välillä kumpikin kirjasi kuinka paljon oli tarjoustaan tinkinyt.
Lopulta vanhaisäntä kirjoitti tarjouksensa sivun keskelle, kai sen merkiksi ettei hinta enää laske.
Kun se ostajalle kelpasi, kirjoitin saman luvun tarjotun alle ja piirsin renkaan lukujen ympärille.
Patriarkka rengasti myös luvut ja niin oli kauppa sinetöity.
Lopuksi juotiin tarjotut teet. Of course.
Kämppäkaverin sopimus päättyi samaan aikaan ja lähdettiin Suomen suuntaan.
Ajeltiin yöksi Adanaan ja seuraavana päivänä Istanbuliin.
Siellä katseltiin kaupunkia ja tavattiin englantia ja paikallista murretta puhuva kaveri.
Tarjoutui oppaaksi esittelemään paikkoja ja kauppoja jotka ehkä meitä kiinnostaisivat.
Muistiin on jäänyt käynti turkiksia myyvässä putiikissa.
Nurkassa oli melkoinen kasa monen elukan ulkokuoria.
Kaverini halusi sudentaljan matkamuistoksi.
Pari sopivan näköistä löytyi ja sitten ruvettiin hinnasta puhumaan.
Ei päästy kunnolla alkuunkaan kun turkiskasa rupesi liikahtelemaan.
Esille kömpi päivänokosilla ollut putiikin omistaja.
Patriarkka otti heti tilanteen haltuunsa ja kaivoi esille lehtiön ja kynän.
Oppaamme sai tilapäisen lopputilin tai lomautuksen ja tyytyi katselemaan silmät ymmyrkäisinä.
Rupesin kaupanvälittäjäksi sujuvalla suomen-englannin-turkin-arabian-bengalinkielten sekoituksella.
Lehtiön toiseen reunaan myyjän hintapyyntö ja toiseen ostajan tarjous.
Hiljalleen luvut lähenivät toisiaan, välillä kumpikin kirjasi kuinka paljon oli tarjoustaan tinkinyt.
Lopulta vanhaisäntä kirjoitti tarjouksensa sivun keskelle, kai sen merkiksi ettei hinta enää laske.
Kun se ostajalle kelpasi, kirjoitin saman luvun tarjotun alle ja piirsin renkaan lukujen ympärille.
Patriarkka rengasti myös luvut ja niin oli kauppa sinetöity.
Lopuksi juotiin tarjotut teet. Of course.
Lähellä oli että en nostanu hintaa 1200€
Tuollai nuo rahamiehet toimii.
Ethän sinä voi edes harkita tekeväsi minkäänlaista tarjousta näkemättä tavaraa. Sen takia en yleensä puhu hinnasta mitään puhelinessa/viesteissä. Vasta sitten kun on nähnyt tavaran.
Se on tehtävä niiku Jämsän legendaarinen kauppias Simo Sievänen, ku sanottu hinta ei kelvannu vaan asiakas sano että Jyväskylästä saa halvemmalla, Simo nosti tuotteen selkänsä taakse hyllyyn ja totesi, että sitten sinä haet sen sieltä jyväskylästä halvemmalla....eikä myyny vaikka itkis ja nussis...
1 hyvä kuva kertoo tuhat huonoa sanaa.
Tottakai voin ja niin teenkin.
Paikanpäällä tinkiminen on säälittävää. Hinta neuvotellaan ennen lähtöä, jotta tulee selväksi, että kannattaako edes lähteä. Jos puheet pitää, niin kaikki ovat tyytyväisiä, jos tuote ei ole kuvauksen mukainen, niin voi lähteä kävelemään. Siinä vaiheessa myyjä voi alkaa tinkimään alaspäin.
1 kuva valehtelee enemmän kuin 1000 sanaa.
Luo tili tai kirjaudu sisään kommentoidaksesi
Sinun täytyy olla jäsen voidaksesi jättää kommentin.
Luo käyttäjätili
Liity Konekansalaiseksi. Se on helppoa ja ilmaista! Rekisteröityneenä et näe mainoksia, voit käyttää hakua, näet alueita, joita nyt ovat piilossa...jne.
Kirjaudu sisään
Oletko jo Konekansan jäsen? Kirjaudu sisään tästä.