Tinkaaminen kaupankäynissä - kerro parhaat tarinat ja/tai taktiikat

Ite yleensä kyl jätän suoraan huomioimatta, jos hinta ei miellytä lainkaan. Vaikka varmasti niistäkin hyvä kauppamies saisi ok hinnan itselleen sorvattua.
Eräs puoltuttu myi neliveto massikkaa, en muista mallia, sellane tylppänokkane. 7k€ oli pyynti ja 4600€ muistaakseni kauppahinta.

Ja sitten se, kun ite ihmisten pihoissa pyörii, niin pistää silmään sellaset laitteet, kun ei oo 10-15 vuoteen liikkunu mihinkään. Ni vähän ku ois mustalaisverta, menis koputtaa ovelle ja kysyis, onko myynnissä. Mut ei oo luontoa siihen.
 
Setelit lompakossa pitää olla kokojärjestyksessä, kovan tinkimisen jälkeen olisi vähän noloa vetäistä iso seteli näkyville.
 
Ostaessa pitää olla resuiset kamppeet, tukka sekaisin ja ruokoton parta.
Myydessä ei.
Näin toimien tinkaamisiin on usein lievennystä tiedossa.
 
Niinhän noissa ilmoituksissa yleensä näyttää olevan. Esim. auton alustasta en ole nähnyt yhtään kuvaa, mistä selviää sen kunto. Poislukien täysin hiekkapuhalletut ja maalatut.
Kuinkahan monella esim nettiautossa autoaan myyvillä on tallissa nosturi tai monttu jossa pääsisi alustaa kuvaamaan, tuskin kukaan menee ihan vain myyntikuvien takia johonkin pajalle että pääsis nosturille
 
Niinhän noissa ilmoituksissa yleensä näyttää olevan. Esim. auton alustasta en ole nähnyt yhtään kuvaa, mistä selviää sen kunto. Poislukien täysin hiekkapuhalletut ja maalatut.
Samanlaisia ruostepommeja kaikki nykyiset kotterot kun ei uutena massasta ollenkaan. Pysyttävä erossa.
 
Kuinkahan monella esim nettiautossa autoaan myyvillä on tallissa nosturi tai monttu jossa pääsisi alustaa kuvaamaan, tuskin kukaan menee ihan vain myyntikuvien takia johonkin pajalle että pääsis nosturille
Niinpä. Ja sitten näkemättä pitäisi ostaa. En minä ainakaan. Ja nosturillakaan alustasta ei oikein saa sellaisia kuvia, että niistä selviäisi. No hyvällä kameralla hyvissa valoissa todella monia kuvia, mutta silti katsojan on vaikea hahmottaa mistä on kuvattu. Jokaisesta palkista ja vinkkelistä kun on kuva, niin on melkoinen sekamelska.
 
Eihän niitä autoja tarvitse joka vuosikymmen ostaa. 20 vuotta pitää pystyä ajamaan samalla. On muuten paskat kaupat tehnyt.
Tuo oli vaan esimerkki, miten kuvista näkyy vain murto-osa asioista, oli sitten kyseessä auto tai vaikka käkikello. Ja usein ne mitä ei haluta nähtävän, jää tarkoituksella pois. Jostain pikkuviasta otetaan lähikuva, että huomio kiinnittyy pois isommasta. Tämä on petollista paikanpäälläkin. Kun kuvasta on nähnyt sen pikkuvian, niin sen huomaa paikanpäälläkin helposti ja jotain oleellisempaa jää huomiotta.
 
Onpa mukava nähdä että aihe on kirvoittanut keskustelua. Omia huomioita vielä muutamia.

Itse arvostan myyjän aikaa, siksi en mene ostoksille jos hinta ei miellytä. Siten toivoisin myös että mahdollinen ostaja arvostaa myös minun aikaa ollessani myyjä. Eli en halua nurkkiini ketään joka tulee tänne ajatuksella että käydäänpä katsomassa ja aletaan sitten tinkimään jos lähtisikin vielä halvemmalla. Jos joku ajattelee että tinkaaminen on kaupankäynnin hauskin osuus, niin sanoisin että hakekoot huvinsa muualta. Aika on rahaa.

Ilmoituksissani kerron nimenomaan virheet ja puutteet. Ja tarvittaessa kuvaan ne. Puhelimessa tinkaajille usein sanon että viat on listattu. Paikan päällä voi tingata jos tuote ei vastaa kuvattua. Eli jos ei virheitä löydy enempää, niin turha tingata.
 
