Jammu
Kansainvälinen sadonkorjaaja
Tuossa kun kahvipöydässä mietittiin näitä kuinka ihmisen liikkuu ja matkailee ja miten siinä sitten kuluu sitä aikaa.
Joku mainitsi alivaltiosihteerihupailun jossa leikiteltiin ajatuksella itseajavasta autosta, sellaisen voisi laittaa ajamaan itse sinne mummolaan vierailulle, ettei itse tarvii lähteä.
Sittemmin on valveutuneemmat visioijat puhuneet näistä digitaalisista kaksosista eli ihmiselle, esineelle tai vaikkapa rakennukselle luodaan digitaaliselle alustalle enemmän ja vähemmän reaalimaalimassa esiintyvää alkuperäiskappalettaan mukaileva digitaalinen kaksoisolento. Rakennuksesta tai koneesta se voi olla enemmän vähemmän toimintoja sisältävä 3D-malli jonka sisälle voi mennä käppäilemään virtuaalilasit päässä. Ihmisen digitaalinen kaksonen kuulemma voisi osallistua "tylsiin etäpalavereihin" - jokseenkin vaikuttaa ylimieleiseltä sen ihmisen taholta tai sitten priorisointikyvyttömältä, ei kaikki palaverit voi olla niin tärkeitä että kaikkiin päällekkäisiin pitäisi osallistua. Toki tekee nuo proffat sitä että on pari teamssia koneella auki, yhdessä kokouksessa puhelimella ja toisessa toisella. Veikkaan että lopputulos silkkaa paskaa...
---
Mutta sitten tuumasin juttuun, että meikäläisellä jota myös vanha tekniikka viehättää, sopivampi olisi ehkä analoginen kaksonen. Siinä ei jauhaisi tekoäly moniydinalustalla prosessoiden petatavuittain oppimateriaalia, tuottaen virtuaalipippeliin sykettä vaan ihan muuta.
Analogisessa kaksosessa ei ehkä olisi konesaleja käytössä, ehkä ruskettuneiden heinäpaalien takana puimaladon perällä sellainen raksuttaisi, auringon säteiden siilaantuessa pölyiosen ilman läpi koneen kylkiin: Toteutuksen äly tehty elektroniputkilla sekä rouskuttavalla sähkömekaanisella relelogiikalla. Syöttösähkö olisi tietenkin voimavirtaa, sellaisella OCNAC 40A- Strömbergin räpyläpistotulpalla kangaspäällysteisen roikan kautta. Laitteiston karkeampia osia pyörittäisi puimakoneesta tuttu 11kW HXUR Strömberi, lattahihna käyttäisi valta-akselia ja sitä kautta mm laitteiston jäähdytyspuhaltimet ja kaikki vitkuttimet saisi voimansa. Laitteistoon syötteet tehtäisiin rei'itetyillä laudan paloilla, kuin reikäkorteilla ja digitaalista ulosantia toimittaisi sympaattisesti hehkuvat nixie-putket. Itse systeemihän saattaisi joskus toimia ja antaisi laskutoimituksesta 1+1 tuntien raksutuksen jälkeen tulokseksi 5. Siihen päästäkseen koneen operaattorien piti huolehtia, että lattahihnat pyörivät säntillisen kitkattomasti eikä suinkaan läpsyttäisi suulin kattoon hallitsemattomasti ja että öljyvoideltuihin kohteisiin valuu tippa voiteluöljyä puolessatoista sekunnissa ja että kaikki 42 laitteiston rasvavoideltua likulaakeria on puolen tunnin välin rasvattu kahdella voidepuristimen painalluksella. Kuitenkin jos huoltotoimia tuli laiminlyötyä ja koneen lämmössä viihtyvää kissaa ei pidetty tyytyväisenä kermatilkalla säännöllisesti, saattoi laitteistossa ravehtivat hiiret syödä korkeajännitejohtimien eristeitä ja syntyvät valokaaret sytyttää putkien himmeän hehkun houkuttelemia yöperhosia tuleen ja äkkiähän siinä sitten oli heinäpaalikin tulessa.
No mitä hyötyä tästä sitten käyttäjilleen oli, pitikö se heidät vain kiireisenä ja pois muusta pahanteosta - onko sillä kaikella digitaalisellakaan sisällöllä aina loppupelissä muuta hyötyä kuin haaskata joutilaiden aikaa ja muuttaa sähkö konesaleissa kaukolämpöön pumpattavaksi.
