Tällä viikolla saimme päätökseen pari vuotta vireillä olleen taideteoshankkeen. Kyseinen 8-osainen teos asennettiin tiistaina kerrostalon seinään Tampereella, Vuoreksen uudessa kaupunginosassa. Teoksen isä on taiteilija Lars Holmström ja meikäläinen on kai sitten teoksen äiti tai jotain sinne päin. Varsinainen kunnia ja visio on toki Larsin ja minun osuuteni pellin ryppyjen keksiminen ja itse rypistely. Otin tämän projektin vastaan ihan mielenkiinnosta ohutlevyä kohtaan ja samalla sain puliveivattua yhden opintoihin liittyvän projektityön aikaiseksi. Pitäisi vain vielä vääntää oppilaitokselle dokumentit tuosta projektista. 
Itse veistoksen osoitetta en ole muistanut kysyä, mutta jos joku tuntee kiinnostusta, niin se löytyy Vuoreksesta tämän kartan (pdf) kohdasta 15.
EDIT: Lienee Vuoreksen Puistokatu 73. Asuntamaanrinteen ja Puistokadun risteyksessä.
Teos on nimeltään Reflexus 2x4. Teosta suunnitellessaan Lars oli miettinyt nimenomaan auringon heijastuksia kiiltävistä rst-paneeleista. Paneelit heijastavat valoa pimeähköön syvennykseen kerrostalon kaakon puoleisella seinällä. Oli iloinen yllätys, että heijastukset olivat hyvinkin esteettisen ja mielenkiintoisen näköisiä. Prässäsimme teräslevyihin kohoumia, joiden vaikutusta oli vaikea etukäteen 3D-mallista päätellä.
Teos koostuu kahdeksasta neliömäisestä paneelista, jotka on ripustettu seinälle 45 asteen "salmiakkiasentoon". Paneelit näyttävät äkkiseltään samalta, mutta ne ovat periaatteessa kaikki erilaisia. Erilaisuus ilmenee positiivi/negatiivi -suhteena (paksuus), käänteisyytenä (peilikuva) ja ylösalaisuutena. Mallinnuksessa ja itse tekemisessä tämä ajoi minut usein ihan hulluuden
partaalle saakka, koska tekemisen punaisen langan kadottamisen riski oli koko ajan läsnä. En kuitenkaan lähtenyt oikomaan tai yksinkertaistamaan rakennetta, koska loppujen lopuksi se oli kompleksisuudestaan huolimatta yksinkertainen. SolidWorksissa eri nimikkeiden määrä pysyi kohtuullisena käyttämällä kappaleissa konfiguraatioita (paksuus) ja peilikuvia. Osia oli yhteensä 88 kpl + kosolti vetoniittejä, yms. Kuitenkin varsinaisia eri nimikkeitä oli alle 20. Suunnitteluun kulahti valtaosa lyhyestä kesälomasta ja nuppi oli hetkittäin kyllä lujilla kun mietti, miten etenkin keskimmäinen osa kannattaa mallintaa. SolidWorks 2015:lla se oli mahdollista, mutta vielä versiolla 2014 ei tuollainen levitys onnistu. 2015:ssakin oli vielä tiettyä kankeutta, joka näkyi virheellisenä toimintana paikka paikoin.
Kaikki näkyvät osat (paitsi varmistinpala) ovat kiiltohehkutettua rst-levyä. Oikeassa ja vasemmassa laidassa olevat paneelit ovat 1,5mm paksua ja niiden välissä oleva lievällä kierteellä oleva peltiosa on 1 millin paksuinen. Paksuuden valinta osui oikeaan. Reunapaneeleihin prässättiin nystyröitä ja niiden vaikutus levyn käyttäytymiseen oli pikku arvoitus. Epäilin, että nystyröillä (välimatka 70mm) on taipumusta kaareuttaa peltiä, joka oli ihan perusteltu epäily. 1,5 mm levyssä vaikutus ei kuitenkaan ollut liian paha. Millinen olisi voinut olla ongelmallisempi. Keskipelti kiinnittyy reunapaneelien väliin ulokkeiden avulla. Ulokkeet menevät kapeisiin laserleikattuihin hahloihin ja ne on kiinnitetty paikoilleen vääntämällä uloke mutkalle pihdeillä. Keskipelti on lievällä propellimaisella kierteellä ja siihen 1 mm paksuinen levy oli oikein sopiva paksuus.
