Jammu
Kansainvälinen sadonkorjaaja
Laitoin Samsung älykelloon päivityksen latautumaan. Paketti on yli 900 megatavun kokoinen. Eli lähes gigatavu siis.
Mitä tällä saavutetaan? Onko muisti liian halpaa? Kehitetäänko wearOSsää "köntsänä" joka suurimmaksi osaksi moneen rautaan tarpeettominen ominaisuuksineen on pakko tunkea kokonaan esim tähän helloon? Onko koodarien laiskuutta vai featurepeikko iskenyt?
Minun mielestäni olemassaolevat toiminnallisuudet olisi varmasti mahdutettavissa kymmenesosaan datamäärästä jos ajatellaan "entisaikain" graafisten käyttisten vaatimaa tilaa massamuistille ja RAMmin tarvekin oli aika vaatimaton.
Muistelen opiskeluaikaa, syksystä 97 eteenpäin. Jossakin vaiheessa sain isältä vanhan Compaqin ja asensin siihen gigan kiintolevyn. Se oli iso olevinaan ja kallis. Windows 98:ia pyöritin siinä, 3.1 oli liikkeestä tullessa koneessa sekä Win95 asennusmedia jota siihen ei koskaan asennettu. 98SE myötä USB-muistejakin sai liitettyä. Se oli edistystä. RAMmia lisättiin vähitellen tappiin, kun tuli purettavaksi koneita.
Opiskeluaikaan tärkeät dokumentit kulki parilla 1.44 megatavun HD disketillä. PKzip ohjelmilla sai ison datamäärän jaettua usealle levykkeelle. ARJ-ohjelma tuli parempine ominaisuuksineen pian käyttöön vaikka oli hiukan kryptisempi. Tai oieastaan lukioaikaan sillä touhuiltiin jo. Kahdelle disketille mahtui jo liuta pornokuvia, mitä sai epämääräisiltä saiteilta koluttua. Sihteeriopistokin oli voimissaan, lähinnä siitä vitsailtiin opiskelukaverien kesken, tuskin kukaan otti palveluntarjoajiin käytännön kontaktia, mutta ehkä virikeköyhän lapsuuden kokenelle nykyisyyten verrattuna jo ajatus hommista oli vahva mielikuva. Oman ikäluokan "taistelupareja" oli tietty. Nykyään jos ajatellaan perus "kännyräpsyä" liikutaan jossakin kuuden megatavun paikkeilla häviöllisesti pakatussa kuvassa.
Altavista ja kumppanit oli hakukoneena. Suurin mielenkiinto oli kaikkeen elektroniikkaan liittyvä. Kytkentöjä löytyi, valmisjaien sivuilta imuroin datalehtiä. Koulun kautta tuli sähköposti, pinellä sitä käpisteltiin ja tuli merkkipohjaisella selaimellakin leikittyä. Intissä olin välissä, sen jälkeen taisi tulla weblailin tapainen käyttöön joskin pinellä tuli touhuiltua.
Iomegan ZIP-asema minulla oli hetken. Omassa käytössä se toimi, levyt tuntui kalliilta. Koulun asemien huomasin menevän nopeasti epäkuntoon ja ne rikkoi levyjä, ZIP-aseman taisin myydä sitten eteenpäin, kun en halunnut haaskata rahaa levyihin. Opiskeludokumenttien kanssa kun pärjäsi halvoilla levykkeillä.
Isommat asiat asennettiin CD-asemien kautta, pian ostettiin ekat polttavat asemat ja CDRW aika tuli. Aihiot oli aluksi kalliita, sitten halvempia ja huonojakin. Ennen vertaisverkkojen läpilyöntiä ja modeemien varassa ollessamme waretus kukoisti CDROM-levyjen avulla. Kaveri teki työasemasta "kopiokoneen", en tiedä paljonko sai sillä tehtyä rahaa, mutta päätuote oli playstation pelit, toki oli siinä ohessa myös CAD ja muuta ohjelmia, musiikkia jne. Tämän kaverin tuttu oli touhussa syvemmällä ja jäi lopulta kiinni M$, Autodesk koalitiolle. Rikoshyödystä ja touhusta tuli tuomio, satatuhatta markkaa sakkoa. Kaveri meni pankkiin ja maksoi sakon pois, touhu jatkui. Satatonnia ei hetkauttanut, rahaa siinä pyöri jonkin verran.
