skuikka
Kansalainen
Pääsin toisen kerran tekemään samanlaisen homman 950 KTM:n lohkolle. Eka oli oma joku vuosi sitten ja kaveri hajotti omansa joku viikko sitten. Noissa on tuotantoteknisistä syistä tukijalka lohkossa kiinni ja vaikka se enimmäkseen kestää, lyö sopiva kiviosuma yhden kiinnikkeen irti ja öljyt ulos.
Kuvien järjestys on persiillään, pahoittelut siitä. Toka kuva on eka, kurkkasin tunkeumanesteellä mihin asti särö yltää. Sen jälkeen tein laikalla pienet viillot sopiviin kohtiin ja mursin palasen kokonaan irti.
Sitten paineilmaletku öljyproppuun ja vingulla murtopinta pois ja reilusti jarrukliineriä. Paineilma siksi että pääosa lastuista lentää minun naamalle. Tästä ei ole erikseen kuvaa.
Sitten alkaa keittely. Vanha öljyn alla ollut valu kuohuu eikä kuohuvasta saa tiivistä. Kierrän rauhassa sulatellen murtopintaa ympäri ja annan kuplien nousta, välillä vingulla pinta puhtaaksi ja taas sulattelua kunnes kuplia ei enää nouse ja reunaan jää siisti alumiinipinta. Ekassa kuvassa on jo pääosa alueesta saatu paikkauskuntoon ja taisin ehtiä jo sulattamaan yhden kerroksen lisäainetta muualle paitsi vasemman yläreunan juustoalueelle. Siinä oli joko jotain likaa valussa tai särö, sai aika tovin sulatella että sai tasalaatuisen ja tiiviin pinnan. Siihenkin sulattelin yhden kerroksen lisäainetta ennen varsinaisen paikan laittoa.
Tavoitteena on siis päästä hitsaamaan itse paikkapala puhtaaseen, tiiviiseen ja tasalaatuiseen alumiinipintaan ja em hitsausten jälkeen päästään kuvaan kolme jossa keittelyn ja lisäaineella pinnoituksen jälkeen sipaisin vielä pinnasta viimeiset oksidit ja epäpuhtaudet vingulla.
Siitä eteenpäin olikin sitten helppo homma, hitsasin lapun reikään. Vähän vielä yläreunassa koitti kuplaa nostaa mutta oltiin jo niin kaukana vaurion reunasta että oletin olevan vaan valun ominaisuus. Vähän kökön näköisen teki mutta tiivis oli siitäkin.
Konetta ei pesty sisältä joten bensa- ja öljyhöyryä siellä on, niiden syttymisen estämiseksi työnsin juurikaasua öljypropusta sisään hitsauksen aikana.
Pyörä oli jo seuraavana päivänä ajossa. Öljyt käskin vaihtaa ekan ajon jälkeen että saa sisään menneet lastut pois. Niitä sieltä jonkun verran kuulemma tulikin.
Maakaapeli tietty mahdollisimman lähellä työmaata ettei sähkö keksi pyörän sähköjen kannalta epäsuotuisia reittejä.
Pari tuollaisen paikkausta olen nähnyt kun on enimmäkseen avattu särö ja sitten sulateltu päälle ja ainahan ne tihkuu. Vaan kunnolla kun avaa, sulattelee kärsivällisesti pinnat puhtaiksi, saa aika hyvällä todennäköisyydellä tiiviin. Ilman isoa purku- ja kasausurakkaa.
Kuvien järjestys on persiillään, pahoittelut siitä. Toka kuva on eka, kurkkasin tunkeumanesteellä mihin asti särö yltää. Sen jälkeen tein laikalla pienet viillot sopiviin kohtiin ja mursin palasen kokonaan irti.
Sitten paineilmaletku öljyproppuun ja vingulla murtopinta pois ja reilusti jarrukliineriä. Paineilma siksi että pääosa lastuista lentää minun naamalle. Tästä ei ole erikseen kuvaa.
Sitten alkaa keittely. Vanha öljyn alla ollut valu kuohuu eikä kuohuvasta saa tiivistä. Kierrän rauhassa sulatellen murtopintaa ympäri ja annan kuplien nousta, välillä vingulla pinta puhtaaksi ja taas sulattelua kunnes kuplia ei enää nouse ja reunaan jää siisti alumiinipinta. Ekassa kuvassa on jo pääosa alueesta saatu paikkauskuntoon ja taisin ehtiä jo sulattamaan yhden kerroksen lisäainetta muualle paitsi vasemman yläreunan juustoalueelle. Siinä oli joko jotain likaa valussa tai särö, sai aika tovin sulatella että sai tasalaatuisen ja tiiviin pinnan. Siihenkin sulattelin yhden kerroksen lisäainetta ennen varsinaisen paikan laittoa.
Tavoitteena on siis päästä hitsaamaan itse paikkapala puhtaaseen, tiiviiseen ja tasalaatuiseen alumiinipintaan ja em hitsausten jälkeen päästään kuvaan kolme jossa keittelyn ja lisäaineella pinnoituksen jälkeen sipaisin vielä pinnasta viimeiset oksidit ja epäpuhtaudet vingulla.
Siitä eteenpäin olikin sitten helppo homma, hitsasin lapun reikään. Vähän vielä yläreunassa koitti kuplaa nostaa mutta oltiin jo niin kaukana vaurion reunasta että oletin olevan vaan valun ominaisuus. Vähän kökön näköisen teki mutta tiivis oli siitäkin.
Konetta ei pesty sisältä joten bensa- ja öljyhöyryä siellä on, niiden syttymisen estämiseksi työnsin juurikaasua öljypropusta sisään hitsauksen aikana.
Pyörä oli jo seuraavana päivänä ajossa. Öljyt käskin vaihtaa ekan ajon jälkeen että saa sisään menneet lastut pois. Niitä sieltä jonkun verran kuulemma tulikin.
Maakaapeli tietty mahdollisimman lähellä työmaata ettei sähkö keksi pyörän sähköjen kannalta epäsuotuisia reittejä.
Pari tuollaisen paikkausta olen nähnyt kun on enimmäkseen avattu särö ja sitten sulateltu päälle ja ainahan ne tihkuu. Vaan kunnolla kun avaa, sulattelee kärsivällisesti pinnat puhtaiksi, saa aika hyvällä todennäköisyydellä tiiviin. Ilman isoa purku- ja kasausurakkaa.