Kerrostalon seinärakenne oli hieman haasteellinen kiinnitystä ajatellen. Kovaa betonia on vasta syvällä seinässä. Pinnassa on parin sentin rappaus ja sen alla 200 mm villaa. Vasta sen alla on kiinnitykseen sopivaa runkoa. Teoselementit on kiinnitetty paikoilleen erillisen asennuslevyn avulla. Asennuslevy on "alieninnaaman" näköinen 2mm rosterilevy ja se kiinnittyy seinään kolmella Sormat HST-runkokiinnikkeellä. Kaksi ylempää tulee 45 asteen kulmassa alaviistoon villan läpi ja kolmas alempi kohtisuoraan. Ylemmillä kiinnikkeillä on mittaa jo melkein puoli metriä. Asennuslevyn ja seinärappauksen välissä on 5mm vaahdotetusta polyeteenistä leikattu välilevy, joka mukautuu rappauksen ja pellin väliin ja estää krahinat ja muljahtelut.
Nämä runkokiinnikkeet on porattu paikoilleen erillisten merkkaus- ja asennussapluunoiden avulla, jotta niiden keskinäinen asema olisi oikea. Koska on kuitenkin hyvin vaikeaa onnistua tekemän tuollaista hässäkkä-asennusta tarkasti, on itse alieninnaama-asennuslevy suunniteltu niin, että asennusvirheet pystyy korjaamaan sen avulla. Ainoa vaatimus on, että alimmat runkokiinnikkeet olisivat samassa pystysuorassa linjassa. Muissa saa olla hieman heittoa. Asennuslevyssä on osa, jolla sivuttaiskallistuma voidaan oikaista. Pitkänomaisilla rei'illä pystytään korjaamaan loput heitot.
Itse veistoksen osoitetta en ole muistanut kysyä, mutta jos joku tuntee kiinnostusta, niin se löytyy Vuoreksesta tämän kartan (pdf) kohdasta 15.
EDIT: Lienee Vuoreksen Puistokatu 73. Asuntamaanrinteen ja Puistokadun risteyksessä.
Teos on nimeltään Reflexus 2x4. Teosta suunnitellessaan Lars oli miettinyt nimenomaan auringon heijastuksia kiiltävistä rst-paneeleista. Paneelit heijastavat valoa pimeähköön syvennykseen kerrostalon kaakon puoleisella seinällä. Oli iloinen yllätys, että heijastukset olivat hyvinkin esteettisen ja mielenkiintoisen näköisiä. Prässäsimme teräslevyihin kohoumia, joiden vaikutusta oli vaikea etukäteen 3D-mallista päätellä.