Mutta ettei olisi niin vakavaa, niin kaivan toisen suosikkitarinani isäni tinkimisistä. Aloitin sillä grillilä. Tämä tapahtui 90-luvun alkupuolella Lanzarotella. Äitini halusi reissusta mukaan hienon maton. Olimme heti aamupäivällä jossakin kauppakaduilla ja isä tinkasi jotain mattoa. Hinta ei vaikuttanut pahalta, mutta ei ottanut. Ajatteli että ei kannata ekaa ottaa ja toki muutekin ikävä sitten kantaa sitä mattoa mukana sen ajan kuin ostoksilla ollaan. Muilla kauppiailla oli hinnat vaan koko ajan korkeammat. Jossain vaihessa isä totesi että ei hätää, otetaan palatessa siltä kadun ensimmäiseltä mattokauppiaalta se tingitty matto. Ja näin yritettiin, mutta hinta ei ollutkaan enää tingittävissä lähellekään sitä hintaa mikä se oli aamupäivällä. Kauppias kertoi että hän haluaa aina aloittaa päivän niin, että aamun eka asiakas tekee kaupan, vaikka sitten halvalla: olit hullu kun et ostanut. Niin vain jäätiin ilman mattoa.
 
Onpa mukava nähdä että aihe on kirvoittanut keskustelua. Omia huomioita vielä muutamia.

Itse arvostan myyjän aikaa, siksi en mene ostoksille jos hinta ei miellytä. Siten toivoisin myös että mahdollinen ostaja arvostaa myös minun aikaa ollessani myyjä. Eli en halua nurkkiini ketään joka tulee tänne ajatuksella että käydäänpä katsomassa ja aletaan sitten tinkimään jos lähtisikin vielä halvemmalla. Jos joku ajattelee että tinkaaminen on kaupankäynnin hauskin osuus, niin sanoisin että hakekoot huvinsa muualta. Aika on rahaa.

Ilmoituksissani kerron nimenomaan virheet ja puutteet. Ja tarvittaessa kuvaan ne. Puhelimessa tinkaajille usein sanon että viat on listattu. Paikan päällä voi tingata jos tuote ei vastaa kuvattua. Eli jos ei virheitä löydy enempää, niin turha tingata.
Sinä olet sitten keskivertoa parempi ilmoituksen laatija. Yleisesti ottaen täytyy pitää jo erinomaisena suorituksena, jos myyjä on osannut kirjoittaa myytävän tuotteen merkin ja mallin oikein. Muut tiedot sitten useimmiten onkin aivan puutaheinää. Yleensä on joku Toyota Gorolla tai yksi vaikeimmista Ford Gonty. Ja mikä hyvänsä puun tai metallin työstökone on merkiltään E. Grönblom... :rotfl:
 
Viimeksi muokattu:
Kulttuurieroja on kaupankäynnissä jos missä.
Yksi tapaus muistui mieleen kun Arabi kauppasi Saksalaisessa autotarhassa Afgaanille hienoa automaatti avo-bemua. Kehui auton, vannoi vaikka minkä nimiin, suuteli sormustaan ja elehti käsillään huimasti. Tällä Afganisanilaisella liikkeen omistajalla ei ollut korttia joten puheisiin oli luottaminen jos kaupat teki.
Oltiin siinä vieressä juu ja tuttuja enempi sen Afgaanin kanssa. Tämäpä pyysikin kaveriani koeajamaan sen tuotteen.
Vaihteistovika siitä jo samassa korttelissa selvisi.
Vaan mitäpä siinä. Kädet vähän vaimeammin heiluen ja olkapäitään kohotellen ikään kuin "voi voi, oho harmi" ilmeitä esittäen poistui kauppaamaan "pommiaan" muualle.
 
Jos hintapyyntö on lähtöpelissään pitkänä, en edes lähde katsomaan, enkä ota myyjään mitään yhteyttä. Pitäkööt tunkkinsa. Jos hintapyyntö on sellainen, että sen olisin valmis maksmaan, niin sitten menen. Harvoin on pyyntöä tarvinnut maksaa, yleensä on jotain saanut tingittyä. Mutta usein on kyllä ollut tavara jotain ihan muuta kuin on ilmoituksessa kerrottu tai kuvissa ollut. Ei ole tarvinnut edes alkaa tinkimään. Lienee tuhansia kilometrejä olen turhaan ajanut.

