- Liittynyt
- 5 Joulukuu 2011
- Viestit
- 521
Sattuipa tuossa kohdalle appiukon Opel josta oli toinen lasinpesurin aukon suojalevyistä lähtenyt kävelemään. Pesurit tuossa ei käytössä ole, eli haitta oli puhtaasti kosmeettinen. Tästä syntyi mukana muutaman illan kotipuuhasteluprojekti, lähinnä mallinnuksen harjoittelun merkeissä
Toisen puolen palikka oli tallessa, joten siitä pääsi ottamaan mittoja ja mallintamaan varaosaa
Hetki mittailua, pohtimista ja Fusion 360:n pyörittelyä ja pääsi tekemään ensimmäistä versiota. Päädyin printtaamaan tuon tasaisena jotta saa näkyvän pinnan mahdollisimman hyvänä, ja kun takana ei ole toimivaa pesuria, ei kiinnityksen yksityiskohtia tarvinut tällä kertaa miettiä, liimalla tuo oli suunnitelma laittaa kiinni. Toki tuossa kohtaa lattana tulostaessa ne kiinnikeetkin olisi voinut tehdä mukaan tarvittaessa.
Jokunen proto tarvittiin että sai yksityiskohdat haltuun, hiukan noiden pyöristyksen kanssa meni iteroinniksi kun ei ole sopivaa työkalua sen mittaamiseen laatikossa.
Tälläiseen malliin päädyin: https://a360.co/2VZcNXw
Takimmaisena on V1 taitoksen jäljiltä, edessä littuna suoraan printteristä v2 jossa mittojen korjaamisen lisäksi isona erona tuo tausta. Eka tuli printattua normaaleilla asetuksilla jossa sekä lasia vasten ensimmäiseen että pinnan viimeisiin kolmeen kerrokseen tehdään täysi tulostus, v2:ssa jätin yläosan avoimeksi tuolle sisäosan hunajakennolle, koska tuo pinta ei näkyviin tule. Tulostusajassa ero oli huomattava, 1:45 muuttui 50 minuutiksi.
Tulostimena kiinanhalpis prusa-klooni jokusen vuoden takaa, mietin alunperin että tässä voi joutua lopullisen kappaleen käymään tulostamassa kerhon paremmalla koneella, kunhan ensin mitat ja muut on löytynyt kohdalleen. Lopulta tuo tällä kertaa teki varsin fiiniä jälkeä ja tuotantokappaleeksi tuli printti numero 4. kuvassa toinen taitettu on merkitty v5, joka vastaa cadin numerointia, ihan jokainen versio ei edes printteriin asti ehtinyt.
Taivutus tuli tehtyä kovin käsivaralta, kappale hetken kiehuvan vesikattilan höyryssä ja sen jälkeen pöytää vasten muotoon, keskellä oleva ura kiinni ja hetken antoi jäähtyä niin jäi muotoonsa
Pintaan paukkupullosta ensin pohjamaalia tasaamaan, yllättävän paljon sai laittaa kun muutamassa kohtaa noiden kerroksien välit ensimmäisen kerroksen jälkeen paistoivat aika radikaalisti läpi. Tässä tuli myös hiukan hätiköityä ja käännettyä palikkaa liian nopeasti, jäi alustikkujen painaumat näkyviin. Maalaus on selkeästi tän projektin hankalin vaihe tehdä kerrostalo-ympäristössä, kun ei sitä varten saanut aikaiseksi pajalle lähteä. Loppupinnaksi moponetin punaista paukkumaalia, sen tarkemmin ei tullut opeliskin värikoodia tutkittua mutta ihan riittävän hyvin tuo tuntui osuvan.
Sikamassalla tuo paikoilleen, yllättävän hyvin se siihen upposi ainakin parin metrin päästä katseltuna
Ei tuosta ehkä tuntipalkalle pääsisi jos korvaavaa osaa on jotain kautta järkevästi saavavissa, mutta kyllä tälläkin ihan paikkansa jo nykypäivänä voi sanoa olevan. Yleensä olen tätä 3D-printtausta verrannut 80-luvun tietotekniikkaan, kauheasti luvataan mutta käytännössä tämä on vasta harrastus, josta saattaa joskus syntyä jotain hyödyllisiä tuotteita. Ja varmasti tämä muutamassa kymmenessä vuodessa lyö itseään laajemminkin läpi.