Teos koostuu kahdeksasta neliömäisestä paneelista, jotka on ripustettu seinälle 45 asteen "salmiakkiasentoon". Paneelit näyttävät äkkiseltään samalta, mutta ne ovat periaatteessa kaikki erilaisia. Erilaisuus ilmenee positiivi/negatiivi -suhteena (paksuus), käänteisyytenä (peilikuva) ja ylösalaisuutena. Mallinnuksessa ja itse tekemisessä tämä ajoi minut usein ihan hulluuden
partaalle saakka, koska tekemisen punaisen langan kadottamisen riski oli koko ajan läsnä. En kuitenkaan lähtenyt oikomaan tai yksinkertaistamaan rakennetta, koska loppujen lopuksi se oli kompleksisuudestaan huolimatta yksinkertainen. SolidWorksissa eri nimikkeiden määrä pysyi kohtuullisena käyttämällä kappaleissa konfiguraatioita (paksuus) ja peilikuvia. Osia oli yhteensä 88 kpl + kosolti vetoniittejä, yms. Kuitenkin varsinaisia eri nimikkeitä oli alle 20. Suunnitteluun kulahti valtaosa lyhyestä kesälomasta ja nuppi oli hetkittäin kyllä lujilla kun mietti, miten etenkin keskimmäinen osa kannattaa mallintaa. SolidWorks 2015:lla se oli mahdollista, mutta vielä versiolla 2014 ei tuollainen levitys onnistu. 2015:ssakin oli vielä tiettyä kankeutta, joka näkyi virheellisenä toimintana paikka paikoin.Kaikki näkyvät osat (paitsi varmistinpala) ovat kiiltohehkutettua rst-levyä. Oikeassa ja vasemmassa laidassa olevat paneelit ovat 1,5mm paksua ja niiden välissä oleva lievällä kierteellä oleva peltiosa on 1 millin paksuinen. Paksuuden valinta osui oikeaan. Reunapaneeleihin prässättiin nystyröitä ja niiden vaikutus levyn käyttäytymiseen oli pikku arvoitus. Epäilin, että nystyröillä (välimatka 70mm) on taipumusta kaareuttaa peltiä, joka oli ihan perusteltu epäily. 1,5 mm levyssä vaikutus ei kuitenkaan ollut liian paha. Millinen olisi voinut olla ongelmallisempi. Keskipelti kiinnittyy reunapaneelien väliin ulokkeiden avulla. Ulokkeet menevät kapeisiin laserleikattuihin hahloihin ja ne on kiinnitetty paikoilleen vääntämällä uloke mutkalle pihdeillä. Keskipelti on lievällä propellimaisella kierteellä ja siihen 1 mm paksuinen levy oli oikein sopiva paksuus.
Kerrostalon seinärakenne oli hieman haasteellinen kiinnitystä ajatellen. Kovaa betonia on vasta syvällä seinässä. Pinnassa on parin sentin rappaus ja sen alla 200 mm villaa. Vasta sen alla on kiinnitykseen sopivaa runkoa. Teoselementit on kiinnitetty paikoilleen erillisen asennuslevyn avulla. Asennuslevy on "alieninnaaman" näköinen 2mm rosterilevy ja se kiinnittyy seinään kolmella Sormat HST-runkokiinnikkeellä. Kaksi ylempää tulee 45 asteen kulmassa alaviistoon villan läpi ja kolmas alempi kohtisuoraan. Ylemmillä kiinnikkeillä on mittaa jo melkein puoli metriä. Asennuslevyn ja seinärappauksen välissä on 5mm vaahdotetusta polyeteenistä leikattu välilevy, joka mukautuu rappauksen ja pellin väliin ja estää krahinat ja muljahtelut.
Nämä runkokiinnikkeet on porattu paikoilleen erillisten merkkaus- ja asennussapluunoiden avulla, jotta niiden keskinäinen asema olisi oikea. Koska on kuitenkin hyvin vaikeaa onnistua tekemän tuollaista hässäkkä-asennusta tarkasti, on itse alieninnaama-asennuslevy suunniteltu niin, että asennusvirheet pystyy korjaamaan sen avulla. Ainoa vaatimus on, että alimmat runkokiinnikkeet olisivat samassa pystysuorassa linjassa. Muissa saa olla hieman heittoa. Asennuslevyssä on osa, jolla sivuttaiskallistuma voidaan oikaista. Pitkänomaisilla rei'illä pystytään korjaamaan loput heitot.
Viimeksi muokattu:
. No, hihasta ravistellen jokin sopiva vaikka tiukemmasta päästä. Kulmat ja aihioiden muodot olivat kaiken kaikkiaan aika ufoja.
Hieno teos!
