Koiran hoito, ruokinta, liikunta, määräykset, yms...

Beagle on hyvä.

 

Kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta. Tosin ei tee yhtään sen mielenkiintoisemmaksi tai addiktoivammaksi liikkumista joskus jopa muuttuu pakkopullaksi.

Sitten maksetaan muille että ne lenkittää koiraa...

 

Niin jos sitä ulkoiluttaa narussa. Mutta kun päästää irti ja lähtee itse 5-minuuttia myöhemmin perään, niin on muuten mielenkiintoista yrittää keksiä mihin päin ja kuinka kauas se meni.
Ja voi sitä onnentunteen palkintoa kun koira taas löytyy.
Sitä voidaan sitten illalla muistella yhdessä kissa-videoita katsottaessa.

 

Koirat pitää muistaa pitää kytkettyinä.

 

https://www.kennelliitto.fi/koiran-omistaminen/koiriin-liittyva-lainsaadanto

 

Eikä ole edes kovin hauska juttu sillä lieveilmiöt ovat aika vakavia väliinpitämättömien koiranomistajien vuoksi joilla on edellä kuvattu käsitys lemmikin pitämisestä.

Mutta eiköhän tämä vallan offtopic riitä vai haluaako hölynpöly vielä jatkaa?

 

Koiran pito vie yhtä paljon aikaa tuottavalta harrastamiselta kuin puoliammattilaistason juopottelu.

 

Miksi harrastamisen pitäisi olla tuottavaa? Tai onhan se useinkin mielihyvää tuottavaa.
Siihen ainakin itsellä on tullut harrastusten kanssa pyrittyä.
Juopottelukin silloin tällöin on ihan ok.

 

Ettei turhaudu.

 

Se on aina vaarana jos putki jää päälle ja muuttuu tavaksi.
Siksi koira.

 

Minä olen yrittänyt totuttaa villahousua omenaporan kyytiin, mutta ei tuo pahus totu, sivuvaunun jos kyhäisi, niin eiköhän tuonmoiseen saisi istutettua

 

Vanhan koiran opettaminen mopokyytiin voi olla todella haastavaa. Mutta ihan pienen pennun kanssa oikeinkin luontevaa.
Millainen se villahoususi nyt olikaan?

 

Oli tuossa talvella erittäin pieni koira irrallaan. Juoksenteli ympäriinsä, pelkäsin että menee kylän keskustaan ja vielä jää auton alle. Sain houkuteltua syliin, toin sisälle, kipaisin kaupasta sille syötävää. Nälkä sillä oli söi hyvin, vetäisi sitten pienet unet. Mietin että pitäisihän omistaja löytää, pantaakaan ei hauvelilla ollut. Otin hauvelin syliin ja läksin kävelemään. Empä pitkälle tarvinnu kun takaa kuului askeleita, nuorehko naishenkilö harppoi puolijuoksua, vilkaisi sivulleen. Hihkaisi sinähän olet löytänyt naapurin koiran, ihanaa ! Lähdetkö viemään varmaan tarjoavat kahvin. Sanoin, vie sinä ja juokaa kahvit, pääasia että hauveli pääsee kotiin.

 

Cockerspanieli.
Rukan ajopukukin on hankittu.

 

Paljonko cockerilla on ikää? Ja miten olet yrittänyt opettaa mopokyytiin?

 

Kolmisen vuotta, olen vain houkutellut hepun hyppäämään tankin päälle, ei tahdo pysyä kyydissä, lienee jokin tankkilaukkujudanssi tehtävä.

 

Tottakai hän tarvitsee oman "istuimen" ja turvavyöt siihen, ettei vauhdissa kyytistä putoa. Jos neuvomisen tapainen sallitaan, niin opeta ensin olemaan istuimessaan antaen hänelle herkkuja kun mopo on seisontatuella ja sammuksissa.
Ja turvavyön käyttö opeta siinä samalla. Moni koira saa paniikin kun ei pysty paljon liikkumaan.
Sitten kun oikein haluaa tankin pälle herkkuja popsimaan, laita kone käyntiin ja jakele herkkuja. Mutta älä lähde ajamaan!
Sitten kun herkuttelu onnistuu moottoria hieman pöräytellen, onkin jo ihan pienen ajolenkin vuoro.
Ihan vain metrejä tai kymmeniä. Pikku hiljaa lisäten.
Kuukaudessa menette varmaan jo tuhatta ja sataa pitkin maanteitä.
Koirallakin olisi hyvä olla ajolasit.

 

Tuolla tavoin onkin kyydissä oloa opeteltu, turvavyönä koiran valjaisiin kiinnittyvä auton turvavöiden kyseiselle elikolle suunniteltu osa. Tilava tankkilaukku täytyisi vaan löytää.