Toisen puolen palikka oli tallessa, joten siitä pääsi ottamaan mittoja ja mallintamaan varaosaa
Hetki mittailua, pohtimista ja Fusion 360:n pyörittelyä ja pääsi tekemään ensimmäistä versiota. Päädyin printtaamaan tuon tasaisena jotta saa näkyvän pinnan mahdollisimman hyvänä, ja kun takana ei ole toimivaa pesuria, ei kiinnityksen yksityiskohtia tarvinut tällä kertaa miettiä, liimalla tuo oli suunnitelma laittaa kiinni. Toki tuossa kohtaa lattana tulostaessa ne kiinnikeetkin olisi voinut tehdä mukaan tarvittaessa.
Jokunen proto tarvittiin että sai yksityiskohdat haltuun, hiukan noiden pyöristyksen kanssa meni iteroinniksi kun ei ole sopivaa työkalua sen mittaamiseen laatikossa.
Tälläiseen malliin päädyin: https://a360.co/2VZcNXw
Takimmaisena on V1 taitoksen jäljiltä, edessä littuna suoraan printteristä v2 jossa mittojen korjaamisen lisäksi isona erona tuo tausta. Eka tuli printattua normaaleilla asetuksilla jossa sekä lasia vasten ensimmäiseen että pinnan viimeisiin kolmeen kerrokseen tehdään täysi tulostus, v2:ssa jätin yläosan avoimeksi tuolle sisäosan hunajakennolle, koska tuo pinta ei näkyviin tule. Tulostusajassa ero oli huomattava, 1:45 muuttui 50 minuutiksi.
Tulostimena kiinanhalpis prusa-klooni jokusen vuoden takaa, mietin alunperin että tässä voi joutua lopullisen kappaleen käymään tulostamassa kerhon paremmalla koneella, kunhan ensin mitat ja muut on löytynyt kohdalleen. Lopulta tuo tällä kertaa teki varsin fiiniä jälkeä ja tuotantokappaleeksi tuli printti numero 4. kuvassa toinen taitettu on merkitty v5, joka vastaa cadin numerointia, ihan jokainen versio ei edes printteriin asti ehtinyt.
Taivutus tuli tehtyä kovin käsivaralta, kappale hetken kiehuvan vesikattilan höyryssä ja sen jälkeen pöytää vasten muotoon, keskellä oleva ura kiinni ja hetken antoi jäähtyä niin jäi muotoonsa
Pintaan paukkupullosta ensin pohjamaalia tasaamaan, yllättävän paljon sai laittaa kun muutamassa kohtaa noiden kerroksien välit ensimmäisen kerroksen jälkeen paistoivat aika radikaalisti läpi. Tässä tuli myös hiukan hätiköityä ja käännettyä palikkaa liian nopeasti, jäi alustikkujen painaumat näkyviin. Maalaus on selkeästi tän projektin hankalin vaihe tehdä kerrostalo-ympäristössä, kun ei sitä varten saanut aikaiseksi pajalle lähteä. Loppupinnaksi moponetin punaista paukkumaalia, sen tarkemmin ei tullut opeliskin värikoodia tutkittua mutta ihan riittävän hyvin tuo tuntui osuvan.
Sikamassalla tuo paikoilleen, yllättävän hyvin se siihen upposi ainakin parin metrin päästä katseltuna
Ei tuosta ehkä tuntipalkalle pääsisi jos korvaavaa osaa on jotain kautta järkevästi saavavissa, mutta kyllä tälläkin ihan paikkansa jo nykypäivänä voi sanoa olevan. Yleensä olen tätä 3D-printtausta verrannut 80-luvun tietotekniikkaan, kauheasti luvataan mutta käytännössä tämä on vasta harrastus, josta saattaa joskus syntyä jotain hyödyllisiä tuotteita. Ja varmasti tämä muutamassa kymmenessä vuodessa lyö itseään laajemminkin läpi.
