Joskus tullut sellainen ajatus, että mitä jos emme eläisikään yltäkylläisessä maassa, jossa on kaikkea. Mistä luopuminen olisi vaikeinta? Olen kyllä sitä mieltä, että tällaista ei oikein pysty etukäteen varmaksi sanomaan, ja ajatus on varmasti vaikea. Paitsi ehkä heille, jotka pula-ajan tai sodan ovat kokeneet. Mutta nyt mietin, että kahvi ja leipä olisi sellaisia, joiden puuttuminen aiheuttaisi vahvaa harmitusta omaan elämään. Näistä muodostuu oma aamupala. Leipäkin toki saa täytteitä päällensä, mutta hyvä leipä menee pelkän rasvankin kanssa. Ja oikein hyvä menee sellaisenaan. Toki jos viikon eläisi kahvilla ja leivällä, ei sekään herkkua olisi. Vesi tietysti on elinehto, mutta myös tärkeä. Koska pääsääntöisesti juon vettä. Söin iltapalaksi pari siivua salosen leipomon, jussin moniviljaleipää oluen kera, ja tekis mieli vielä tehdä kolmas. Hyvää leipää.
Oikeastaan mitään ei olisi vaikeaa luopua. Luonnosta on saatavilla yllättävän paljon sellaista mitä jo nyt käytetään nykyajan korvikkeilla. Ehkä voi tai yleensä rasva on se minkä korvaaminen on hankalinta säilyvyyden vuoksi.
Suola kyllä on välttämätöntä. Tuollaisessa tilanteessa olisi myös saatava se arvokas ruoka säilymään ja alkeellisissa oloissa siihen tarvitaan suolaa.
Pääsääntöisesti noin. Mutta onhan niitä paljon, jotka menee ilmankin, kun alkaa hieman hakemaan. No se kahvi, hedelmät, tietyt vihannekset, marjat jne. Pottumuusia tein tänään ja normaalia vähemmän nyt pistänyt suolaa, kun muksuille ei niin hirveesti vissiin sitä suositella. Omaan annokseen pari kieppiä myllystä merisuolaa kyllä pistin.
Suolassa pääsee vähemmällä, kun maustaa valmiin ruoan pinnalle lautasella, vähempi tuntuu enemmältä. Onko suola elintarvike.
Kaffee ei oo mikään välttämättömyys ....... Toisinaan ollut puol vuotta tai vuoden, enemmänkin, tyystin ilman.
HKn sininen.Samettista syötävää, käy moneen ja mussuttaa siltäänkin. Puhdas vesi. Osaa arvostaa kun lähtökodat ovat olleet sellaiset että sitä puhdasta/ syöntikelpoista vettä ei välttämättä ole jokahaluun ollut. Leipä, ruis tai kaurapohjainen. Vehnäinenkin menee, mutta turvottaa, tulee hankale olo. Perunaa mätettiin aiemmin miltei joka päivä, nykyään menee jo viikkokin ilman. Ei se tärkeä nykyisyydessä ole, mutta perussettiä sillioin kun kaupoista ei mättöä saa tai on " hankale tilanne" päällä.
Minä voisin luopua kaikesta kaupan valmisruuasta, eli perunaa , jauhoa, lihaa, kalaa, ja vihanneksia, niistä ois vaikea luopua.
Meinasin kirjoittaa ruisleipä, mutta ilman sitä on pitkiäkin aikoja pärjätty. Muutenkin tultu elettyä maassa maan tavalla, eli aikas erilaisella ruokavaliolla. Kaikkeen tottuu.