Yhtä MGA:ta kävin Oulussa katsomassa. Kohteliaisuudesta ihmettelin 10 minuuttia. Ilmoituksessa kehuttiin ruosteettomaksi, kuvat oli otettu sopivasta kulmasta, että aurinko häikäisi. Paikan päällä näin jo mennessä auton ikkunasta ruosteen päälle kitatut kuplivat helmat/takakyljet. Meinasin, etten edes autosta nouse, mutta kohteliaisuuttani kymmenen minuuttia olin tutkivinani autoa, enkä edes tarjousta jättänyt. Ruosteen piiloon kittaamisesta en maininnut mitään. Sanoin vaan, että on niin p...ssa kunnossa, ettei kiinnosta. Suu auki jäi myyjä katsomaan.

Toisen kerran, jo Keltaisen Pörssin aikaan, menin taas Länsi-Suomeen, tällä kertaa Närpiöön, satojen kilometrien päähän katsomaan 50-luvun puolivälin Buickia. Silloinhan ei kuvia ollut. Auton piti olla ajon jäljiltä ja ajokunnossa. Rekisterissä ei kyllä ollut. Menin paikalle, niin selvisi, että auto oli ajettu 60-luvulla navetan ylisille, eikä sille mitään sen jälkeen oltu tehty. Paitsi purettu etulokasuojat pois. No, oli se tavallaan melkein ajon jäljiltä. Edellisestä ajosta oli vaan 30 vuotta.

Aina pitäisi päästä koeajamaan oikeissa olosuhteissa. Taas yllättäen Länsi-Suomessa, tällä kertaa Vaasassa. Oli 50 hv Johnson perämoottori, hinta oli kohdillaan ja lähdin katsomaan. Pukissa käyttelin ja hyvin tuntui pelaavan. Sain hieman tingittyä ja kone kyytiin ja kotiin. Mutta kun ei päässyt veneessä koeajamaan kuormalla, niin paskahan tuo oli. Ja varmasti myyjä tiesi. Kusetti p...le! Ja oikein kunnolla. Pakkia hylki. Pukissa kyllä pelasi, mutta kun kuormaa oli, niin pudotti pois. Siirtäjä oli kulunut ja sitten hakannut kytkentähampaat pyöreäksi. Ja kunnolla kuumaksi ei saanut pukissa ajettua, aivasteli stefavikaakin lämpimänä. Eli kiertoon oli p...n laittanut ja hyväksi kehui.
 
Sinä olet sitten keskivertoa parempi ilmoituksen laatija. Yleisesti ottaen täytyy pitää jo erinomaisena suorituksena, jos myyjä on osannut kirjoittaa myytävän tuotteen merkin ja mallin oikein. Muut tiedot sitten useimmiten onkin aivan puutaheinää. Yleensä on joku Toyota Gorolla tai yksi vaikeimmista Ford Gonty. Ja mikä hyvänsä puun tai metallin työstökone on merkiltään E. Grönblom... :rotfl:
Ja Sisu on Gummingsin koneella😂😂😂
 
Ja Sisu on Gummingsin koneella😂😂😂
Tuo, että Grönblom (E. Grönblom Oy, Oy Grönblom Ab, Grönblom Trading Oy, Grönblom Machines Oy) ilmoitetaan kaikkien mahdollisten koneiden merkkinä on kyllä huvittava. Grönblomhan on jo 1800-luvun lopulta toiminut ja edelleen toimiva tenkninen tukkukauppa- ja maahantuontiliike. On ehtinyt yli sadan vuoden aikana maahantuoda mitä eriskummallisimpia laitteita, esim. työstökoneita ja ajan tyyliin niihin on laitettu valmistekilven lisäksi kotimaan edustajan kilpi myöhempää varaosahuoltoa silmälläpitäen. Nyt sitten kaikkea maan ja taivaan väliltä myydään Grönblomin valmistamana.
 

Luo tili tai kirjaudu sisään kommentoidaksesi

Sinun täytyy olla jäsen voidaksesi jättää kommentin.

Luo käyttäjätili

Liity Konekansalaiseksi. Se on helppoa ja ilmaista! Rekisteröityneenä et näe mainoksia, voit käyttää hakua, näet alueita, joita nyt ovat piilossa...jne.

Kirjaudu sisään

Oletko jo Konekansan jäsen? Kirjaudu sisään tästä.

Takaisin
Ylös