Luvatta kalastus meni jotensakkin näin.
Syötiin kesävieraiden kanssa illallista sekä myös juotiinkin vähän, lomakeskus Huhmari on vaaran takana n;3km päässä. Vieraat halusivat nähdä sen. Lähdettiinpä sitten sitä ihmettä joukolla katsastamaan, lautta vesille ja eikun menoksi.
Matkalla höpistiin niitä näitä sekä naukkailtiin matkaeväitä, Huhmarin rantakahvio olikin kiinni jote samoin tein lähdettiin lipumaan kohti kotirantaa. Lautan kaiteilla oli neljä virveliä jotka vieraat laittoivat uimaan, no eikös kohta kaarrakkin kalastuksenvalvojat kylkeen sotkien samalla parit siimat hyökätessään lautan partaalle. Toinen ulkoista toivotti hyvää iltaa johon vastasin, iltaapa iltaa ketä lienettekin. Peräprutkun kahvassa ollut ukko ei tervehtinyt vaan rupesi tinkaamaan hei lupia, johon vastasin ettei niitä ole ja hyvähän tuo kun tulitte paikalle niin voin samontein ne teiltä hankkia. Me ei lupia myydä, ne teidän olisi pitänyt hankkia aiemmin ukko äreällä äänellä örisi. No mitäs nyt tehdään kysyin? Kuka on veneen omistaja ukko jatkoi tivaamistaan, vai mikä hökötys tämä lieneekään ja liekkö edes laillinen peli. Minun on tämä lautta ja nämä muut on vieritaini vastasin. Se rapsahti nyt sakot ukko ärähti ja käski toisen ruveta kirjoittamaan lanketteja, oletko syyllinen vielä kysyi. Otan kaiken vastuun vastasin ja tehkää mitä teidän täytyy tehdä. Kysyttiin sitten nimet osoitteet sekä sotut jonka loppu-osaa en suostunut kertomaan, ukko tinkasi että on pakko sanoa. Kerroin hänelle ystävällisesti että tietosuojan takia en sitä jaa ulkopuolisile tahoille, jota asiaa hän ei tuntunut ymmärtävän millään. Kysyi toisenkerran ja sanoin jo voimakkaammalla volyymilla että koeta nyt ymmärtää ettei minun tarvitse sitä sinulle kertoa, poliisi saa minuun yhteyden näilläkin tiedoilla! Tääköss kävikin ukon älle, joten hän alkoi kyseenalaistaa lautan lainmukaisuutta utelemalla moottoritehoa. Tiesin rajana rekisteröintiin olevan 20hv ja vastasin koneen olevan sen 20hv niin kuin se olikin, ei ukko uskonut vaan liuutti veneensä lautan taakse että voi varmistaa konekopasta moottorin merkinnät. Todettuaan asian näin olevan alkoi mussutus liiveistä että ei niitä ole, johon vastasin että kyllä tässä lautassa kellukkeita riittää jos niitä satuttaisiin tarvitsemaan. Ukko mullisteli kuin hullu härkä vastaukselleni ja toinen ojensi lanketin hyväksytettäväksi jolloinka hän äkkäsi että oli unohtanut vapojen määrän, kysyi montako niitä oli johon vastasin että kolme oli vedessä. Peräpään ukko alkoi oikomaan sanojani että neljä niitä oli, toinen nöyränä raakkasi jo kirjoitetun kolmosen neloseksi. Kuittasin lapun josta hän antoi toisen kappaleen minulle ja sanoin että eiköhän tämä ole tässä ja nappasin koneen käyntiin. Siihen ne jäi sitten örveltämään ja toinen huusi perään että kahdeksan päiväsakkoa tulee perästä!
Jälkikäteen ajatellen en älynnyt kysyä, oliko niillä edes kalastuksenvalvojan oikeuksia? Ainut mikä sen ilmaisi oli etupenkin ukon lippis jossa luki Kalastuksenvalvoja, vene oli kuppainen pikku Busteri jossa ei ollut mitään leimoja. Eikä ulkoilla itsellään ollut liivejä ainakaan päällä. Kaiken kaikkiaan tilanne oli sellainen, että he olivat määräilevässä asemassa. Ei ne tulevat sakot elämääni hetkauta, valvojien asenne vamma vaan oli vierainedikin mielestä ennen näkemätöntä! Eikö tällaisia asioita voisi hoitaa ystävällisessä yhteisymmärryksessä, minä en peiliin katssommallakaan löydä syytä. En provosoinut enkä provosoitunut, ainut oli että irtauduin tilanteesta ilman heidän lupaansa toivotitamalla muistaakseni vielä illanjatkoa. Oli nimittäin pinna siinä vaiheessa niin tiukalla että katsoin paremmaksi toimia näin, jos ukkojen venkoilu olisi saanut vielä jatkua olisin saattanut päästää sisäisen Suteni irti. Se olisi sitten saattanut olla isompikin Poliisi asia?
