Yleisesti aika vähän tuli tehtyä läksyjä kouluaikana. Lukemaan opin joskus 5v iässä, ekalla luokalla koulussa meitä oli samalla luokalla kaks joille annettiin matematiikassa 3-luokan tehtävät, jotta ees yritettäisiin jotain.
En muista millä luokka-asteella meillä oli matematiikassa opettaja, joka piti kirjaa kotitehtävien taululle vastaajista ja jos kieltäydyit edes yrittämästä (tai vaikka sanoit, että et osannut, ilman että oisit yrittänyt), niin tuli miinus arvostelukirjaan. Hahmottelin matematiikan läksyt jo kun opettaja kertoi mitkä tehtävät tulee, muut veti jo takkia niskaan ja juoksi luokasta ulos.
Tuohon aikaan läksyjen tarkastuksessa normaalisti mentiin taululle muistiinpanovihkojen kanssa ja kopioi hommansa sieltä. Mä otin oppikirjan ja tarvittaessa taskulaskimen ja menin raapustelemaan taululle. Opettaja sitten jossain kohtaa kyllästyi tähän. Kaivoi sitten jonkun tunnin alussa ensin annetuista tehtävistä pistokokeina muille tehtävät taululle. "ja sitten bonuksena <kymi> tulee näyttämään miten sivun X tehtävä Y ratkaistaan" (tämä oli jotain seuraavan viikon matematiikan tuntien aiheita, ei mitään ennalta sovittua). Jotenkin siinä tuli saatua pää pinnalle asioiden kanssa, mutta vähän ehkä tuli hikiki.