Joku mainitsi alivaltiosihteerihupailun jossa leikiteltiin ajatuksella itseajavasta autosta, sellaisen voisi laittaa ajamaan itse sinne mummolaan vierailulle, ettei itse tarvii lähteä.
Sittemmin on valveutuneemmat visioijat puhuneet näistä digitaalisista kaksosista eli ihmiselle, esineelle tai vaikkapa rakennukselle luodaan digitaaliselle alustalle enemmän ja vähemmän reaalimaalimassa esiintyvää alkuperäiskappalettaan mukaileva digitaalinen kaksoisolento. Rakennuksesta tai koneesta se voi olla enemmän vähemmän toimintoja sisältävä 3D-malli jonka sisälle voi mennä käppäilemään virtuaalilasit päässä. Ihmisen digitaalinen kaksonen kuulemma voisi osallistua "tylsiin etäpalavereihin" - jokseenkin vaikuttaa ylimieleiseltä sen ihmisen taholta tai sitten priorisointikyvyttömältä, ei kaikki palaverit voi olla niin tärkeitä että kaikkiin päällekkäisiin pitäisi osallistua. Toki tekee nuo proffat sitä että on pari teamssia koneella auki, yhdessä kokouksessa puhelimella ja toisessa toisella. Veikkaan että lopputulos silkkaa paskaa...
---
Mutta sitten tuumasin juttuun, että meikäläisellä jota myös vanha tekniikka viehättää, sopivampi olisi ehkä analoginen kaksonen. Siinä ei jauhaisi tekoäly moniydinalustalla prosessoiden petatavuittain oppimateriaalia, tuottaen virtuaalipippeliin sykettä vaan ihan muuta.
Analogisessa kaksosessa ei ehkä olisi konesaleja käytössä, ehkä ruskettuneiden heinäpaalien takana puimaladon perällä sellainen raksuttaisi, auringon säteiden siilaantuessa pölyiosen ilman läpi koneen kylkiin: Toteutuksen äly tehty elektroniputkilla sekä rouskuttavalla sähkömekaanisella relelogiikalla. Syöttösähkö olisi tietenkin voimavirtaa, sellaisella OCNAC 40A- Strömbergin räpyläpistotulpalla kangaspäällysteisen roikan kautta. Laitteiston karkeampia osia pyörittäisi puimakoneesta tuttu 11kW HXUR Strömberi, lattahihna käyttäisi valta-akselia ja sitä kautta mm laitteiston jäähdytyspuhaltimet ja kaikki vitkuttimet saisi voimansa. Laitteistoon syötteet tehtäisiin rei'itetyillä laudan paloilla, kuin reikäkorteilla ja digitaalista ulosantia toimittaisi sympaattisesti hehkuvat nixie-putket. Itse systeemihän saattaisi joskus toimia ja antaisi laskutoimituksesta 1+1 tuntien raksutuksen jälkeen tulokseksi 5. Siihen päästäkseen koneen operaattorien piti huolehtia, että lattahihnat pyörivät säntillisen kitkattomasti eikä suinkaan läpsyttäisi suulin kattoon hallitsemattomasti ja että öljyvoideltuihin kohteisiin valuu tippa voiteluöljyä puolessatoista sekunnissa ja että kaikki 42 laitteiston rasvavoideltua likulaakeria on puolen tunnin välin rasvattu kahdella voidepuristimen painalluksella. Kuitenkin jos huoltotoimia tuli laiminlyötyä ja koneen lämmössä viihtyvää kissaa ei pidetty tyytyväisenä kermatilkalla säännöllisesti, saattoi laitteistossa ravehtivat hiiret syödä korkeajännitejohtimien eristeitä ja syntyvät valokaaret sytyttää putkien himmeän hehkun houkuttelemia yöperhosia tuleen ja äkkiähän siinä sitten oli heinäpaalikin tulessa.
No mitä hyötyä tästä sitten käyttäjilleen oli, pitikö se heidät vain kiireisenä ja pois muusta pahanteosta - onko sillä kaikella digitaalisellakaan sisällöllä aina loppupelissä muuta hyötyä kuin haaskata joutilaiden aikaa ja muuttaa sähkö konesaleissa kaukolämpöön pumpattavaksi.