Opiskelukämpässä asunnosta toiseen vedettiin ohut ethernet. Rakentelu oli halpaa sillä sähkökerholle saimme lahjoituksena kasan 3Com combokortteja. Monella oli omassa kämpässä verkko niillä tehtynä, kaveri teki koaksiaalipiuhoja harjoittelupaikassaan, piuhat kulki ikkunasta toiseen. Yhdellä kaverilla oli nettiyhteys joka jaettiin ja maksettiin sille, sillä oli myös palvelin jossa löytyi kaikkea "kivaa" mutta myös hyödyllistä. Tuskinpa monen asiasta kiinnostuneen taidot CADissa, piirilevysuunnittelussa tai koodauksessa olisi kummoisesti edenneet sen aikaisilla "shareware"-ohjelmilla tai koulun koneilla istuen, kräkätyt autodeskin jutut, PADs jne toimi.
Toisaalta aika kullittaa muistoja, kolmanneksi, ainoan uuden tietokoneen toistaiseksi ostin opiskeluaikaan. Bulldog netstore oli hiukan kulttifirman maineessa, kädet hioten tiskille mentiin ja ostettiin tietsikka komponentteina. 19 tuuman Hitachin putkinäyttö palveli pitkään, vaikka trinitron-kavereilta tuli siitä märinää. Isoon tornikoteloon kasattiin Abitin emolevyyn ATIn näytönohjain, AMD Athlon 800MHz prossu, jota sitten piiskattiin gigahertsiin ja yli myöhemmin, DDR-muisteja, kiintolevy, Soundblaster äänikorttia ja muuta. Se kokonaisuus oli eri muutoksin pitkään käytössä. Littunäyttö 19 tuumainen tuli joskus 02-03 vuosein huudeilla, LG näyttö maksettiin työllä kaverin kaverin firmaan yhdessä projektissa. Näyttö on minulla olemassa edelleen ja se toimii. Tämän jälkeen olen suuren osan PC-komponentteja ja kannettavat, jälkimmäiset pelkkää IBM/Lenovo jatkumoa ostanut käytettynä. Nytkin tiirailen tätä kirjoitellen käytetyllä Thinkcentre-koneella jossa kiiinni kaksi isoa Lenovon näyttöä,
Mitä tällä saavutetaan? Onko muisti liian halpaa? Kehitetäänko wearOSsää "köntsänä" joka suurimmaksi osaksi moneen rautaan tarpeettominen ominaisuuksineen on pakko tunkea kokonaan esim tähän helloon? Onko koodarien laiskuutta vai featurepeikko iskenyt?
Minun mielestäni olemassaolevat toiminnallisuudet olisi varmasti mahdutettavissa kymmenesosaan datamäärästä jos ajatellaan "entisaikain" graafisten käyttisten vaatimaa tilaa massamuistille ja RAMmin tarvekin oli aika vaatimaton.
Muistelen opiskeluaikaa, syksystä 97 eteenpäin. Jossakin vaiheessa sain isältä vanhan Compaqin ja asensin siihen gigan kiintolevyn. Se oli iso olevinaan ja kallis. Windows 98:ia pyöritin siinä, 3.1 oli liikkeestä tullessa koneessa sekä Win95 asennusmedia jota siihen ei koskaan asennettu. 98SE myötä USB-muistejakin sai liitettyä. Se oli edistystä. RAMmia lisättiin vähitellen tappiin, kun tuli purettavaksi koneita.
Opiskeluaikaan tärkeät dokumentit kulki parilla 1.44 megatavun HD disketillä. PKzip ohjelmilla sai ison datamäärän jaettua usealle levykkeelle. ARJ-ohjelma tuli parempine ominaisuuksineen pian käyttöön vaikka oli hiukan kryptisempi. Tai oieastaan lukioaikaan sillä touhuiltiin jo. Kahdelle disketille mahtui jo liuta pornokuvia, mitä sai epämääräisiltä saiteilta koluttua. Sihteeriopistokin oli voimissaan, lähinnä siitä vitsailtiin opiskelukaverien kesken, tuskin kukaan otti palveluntarjoajiin käytännön kontaktia, mutta ehkä virikeköyhän lapsuuden kokenelle nykyisyyten verrattuna jo ajatus hommista oli vahva mielikuva. Oman ikäluokan "taistelupareja" oli tietty. Nykyään jos ajatellaan perus "kännyräpsyä" liikutaan jossakin kuuden megatavun paikkeilla häviöllisesti pakatussa kuvassa.
