Vitsipalsta

Viestiketju:
Vitsipalsta

Olen nyt kalunnut Hesarin vanhoja vuosikertoja. 1950-luku menossa.
Kuolinilmoitukset mielenkiintoisia lähinnä vanhojen etunimien takia.
Joskus on omaisten lisäksi työnantajan ilmoitus.
Olen nämä nimennyt kahteen kertaan kuolleiksi.
Firman ilmoituksessa aivan paikallaan kertoa juhlakalun asema firmassa.
Omaisten ilmoituksessa hieman huvittaa "...rakkaamme, vuorineuvos..."
 
Olen nyt kalunnut Hesarin vanhoja vuosikertoja. 1950-luku menossa.
Kuolinilmoitukset mielenkiintoisia lähinnä vanhojen etunimien takia.
Joskus on omaisten lisäksi työnantajan ilmoitus.
Olen nämä nimennyt kahteen kertaan kuolleiksi.
Firman ilmoituksessa aivan paikallaan kertoa juhlakalun asema firmassa.
Omaisten ilmoituksessa hieman huvittaa "...rakkaamme, vuorineuvos..."

Myös hautakivissä on - 50 luvulla usein mainittu ammatti. Vanhoista nimistä on oma suosikkini Gustaava (naisen nimi).
 
Vitsi: energiansäästölamppu pihalla näinä pakkaspäivinä.
On se vaan nerokas laite, pakkasta 35 ja lampun valo kuin huonossa kynttilässä.
No eipä tuolla pihalla valoa tarvi, kun ei siellä edes tarkene olla.
 
Vitsi: energiansäästölamppu pihalla näinä pakkaspäivinä.
On se vaan nerokas laite, pakkasta 35 ja lampun valo kuin huonossa kynttilässä.
No eipä tuolla pihalla valoa tarvi, kun ei siellä edes tarkene olla.
Pitää laittaa siihen viereen hehkulamppu lämmittämään... :facepalm:
 
2C798AD8-99CF-4D50-BCE0-9AF81F828076.jpeg
 
Ne on nuo arvonimet, ja niillä kutsuminen. Huvitaa vieläkin, aikoinaan erinäisissä kilpailuissa toimin paljonkin tuomarina. Eräällä kilpailijalla oli tapana aina ennen kilpailua tervehtiä. Hyvää päivää herra tuomari, hymyssä suin tiesi kyllä meikäläisen vastauksen.;) Sanoin, ei tarvi tuomariksi, pelkkä herra riittää:D
Jostain syystä niin yläasteella kuin amiksessakin opettajat koulujen rehtoreita myöten herroitteli mua..
Tavallaan semi ärsyttävää kun kutsuttiin jatkuvasti "Herra Hara", kai se vaan rimmas niin hyvin ja kai mä aika värikäs hahmo olen ollut =D.
Joskus poikkesin amiksella yli 10v sieltä lähtemiseni jälkeen ja hemmetti miten härö tilanne kun yksi mun aikana jo ollut opettaja alkaa selittään luokalle et tää on SE Hara josta oon puhunut.. Woot, mitä hemmetin legendaa ne on siellä..
 
Sanalla Hara käännytään Herran energian puoleen, ja sanoilla Krishna ja Rama viitataan Herraan Itseensä. Sekä Krishna että Rama tarkoittavat "korkeinta nautintoa" ja Hara on Herran ylin iloenergia, joka vokatiivissa muuttuu Hareksi. Herran ylin iloenergia auttaa meitä saavuttamaan Jumalan." (Hare Krishna, Lehti Krishnan ystäville nro 1/1987 s.10)

"Vokatiivi on sijamuoto, joka ilmaisee substantiivin olevan se, jolle puhe kohdistetaan. Vokatiivia käytetään ainakin latinassa, sanskritissa, muinaiskreikassa, sekä useissa slaavilaisissa ja kelttiläisissä kielissä, mutta ei suomen kielessä, jossa vokatiivin tehtävät ovatkin nominatiivilla."
 
Irlannissa ovat aina hämmästyneet :eyepop: Haran nähdessään ja siitä onkin tullut tämä O' Hara.
 
Myös hautakivissä on - 50 luvulla usein mainittu ammatti. Vanhoista nimistä on oma suosikkini Gustaava (naisen nimi).
Hautausmaitakin tuli joskus kierreltyä ja tekstejä lueskeltua.
Jossakin oli useampikin kivi jonka alla lepäili joku "emäntä".
Joku muita mainittavampi oli saanut tittelin "talon emäntä".
 
Afrikan maanosassa myös kuulemma ollut aikoinaan epäonninen viljelysneuvos Sa Hara.



(niinkuitealoitit)
 
Viimeksi muokattu:
Rouva on potenut sitkeää nuhaa reilun kuukauden. Pohdiskeli josko tullut allergiseksi meidän koiralle. Kuuntelin sitä loputonta sanojen tulvaa ikäänkuin puolella korvalla. Sitten kun arveli, että pitää koirankoppi rakentaa niin kysyin sen kummemmin ajattelematta "Mutta mahtuisitko sinä sinne? "
 
Montako neliötä meinaat tehdä? Sulle ja sessulle. :justiina:
 
Lapsi: Tuu hakee mut viideltä koulusta:
Isä: Miksi?
Lapsi: Sain jälkkää.
Isä: Mistä?
Lapsi: Opettaja kysyi, että mitä teen, kun tulen yhtä isoksi, kuin hän. Vastasin, että alan laihduttamaan.
 
Takaisin
Ylös