Altavista ja kumppanit oli hakukoneena. Suurin mielenkiinto oli kaikkeen elektroniikkaan liittyvä. Kytkentöjä löytyi, valmisjaien sivuilta imuroin datalehtiä. Koulun kautta tuli sähköposti, pinellä sitä käpisteltiin ja tuli merkkipohjaisella selaimellakin leikittyä. Intissä olin välissä, sen jälkeen taisi tulla weblailin tapainen käyttöön joskin pinellä tuli touhuiltua.
Iomegan ZIP-asema minulla oli hetken. Omassa käytössä se toimi, levyt tuntui kalliilta. Koulun asemien huomasin menevän nopeasti epäkuntoon ja ne rikkoi levyjä, ZIP-aseman taisin myydä sitten eteenpäin, kun en halunnut haaskata rahaa levyihin. Opiskeludokumenttien kanssa kun pärjäsi halvoilla levykkeillä.
Isommat asiat asennettiin CD-asemien kautta, pian ostettiin ekat polttavat asemat ja CDRW aika tuli. Aihiot oli aluksi kalliita, sitten halvempia ja huonojakin. Ennen vertaisverkkojen läpilyöntiä ja modeemien varassa ollessamme waretus kukoisti CDROM-levyjen avulla. Kaveri teki työasemasta "kopiokoneen", en tiedä paljonko sai sillä tehtyä rahaa, mutta päätuote oli playstation pelit, toki oli siinä ohessa myös CAD ja muuta ohjelmia, musiikkia jne. Tämän kaverin tuttu oli touhussa syvemmällä ja jäi lopulta kiinni M$, Autodesk koalitiolle. Rikoshyödystä ja touhusta tuli tuomio, satatuhatta markkaa sakkoa. Kaveri meni pankkiin ja maksoi sakon pois, touhu jatkui. Satatonnia ei hetkauttanut, rahaa siinä pyöri jonkin verran.
Opiskelukämpässä asunnosta toiseen vedettiin ohut ethernet. Rakentelu oli halpaa sillä sähkökerholle saimme lahjoituksena kasan 3Com combokortteja. Monella oli omassa kämpässä verkko niillä tehtynä, kaveri teki koaksiaalipiuhoja harjoittelupaikassaan, piuhat kulki ikkunasta toiseen. Yhdellä kaverilla oli nettiyhteys joka jaettiin ja maksettiin sille, sillä oli myös palvelin jossa löytyi kaikkea "kivaa" mutta myös hyödyllistä. Tuskinpa monen asiasta kiinnostuneen taidot CADissa, piirilevysuunnittelussa tai koodauksessa olisi kummoisesti edenneet sen aikaisilla "shareware"-ohjelmilla tai koulun koneilla istuen, kräkätyt autodeskin jutut, PADs jne toimi.
Toisaalta aika kullittaa muistoja, kolmanneksi, ainoan uuden tietokoneen toistaiseksi ostin opiskeluaikaan. Bulldog netstore oli hiukan kulttifirman maineessa, kädet hioten tiskille mentiin ja ostettiin tietsikka komponentteina. 19 tuuman Hitachin putkinäyttö palveli pitkään, vaikka trinitron-kavereilta tuli siitä märinää. Isoon tornikoteloon kasattiin Abitin emolevyyn ATIn näytönohjain, AMD Athlon 800MHz prossu, jota sitten piiskattiin gigahertsiin ja yli myöhemmin, DDR-muisteja, kiintolevy, Soundblaster äänikorttia ja muuta. Se kokonaisuus oli eri muutoksin pitkään käytössä. Littunäyttö 19 tuumainen tuli joskus 02-03 vuosein huudeilla, LG näyttö maksettiin työllä kaverin kaverin firmaan yhdessä projektissa. Näyttö on minulla olemassa edelleen ja se toimii. Tämän jälkeen olen suuren osan PC-komponentteja ja kannettavat, jälkimmäiset pelkkää IBM/Lenovo jatkumoa ostanut käytettynä. Nytkin tiirailen tätä kirjoitellen käytetyllä Thinkcentre-koneella jossa kiiinni kaksi isoa Lenovon näyttöä,
Viimeksi muokattu:
